Onko teillä kokemusta tällaisista miehistä?

Narsisti.

Ihan perus narsisti. Kannattaa tutustua aiheeseen, ottaa vastuu elämästään eli lopettaa suhde ASAP, ettei 10-20 vuoden päästä tarvitse mennä terapiaan etsimään itseään, kun narsistimies tuhosi identiteetin.

Ex-mieheni... Oli juurikin kovin pidetty ihminen kodin ulkopuolella ja niin mielinkielin kaikille... Kotona manipuloiva, törkeä ja väkivaltainen hirviö. Just sellainen mistä kukaan ei uskoisi mitään pahaa...

Joo, sitten erotessa koko oma suku paheksuu, että kun niin mukavasta miehestä menit eroamaan... Voi kun tietäisivät! Ei toisaalta ollut tarpeen avautua millainen "mukava" mies kotioloissa oli, pääasia oli se oma keveys, kun viimein pääsi tästä läjästä eroon. :)

Vierailija kirjoitti:

Joo, sitten erotessa koko oma suku paheksuu, että kun niin mukavasta miehestä menit eroamaan... Voi kun tietäisivät! Ei toisaalta ollut tarpeen avautua millainen "mukava" mies kotioloissa oli, pääasia oli se oma keveys, kun viimein pääsi tästä läjästä eroon. :)

Tämä on muuten hyvin yleistä, narsisti osaa näytellä kivaa ja hyvää muitten seurassa, huijaa sillä sukulaisetkin. Kotioloissa on täysi hirviö mutta sitä ei muut tiedä.

Höh no ei kaikkien näin toimivien tarvitse olla narsisteja :)

Isäni (josta äitini onneksi tajusi erota kun olin 6 vuotias) oli kylän hyvä ja kodin paha. Äitini sai kuulla omalta äidiltään ja muilta läheisiltään kuinka kamala oli, kun niin hyvästä miehestä erosi. Ilman koulutusta hoiti minut ja siskoni kunnialla aikuisuuteen. Alkoholin liikakäyttö ja nortin polttaminen veikin isäni sitten ennenaikaiseen hautaan 44 vuotiaana... nyt itse parisuhteessa, kolme lasta 8, 9 ja 11 vuotiaat. Käyn töissä, teen ruokaa, siivoan mitä jaksan ja hoidan keskivaikeaa masennusta ja ahdistusta lääkkeillä ja terapialla. Viime lauantaina mieheni valitti, kun kaikki sakset on taas viety keittiöstä. Hymähdin, mutta olis varmaan ollut parempi olla hiljaa sillä seuraavassa hetkessä otti ja hajotti klaffilipaston klaffin ja paiskasi maahan. Seisoin selkä piironkiin päin enkä heti tajunnut mitä tapahtuu. Lapset seurasivat tilannetta vierestä. Sitten huusi että jos kerta millään ei ole mitään väliä niin tehdään sitten mitä lystätään ja että tuo ruma lipasto saa lähteä. Samana päivänä sanoi vanhimmalle lapselle ettei rakasta tätä. Miten voi sanoa noin omalle lapselleen? Lähes joka päivä lapset saa kuulla jotain negatiivista, milloin mistäkin. Tänään mm. Oli vesipisaroita lattialla, niin siitä piti huutaa. Arvatkaa onko kiva tulla koiran kanssa lenkiltä ja kuulla huutoa jostain vesipsaroista lattialla? Syyllistä ei löytynyt, joten vanhin sanoi, että minä siivoan ettei tarvi kuunnella sun huutoa. Kommentoi välillä myös, ettei noista kakaroista mitään tule kun sä olet tuollainen vastuuntunnoton huono äiti. Pilaan lapset koska en kuulemma välitä mistään ja olen muutenkin epäonnistunut narsisti. Jos itkettää, niin se on vain huomion hakua ja jos sanon että mulla on ihan lytätty olo , niin hänellä ei ole siihen osaa eikä arpaa vaan se johtuu minun lapsuudestani ja kasvatuksestani. Tai jos yritän sanoa kuinka pahalta tuntuu, vastataan että aina vaan minä minä minä, että olen itsekäs ja ajattelen aina vain itseäni. Onneksi ei ole käynyt kimppuun, vaikka välillä tuleekin naaman eteen karjumaan. Vuoden verran olen nyt käynyt terapiassa ja miettinyt olenko hullu niin kuin hän väittää vai mitä? Olen lukenut paljon narsisteista ja muista persoonallisuus häiriöistä ja koittanut löytää niistä itseni. Koen olevani huono ja epäonnistunut...

Voi kamaluus. Voimia sinulle, jonka mies hajotti tuon lipaston. Luulen, että hän on se jonka pitäisi käydä terapiassa eikä sinun... Jos omat lapsetkin saa kärsiä ukon pahasta luonteesta ja suusta minä ottaisin ja lähtisin, etteivät saa tästä osaa omalle luonteelleen ja luulevat, että näin kuuluu käyttäytyä.