Keskustellaan jotain älykästä

Ties vaikka älykkäät päät yhteen lyömällä löytyisi vaikka mitä hienoja ideoita ja aiheita.

Halkaisikohan se Rowan Atkinson sen atomin ihan keittiöveitsellä? Vai käyttiköhän saksia?

Kannatettava ajatus. Voidaanko jatkaa vaikka huomisen puolella töiden jälkeen kun pitää vielä käydä kaupassa ja hoitaa 10 000 askelta? Ehkä kävelen kauppaan.

Anteeksi, voi olla , että tuoksun hiukan marjapuurolta,

mutta haittaako se täällä, varsinkin kun meillä on kioski

Väärä foorumi.

Vierailija kirjoitti:

Kannatettava ajatus. Voidaanko jatkaa vaikka huomisen puolella töiden jälkeen kun pitää vielä käydä kaupassa ja hoitaa 10 000 askelta? Ehkä kävelen kauppaan.

Kyllä minun puolesta!

Ap

Olen tehnyt monta aloitusta aiheista, joiden pohtiminen vaatii älykkyyttä. Ne häviävät etusivulta alta aika yksikön, koska täällä on niin vähän älykkääseen keskusteluun kykeneviä.

Oletteko huomanneet että kauramaidon vuoksi flatus haisee ihan kuolemalta? Aika mielenkiintoista jotenkin

Ok. Nykyinen suomalainen ja läntinen yhteiskunta perustuu evankelis-luterilaisiin (tai kristillisiin, milleniaarisiin eli maailmanloppuun tähtääviin) uskomuksiin, ennakkoluuloihin ja moraalifilosofisiin olettamuksiin. Olemme oudossa vaiheessa, ei pelkästään Pax Americanan murtumisen takia, vaan myös omien moraalifilosofisten käsitystemme alkaessa pikkuhiljaa sortua. Olemme julistaneet itsemme ateisteiksi mutta olemme silti kristinuskon vanavedessä omaksuneet outoja käsitteitä ikään kuin annettuina: kuolema on paha juttu; tiede ja totuus ovat moraalisesti itseisarvoisia; seksuaalinen käyttäytyminen on tiukasti säänneltyä; olemme matkalla kohti utopiaa, kunhan odotamme vielä vähän. Emme pysty hyväksymään elämää sinä kaaoksena mitä se on, vaan sen sijaan laitamme viimeisen uskomme humanistisiin aatteisiin ja yritämme epätoivoisesti luoda historiallisia narratiiveja siitä kuinka juuri tämä suunta on se oikea, juuri näillä spekseillä onnistumme lopullisesti. Kun oikeasti millään ei ole mitään merkitystä, vapaata tahtoa ei ole olemassa, historiassa ei ole järkeä, ja olemme ihan yhtä todennäköisesti matkalla kohti dystopiaa kuin utopiaa.

Kalastajan ex-vaimo on katala nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ok. Nykyinen suomalainen ja läntinen yhteiskunta perustuu evankelis-luterilaisiin (tai kristillisiin, milleniaarisiin eli maailmanloppuun tähtääviin) uskomuksiin, ennakkoluuloihin ja moraalifilosofisiin olettamuksiin. Olemme oudossa vaiheessa, ei pelkästään Pax Americanan murtumisen takia, vaan myös omien moraalifilosofisten käsitystemme alkaessa pikkuhiljaa sortua. Olemme julistaneet itsemme ateisteiksi mutta olemme silti kristinuskon vanavedessä omaksuneet outoja käsitteitä ikään kuin annettuina: kuolema on paha juttu; tiede ja totuus ovat moraalisesti itseisarvoisia; seksuaalinen käyttäytyminen on tiukasti säänneltyä; olemme matkalla kohti utopiaa, kunhan odotamme vielä vähän. Emme pysty hyväksymään elämää sinä kaaoksena mitä se on, vaan sen sijaan laitamme viimeisen uskomme humanistisiin aatteisiin ja yritämme epätoivoisesti luoda historiallisia narratiiveja siitä kuinka juuri tämä suunta on se oikea, juuri näillä spekseillä onnistumme lopullisesti. Kun oikeasti millään ei ole mitään merkitystä, vapaata tahtoa ei ole olemassa, historiassa ei ole järkeä, ja olemme ihan yhtä todennäköisesti matkalla kohti dystopiaa kuin utopiaa.

Minun maailmantuskaani on Jeesus vastannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Nykyinen suomalainen ja läntinen yhteiskunta perustuu evankelis-luterilaisiin (tai kristillisiin, milleniaarisiin eli maailmanloppuun tähtääviin) uskomuksiin, ennakkoluuloihin ja moraalifilosofisiin olettamuksiin. Olemme oudossa vaiheessa, ei pelkästään Pax Americanan murtumisen takia, vaan myös omien moraalifilosofisten käsitystemme alkaessa pikkuhiljaa sortua. Olemme julistaneet itsemme ateisteiksi mutta olemme silti kristinuskon vanavedessä omaksuneet outoja käsitteitä ikään kuin annettuina: kuolema on paha juttu; tiede ja totuus ovat moraalisesti itseisarvoisia; seksuaalinen käyttäytyminen on tiukasti säänneltyä; olemme matkalla kohti utopiaa, kunhan odotamme vielä vähän. Emme pysty hyväksymään elämää sinä kaaoksena mitä se on, vaan sen sijaan laitamme viimeisen uskomme humanistisiin aatteisiin ja yritämme epätoivoisesti luoda historiallisia narratiiveja siitä kuinka juuri tämä suunta on se oikea, juuri näillä spekseillä onnistumme lopullisesti. Kun oikeasti millään ei ole mitään merkitystä, vapaata tahtoa ei ole olemassa, historiassa ei ole järkeä, ja olemme ihan yhtä todennäköisesti matkalla kohti dystopiaa kuin utopiaa.

Minun maailmantuskaani on Jeesus vastannut.

Minulla tuppaa piippaamaan varattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Nykyinen suomalainen ja läntinen yhteiskunta perustuu evankelis-luterilaisiin (tai kristillisiin, milleniaarisiin eli maailmanloppuun tähtääviin) uskomuksiin, ennakkoluuloihin ja moraalifilosofisiin olettamuksiin. Olemme oudossa vaiheessa, ei pelkästään Pax Americanan murtumisen takia, vaan myös omien moraalifilosofisten käsitystemme alkaessa pikkuhiljaa sortua. Olemme julistaneet itsemme ateisteiksi mutta olemme silti kristinuskon vanavedessä omaksuneet outoja käsitteitä ikään kuin annettuina: kuolema on paha juttu; tiede ja totuus ovat moraalisesti itseisarvoisia; seksuaalinen käyttäytyminen on tiukasti säänneltyä; olemme matkalla kohti utopiaa, kunhan odotamme vielä vähän. Emme pysty hyväksymään elämää sinä kaaoksena mitä se on, vaan sen sijaan laitamme viimeisen uskomme humanistisiin aatteisiin ja yritämme epätoivoisesti luoda historiallisia narratiiveja siitä kuinka juuri tämä suunta on se oikea, juuri näillä spekseillä onnistumme lopullisesti. Kun oikeasti millään ei ole mitään merkitystä, vapaata tahtoa ei ole olemassa, historiassa ei ole järkeä, ja olemme ihan yhtä todennäköisesti matkalla kohti dystopiaa kuin utopiaa.

Minun maailmantuskaani on Jeesus vastannut.

Minulla tuppaa piippaamaan varattua.

Jätä soittopyyntö.

Voiko pierun imppaamisesta saada kaasupöhön?

Vierailija kirjoitti:

Ok. Nykyinen suomalainen ja läntinen yhteiskunta perustuu evankelis-luterilaisiin (tai kristillisiin, milleniaarisiin eli maailmanloppuun tähtääviin) uskomuksiin, ennakkoluuloihin ja moraalifilosofisiin olettamuksiin. Olemme oudossa vaiheessa, ei pelkästään Pax Americanan murtumisen takia, vaan myös omien moraalifilosofisten käsitystemme alkaessa pikkuhiljaa sortua. Olemme julistaneet itsemme ateisteiksi mutta olemme silti kristinuskon vanavedessä omaksuneet outoja käsitteitä ikään kuin annettuina: kuolema on paha juttu; tiede ja totuus ovat moraalisesti itseisarvoisia; seksuaalinen käyttäytyminen on tiukasti säänneltyä; olemme matkalla kohti utopiaa, kunhan odotamme vielä vähän. Emme pysty hyväksymään elämää sinä kaaoksena mitä se on, vaan sen sijaan laitamme viimeisen uskomme humanistisiin aatteisiin ja yritämme epätoivoisesti luoda historiallisia narratiiveja siitä kuinka juuri tämä suunta on se oikea, juuri näillä spekseillä onnistumme lopullisesti. Kun oikeasti millään ei ole mitään merkitystä, vapaata tahtoa ei ole olemassa, historiassa ei ole järkeä, ja olemme ihan yhtä todennäköisesti matkalla kohti dystopiaa kuin utopiaa.

Miten tämä on älykästä keskustelua? Ensinnäkin tämä on vain mielipide. Toiseksi, luetellaan ongelmakohtia tarjoamatta niihin mitään vaihtoehtoja tai ratkaisuja? Itsestäänselvyyksiä vailla tarkoitusta ja maailmantuskaista hömppää.

Historia on mielestäni hyvin mielenkiintoista ihmiskunnan toiminnan lainalaisuuksien hahmottamiseksi. Siitä voidaan oppia, jotta voidaan sitten ylpistyttyä langeta samoihin ansoihin.

Determinismiin en usko, voimme hyvinkin valita mutta se on työlästä ja vaikeaa eikä suo välittömiä tuloksia, jotka nekin ovat epävarmoja.

Se, mihin olemme matkalla ei ole kovin tärkeää, koska kuten tuntemamme historia todistaa, ideaalia on mahdotonta saavuttaa ainakaan jatkuvaksi olotilaksi ja tämän tavoittelusta tulisi luopua. Ei ole olemassa yhteistä hyvää koska olemme niin erilaisia. Eläimetkin voivat olla eri mieltä. Oikeudenmukaisuus ja moraalikaan eivät ole universaaleja yhteisesti jaettuja totuuksia, joten meidän käsittämä dystopia ei välttämättä ole dystopia toiselta kannalta katsottuna, eikä varsinkaan jos millään ei ole mitään väliä, se on silloin vain maailman tila sellaisenaan :)

Vierailija kirjoitti:

Ok. Nykyinen suomalainen ja läntinen yhteiskunta perustuu evankelis-luterilaisiin (tai kristillisiin, milleniaarisiin eli maailmanloppuun tähtääviin) uskomuksiin, ennakkoluuloihin ja moraalifilosofisiin olettamuksiin. Olemme oudossa vaiheessa, ei pelkästään Pax Americanan murtumisen takia, vaan myös omien moraalifilosofisten käsitystemme alkaessa pikkuhiljaa sortua. Olemme julistaneet itsemme ateisteiksi mutta olemme silti kristinuskon vanavedessä omaksuneet outoja käsitteitä ikään kuin annettuina: kuolema on paha juttu; tiede ja totuus ovat moraalisesti itseisarvoisia; seksuaalinen käyttäytyminen on tiukasti säänneltyä; olemme matkalla kohti utopiaa, kunhan odotamme vielä vähän. Emme pysty hyväksymään elämää sinä kaaoksena mitä se on, vaan sen sijaan laitamme viimeisen uskomme humanistisiin aatteisiin ja yritämme epätoivoisesti luoda historiallisia narratiiveja siitä kuinka juuri tämä suunta on se oikea, juuri näillä spekseillä onnistumme lopullisesti. Kun oikeasti millään ei ole mitään merkitystä, vapaata tahtoa ei ole olemassa, historiassa ei ole järkeä, ja olemme ihan yhtä todennäköisesti matkalla kohti dystopiaa kuin utopiaa.

"seksuaalinen käyttäytyminen on tiukasti säänneltyä;"

Häh? Kuka sitä muka Suomessa säätelee?

Humanistiset aatteet eivät ole viimeinen toivo, vaan ihmiskunnan ENSIMMÄINEN toivo jostain järkevästä, joka ei perustu vanhojen impotenttien miesten haluun hallita naisia ja nuorempia miehiä saduilla ja tarinoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Nykyinen suomalainen ja läntinen yhteiskunta perustuu evankelis-luterilaisiin (tai kristillisiin, milleniaarisiin eli maailmanloppuun tähtääviin) uskomuksiin, ennakkoluuloihin ja moraalifilosofisiin olettamuksiin. Olemme oudossa vaiheessa, ei pelkästään Pax Americanan murtumisen takia, vaan myös omien moraalifilosofisten käsitystemme alkaessa pikkuhiljaa sortua. Olemme julistaneet itsemme ateisteiksi mutta olemme silti kristinuskon vanavedessä omaksuneet outoja käsitteitä ikään kuin annettuina: kuolema on paha juttu; tiede ja totuus ovat moraalisesti itseisarvoisia; seksuaalinen käyttäytyminen on tiukasti säänneltyä; olemme matkalla kohti utopiaa, kunhan odotamme vielä vähän. Emme pysty hyväksymään elämää sinä kaaoksena mitä se on, vaan sen sijaan laitamme viimeisen uskomme humanistisiin aatteisiin ja yritämme epätoivoisesti luoda historiallisia narratiiveja siitä kuinka juuri tämä suunta on se oikea, juuri näillä spekseillä onnistumme lopullisesti. Kun oikeasti millään ei ole mitään merkitystä, vapaata tahtoa ei ole olemassa, historiassa ei ole järkeä, ja olemme ihan yhtä todennäköisesti matkalla kohti dystopiaa kuin utopiaa.

Miten tämä on älykästä keskustelua? Ensinnäkin tämä on vain mielipide. Toiseksi, luetellaan ongelmakohtia tarjoamatta niihin mitään vaihtoehtoja tai ratkaisuja? Itsestäänselvyyksiä vailla tarkoitusta ja maailmantuskaista hömppää.

Historia on mielestäni hyvin mielenkiintoista ihmiskunnan toiminnan lainalaisuuksien hahmottamiseksi. Siitä voidaan oppia, jotta voidaan sitten ylpistyttyä langeta samoihin ansoihin.

Determinismiin en usko, voimme hyvinkin valita mutta se on työlästä ja vaikeaa eikä suo välittömiä tuloksia, jotka nekin ovat epävarmoja.

Se, mihin olemme matkalla ei ole kovin tärkeää, koska kuten tuntemamme historia todistaa, ideaalia on mahdotonta saavuttaa ainakaan jatkuvaksi olotilaksi ja tämän tavoittelusta tulisi luopua. Ei ole olemassa yhteistä hyvää koska olemme niin erilaisia. Eläimetkin voivat olla eri mieltä. Oikeudenmukaisuus ja moraalikaan eivät ole universaaleja yhteisesti jaettuja totuuksia, joten meidän käsittämä dystopia ei välttämättä ole dystopia toiselta kannalta katsottuna, eikä varsinkaan jos millään ei ole mitään väliä, se on silloin vain maailman tila sellaisenaan :)

Onpa ylimielinen ja ironiantäyteinen vastaus. Hyvä luoja. Oikein löyhkää itsetietoisuuden puute, yök.

Ei kannata ajatella järkeviä. Se vain omiaan lisäämään ahdistusta.

Kannattaa vetää vain mahdollosimman paljon kaikkee elämään iloa lisävää ja katsella vierestä kun ohmiset tuhoavat toisensa.

Mietin sunnuntaina tiskatessa että jos et muista jotain asiaa niin se on sama asia kuin ettet tietäisi sitä. Muistaminen ei tosin ole tietämistä koska voit luulla tietäväsi. Nyt ei tule mieleen mitä muita näkökulmia asiaan liittyi.