Keskustellaan jotain älykästä

Määrittele älykäs keskustelu.

Mitä on älykkyys. Onko älykkyys asioita, jotka itse oivaltaa vai sitä, että tietää asioista, joista on kuullut tai lukenut. Mikä on älykästä keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Nykyinen suomalainen ja läntinen yhteiskunta perustuu evankelis-luterilaisiin (tai kristillisiin, milleniaarisiin eli maailmanloppuun tähtääviin) uskomuksiin, ennakkoluuloihin ja moraalifilosofisiin olettamuksiin. Olemme oudossa vaiheessa, ei pelkästään Pax Americanan murtumisen takia, vaan myös omien moraalifilosofisten käsitystemme alkaessa pikkuhiljaa sortua. Olemme julistaneet itsemme ateisteiksi mutta olemme silti kristinuskon vanavedessä omaksuneet outoja käsitteitä ikään kuin annettuina: kuolema on paha juttu; tiede ja totuus ovat moraalisesti itseisarvoisia; seksuaalinen käyttäytyminen on tiukasti säänneltyä; olemme matkalla kohti utopiaa, kunhan odotamme vielä vähän. Emme pysty hyväksymään elämää sinä kaaoksena mitä se on, vaan sen sijaan laitamme viimeisen uskomme humanistisiin aatteisiin ja yritämme epätoivoisesti luoda historiallisia narratiiveja siitä kuinka juuri tämä suunta on se oikea, juuri näillä spekseillä onnistumme lopullisesti. Kun oikeasti millään ei ole mitään merkitystä, vapaata tahtoa ei ole olemassa, historiassa ei ole järkeä, ja olemme ihan yhtä todennäköisesti matkalla kohti dystopiaa kuin utopiaa.

Miten tämä on älykästä keskustelua? Ensinnäkin tämä on vain mielipide. Toiseksi, luetellaan ongelmakohtia tarjoamatta niihin mitään vaihtoehtoja tai ratkaisuja? Itsestäänselvyyksiä vailla tarkoitusta ja maailmantuskaista hömppää.

Historia on mielestäni hyvin mielenkiintoista ihmiskunnan toiminnan lainalaisuuksien hahmottamiseksi. Siitä voidaan oppia, jotta voidaan sitten ylpistyttyä langeta samoihin ansoihin.

Determinismiin en usko, voimme hyvinkin valita mutta se on työlästä ja vaikeaa eikä suo välittömiä tuloksia, jotka nekin ovat epävarmoja.

Se, mihin olemme matkalla ei ole kovin tärkeää, koska kuten tuntemamme historia todistaa, ideaalia on mahdotonta saavuttaa ainakaan jatkuvaksi olotilaksi ja tämän tavoittelusta tulisi luopua. Ei ole olemassa yhteistä hyvää koska olemme niin erilaisia. Eläimetkin voivat olla eri mieltä. Oikeudenmukaisuus ja moraalikaan eivät ole universaaleja yhteisesti jaettuja totuuksia, joten meidän käsittämä dystopia ei välttämättä ole dystopia toiselta kannalta katsottuna, eikä varsinkaan jos millään ei ole mitään väliä, se on silloin vain maailman tila sellaisenaan :)

Onpa ylimielinen ja ironiantäyteinen vastaus. Hyvä luoja. Oikein löyhkää itsetietoisuuden puute, yök.

Itsetietoisuutta löytyy termin kummassakin käytetyssä merkityksessä: sen tiedostaminen, miten itse toimii ja kuinka toiminta vaikuttaa muihin sekä omanarvontunto ja ylpeys.

Kommentoin esitettyä aihetta. Itseäni ärsytti se, että tietyt teemat mielletään älykkääksi keskusteluksi, vaikkei niistä sanota mitään hedelmällistä tai uutta. Tekeekö aihe älykkään keskustelun, vai se mitä siitä sanotaan?

Vastasin kuitenkin aiheeseen, kun taas sinä sortuit argumentum ad hominemiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Nykyinen suomalainen ja läntinen yhteiskunta perustuu evankelis-luterilaisiin (tai kristillisiin, milleniaarisiin eli maailmanloppuun tähtääviin) uskomuksiin, ennakkoluuloihin ja moraalifilosofisiin olettamuksiin. Olemme oudossa vaiheessa, ei pelkästään Pax Americanan murtumisen takia, vaan myös omien moraalifilosofisten käsitystemme alkaessa pikkuhiljaa sortua. Olemme julistaneet itsemme ateisteiksi mutta olemme silti kristinuskon vanavedessä omaksuneet outoja käsitteitä ikään kuin annettuina: kuolema on paha juttu; tiede ja totuus ovat moraalisesti itseisarvoisia; seksuaalinen käyttäytyminen on tiukasti säänneltyä; olemme matkalla kohti utopiaa, kunhan odotamme vielä vähän. Emme pysty hyväksymään elämää sinä kaaoksena mitä se on, vaan sen sijaan laitamme viimeisen uskomme humanistisiin aatteisiin ja yritämme epätoivoisesti luoda historiallisia narratiiveja siitä kuinka juuri tämä suunta on se oikea, juuri näillä spekseillä onnistumme lopullisesti. Kun oikeasti millään ei ole mitään merkitystä, vapaata tahtoa ei ole olemassa, historiassa ei ole järkeä, ja olemme ihan yhtä todennäköisesti matkalla kohti dystopiaa kuin utopiaa.

Miten tämä on älykästä keskustelua? Ensinnäkin tämä on vain mielipide. Toiseksi, luetellaan ongelmakohtia tarjoamatta niihin mitään vaihtoehtoja tai ratkaisuja? Itsestäänselvyyksiä vailla tarkoitusta ja maailmantuskaista hömppää.

Historia on mielestäni hyvin mielenkiintoista ihmiskunnan toiminnan lainalaisuuksien hahmottamiseksi. Siitä voidaan oppia, jotta voidaan sitten ylpistyttyä langeta samoihin ansoihin.

Determinismiin en usko, voimme hyvinkin valita mutta se on työlästä ja vaikeaa eikä suo välittömiä tuloksia, jotka nekin ovat epävarmoja.

Se, mihin olemme matkalla ei ole kovin tärkeää, koska kuten tuntemamme historia todistaa, ideaalia on mahdotonta saavuttaa ainakaan jatkuvaksi olotilaksi ja tämän tavoittelusta tulisi luopua. Ei ole olemassa yhteistä hyvää koska olemme niin erilaisia. Eläimetkin voivat olla eri mieltä. Oikeudenmukaisuus ja moraalikaan eivät ole universaaleja yhteisesti jaettuja totuuksia, joten meidän käsittämä dystopia ei välttämättä ole dystopia toiselta kannalta katsottuna, eikä varsinkaan jos millään ei ole mitään väliä, se on silloin vain maailman tila sellaisenaan :)

Onpa ylimielinen ja ironiantäyteinen vastaus. Hyvä luoja. Oikein löyhkää itsetietoisuuden puute, yök.

Itsetietoisuutta löytyy termin kummassakin käytetyssä merkityksessä: sen tiedostaminen, miten itse toimii ja kuinka toiminta vaikuttaa muihin sekä omanarvontunto ja ylpeys.

Kommentoin esitettyä aihetta. Itseäni ärsytti se, että tietyt teemat mielletään älykkääksi keskusteluksi, vaikkei niistä sanota mitään hedelmällistä tai uutta. Tekeekö aihe älykkään keskustelun, vai se mitä siitä sanotaan?

Vastasin kuitenkin aiheeseen, kun taas sinä sortuit argumentum ad hominemiin.

Enpä mielestäni mihinkään sortunut, mutta asia selvä. Kaikki asiat, mistä kommenttiani kritisoit löytyvät omasta vastauksestasi. Tekstikirjan määritelmä ironialle. En näe syytä jatkaa keskustelua. Hyvää maanantaita.

Täällä ap! Joo, minusta aihe ei vielä tee älykästä keskustelua. Esimerkiksi minä en tiedä paljoakaan hiukkasfysiikasta koska se ei ole kiinnostanut minua niin paljoa vaikka se varmaankin olisi älykäs aihe. Itseäni kiinnostavista asioista ehkä osaan sitten keskustella paremmin, kuten kuka tahansa muukin. Mutta tosiaan, mitä se älykkyys tai älykäs aihe sitten on? Saako aiheesta tai aiheesta älykkään keskustelun? Uusia mielenkiintoisia näkökulmia ja oivalluksia?

Vierailija kirjoitti:

Mietin sunnuntaina tiskatessa että jos et muista jotain asiaa niin se on sama asia kuin ettet tietäisi sitä. Muistaminen ei tosin ole tietämistä koska voit luulla tietäväsi. Nyt ei tule mieleen mitä muita näkökulmia asiaan liittyi.

Tai tiedosta ei silloin vain ole hyötyä? Vähän kuin jos tiedät miten tulisi toimia muttet toimi niin viisaudestasi ei ollut sinulle hyötyä.

Seksi lisää kuulemma älyä ja olletikin äly seksiä... Keskustellaanko siis seksistä?

Vierailija kirjoitti:

Mietin sunnuntaina tiskatessa että jos et muista jotain asiaa niin se on sama asia kuin ettet tietäisi sitä. Muistaminen ei tosin ole tietämistä koska voit luulla tietäväsi. Nyt ei tule mieleen mitä muita näkökulmia asiaan liittyi.

En ole samaa mieltä. Asian voi unohtaa, mutta se voi tulla uudelleen mieleen. Voi myös unohtaa jonkin asian osittain, mutta sen muistetun perusteella palauttaa tiedon. Eivät kaikki opitut asiat voi millään pysyä aktiivisesti mielessä, kun tietoa tulee koko ajan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sunnuntaina tiskatessa että jos et muista jotain asiaa niin se on sama asia kuin ettet tietäisi sitä. Muistaminen ei tosin ole tietämistä koska voit luulla tietäväsi. Nyt ei tule mieleen mitä muita näkökulmia asiaan liittyi.

En ole samaa mieltä. Asian voi unohtaa, mutta se voi tulla uudelleen mieleen. Voi myös unohtaa jonkin asian osittain, mutta sen muistetun perusteella palauttaa tiedon. Eivät kaikki opitut asiat voi millään pysyä aktiivisesti mielessä, kun tietoa tulee koko ajan lisää.

Ns. intuitio varmaan toimii tältä pohjalta. Tieto ei pääse tietoiseen mieleen asti selkeänä, mutta se on olemassa alitajunnassa ja vaikuttaa sieltä päätöksentekoon. Eli siinä mielessä on edelleen olemassa ja käytössä.

Kylmästä sodasssta ja ilmastonmiutoksrsta vai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sunnuntaina tiskatessa että jos et muista jotain asiaa niin se on sama asia kuin ettet tietäisi sitä. Muistaminen ei tosin ole tietämistä koska voit luulla tietäväsi. Nyt ei tule mieleen mitä muita näkökulmia asiaan liittyi.

En ole samaa mieltä. Asian voi unohtaa, mutta se voi tulla uudelleen mieleen. Voi myös unohtaa jonkin asian osittain, mutta sen muistetun perusteella palauttaa tiedon. Eivät kaikki opitut asiat voi millään pysyä aktiivisesti mielessä, kun tietoa tulee koko ajan lisää.

Ns. intuitio varmaan toimii tältä pohjalta. Tieto ei pääse tietoiseen mieleen asti selkeänä, mutta se on olemassa alitajunnassa ja vaikuttaa sieltä päätöksentekoon. Eli siinä mielessä on edelleen olemassa ja käytössä.

Niin, tosin intuitio on tietenkin myös erilaisten yksityiskohtien tulkitsemista (kuten vaikkapa toisen ihmisen käytös), etenkin sellaista, jota ei osaa ihan sanoiksi pukea. Toki toiset osaavat tulkita sanatonta viestintää ihan tietoisestikin.

Intuitiota ovat myös vaistot. Vaistoihin kuuluu esim. vaarasta varoittavat signaalit. Monet puhuvat aina järjellä vs. tunteella ajattelemisesta, mutta oikeasti päätöksentekoon tarvitaan molempia: jos ihmisen aivojen tunnekeskus on vaurioitunut (vaikkapa onnettomuuden seurauksena), hänen kykynsä tehdä rationaalisia päätöksiä heikkenee, koska tunteet eivät varoita suurista riskeistä.

"Hyvä sydäminen" åresidentti, onko se ratkaiisu?

Muutamalla prosentilla ihmisitä on valtaosa omikstuuksessaan ja niistähän ei luovuta. Omaisuuus ja calta vain kasvaa.

Täällä moni on älykkyytensä äärirajoilla ja näin ollen täyttää vaatimuksen (varsinkin tuo joka kyseli pierunsa impaamisesta), joten älykkyys taitaa olla jos mikä, jokaisen oma asia.

Ja jokainen olkoon tyytyväinen älylliseen tasoonsa ja hakeutukoon sopivaan seuraan.

En usko etä kukaan viihtyisi seurassa jossa jutut menevät kerta toisensa jälkeen syystä tai toisesta ohi. 

Se kesto- hymyn kare paljastaa sinut ennemmin tai myöhemmin.

=)

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet että kauramaidon vuoksi flatus haisee ihan kuolemalta? Aika mielenkiintoista jotenkin

Ei, vaan viittaa syöpään. Omat flatukseni ovat terveitä ja mikrobiomi kohdallaan.

Oma seura paras seura, etenkin kun vertaisia on yksi promille populaatiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sunnuntaina tiskatessa että jos et muista jotain asiaa niin se on sama asia kuin ettet tietäisi sitä. Muistaminen ei tosin ole tietämistä koska voit luulla tietäväsi. Nyt ei tule mieleen mitä muita näkökulmia asiaan liittyi.

En ole samaa mieltä. Asian voi unohtaa, mutta se voi tulla uudelleen mieleen. Voi myös unohtaa jonkin asian osittain, mutta sen muistetun perusteella palauttaa tiedon. Eivät kaikki opitut asiat voi millään pysyä aktiivisesti mielessä, kun tietoa tulee koko ajan lisää.

Ns. intuitio varmaan toimii tältä pohjalta. Tieto ei pääse tietoiseen mieleen asti selkeänä, mutta se on olemassa alitajunnassa ja vaikuttaa sieltä päätöksentekoon. Eli siinä mielessä on edelleen olemassa ja käytössä.

Niin, tosin intuitio on tietenkin myös erilaisten yksityiskohtien tulkitsemista (kuten vaikkapa toisen ihmisen käytös), etenkin sellaista, jota ei osaa ihan sanoiksi pukea. Toki toiset osaavat tulkita sanatonta viestintää ihan tietoisestikin.

Intuitiota ovat myös vaistot. Vaistoihin kuuluu esim. vaarasta varoittavat signaalit. Monet puhuvat aina järjellä vs. tunteella ajattelemisesta, mutta oikeasti päätöksentekoon tarvitaan molempia: jos ihmisen aivojen tunnekeskus on vaurioitunut (vaikkapa onnettomuuden seurauksena), hänen kykynsä tehdä rationaalisia päätöksiä heikkenee, koska tunteet eivät varoita suurista riskeistä.

Nyt päästiinkin tiedon käsitteeseen. Onko ympäristöstä ja tunteista kerätty informaatio tietoa vai muuttuko se tiedoksi vasta kun se tietoisesti pureksittu? Vai vasta silloin kun voidaan nähdä johtopäätösten pohjalta tehdyt ratkaisut oikeiksi ja sanoa "tiesin"?

Voisi tavallaan ajatella, että sillä jota vaistot varoittavat, on enemmän tietoa todellisuudesta. Päättelyhän ei aina välttämättä johda parempaan lopputulokseen kuin vaistot, koska kaikkea ei osata huomioida ja ihmiset ovat erehtyväisiä. Tiedon olemuksesta on monenlaisia määritelmiä filosofienkin keskuudessa.

Älykäs on se joka osaa lopettaa kiistelyn tyhmän kanssa, koska se kiista ei lopu koskaan.

Mihin tahansa ketjuun voi vastata älykkäästi ja sillä tavalla yrittää virittää älykästä keskustelua. Aihe ei tee keskustelusta älykästä, vaan tapa keskustella, argumentoida ja ottaa huomioon toisten vastaajien älykkyyden taso ja sovittaa vastauksensa siihen. Ilmeisesti kaipaat eriaiheisia keskusteluja, mutta varmaan tää palsta on monelle sellainen kevyen keskustelun paikka, vaikka voihan sitä aloittaa keskusteluja vaikka ydinfysiikasta tai toisesta maailmansodasta, mutta en tiiä kuin moni väsynyt kotiäiti, älykäs tai ei, niihin jaksaa vastailla tai sattuu olemaan kiinnostusta samaa aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sunnuntaina tiskatessa että jos et muista jotain asiaa niin se on sama asia kuin ettet tietäisi sitä. Muistaminen ei tosin ole tietämistä koska voit luulla tietäväsi. Nyt ei tule mieleen mitä muita näkökulmia asiaan liittyi.

En ole samaa mieltä. Asian voi unohtaa, mutta se voi tulla uudelleen mieleen. Voi myös unohtaa jonkin asian osittain, mutta sen muistetun perusteella palauttaa tiedon. Eivät kaikki opitut asiat voi millään pysyä aktiivisesti mielessä, kun tietoa tulee koko ajan lisää.

Ns. intuitio varmaan toimii tältä pohjalta. Tieto ei pääse tietoiseen mieleen asti selkeänä, mutta se on olemassa alitajunnassa ja vaikuttaa sieltä päätöksentekoon. Eli siinä mielessä on edelleen olemassa ja käytössä.

Niin, tosin intuitio on tietenkin myös erilaisten yksityiskohtien tulkitsemista (kuten vaikkapa toisen ihmisen käytös), etenkin sellaista, jota ei osaa ihan sanoiksi pukea. Toki toiset osaavat tulkita sanatonta viestintää ihan tietoisestikin.

Intuitiota ovat myös vaistot. Vaistoihin kuuluu esim. vaarasta varoittavat signaalit. Monet puhuvat aina järjellä vs. tunteella ajattelemisesta, mutta oikeasti päätöksentekoon tarvitaan molempia: jos ihmisen aivojen tunnekeskus on vaurioitunut (vaikkapa onnettomuuden seurauksena), hänen kykynsä tehdä rationaalisia päätöksiä heikkenee, koska tunteet eivät varoita suurista riskeistä.

Nyt päästiinkin tiedon käsitteeseen. Onko ympäristöstä ja tunteista kerätty informaatio tietoa vai muuttuko se tiedoksi vasta kun se tietoisesti pureksittu? Vai vasta silloin kun voidaan nähdä johtopäätösten pohjalta tehdyt ratkaisut oikeiksi ja sanoa "tiesin"?

Voisi tavallaan ajatella, että sillä jota vaistot varoittavat, on enemmän tietoa todellisuudesta. Päättelyhän ei aina välttämättä johda parempaan lopputulokseen kuin vaistot, koska kaikkea ei osata huomioida ja ihmiset ovat erehtyväisiä. Tiedon olemuksesta on monenlaisia määritelmiä filosofienkin keskuudessa.

Vaistojen varoittaminen on siis kaikkia ihmisiä koskettava ilmiö (pl. ne, joilla on poikkeamia avoissa), mutta minusta tietoa on se, kun asia on tiedostettu. Se, että oppii tiedostamaan erilaisia asioita, vaatii havaintoja ja toistoja, eli sitä pureksimista.