Hälyttävä tutkimus: Jo lapsilla voi olla rasvamaksa ja korkea kolesteroli - vanhemmat eivät tunnista lapsen ylipainoa

Vastustuksesta huomaa että tämäkin keskustelu on ns. kehopositiivisten valtaama.

"Ylipainon ja lihavuuden hoitamisessa on aina kyse hyvinvoinnista ja terveydestä. Lapset ja nuoret eivät “laihduta”, eivätkä “hoikistu” vaan omaksuvat terveellisiä elintapoja ja niiden kautta myös heidän kasvunsa hyötyy asiasta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat voivat ihan itse sen tehdä, ei siihen mitään neuvolan holhousta tarvita. Tietoa löytyy, jos on halua.

Rasvamaksoista päätellen ulkopuolista painostusta tarvitaan. Huostaanotto olisi ihan hyvä seuraus lapsen terveyden laiminlyönnistä.

Huostaanottohan on nimenomaan tarkoitettu rangaistukseksi vanhemmille.

Aivan? Lapsen pahoinpitelystä tulee rangaista. Rasvamaksa on pahemman laatuista pahoinpitelyä.

Niin eli lapsen kärsimyksellä ei ole väliä, kunhan vanhemmat saadaan rangaistua? Ei missään nimessä kannata auttaa ydinperhettä?

Tietenkään huostaan ei tule ottaa heti. Mutta jos parin kuukauden seurantajaksolla ei kyetä noudattamaan lääkärien ohjeita, niin syytä olisi. Lapsi huostaan määräajaksi, jolloin saa terveellistä ravintoa ja mitatut arvot normaaleiksi. Sillä välin vanhemmille terveysvalistusta. Ja lapsen palauduttua vanhemmille jälleen tiukka seuranta.

Kuulostaa hienolta. Parin kuukauden seurantajakso on varmasti riittävä. Lapsi ei yhtään järkyty ja kehittää terveen suhteen ravintoon, kun joutuu lihavuuden takia eroon perheestään. Parin kuukauden aikana lapsen arvot muuttuvat normaaleiksi, koska huostaperheessä on absoluuttisen terveet elämäntavat jotka korjaavat ongelmat heti. Sillä aikaa annettu terveysvalistus tehoaa vanhempiin, koska perheen ainoa ongelma on koko ajan ollut vanhempien välinpitämättömyys ja tietämättömyys ruokavaliosta. Kun lapsi palautetaan omaan kotiin, kaikki menee hyvin kunhan perhettä painostetaan ja uhkaillaan riittävästi.

Typeryskö olet, vai miksi kertoisit lapselle jostain "lihavuusseurannasta"? Jota tuo ei edes ole.  Korostetaan, että ruokavaliota tehdään terveellisempi, jotta lapsi voisi paremmin. Tavoite luonnollisesti on, että muutokset tehdään ennen kuin huostaanotto olisi välttämätön. Tässä vaiheessa ei lapselle tarvitse sanoa mitään, kun muutokset tehdään huomaamattomasti ja koko perheelle. Miksi tämä on mielestäsi sellainen laiminlyönnin muoto, että lapsi on ihan ok jättää heitteille (eli vanhemmilleen)?

Miksi tuo ehdottomasi menetelmä on omasta mielestäsi toimiva?

Koska valitettavasti monelta ei onnistu vanhemmuuden vastuunkanto ilman ulkoisia pakotteita. Tuohan on ihan tavallinen elämäntaparyhdistäytyminen pienellä twistillä, jonka tarkoitus on turvata lapsen elinolot ja kehitys.

Kuulen mieluusti vaihtoehtoisia menetelmäehdotuksia tämän ongelman kitkemiseksi. Yksin vanhemman harteille jätettävästä päätöksestä ei voi olla kyse, koska päätös vaikuttaa lapsen terveyteen.

Siis mielestäsi sijoittaminen toiseen perheeseen on pieni twisti? Toinen asia mitä jäin ihmettelemään oli se, miten asia edes käytännössä järjestettäisiin. Olen ollut käsityksessä että hyvistä sijoitusperheistä on paljon pulaa, nytkö niitä yhtäkkiä löytyy myös ylipainosta kärsiville lapsille parin kuukauden jaksoiksi? Ja yhtä tällaista perhettähän pitäisi kai pitää tietylle lapselle varattuna, jos perhe ei menekään kunnolla ruotuun sen pari kk jakson jälkeen.

Kunhan ideoin, käytännön toteutuksen jättäisin asiantuntijoille. Oleellista olisi tietysti hoitaa asia niin, ettei huostaanottoon tarvitse edes ryhtyä. Sen uhka kuitenkin laittaa varmaan vanhempienkin pääkopassa raksuttamaan. Ei sulla niitä ideoita ollut sitten kuitenkaan heittää? 

Mielestäni matalan kynnyksen palvelut täytyy hoitaa ensin kuntoon ennenkuin mistään huostaanotoista aletaan edes puhua. Sinulla tuntuu olevan käsitys, että lasten huono ruokavalio johtuu pelkästään vanhempien ilkeästä halusta pahoinpidellä lastaan. Perheellä voi kuitenkin olla paljon ongelmia voimavarojen, ei niinkään välittämiseen suhteen - esimerkiksi taloudellisia, neurologisia, fyysisiä, psyykkisiä. Avohuollon palveluja voi olla vaikea edes halutessa saada ilman todettua vakavaa ongelmaa kuten päihderiippuvuutta, vaikeaa mt-ongelmaa tai vaikeaa fyysistä sairautta. Tärkein asia on siis tuoda lisää tukea myös perheille, joilla tilanne ei ole täysin katastrofi vielä, siis ennaltaehkäisevän tuen saatavuutta pitäisi parantaa ja kohdistaa tähän varoja. Toiseksi kouluruuan ravintosisältöä pitää parantaa. Lisäksi elektroniikan käytön rajoituksiin annettaisiin ohjausta vanhempainilloissa ja yleisiä suosituksia, niin että niitä olisi helppo kaikkien yhdessä noudattaa. Syyllistäminen on huono kasvatuskeino niin aikuisille kuin lapsillekin.

Vierailija kirjoitti:

Miten pakotan tuon 11 veen lenkille kun ei tahdo, muu perhe pyöräilee leikkipuistoon  tai lähtee kävelylle metsään mutta tuo esikoinen jää näpräämään kännykkää sohvalle. Ja käy välillä etsimässä syötävää jääkaapista. On perso herkuille, mutta rakastaa myös  leipää jota söisi pussin päivässä. Luultavammin myös ostelee herkkuja salaa kaupasta, joku kysyy nyt mistä saa rahaa mitta esim. lakuthan on vain 30c kipale.  Ja jos kaverit ostaa niin herkut jaetaan.

Ainoa liikunta mitä saa on kun pyöräilee kouluun mutta sinnekin on vain noin 1km eli hirveästä lenkistä ei ole kyse. Trampoliinilla ei pompi, vaan makaa katsomassa kännykkää! Jalkapalloa harrasti vuoden ja tahtoi sitten lopettaa, ei kuulemma tykännyt kun tuli hiki .

Minä, mies ja tytär olemme hoikkia mutta pojalla selvästi maha pömpöttää  .

Äskenhän sanoit lapsen harrastavan arkiliikuntaa pyöräillen ja trampoliinilla, nyt pyöräiltyä tuleekin vain muutama minuutti päivässä ja trampoliinikin toimii lepopaikkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat voivat ihan itse sen tehdä, ei siihen mitään neuvolan holhousta tarvita. Tietoa löytyy, jos on halua.

Rasvamaksoista päätellen ulkopuolista painostusta tarvitaan. Huostaanotto olisi ihan hyvä seuraus lapsen terveyden laiminlyönnistä.

Huostaanottohan on nimenomaan tarkoitettu rangaistukseksi vanhemmille.

Aivan? Lapsen pahoinpitelystä tulee rangaista. Rasvamaksa on pahemman laatuista pahoinpitelyä.

Niin eli lapsen kärsimyksellä ei ole väliä, kunhan vanhemmat saadaan rangaistua? Ei missään nimessä kannata auttaa ydinperhettä?

Tietenkään huostaan ei tule ottaa heti. Mutta jos parin kuukauden seurantajaksolla ei kyetä noudattamaan lääkärien ohjeita, niin syytä olisi. Lapsi huostaan määräajaksi, jolloin saa terveellistä ravintoa ja mitatut arvot normaaleiksi. Sillä välin vanhemmille terveysvalistusta. Ja lapsen palauduttua vanhemmille jälleen tiukka seuranta.

Kuulostaa hienolta. Parin kuukauden seurantajakso on varmasti riittävä. Lapsi ei yhtään järkyty ja kehittää terveen suhteen ravintoon, kun joutuu lihavuuden takia eroon perheestään. Parin kuukauden aikana lapsen arvot muuttuvat normaaleiksi, koska huostaperheessä on absoluuttisen terveet elämäntavat jotka korjaavat ongelmat heti. Sillä aikaa annettu terveysvalistus tehoaa vanhempiin, koska perheen ainoa ongelma on koko ajan ollut vanhempien välinpitämättömyys ja tietämättömyys ruokavaliosta. Kun lapsi palautetaan omaan kotiin, kaikki menee hyvin kunhan perhettä painostetaan ja uhkaillaan riittävästi.

Typeryskö olet, vai miksi kertoisit lapselle jostain "lihavuusseurannasta"? Jota tuo ei edes ole.  Korostetaan, että ruokavaliota tehdään terveellisempi, jotta lapsi voisi paremmin. Tavoite luonnollisesti on, että muutokset tehdään ennen kuin huostaanotto olisi välttämätön. Tässä vaiheessa ei lapselle tarvitse sanoa mitään, kun muutokset tehdään huomaamattomasti ja koko perheelle. Miksi tämä on mielestäsi sellainen laiminlyönnin muoto, että lapsi on ihan ok jättää heitteille (eli vanhemmilleen)?

Siis mikä tuo puhumasi seurantajakso on? Kuka perhettä seuraa, lääkäri, sosiaalihuolto, kouluterveydenhuoltaja vai mikä? Kun mielestäni meillä Suomessa ei tuollaista seurantapalvelua tällä hetkellä ole, olet ilmeisesti sellaista suunnitellut joten kerro lisää?

Ei ole, mutta olisiko aika kehittää näin hälyttävien uutisten myötä? Mahdollisesti kaikki mainitsemasi tahot voisivat olla mukana, mutta eiköhän jokin asiaan vihkiytyvä työryhmä selvittäisi parhaan mahdollisen menetelmän a) havaita ongelma, b) tukea perhettä sen ratkaisussa ja c) pysyä kartalla tilanteen etenemisestä. Tähän olisi tärkeää panostaa.

Ehdottomasti samaa mieltä. Minulla on kokemusta kouluterveydenhuollon antamasta tuesta: terveydenhoitaja soitti ja kertoi lapsella olevan lievää ylipainoa, suositteli sivustoa, jolta voi katsoa terveellisiä ruokaohjeita. Perheen kokonaistilanne tai vanhemman kohtaaminen ihmisenä ei ollut kiinnostuksen kohteena, vaan näin asia oli pikaisesti "hoidettu". Ylipaino ei ollut hälyttävää, joten en tiedä olisinko saanut erilaisen kohtelun, jos ylipainoa olisi ollut paljon. Terveydenhoitaja sanoi, että toivotaan tämän osoittautuvan kasvupyrähdystä edeltäväksi tankkaukseksi. Itsekin olin huomannut painon kerääntymisen ja ollut siitä huolissaan, enempikin apu kuin "lue nämä netistä" olisi ollut tervetullutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pakotan tuon 11 veen lenkille kun ei tahdo, muu perhe pyöräilee leikkipuistoon  tai lähtee kävelylle metsään mutta tuo esikoinen jää näpräämään kännykkää sohvalle. Ja käy välillä etsimässä syötävää jääkaapista. On perso herkuille, mutta rakastaa myös  leipää jota söisi pussin päivässä. Luultavammin myös ostelee herkkuja salaa kaupasta, joku kysyy nyt mistä saa rahaa mitta esim. lakuthan on vain 30c kipale.  Ja jos kaverit ostaa niin herkut jaetaan.

Ainoa liikunta mitä saa on kun pyöräilee kouluun mutta sinnekin on vain noin 1km eli hirveästä lenkistä ei ole kyse. Trampoliinilla ei pompi, vaan makaa katsomassa kännykkää! Jalkapalloa harrasti vuoden ja tahtoi sitten lopettaa, ei kuulemma tykännyt kun tuli hiki .

Minä, mies ja tytär olemme hoikkia mutta pojalla selvästi maha pömpöttää  .

Äskenhän sanoit lapsen harrastavan arkiliikuntaa pyöräillen ja trampoliinilla, nyt pyöräiltyä tuleekin vain muutama minuutti päivässä ja trampoliinikin toimii lepopaikkana.

Tuo on eri, älykääpiö.

Neuvoloissa on vähän heikoissa kantimissa painonhallinta-asiat. Mun pikkuisen pullean lapsen kanssa ohjeena oli lisää kasviksia ja maito rasvattomana. Kasvikset OK (lapsi ei suostu syömään kuin kurkkua ja porkkanaa). Mut se stanan rasvaton maito.... Ei ole luottamusta osaamiseen tuon jälkeen! Käytiin ravitsemusterapeutilla, joka oli rasvattomasta maidosta ihan toista mieltä.

Myös mt-palveluiden apua tarvitaan. Itse sain ravinto-ohjausta ollessani sairaalloisen ylipainoinen jo alakoulussa, mutta se hedelmien kalorien laskeminen ja sokerin määrän havainnollistaminen ei oikein toiminut, kun syömisen taustalla oli vakavia tunnepuolen ongelmia ja lopulta kehitinkin sitten ahmimishäiriön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat voivat ihan itse sen tehdä, ei siihen mitään neuvolan holhousta tarvita. Tietoa löytyy, jos on halua.

Mitä pitää tehdä, jos lapsi on todella haluton juomaan riittävästi vettä, hänellä on suuri ruokahalu ja erittäin perso sokerisille herkuille? Ikää 11, joten syö muuallakin kuin kotona.

Laittakaa vesikannu jääkaappiin ja vaikka sitruunaa ja jäitä sekaan. Jotkut eivät tykkää haaleasta vedestä.

Syökö tavallista kotiruokaakin liikaa? 

Älkää ostako sokerisia herkkuja kotiin. Jälkkäriksi esim. marjoja ja rahkaa.

Minä en ymmärrä miten joku voi tehdä lapselleen niin. Meidän lapset on normaalipainoisia, mutta mies ja hänen vanhempansa juottavat limsaa, tyrkyttävät herkkuja jne. Harvasepäivä. Hampaiden pesua myös unohdetaan.. mies sanoo että niin hänkin lapsena sai juoda limsaa joka päivä ja syödä herkkuja. Hän olikin lihava ja huonot hampaat on edelleen! Miks haluaa siirtää tämän omille lapsilleen, kun itse on kärsinyt siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat voivat ihan itse sen tehdä, ei siihen mitään neuvolan holhousta tarvita. Tietoa löytyy, jos on halua.

Rasvamaksoista päätellen ulkopuolista painostusta tarvitaan. Huostaanotto olisi ihan hyvä seuraus lapsen terveyden laiminlyönnistä.

Huostaanottohan on nimenomaan tarkoitettu rangaistukseksi vanhemmille.

Aivan? Lapsen pahoinpitelystä tulee rangaista. Rasvamaksa on pahemman laatuista pahoinpitelyä.

Niin eli lapsen kärsimyksellä ei ole väliä, kunhan vanhemmat saadaan rangaistua? Ei missään nimessä kannata auttaa ydinperhettä?

Tietenkään huostaan ei tule ottaa heti. Mutta jos parin kuukauden seurantajaksolla ei kyetä noudattamaan lääkärien ohjeita, niin syytä olisi. Lapsi huostaan määräajaksi, jolloin saa terveellistä ravintoa ja mitatut arvot normaaleiksi. Sillä välin vanhemmille terveysvalistusta. Ja lapsen palauduttua vanhemmille jälleen tiukka seuranta.

Kuulostaa hienolta. Parin kuukauden seurantajakso on varmasti riittävä. Lapsi ei yhtään järkyty ja kehittää terveen suhteen ravintoon, kun joutuu lihavuuden takia eroon perheestään. Parin kuukauden aikana lapsen arvot muuttuvat normaaleiksi, koska huostaperheessä on absoluuttisen terveet elämäntavat jotka korjaavat ongelmat heti. Sillä aikaa annettu terveysvalistus tehoaa vanhempiin, koska perheen ainoa ongelma on koko ajan ollut vanhempien välinpitämättömyys ja tietämättömyys ruokavaliosta. Kun lapsi palautetaan omaan kotiin, kaikki menee hyvin kunhan perhettä painostetaan ja uhkaillaan riittävästi.

Typeryskö olet, vai miksi kertoisit lapselle jostain "lihavuusseurannasta"? Jota tuo ei edes ole.  Korostetaan, että ruokavaliota tehdään terveellisempi, jotta lapsi voisi paremmin. Tavoite luonnollisesti on, että muutokset tehdään ennen kuin huostaanotto olisi välttämätön. Tässä vaiheessa ei lapselle tarvitse sanoa mitään, kun muutokset tehdään huomaamattomasti ja koko perheelle. Miksi tämä on mielestäsi sellainen laiminlyönnin muoto, että lapsi on ihan ok jättää heitteille (eli vanhemmilleen)?

Miksi tuo ehdottomasi menetelmä on omasta mielestäsi toimiva?

Koska valitettavasti monelta ei onnistu vanhemmuuden vastuunkanto ilman ulkoisia pakotteita. Tuohan on ihan tavallinen elämäntaparyhdistäytyminen pienellä twistillä, jonka tarkoitus on turvata lapsen elinolot ja kehitys.

Kuulen mieluusti vaihtoehtoisia menetelmäehdotuksia tämän ongelman kitkemiseksi. Yksin vanhemman harteille jätettävästä päätöksestä ei voi olla kyse, koska päätös vaikuttaa lapsen terveyteen.

Siis mielestäsi sijoittaminen toiseen perheeseen on pieni twisti? Toinen asia mitä jäin ihmettelemään oli se, miten asia edes käytännössä järjestettäisiin. Olen ollut käsityksessä että hyvistä sijoitusperheistä on paljon pulaa, nytkö niitä yhtäkkiä löytyy myös ylipainosta kärsiville lapsille parin kuukauden jaksoiksi? Ja yhtä tällaista perhettähän pitäisi kai pitää tietylle lapselle varattuna, jos perhe ei menekään kunnolla ruotuun sen pari kk jakson jälkeen.

Kunhan ideoin, käytännön toteutuksen jättäisin asiantuntijoille. Oleellista olisi tietysti hoitaa asia niin, ettei huostaanottoon tarvitse edes ryhtyä. Sen uhka kuitenkin laittaa varmaan vanhempienkin pääkopassa raksuttamaan. Ei sulla niitä ideoita ollut sitten kuitenkaan heittää? 

Jaa, jos oli tarkoitus vaan heitellä epärealistisia ideoita ilman mitään kosketusta todellisuuteen niin turha sitten keskustella. Tuossa ideassahan ongelma on, että kukaan ei voisi organisoida ja rahoittaa sitä, ensinnäkin koska se olisi tosi kallista ja toiseksi koska se ei edes olisi lapsen edun mukaista.

Nyt keväällä (olen tavaratalossa töissä) niin meillä on käynyt paljon luokkaretkiporukaita. Juuri kukaan lapsi ei ole ostanut mitään tavaraa, vaan pelkkää karkkia ja limsaa 20€-30€ eurolla. Ihmeen paljon kyllä alakouluikäisillä rahaa mukana, kun osalla jopa 50€... Mutta ei vissiin kiinnosta kun mässätä ja pelata pleikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Neuvoloissa on vähän heikoissa kantimissa painonhallinta-asiat. Mun pikkuisen pullean lapsen kanssa ohjeena oli lisää kasviksia ja maito rasvattomana. Kasvikset OK (lapsi ei suostu syömään kuin kurkkua ja porkkanaa). Mut se stanan rasvaton maito.... Ei ole luottamusta osaamiseen tuon jälkeen! Käytiin ravitsemusterapeutilla, joka oli rasvattomasta maidosta ihan toista mieltä.

Yritäpä neuvoa nykyajan vanhempia jotka on netistä lukeneet että eläinrasva ja kolesteroli on hyvästä :D Mikään ihme että muksut on läskejä kun ruokavalio on puoliksi eläintuotteita ja puoliksi sokeria.

Voit ihan itse katsoa rasvattoman maidon ja täysmaidon ravintosisällön, kummassa on enemmän energiaa? Edelleen liika energia lihottaa, ei mikään muu. Rasvassa ja sokerissa on energiaa eniten, joten aika luonnollista että jos laihtua haluaa, kannattaa niitä vältellä.

Vierailija kirjoitti:

Myös mt-palveluiden apua tarvitaan. Itse sain ravinto-ohjausta ollessani sairaalloisen ylipainoinen jo alakoulussa, mutta se hedelmien kalorien laskeminen ja sokerin määrän havainnollistaminen ei oikein toiminut, kun syömisen taustalla oli vakavia tunnepuolen ongelmia ja lopulta kehitinkin sitten ahmimishäiriön.

Koulun kautta lähetteellä tapahtuva ravintoneuvonta on aivan hanurista. Kehotetaan rajoittamaan kalorit 1500, urheilemaan jos menee yli, hedelmissäkin on liikaa sokeria, punnitsemaan ruokavaa'alla ruuat jne.

Eikä se minullakaan ollut kiinni siitä etten olisi tiennyt ettei kannata syödä sipsipussia, suklaapatukkaa ja colapulloa päivässä, vaan siitä että purin ahmimiseen mm. koulukiusaamisen aiheuttamaa tuskaa. Kiusaamiselle ei haluttu tehdä mitään, mutta painolleni kyllä. Ei sillä, laihduttaminen on hyvästä jos läskiä on, mutta 10-vuotiaan ei kuulu laskea kaloreita vaan syödä kotiruokaa ja lisätä kasviksia, leikkiä ulkona.

Sain noista ravintoterkkakäynneistä joskus niin hirveän olon, että menin sen jälkeen suoraan koulun vieressä olevaan kauppaan ja ostin kunnon kasan mässyä.

Vierailija kirjoitti:

Myös mt-palveluiden apua tarvitaan. Itse sain ravinto-ohjausta ollessani sairaalloisen ylipainoinen jo alakoulussa, mutta se hedelmien kalorien laskeminen ja sokerin määrän havainnollistaminen ei oikein toiminut, kun syömisen taustalla oli vakavia tunnepuolen ongelmia ja lopulta kehitinkin sitten ahmimishäiriön.

Minä olin pullea lapsena, ja mullakaan tämä ”älä syö roskaruokaa, karkkia ja sipsejä joka päivä”-valistus ei toiminut. Varsinkaan, kun en ole noin syönyt ikinä. Sain jotain terveellistä kotiruokaa -esitteitä terkkarilta. Kyllähän se 10-vuotias yleensä on perheessä on se, joka sen ruokahuollon huolehtii, eikös niin?

Tunnesyöminen opetettiin jo varhain omassa perheessä. Paha mieli? Ota keksi tai kaksi. Hyvä numero kokeesta? No otetaan sen kunniaksi vähän jätskiä...

Mä aloin oksennella 12 ikäisenä. Bulimian kautta ahmimishäiriöön. Nyt pienin askelein toipumisen tiellä eteenpäin. Lihava olen edelleen, mutta joskus olin nykyistä isompi. Tiputettavaa olisi vielä 30 kiloa, saman verran on jo lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miten joku voi tehdä lapselleen niin. Meidän lapset on normaalipainoisia, mutta mies ja hänen vanhempansa juottavat limsaa, tyrkyttävät herkkuja jne. Harvasepäivä. Hampaiden pesua myös unohdetaan.. mies sanoo että niin hänkin lapsena sai juoda limsaa joka päivä ja syödä herkkuja. Hän olikin lihava ja huonot hampaat on edelleen! Miks haluaa siirtää tämän omille lapsilleen, kun itse on kärsinyt siitä.

Ilmeisesti ei ole kärsinyt, kun kohtelee lapsiaan samalla tavalla.

Meillä on anopin kanssa vähennetty yhteyksissä olemusta, kun herkkujen kanssa ei ole mitään rajaa. Jos lapselle ei maistu esim pulla, niin saattaa tirauttaa kyyneleitä ja syyllistää lasta, että Eero sua varten mummu leiponut. Mehua olisi tarjonnut jo tuttipullosta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat voivat ihan itse sen tehdä, ei siihen mitään neuvolan holhousta tarvita. Tietoa löytyy, jos on halua.

Mitä pitää tehdä, jos lapsi on todella haluton juomaan riittävästi vettä, hänellä on suuri ruokahalu ja erittäin perso sokerisille herkuille? Ikää 11, joten syö muuallakin kuin kotona.

Laittakaa vesikannu jääkaappiin ja vaikka sitruunaa ja jäitä sekaan. Jotkut eivät tykkää haaleasta vedestä.

Syökö tavallista kotiruokaakin liikaa? 

Älkää ostako sokerisia herkkuja kotiin. Jälkkäriksi esim. marjoja ja rahkaa.

Ok, eli mitä se vesikannu jääkaapissa sitten tekee? Lapsi juo kylmää maustamatonta vettä jota saa hanasta, ei vaan halua juoda paljon. Sitruunasta ei pidä. Tiedän, että nesteen saanti on liian vähäistä, koska kärsii välillä ummetuksesta.

Syö todella mielellään kotiruokaa. Olen sanonut, että syö hitaasti ja että tunnustele, onko maha tarpeeksi täynnä jo, mutta en haluaisi tehdä ruuasta tabua ja kiellettyä, siksi kiinnostavaa sen enempää... Lapsi on joskus kokeillut viivyttää nukkumaanmenoa väittämällä, että on nälkä, pystyy ihan hyvin siis syömään huvikseen. Tällaiseen en lähde tai tarjoan vaan jotain tylsää syötävää, jos on muka nälkä vielä 20.30 jälkeen ja yllättäen se kova nälkä katoaakin, jos on vaan näkkäriä ja kurkkua saatavilla.

Sokerisia herkkuja ei yleensä ole, mutta kavereiden kanssa syö niitä paljon tilaisuuden tullen. En tuostakaan tiedä onko lopulta hyvä ottaa totaalikielto, "ei herkkuja kotona", koska silloinhan se nimenomaan on asia, mitä yrittää saada mahdollisimman paljon aina kun pystyy. Esimerkiksi mummun kanssa kaupassa oli käyttänyt tilaisuutta hyväksi ja ostattanut kaakaojuomajauhetta kotiin, itse en osta koska lapsi juo 5 mukillista päivässä ja sehän on pelkkää sokeria. Lapsi oli keksinyt tuon kaakaon, kun mummi tietää jo että sokerimuroja en vastaanota. En tiedä voiko nuo sokeriherkut jotenkin epädemonisoida. Joissain perheissähän niitä on esillä eikä lapset niitä ylensyö, meillä ei kumminkaan onnistu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksessa näkee turhan hyvin, miten lasten lihavuus syntyy. Vanhemmat voivat elä hyvin liikkuvaista elämä, mutta lapsi elää autolla liikkumista ja epäterveellisiä ruokailutottumuksia.

Perheessä eletään kahta todellisuutta tai koko perhe on hyvin lihava.

Voi olla, ettei lapselle oikein maistu mikään ruoka, mutta välipalat tms. kyllä vetoavat.

Viikon kohokohta on karkkipäivä ja karkin määrä on kohtuuttoman suuri.

Paras kokonaisuus on perheen yhteinen elämä... Liikkuminen, yhdessä syöminen ja asioiden tekeminen.

Perhe voi lähteä yhdessä lenkille, lapsi pyörällä ja aikuiset jalan.

Minulla on sairaus minkä takia en pysty kävelemään kuin vähän, eli mikään kuntoilullinen lenkkeily perheen kesken ei tule kysymykseen. Lapsi harrastaa paljon arkiliikuntaa pyöräillen ja trampoliinilla, silti kerää ylipainoa kun ruokaa syö niin runsaasti ja herkkua aina "tappiin asti" jos on vaan tarjolla, mitään itsestä lähtöisin olevaa kohtuuden tunnetta ei ole. Ylipainossa on kyse myös henkilökohtaisista ominaisuuksista ja historiasta - makuaisti, impulssikontrolli, suoliston bakteeristo, tunne-elämä, jopa äidin raskaudenaikainen ruokavalio ja imetystottumukset. Vanhempien syy, ruokavaliomuutos on yliyksinkertaistusta, joka ratkaise kuin osan perheistä ylipainon.

Lihavuuteen on tasan yksi syy: jos energian saanti ruuasta on suurempi kuin kulutus niin lihoo. Jos energian kulutus on suurempi kuin saanti niin laihtuu. Jos haluaa laihtua niin tulee kuluttaa enempi kuin saanti on. Voi lisätä kulutusta tai vähentää saantia. Voi vaikka maata paikoillaan kaiket päivät sohvalla ja laihtuu jos syö vain vähän tai hyvin vähäenergistä ruokaa. Ihmisen eläminen ja oleminen paikoillaan jo kuluttaa melkein 2000 kilokaloria vuorokaudessa. Osassa ruokia ei ole juuri yhtään energiaa, esim. kurkkua saa syödä mielin määrin eikä liho. Myös ravintovalmisteita löytyy joista saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet muttei juuri yhtään energiaa, esim. Nutrilet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksessa näkee turhan hyvin, miten lasten lihavuus syntyy. Vanhemmat voivat elä hyvin liikkuvaista elämä, mutta lapsi elää autolla liikkumista ja epäterveellisiä ruokailutottumuksia.

Perheessä eletään kahta todellisuutta tai koko perhe on hyvin lihava.

Voi olla, ettei lapselle oikein maistu mikään ruoka, mutta välipalat tms. kyllä vetoavat.

Viikon kohokohta on karkkipäivä ja karkin määrä on kohtuuttoman suuri.

Paras kokonaisuus on perheen yhteinen elämä... Liikkuminen, yhdessä syöminen ja asioiden tekeminen.

Perhe voi lähteä yhdessä lenkille, lapsi pyörällä ja aikuiset jalan.

Minulla on sairaus minkä takia en pysty kävelemään kuin vähän, eli mikään kuntoilullinen lenkkeily perheen kesken ei tule kysymykseen. Lapsi harrastaa paljon arkiliikuntaa pyöräillen ja trampoliinilla, silti kerää ylipainoa kun ruokaa syö niin runsaasti ja herkkua aina "tappiin asti" jos on vaan tarjolla, mitään itsestä lähtöisin olevaa kohtuuden tunnetta ei ole. Ylipainossa on kyse myös henkilökohtaisista ominaisuuksista ja historiasta - makuaisti, impulssikontrolli, suoliston bakteeristo, tunne-elämä, jopa äidin raskaudenaikainen ruokavalio ja imetystottumukset. Vanhempien syy, ruokavaliomuutos on yliyksinkertaistusta, joka ratkaise kuin osan perheistä ylipainon.

Lihavuuteen on tasan yksi syy: jos energian saanti ruuasta on suurempi kuin kulutus niin lihoo. Jos energian kulutus on suurempi kuin saanti niin laihtuu. Jos haluaa laihtua niin tulee kuluttaa enempi kuin saanti on. Voi lisätä kulutusta tai vähentää saantia. Voi vaikka maata paikoillaan kaiket päivät sohvalla ja laihtuu jos syö vain vähän tai hyvin vähäenergistä ruokaa. Ihmisen eläminen ja oleminen paikoillaan jo kuluttaa melkein 2000 kilokaloria vuorokaudessa. Osassa ruokia ei ole juuri yhtään energiaa, esim. kurkkua saa syödä mielin määrin eikä liho. Myös ravintovalmisteita löytyy joista saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet muttei juuri yhtään energiaa, esim. Nutrilet.

Asia ei todellakaan ole noin yksioikoinen, ja siitä on paljon uutta tutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat voivat ihan itse sen tehdä, ei siihen mitään neuvolan holhousta tarvita. Tietoa löytyy, jos on halua.

Rasvamaksoista päätellen ulkopuolista painostusta tarvitaan. Huostaanotto olisi ihan hyvä seuraus lapsen terveyden laiminlyönnistä.

Huostaanottohan on nimenomaan tarkoitettu rangaistukseksi vanhemmille.

Aivan? Lapsen pahoinpitelystä tulee rangaista. Rasvamaksa on pahemman laatuista pahoinpitelyä.

Niin eli lapsen kärsimyksellä ei ole väliä, kunhan vanhemmat saadaan rangaistua? Ei missään nimessä kannata auttaa ydinperhettä?

Tietenkään huostaan ei tule ottaa heti. Mutta jos parin kuukauden seurantajaksolla ei kyetä noudattamaan lääkärien ohjeita, niin syytä olisi. Lapsi huostaan määräajaksi, jolloin saa terveellistä ravintoa ja mitatut arvot normaaleiksi. Sillä välin vanhemmille terveysvalistusta. Ja lapsen palauduttua vanhemmille jälleen tiukka seuranta.

Kuulostaa hienolta. Parin kuukauden seurantajakso on varmasti riittävä. Lapsi ei yhtään järkyty ja kehittää terveen suhteen ravintoon, kun joutuu lihavuuden takia eroon perheestään. Parin kuukauden aikana lapsen arvot muuttuvat normaaleiksi, koska huostaperheessä on absoluuttisen terveet elämäntavat jotka korjaavat ongelmat heti. Sillä aikaa annettu terveysvalistus tehoaa vanhempiin, koska perheen ainoa ongelma on koko ajan ollut vanhempien välinpitämättömyys ja tietämättömyys ruokavaliosta. Kun lapsi palautetaan omaan kotiin, kaikki menee hyvin kunhan perhettä painostetaan ja uhkaillaan riittävästi.

Typeryskö olet, vai miksi kertoisit lapselle jostain "lihavuusseurannasta"? Jota tuo ei edes ole.  Korostetaan, että ruokavaliota tehdään terveellisempi, jotta lapsi voisi paremmin. Tavoite luonnollisesti on, että muutokset tehdään ennen kuin huostaanotto olisi välttämätön. Tässä vaiheessa ei lapselle tarvitse sanoa mitään, kun muutokset tehdään huomaamattomasti ja koko perheelle. Miksi tämä on mielestäsi sellainen laiminlyönnin muoto, että lapsi on ihan ok jättää heitteille (eli vanhemmilleen)?

Miksi tuo ehdottomasi menetelmä on omasta mielestäsi toimiva?

Koska valitettavasti monelta ei onnistu vanhemmuuden vastuunkanto ilman ulkoisia pakotteita. Tuohan on ihan tavallinen elämäntaparyhdistäytyminen pienellä twistillä, jonka tarkoitus on turvata lapsen elinolot ja kehitys.

Kuulen mieluusti vaihtoehtoisia menetelmäehdotuksia tämän ongelman kitkemiseksi. Yksin vanhemman harteille jätettävästä päätöksestä ei voi olla kyse, koska päätös vaikuttaa lapsen terveyteen.

Siis mielestäsi sijoittaminen toiseen perheeseen on pieni twisti? Toinen asia mitä jäin ihmettelemään oli se, miten asia edes käytännössä järjestettäisiin. Olen ollut käsityksessä että hyvistä sijoitusperheistä on paljon pulaa, nytkö niitä yhtäkkiä löytyy myös ylipainosta kärsiville lapsille parin kuukauden jaksoiksi? Ja yhtä tällaista perhettähän pitäisi kai pitää tietylle lapselle varattuna, jos perhe ei menekään kunnolla ruotuun sen pari kk jakson jälkeen.

Kunhan ideoin, käytännön toteutuksen jättäisin asiantuntijoille. Oleellista olisi tietysti hoitaa asia niin, ettei huostaanottoon tarvitse edes ryhtyä. Sen uhka kuitenkin laittaa varmaan vanhempienkin pääkopassa raksuttamaan. Ei sulla niitä ideoita ollut sitten kuitenkaan heittää? 

Jaa, jos oli tarkoitus vaan heitellä epärealistisia ideoita ilman mitään kosketusta todellisuuteen niin turha sitten keskustella. Tuossa ideassahan ongelma on, että kukaan ei voisi organisoida ja rahoittaa sitä, ensinnäkin koska se olisi tosi kallista ja toiseksi koska se ei edes olisi lapsen edun mukaista.

Ihanko totta odotit av:lla saavasi seikkaperäisen ja asiantuntemuksella tehdyn selonteon näin monimutkaisen ongelman ratkaisemiseksi? Vaaditaan tietenkin eri alojen asiantuntijoista koostuvan työryhmän panosta. Lasten hyvinvointiin on löydyttävä rahaa, se on lasten ja yhteiskunnan edun mukaista. Nyt on huomioitava, että ehdotukseeni sisältyvä huostaanotto on aivan vihoviimeinen oljenkorsi, jota pyritään luonnollisesti välttelemään siihen asti, kun on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksessa näkee turhan hyvin, miten lasten lihavuus syntyy. Vanhemmat voivat elä hyvin liikkuvaista elämä, mutta lapsi elää autolla liikkumista ja epäterveellisiä ruokailutottumuksia.

Perheessä eletään kahta todellisuutta tai koko perhe on hyvin lihava.

Voi olla, ettei lapselle oikein maistu mikään ruoka, mutta välipalat tms. kyllä vetoavat.

Viikon kohokohta on karkkipäivä ja karkin määrä on kohtuuttoman suuri.

Paras kokonaisuus on perheen yhteinen elämä... Liikkuminen, yhdessä syöminen ja asioiden tekeminen.

Perhe voi lähteä yhdessä lenkille, lapsi pyörällä ja aikuiset jalan.

Minulla on sairaus minkä takia en pysty kävelemään kuin vähän, eli mikään kuntoilullinen lenkkeily perheen kesken ei tule kysymykseen. Lapsi harrastaa paljon arkiliikuntaa pyöräillen ja trampoliinilla, silti kerää ylipainoa kun ruokaa syö niin runsaasti ja herkkua aina "tappiin asti" jos on vaan tarjolla, mitään itsestä lähtöisin olevaa kohtuuden tunnetta ei ole. Ylipainossa on kyse myös henkilökohtaisista ominaisuuksista ja historiasta - makuaisti, impulssikontrolli, suoliston bakteeristo, tunne-elämä, jopa äidin raskaudenaikainen ruokavalio ja imetystottumukset. Vanhempien syy, ruokavaliomuutos on yliyksinkertaistusta, joka ratkaise kuin osan perheistä ylipainon.

Lihavuuteen on tasan yksi syy: jos energian saanti ruuasta on suurempi kuin kulutus niin lihoo. Jos energian kulutus on suurempi kuin saanti niin laihtuu. Jos haluaa laihtua niin tulee kuluttaa enempi kuin saanti on. Voi lisätä kulutusta tai vähentää saantia. Voi vaikka maata paikoillaan kaiket päivät sohvalla ja laihtuu jos syö vain vähän tai hyvin vähäenergistä ruokaa. Ihmisen eläminen ja oleminen paikoillaan jo kuluttaa melkein 2000 kilokaloria vuorokaudessa. Osassa ruokia ei ole juuri yhtään energiaa, esim. kurkkua saa syödä mielin määrin eikä liho. Myös ravintovalmisteita löytyy joista saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet muttei juuri yhtään energiaa, esim. Nutrilet.

Asia ei todellakaan ole noin yksioikoinen, ja siitä on paljon uutta tutkimusta.

Niinpä. Tarvitaan asiantuntijoita, jotka osaavat auttaa elämänhallintaan, motivaatioon ja mielenterveyteen liittyvien ongelmien kanssa.