Oletteko huomanneet-ihmiset eivät halua todellista apua.

upupup

Vai onko kyse siitä että sitä kuvittelee ihmisten haluavan sitä mitä sanovat. 

Mutta tarve onkin aivan muuta. Esim yksinäinen ei halua seuraa, vaan jotain muuta.

Masentunut ei halua iloa vaan mitä?

Ja miten selvittää mitä se muu on.

Vierailija kirjoitti:

Itse jos kirjoittaisin että autoni on rikki miten sen korjaisin. Niin en todellakaan haluaisi kommentteja että niin minunkin auto  oli viime kesänå. Tai että naapurin auto on aina rikki.

Haluaisin vihjeitä miten joku korjasi saman vian autostaan  ja kokeilisin sitä.

Sama yksinäisyyden yms sellaisen kanssa. Miten pääsit tunteesta eroon ja  paraniko tilanne.

(Tämä on vain esimerkki, älkää nyt alkako neuvomaan tämän pohjalta)

Jatkanpa tähän omalla autovertauksellani. :)

Aikoinaan olin pitkään masentunut, se oli kroonistunut epämääräiseksi elämän tarkoituksettomuudeksi ja energian puutteeksi.

Kuvasin tilaani näin: istun autossa, mutta siinä ei ole bensaa, joten en voi liikkua minnekään. Toisaalta, minulla ei ollut mitään ideaa, minne ajaisin. Joten bensan puute olikin sekundaarinen ongelma. Vai oliko? Jos bensaa olisi, voisin ajella mieleni mukaan, sinne tänne, ehkä löytäen elämäni tarkoituksen.

En saanut tähän mitään ohjeita pyskolookeilta tai ns kuntouttajilta.

Olisin todella mielelläni ottanut vastaan vinkkejä mahdollisista paikoista, ajo-ohjeita, ja sitä bensaa!

Ehkä eivät oikeasti halua sitä.

Ap ei voisi olla enempää väärässä. Ihmiset kyllä haluavat todellista apua. Se tarkoittaa, että he haluavat todellista apua. He eivät siis halua itseään parempien neuvoja.

Ajatelkaa kaikkia niitä pienten lasten äitejä, jotka täälläkin valittavat tukiverkostojen puutetta. He tarvitsisivat jonkun, jolle sanoa "voisitko katsoa lapsiani kaksi tuntia" ja tämä joku sanoo, että tottakai, tietäen että jos hän vastaavasti apua tarvitsee, hän saa sitä takaisin. 

Sen sijaan kaikki Hyviä Neuvoja pursuavat maailmanpelastajat voivat pitää hyvät neuvonsa ihan keskenään. Ohjeet tiedetään kyllä: miten kohotetaan kuntoa, miten laihdutetaan, miten otetaan niskasta kiinni, miten tormistutaan tekemään kuolinsiivous.  Hyvät ohjeet ja paasaaminen eivät edistä asiaa, vaikka millainen intomieli olisi niitä jakamassa. 

Olen huomannut, että ihmiset eivät halua apua, vaan rahaa.

Valittavat, että pitäisi remontoida jotain, mutta ei ole varaa. Kun heille ehdottaa, että voin maksaa tarvikkeet, niin ei kelpaa. Mutta haluaisivat kyllä tarvikkeisiin menevän summan rahana. Eli valittavat jostain, mutta todellisuudessa aikovat käyttää rahan johonkin ihan muuhun.

Kaveripariskunta on jo vuosia valittanut aivan kaikesta. En ole mkään rikas, mutta osaan laittaa rahaa säästöön enkä tuhlaa turhuuksiin. Olen joskus heittänyt että "Voin maksaa laudat jos oikeasti haluatte tuon aitanne korjata", mutta ei kelpaa se, että tulisin rautakauppaan maksamaan ostokset, vaan minun pitäisi antaa heille rahasumma "jotta voisivat itse käydä ostamassa mitä tarvitsevat". Joo, niin varmaan...

Mihinkään ei ole rahaa, mutta kuitenkin ostetaan neljäs sedan-mallinen auto pihaan vaikka ennestään on jo kolme sedan-mallista toimivaa käyttöautoa, ja kortillisia ihmisiä vain kaksi, ja heistäkin toinen ajaa kesät moottoripyörällä. Yhtään ylimääräistä euroa ei ole, mutta kun palkkapäivä koittaa, niin ostetaan viikon reissu ulkomaille. Ja sitten valitetaan, kun pitäisi remontoida vessaa, mutta ei kelpaa että joku maksaisi uuden lavuaarin, vaan pitäisi antaa rahana käteen tai tilille... Menisiköhän se rahasumma seuraavaan autoon, ulkomaan matkaan, vai kenties johonkin turhiin vaateisiin, jotka ovat yhden käyttökerran jälkeen roskiksessa, kun "en tykkää"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jos kirjoittaisin että autoni on rikki miten sen korjaisin. Niin en todellakaan haluaisi kommentteja että niin minunkin auto  oli viime kesänå. Tai että naapurin auto on aina rikki.

Haluaisin vihjeitä miten joku korjasi saman vian autostaan  ja kokeilisin sitä.

Sama yksinäisyyden yms sellaisen kanssa. Miten pääsit tunteesta eroon ja  paraniko tilanne.

(Tämä on vain esimerkki, älkää nyt alkako neuvomaan tämän pohjalta)

Jatkanpa tähän omalla autovertauksellani. :)

Aikoinaan olin pitkään masentunut, se oli kroonistunut epämääräiseksi elämän tarkoituksettomuudeksi ja energian puutteeksi.

Kuvasin tilaani näin: istun autossa, mutta siinä ei ole bensaa, joten en voi liikkua minnekään. Toisaalta, minulla ei ollut mitään ideaa, minne ajaisin. Joten bensan puute olikin sekundaarinen ongelma. Vai oliko? Jos bensaa olisi, voisin ajella mieleni mukaan, sinne tänne, ehkä löytäen elämäni tarkoituksen.

En saanut tähän mitään ohjeita pyskolookeilta tai ns kuntouttajilta.

Olisin todella mielelläni ottanut vastaan vinkkejä mahdollisista paikoista, ajo-ohjeita, ja sitä bensaa!

Sun ongelma oli, että ei ollut motivaatiota eikä tarkoitusta lähteä liikkeelle. Jos olisi, olisit lähtenyt pois autosta kävellen etsimään sitä "jotakin", tai hankkinut bensaa autoon että pääsisit ajellen etsimään sitä.

Olisin todella mielelläni ottanut vastaan vinkkejä mahdollisista paikoista, ajo-ohjeita, ja sitä bensaa!

Ne jotka ovat olleet samassa tilanteessa, saaneet apua kertovat siitä mielellään.

Mutta ihmiset sanovat-Tämä minun autoni, se ei kulje millä tahansa bensalla tai sataa, sillä ei voi sateella ajaa, tai renkaissa on liian vähän ilmaa tai ohjeet ovat englannniksi tai ei se paikka siellä ole kumminkaan kaunis.

Syitä löytyy miksei voi tehdä.

Tuo edellinen kirjoittaja sanoi tärkeän lauseen.

"He eivät halua itseään parempia neuvoja"

Neuvot on hyvät (lue ja opiskele Katie Byronin kirjoja) mutta se on liian monimutkaista ja aikaa vievää, parempi neuvo olisi mene ja osta jätski.

Nyt ymmärrän.

Eivät kaikki halua tosiaan apua, vaan tukea sille ajatukselle että kannattaa luovuttaa. Olisihan se kauheaa päätyä esimerkiksi itsemurhaan ihan turhan takia. Pitää kerätä kauan todisteita, ennen kuin on valmis tekemään sellaisen päätöksen.

Täytyy muistaa tuo Ei itseään parempia neuvoja.