Riita miehen kanssa: kumpi on rankempaa, olla töissä vai hoitovapaalla pienen lapsen / vauvan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri tulossa sanomaan, että mies voisi myös pitää hoitovapaata, ja sinä menisit töihin, mutta sanoitkin että miehesi ei suostu. Miksihän?

Meillä oli samat riidat. Mulla ei ollut työtä mihin palata, niin mies oli töissä. Viime kesänä mies otti jo kouluikäiset lapset mökille mukaan ja minä olin töissä. Voi, että mä nautin! Ja mieskin on oppinut, että ei se lasten hoitaminen niin helppoa ole.

Olen ehdottanut että vaihdetaan osia eikä riidellä asiasta. Mutta ei mies suostu, ja kun vaadin syytä niin tulee sellaisia "tekosyitä" kuten hän ei voi olla työpaikalta pois koska on tärkeät projektit ja urakehitys ja blaablaa. Minun mielestä hän ei vain halua olla hoitovapaalla, koska syvällä sisimmässään arvaa että se on aika rankkaa. Sitä ei tosin koskaan minulle myöntäisi. Ap

Riippuu toki mitä tekee työkseen, mutta uskon että monesti kotona on rankempaa. Mieheni tekee fyysistä työtä ja on itse sanonut, että pääsee töissä helpommalla, kuin itse lasten kanssa kotona. Jätäppä lapsi viikonlopuksi miehen kanssa, niin mies pääsee vähän kärryille, että ei siellä kotona välttämättä niin leppoista aina ole.

Se riippuu työstä, siitä mitä kotitöitä lapsenhoidon ohella pitää saada tehtyä, ja vähän lapsestakin.

Mulla on kolme lasta, ja mielestäni kotona on helpompaa kuin töissä, koska työni on erittäin stressaavaa. Toisaalta mieheni, joka on ollut

myös hoitovapaalla kolmen lapsen kanssa, on sitä mieltä että kotona on rankempaa.

Miten paljon mies on kotona lapsen kanssa ja tekee kotitöitä? Ehdottomasti helpointa oli elää sinkkuna ja käydä töissä. Ylityötkään eivät haitanneet, kun ei ollut kiire kotiin. Pienen lapsen kanssa kotona oli raskasta, kun koko ajan piti olla valmiudessa eikä mies tehnyt kotona mitään. Ainakin minä koin lasten kanssa kotona olemisen raskaana, tuntui, että elämä oli yhtä minuuttiaikataulua. Mies tuli ruokatunnilla kotiin syömään, jolloin ruuan piti olla tiettyyn aikaan valmis ja ruoka piti olla valmis myös silloin, kun mies tuli töistä. Kun mies oli reissussa, oli minullakin helpompaa vaikka olin yksin lasten kanssa. Kotikin pysyi siistimpänä.

Olen samaa mieltä apn kanssa, lapsen kanssa kotona on rankempaa. En voi keskittyä mihinkään minuuttia kauempaa ja silmät täytyy olla selässäkin. En ole tehnyt mitään "omia juttuja" tai harrastanut mitään juuri ollenkaan lapsen syntymän jälkeen. Mies on poissa pitkän työmatkan takia n klo 8-18.30 eli arkisin lähes koko lapsen hereilläoloajan. Meidän lapsi on saman ikäinen kuin aplla ja nukkuu hyvin lyhyet päikkärit. Olen itse niin väsynyt lapsen mentyä nukkumaan, etten jaksa tehdä mitään.

Töihin paluu on edessä muutaman kuukauden päästä ja odotan innolla, että pääsen yksin vessaan ja saan syödä edes yhden aterian päivässä ilman keskeytyksiä.

Mieheni on asiasta kyllä samaa mieltä ja arvostaa kovasti työpanostani. Rankkuudesta huolimatta lapsen kanssa on ihanaa, lapsi on maailman rakkain ja yritän nauttia joka hetkestä.

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu työstä, siitä mitä kotitöitä lapsenhoidon ohella pitää saada tehtyä, ja vähän lapsestakin.

Mulla on kolme lasta, ja mielestäni kotona on helpompaa kuin töissä, koska työni on erittäin stressaavaa. Toisaalta mieheni, joka on ollut

myös hoitovapaalla kolmen lapsen kanssa, on sitä mieltä että kotona on rankempaa.

Meidän lapsi ei ole se rauhallisin eikä helpoin lapsi (on aika vilkas ja vaativa), mutta on kuitenkin terve (eli jollain jolla on esim. sairas lapsi on varmasti kotona vielä rankempaa kuin minulla). Kotitöitä hoitovapaalla olevalla on ne peruskotityöt eli tiskit ja ruokakaupassa käynnit ja pyykit ja sellaiset. Ap

Me tehtiin silleen, että puolet ajasta vaimo on kotona lapsen kanssa ja minä töissä.

Puolessa välissä vaihdettiin ja minä jäin kotiin.

Näin toteutui edes jonkinlainen tasa-arvo.

Perheenisä36 kirjoitti:

Me tehtiin silleen, että puolet ajasta vaimo on kotona lapsen kanssa ja minä töissä.

Puolessa välissä vaihdettiin ja minä jäin kotiin.

Näin toteutui edes jonkinlainen tasa-arvo.

No kumpi sinusta oli rankempaa, kun molempia kokeilit? Ap

Jos töissä on helpompaa, kuin kotona, niin missä hemmetissä te olette duunissa?

Ja juoruiletteko siellä työpaikalla päivät pitkät, ja teette vain näön vuoksi silloin tällöin jotain pientä.

Kellä on varaa pitää tuollaisia työntekijöitä.

Kun kotona on vain yksi ainoa pieni terve lapsi hoidettavana, ja vielä siitä valittaa, niin

kyllä täytyy olla vika korvien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos töissä on helpompaa, kuin kotona, niin missä hemmetissä te olette duunissa?

Ja juoruiletteko siellä työpaikalla päivät pitkät, ja teette vain näön vuoksi silloin tällöin jotain pientä.

Kellä on varaa pitää tuollaisia työntekijöitä.

Kun kotona on vain yksi ainoa pieni terve lapsi hoidettavana, ja vielä siitä valittaa, niin

kyllä täytyy olla vika korvien välissä.

Ainakin minun työ oli kiireistä ja aikataulutettua. Stressaavaa vastuun ja kiireen takia, mutta fyysisesti melko kevyttä. Lisäksi töissä oli aika meluista ja hälyistä (huonosti toteutettu avokonttori). Ap

Töissä on kevyempää, siellä saa toteuttaa itseään ja menestyy. Kotona on vain lapsenvahtiorja.

Mulla ei kroppa kestänyt enää taaperon kanssa kotona olemista, mutta en mä töissäkään mitenkään rauhassa saa olla, vaan koko ajan joku on jotain pyytämässä kuitenkin. Varmasti riippuu siis työn luonteesta ja lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei kroppa kestänyt enää taaperon kanssa kotona olemista, mutta en mä töissäkään mitenkään rauhassa saa olla, vaan koko ajan joku on jotain pyytämässä kuitenkin. Varmasti riippuu siis työn luonteesta ja lapsesta.

Mitä tarkoitat ei kestänyt, mitä kropallesi tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Jos töissä on helpompaa, kuin kotona, niin missä hemmetissä te olette duunissa?

Ja juoruiletteko siellä työpaikalla päivät pitkät, ja teette vain näön vuoksi silloin tällöin jotain pientä.

Kellä on varaa pitää tuollaisia työntekijöitä.

Kun kotona on vain yksi ainoa pieni terve lapsi hoidettavana, ja vielä siitä valittaa, niin

kyllä täytyy olla vika korvien välissä.

Minä pidin työstäni, sillä vaikka se oli tarkkaa eikä virheitä saanut tulla, sain kuitenkin keskittyä siihen mitä teen. Päivät meni äkkiä, kun tekemistä riitti. Jos työkaverit olisivat roikkuneet lahkeessa koko ajan hokien sekunnin välein nimeäni, olisi se tehnyt työn teosta hankalampaa.

Ei voi tietää, kumpi teistä on oikeassa, sillä sinä et tiedä, kuinka rankkaa miehelläsi on töissä, eikä miehesi tiedä, kuinka rankkaa sinulla on kotona lapsen kanssa.

Minä tykkäsin olla kotiäitinä, sillä töissä koen olevani paineiden ristitulessa. Vaatimuksia joka suuntaan on hirveästi, mihinkään ei voi keskittyä rauhassa ja keskeytyksiä on jatkuvasti. Ainoa etu kotiäitiytyeen taloudellisen turvan lisäksi oli kahvi- ja ruokatauot sekä aikuinen seura. Kotiäitinä koin tekeväni ehdottomasti maailman tärkeintä työtä, joten ainakin motivaatio ja kokemani ilon ja pakahduttavan rakkauden tunteet olivat jotain, mitä en töissä koe koskaan. Rankkaa hoitovapaalla oleminen silti todellakin on! Aikaa jää hämmästyttävän vähän millekään muulle kuin lapselle. Miehellesi (ja sinulle) tekisi todella hyvää vaihtaa rooleja ainakin 6 kuukaudeksi tai pidemmäksikin aikaa. Tämä olisi tärkeää myös isän ja lapsen keskinäisen suhteen parantamiseksi. Ja sinä saisit vaihtelua, kun olet kotona olemiseen selvästikin jo väsähtänyt. Järjestely olisi teille kummallekin hyvä juttu.

Mun mielestä kotona lapsen/lasten kanssa on ollut helpompaa. Mutta ei se silti mitään makaamista ja laiskottelua ollut (niin kuin jotkut miehet tuntuvat kuvittelevan).

Työelämässä pääsee huomattavasti helpommalla. Olen kääntäjä/tiedottaja. Töissä on välillä stressaavaa ja kova kiire, mutta siellä ei kukaan ole hengenvaarassa, jos en pidä häntä jatkuvasti silmällä. Käytännössä lähinnä istun koneella, välillä siirryn kokoukseen istumaan. Saan juoda kahvini rauhassa, syödä lounaani rauhassa, ja käydä vessassa rauhassa. Jos ajatus joskus harhailee, siitä ei ole kenellekään mitään vaaraa. Sen sijaan kotona oleminen, varsinkin huonosti nukkuvan ja erittäin vilkkaan 1-vuotiaan kanssa... huh huh! Olin vähällä tulla hulluksi.

Yhden lapsen vapailu oli kyllä lomaa. Helppo liikkua ja kotitöitä vähän.

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon mies on kotona lapsen kanssa ja tekee kotitöitä? Ehdottomasti helpointa oli elää sinkkuna ja käydä töissä. Ylityötkään eivät haitanneet, kun ei ollut kiire kotiin. Pienen lapsen kanssa kotona oli raskasta, kun koko ajan piti olla valmiudessa eikä mies tehnyt kotona mitään. Ainakin minä koin lasten kanssa kotona olemisen raskaana, tuntui, että elämä oli yhtä minuuttiaikataulua. Mies tuli ruokatunnilla kotiin syömään, jolloin ruuan piti olla tiettyyn aikaan valmis ja ruoka piti olla valmis myös silloin, kun mies tuli töistä. Kun mies oli reissussa, oli minullakin helpompaa vaikka olin yksin lasten kanssa. Kotikin pysyi siistimpänä.

Sen miehenkö takia sä olit kotiäitinä?