Oli kauniita nuoria tyttöjä kaupassa
Itse heterona, keski-ikäisenä ja polkkatukkaisena tätinä heitä katselin. Tuli oma nuoruus mieleen. Nyt peilistä katsoo keski-ikäinen täti vaikka mieli on nuori.
Kommentit (39)
Kauniita nuoria tyttöjä on aivan ihanaa katsella! Olen itse parikymppinen mimmi, mutta mitenkään erityisen kaunis en ole koskaan ollut. Sen sijaan olen aina keskittynyt ihastelemaan nättejä ystäviäni, kaupungilla vastaantulevia tyttöjä jne.
Jos olivat helluntailaisia niin tekisi mieli lyödä itsekkäistä ja ylimielisiä kakaroita. Rumia mulkkuja.
Vanhemmilla naisilla on jo sitä elämän tuomaa viisautta ja rauhallisuutta (miinus vaihdevuodet) vaikka ulkonäkö ei enää ehkä olisikaan niin priimaa. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi tätä olotilaa siihen nuoruuteen, jossa olin ehkä timmi mutta samalla aivan helvetin epävarma, vietävissä sekä pihalla itseni ja olemiseni kanssa
Minun varmaan pitäisi mennä heidän luokseen itkemään nyt omaa rumuuttani että voi minusta on tullut niin ruma ja sinä olet joku kuningatar. Pitäisi ihailla ja sanoa että oon sulle niin kateellinen. Hyvä elämä helluntaivituille.
Hyvää elämää Suomen rumimmille ihmisille ja itseään täynnä oleville vituille. Olen nyt teille niiiiiin kateellinen. Sielä on miehiä teille jonoksi asti. Menkää helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
En varmaan koskaan tule tajuamaan nuoruuden ihannointia ja kadehtimista.
Itse olen aina ollut kaunis (koska olen huolehtinut itsestäni hyvin) ja saanut paljon ihailua kummankin sukupuolen taholta. Nyt 37-vuotiaana ei enää niin nuorena (palstan kriteerien mukaan täti-ikäisenä ihmisenä) huomio vain tuntuu lisääntyvän, koska kaksi- ja kolmekymppisten lisäksi minusta kiinnostuvat myös ihmiset neljästäkympistä ylöspäin.
Viimeksi eilen parikymppinen naapurin jonne tuli soittamaan ovikelloa ja tarjosi päiväkahviseuraa. Ja illalla sitten 50+ tuttava viestitteli kasvavasta ihastuksestaan.
Vaihtaisinko nykyisen itseni siihen parikymppiseen tyttöön, jolla toki oli nuoruuden hehkua ja treenaamatta pyöreä peppu, mutta ei elämänkokemuksen tuomaa itsevarmuutta tai aikuisen naisen seksuaalisuutta? En missään nimessä!
Elämä kuumana tätinä on ihan parasta, koska kumppanien suhteen voi valita parhaat päältä kaikista ikäluokista :D
Good for you! Tosin tilanteesi on erittäin harvinainen. Naisen pitää olla todella timmi, luonnonkaunis ja huoliteltu, jos vielä tuossa iässä saa kiinnostuneita katseita miehiltä. Itselläni se loppui jo 19-vuotiaana, vaikka 26-vuotiaanakin tein vielä mallin töitä. Miehiä en kuitenkaan enää tuolloinkaan kiinnostanut siinä mielessä, jotta he olisivat tehneet aloitteita.
Nykyään 35+ vuoden iässä (edelleen hoikkana ja pitkähiuksisena sekä sopusuhtaisena) saan todella alentuvaa kohtelua miehiltä korkeintaan tai sitten olen täysin näkymätön miehille. Naisista kauneimmat katselevat joskus vahingoniloisesti ja säälien minua; useimmat heistäkään eivät noteeraa mitenkään.
Se ero vain etteivät ole enää luomuja kuin itse olin omassa nuoruudessani.
Heillä on tekoripseä ja tukkaa,täyteaineita naamassa heti kun täyttävät 18.En tiedä kuka tälläset kustantaa.
Tiedän pari parikymppistä joille mamma osti siilarit.Sijoitus nähtävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän siis olin noin parikymppinen nuori nainen, kun tunsin itseni jo ikälopuksi, vanhaksi naisrievuksi. Tuolloin katselin kaihoisasti (heidän ikäänsä tietämättä) yläasteikäisiä tyttöjä ja ajattelin, että he olivat kauneimmillaan. Tosin joskus sitten yllätyin, kun tajusin, miten nuoria he olivatkaan (alkoivat puhua jotain koulujuttuja, joista kävi ilmi, millä luokalla olivatkaan). Luulin heitä lukioikäisiksi.
Nykyään olen täysin lost case (35+). Miehet eivät ole vilkaissetkaan enää noin 15 vuoteen mua, vaikka olen hoikka ja pitkähiuksinen.
Mitä ihmettä? Itse olen melkein 40 ja ukkoja riittäisi joka sormelle, jopa niitä nuorempia. Tosin asun ulkomailla, ehkä Suomessa on eri meininki.
Suomessa jyllää erittäin raaka ikärasismi myös pariutumisjutuissa (ei ainoastaan työelämässä). Yli kolmevitosilla naisilla alkaa elämä olla ohitse parisuhdemielessä, jos ei ole ehtinyt vielä naimisiin.
Joo, rasismiahan se vähintään on, jos miellä on jotain mieltymyksiä. Kohta varmaan ruvetaan säätämään miehille rangaistuksia haluttomuudestakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän siis olin noin parikymppinen nuori nainen, kun tunsin itseni jo ikälopuksi, vanhaksi naisrievuksi. Tuolloin katselin kaihoisasti (heidän ikäänsä tietämättä) yläasteikäisiä tyttöjä ja ajattelin, että he olivat kauneimmillaan. Tosin joskus sitten yllätyin, kun tajusin, miten nuoria he olivatkaan (alkoivat puhua jotain koulujuttuja, joista kävi ilmi, millä luokalla olivatkaan). Luulin heitä lukioikäisiksi.
Nykyään olen täysin lost case (35+). Miehet eivät ole vilkaissetkaan enää noin 15 vuoteen mua, vaikka olen hoikka ja pitkähiuksinen.
Mitä ihmettä? Itse olen melkein 40 ja ukkoja riittäisi joka sormelle, jopa niitä nuorempia. Tosin asun ulkomailla, ehkä Suomessa on eri meininki.
Suomessa jyllää erittäin raaka ikärasismi myös pariutumisjutuissa (ei ainoastaan työelämässä). Yli kolmevitosilla naisilla alkaa elämä olla ohitse parisuhdemielessä, jos ei ole ehtinyt vielä naimisiin.
Joo, rasismiahan se vähintään on, jos miellä on jotain mieltymyksiä. Kohta varmaan ruvetaan säätämään miehille rangaistuksia haluttomuudestakin.
*miehellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän siis olin noin parikymppinen nuori nainen, kun tunsin itseni jo ikälopuksi, vanhaksi naisrievuksi. Tuolloin katselin kaihoisasti (heidän ikäänsä tietämättä) yläasteikäisiä tyttöjä ja ajattelin, että he olivat kauneimmillaan. Tosin joskus sitten yllätyin, kun tajusin, miten nuoria he olivatkaan (alkoivat puhua jotain koulujuttuja, joista kävi ilmi, millä luokalla olivatkaan). Luulin heitä lukioikäisiksi.
Nykyään olen täysin lost case (35+). Miehet eivät ole vilkaissetkaan enää noin 15 vuoteen mua, vaikka olen hoikka ja pitkähiuksinen.
Mitä ihmettä? Itse olen melkein 40 ja ukkoja riittäisi joka sormelle, jopa niitä nuorempia. Tosin asun ulkomailla, ehkä Suomessa on eri meininki.
Suomessa jyllää erittäin raaka ikärasismi myös pariutumisjutuissa (ei ainoastaan työelämässä). Yli kolmevitosilla naisilla alkaa elämä olla ohitse parisuhdemielessä, jos ei ole ehtinyt vielä naimisiin.
Joo, rasismiahan se vähintään on, jos miellä on jotain mieltymyksiä. Kohta varmaan ruvetaan säätämään miehille rangaistuksia haluttomuudestakin.
*miehellä
Joo, eipä sille naisena mitään toki voi. Tosin jännä juttu, että ulkomailla miehillä on haluja niitä yli kolmekymppisiäkin kohtaan. Suomessa sellainen on käytännössä äärimmäisen harvinaista.
SEllaista se on, elämä. Mua ei kyllä yhtään veetuta, en haluaisi olla nuori. Ihanaa, kun voin mennä kauppaan ilman meikkiä, tukka ponnarilla ja ihan tavalliset, mukavat vaatteet päällä. Tyttäreni valmistautuu kauppaan lähtöön vähintään tunnin, samoin aamulla kouluun. Ja hajut vessassa ovat sen laittautumisen jälkeen sellaiset, että ei ihan heti tuuletu, on näet jos jonkunlaista tököttiä suihkuteltu. Mutta kyllä täytyy sanoa, että tyttäreni on superkaunis, olisi kyllä ihan ilman laittautumistakin, ellei jopa kauniimpi kuin meikattuna. Nättejä on hänen kaverinsakin. Ja voi sitä ihanaa elämänriemua, kun koko elämä on edessä, eikä pahemmin vielä huolenhäivää! Elämä keskittyy kouluun, kavereihin, poikiin, vaatteisiin yms. keveään.
Muistan kuitenkin, että miten epävarma ja miellyttämisenhaluinen sitä nuorena oli, harvoin pystyi olemaan oma itsensä. Nyt on ihanaa, kun saa aina olla juuri sellainen kuin on. Nautin elämästäni nyt keski-ikäisenä tätinä enemmän kuin koskaan. Tietysti mielessä on jo tuleva vanhuus, joka vähän hirvittää. Olenkin päättänyt pysyä kaukana lääkkeistä, ettei elämä loppupäästä turhaan pitkity. Mieluummin 70 v hyvää elämää kuin 90 v elämää, jossa viimeiset 20 v on enemmän kituutusta kuin elämää. Jospa vain voisi pysyä tässä nykyisessä iässä ja terveydentilassa loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän siis olin noin parikymppinen nuori nainen, kun tunsin itseni jo ikälopuksi, vanhaksi naisrievuksi. Tuolloin katselin kaihoisasti (heidän ikäänsä tietämättä) yläasteikäisiä tyttöjä ja ajattelin, että he olivat kauneimmillaan. Tosin joskus sitten yllätyin, kun tajusin, miten nuoria he olivatkaan (alkoivat puhua jotain koulujuttuja, joista kävi ilmi, millä luokalla olivatkaan). Luulin heitä lukioikäisiksi.
Nykyään olen täysin lost case (35+). Miehet eivät ole vilkaissetkaan enää noin 15 vuoteen mua, vaikka olen hoikka ja pitkähiuksinen.
Mitä ihmettä? Itse olen melkein 40 ja ukkoja riittäisi joka sormelle, jopa niitä nuorempia. Tosin asun ulkomailla, ehkä Suomessa on eri meininki.
Suomessa jyllää erittäin raaka ikärasismi myös pariutumisjutuissa (ei ainoastaan työelämässä). Yli kolmevitosilla naisilla alkaa elämä olla ohitse parisuhdemielessä, jos ei ole ehtinyt vielä naimisiin.[/quote
Ehkä jossain Helsingissä? Täällä landella kaikenikäiset naiset pariutuvat vielä hyvinkin korkeassa iässä. Tosin aika monella on itseään jonkun verran nuorempi kumppani, keski-ikäisiä ja varsinkaan vanhoja miehiä ei vapaalla jalalla paljon ole. Ja jos on, ovat sellaisia, että eivät kelpaa kenellekään. Vanhat miehet taas yksinkertaisesti ovat jo mullan alla. Juuri tässä avioitui ystäväni 55 v, mies 42 v, toisella ystävälläni 65 v on jo vuosien ajan ollut miesystävä (joka haluaisi kovasti naimisiin) 55 v. Jokainen nainen, joka haluaa, saa miehen. Laadusta tosin ei ole takeita.
50+ mallit ovat muotia.
Tosin monia heistä veistelty kuten Anne Hirsmäkeä.
Kauniin nisen takana on rikas mies,tavallisen näköisestä saadaan rahalla kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Sama, vituttaa todella paljon. Minä kylläkin kadehdin heitä ja olen myrtynyt enkä jaksa teeskennellä lempeää seesteistä keski-ikäistä joka vain lempeästi hymyilee pallopyllyille (tämä on siis kehu) .
Ai, ne pallop*erseet on kyllä karsean näköisiä...
Kyllä se kylmä kullanruskea olut lasissa maistuisi terassilla capreissa ja t paidassa. Rento neule heitettynä hartijoille.
Siemailla lasista ja katsella kaukaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän siis olin noin parikymppinen nuori nainen, kun tunsin itseni jo ikälopuksi, vanhaksi naisrievuksi. Tuolloin katselin kaihoisasti (heidän ikäänsä tietämättä) yläasteikäisiä tyttöjä ja ajattelin, että he olivat kauneimmillaan. Tosin joskus sitten yllätyin, kun tajusin, miten nuoria he olivatkaan (alkoivat puhua jotain koulujuttuja, joista kävi ilmi, millä luokalla olivatkaan). Luulin heitä lukioikäisiksi.
Nykyään olen täysin lost case (35+). Miehet eivät ole vilkaissetkaan enää noin 15 vuoteen mua, vaikka olen hoikka ja pitkähiuksinen.
Mitä ihmettä? Itse olen melkein 40 ja ukkoja riittäisi joka sormelle, jopa niitä nuorempia. Tosin asun ulkomailla, ehkä Suomessa on eri meininki.
Suomessa jyllää erittäin raaka ikärasismi myös pariutumisjutuissa (ei ainoastaan työelämässä). Yli kolmevitosilla naisilla alkaa elämä olla ohitse parisuhdemielessä, jos ei ole ehtinyt vielä naimisiin.[/quote
Ehkä jossain Helsingissä? Täällä landella kaikenikäiset naiset pariutuvat vielä hyvinkin korkeassa iässä. Tosin aika monella on itseään jonkun verran nuorempi kumppani, keski-ikäisiä ja varsinkaan vanhoja miehiä ei vapaalla jalalla paljon ole. Ja jos on, ovat sellaisia, että eivät kelpaa kenellekään. Vanhat miehet taas yksinkertaisesti ovat jo mullan alla. Juuri tässä avioitui ystäväni 55 v, mies 42 v, toisella ystävälläni 65 v on jo vuosien ajan ollut miesystävä (joka haluaisi kovasti naimisiin) 55 v. Jokainen nainen, joka haluaa, saa miehen. Laadusta tosin ei ole takeita.
Jännää tosiaan. Täällä Helsingissä saa nainen olla ypöyksin, vaikka olisi nätti, hoikka ja fiksu sekä perhekeskeinen. Eikä ole mitään mahdollisuuksia välttämättä parisuhteeseen. Irtoseksiä varmaankin saisi, mutta harva nainen sellaista edes haluaa.
T. Kommentoimasi henkilö
Suomessa jyllää erittäin raaka ikärasismi myös pariutumisjutuissa (ei ainoastaan työelämässä). Yli kolmevitosilla naisilla alkaa elämä olla ohitse parisuhdemielessä, jos ei ole ehtinyt vielä naimisiin.