Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hälyttävä tutkimus: Jo lapsilla voi olla rasvamaksa ja korkea kolesteroli - vanhemmat eivät tunnista lapsen ylipainoa
18.05.2019 |
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/389cd0c3-6476-4376-ade5-3852a…
Selväähän se on, että vanhemmat siirtävät tottumuksensa lapsilleen. Neuvolassa pitäisi paljon tiukemmalla otteella ohjata vanhempia terveellisten elintapojen pariin.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voivat ihan itse sen tehdä, ei siihen mitään neuvolan holhousta tarvita. Tietoa löytyy, jos on halua.
Mitä pitää tehdä, jos lapsi on todella haluton juomaan riittävästi vettä, hänellä on suuri ruokahalu ja erittäin perso sokerisille herkuille? Ikää 11, joten syö muuallakin kuin kotona.
Laittakaa vesikannu jääkaappiin ja vaikka sitruunaa ja jäitä sekaan. Jotkut eivät tykkää haaleasta vedestä.
Syökö tavallista kotiruokaakin liikaa?
Älkää ostako sokerisia herkkuja kotiin. Jälkkäriksi esim. marjoja ja rahkaa.
Ok, eli mitä se vesikannu jääkaapissa sitten tekee? Lapsi juo kylmää maustamatonta vettä jota saa hanasta, ei vaan halua juoda paljon. Sitruunasta ei pidä. Tiedän, että nesteen saanti on liian vähäistä, koska kärsii välillä ummetuksesta.
Syö todella mielellään kotiruokaa. Olen sanonut, että syö hitaasti ja että tunnustele, onko maha tarpeeksi täynnä jo, mutta en haluaisi tehdä ruuasta tabua ja kiellettyä, siksi kiinnostavaa sen enempää... Lapsi on joskus kokeillut viivyttää nukkumaanmenoa väittämällä, että on nälkä, pystyy ihan hyvin siis syömään huvikseen. Tällaiseen en lähde tai tarjoan vaan jotain tylsää syötävää, jos on muka nälkä vielä 20.30 jälkeen ja yllättäen se kova nälkä katoaakin, jos on vaan näkkäriä ja kurkkua saatavilla.
Sokerisia herkkuja ei yleensä ole, mutta kavereiden kanssa syö niitä paljon tilaisuuden tullen. En tuostakaan tiedä onko lopulta hyvä ottaa totaalikielto, "ei herkkuja kotona", koska silloinhan se nimenomaan on asia, mitä yrittää saada mahdollisimman paljon aina kun pystyy. Esimerkiksi mummun kanssa kaupassa oli käyttänyt tilaisuutta hyväksi ja ostattanut kaakaojuomajauhetta kotiin, itse en osta koska lapsi juo 5 mukillista päivässä ja sehän on pelkkää sokeria. Lapsi oli keksinyt tuon kaakaon, kun mummi tietää jo että sokerimuroja en vastaanota. En tiedä voiko nuo sokeriherkut jotenkin epädemonisoida. Joissain perheissähän niitä on esillä eikä lapset niitä ylensyö, meillä ei kumminkaan onnistu...
Sun lapses on pahassa hiilarikoukussa. Ja siinä koukussa tulee olemaan pahimmassa tapauksessa koko ikänsä. Valitettavasti. Se tulee olemaan koko loppuiän taistelu. Hyvin rinnastettavissa alkoholismiin. Sokeririippuvuutta ei olla virallisesti hyväksytty riippuvuudeksi, mutta kyllä se sitä ikävä kyllä on. Itse olen kärsinyt siitä lapsesta alkaen.
Asiaa ei auta rasvan vähentäminen, koska silloin energiaa otetaan juuri siitä hiilarista ja kierre vain pahenee. Lapsiin ei kuitenkaan saa soveltaa sitä, mihin aikuinen voi ihan itse ryhtyä, eli rajua alakarppausta. Itse olen ala-/ketokarpannut kohta kymmenen vuotta ja päässyt koukusta eroon, mutta tiedän koukuttuvani uudestaan jos alan liikaa lipsumaan hiilihydraattien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voivat ihan itse sen tehdä, ei siihen mitään neuvolan holhousta tarvita. Tietoa löytyy, jos on halua.
Mitä pitää tehdä, jos lapsi on todella haluton juomaan riittävästi vettä, hänellä on suuri ruokahalu ja erittäin perso sokerisille herkuille? Ikää 11, joten syö muuallakin kuin kotona.
Laittakaa vesikannu jääkaappiin ja vaikka sitruunaa ja jäitä sekaan. Jotkut eivät tykkää haaleasta vedestä.
Syökö tavallista kotiruokaakin liikaa?
Älkää ostako sokerisia herkkuja kotiin. Jälkkäriksi esim. marjoja ja rahkaa.
Ok, eli mitä se vesikannu jääkaapissa sitten tekee? Lapsi juo kylmää maustamatonta vettä jota saa hanasta, ei vaan halua juoda paljon. Sitruunasta ei pidä. Tiedän, että nesteen saanti on liian vähäistä, koska kärsii välillä ummetuksesta.
Syö todella mielellään kotiruokaa. Olen sanonut, että syö hitaasti ja että tunnustele, onko maha tarpeeksi täynnä jo, mutta en haluaisi tehdä ruuasta tabua ja kiellettyä, siksi kiinnostavaa sen enempää... Lapsi on joskus kokeillut viivyttää nukkumaanmenoa väittämällä, että on nälkä, pystyy ihan hyvin siis syömään huvikseen. Tällaiseen en lähde tai tarjoan vaan jotain tylsää syötävää, jos on muka nälkä vielä 20.30 jälkeen ja yllättäen se kova nälkä katoaakin, jos on vaan näkkäriä ja kurkkua saatavilla.
Sokerisia herkkuja ei yleensä ole, mutta kavereiden kanssa syö niitä paljon tilaisuuden tullen. En tuostakaan tiedä onko lopulta hyvä ottaa totaalikielto, "ei herkkuja kotona", koska silloinhan se nimenomaan on asia, mitä yrittää saada mahdollisimman paljon aina kun pystyy. Esimerkiksi mummun kanssa kaupassa oli käyttänyt tilaisuutta hyväksi ja ostattanut kaakaojuomajauhetta kotiin, itse en osta koska lapsi juo 5 mukillista päivässä ja sehän on pelkkää sokeria. Lapsi oli keksinyt tuon kaakaon, kun mummi tietää jo että sokerimuroja en vastaanota. En tiedä voiko nuo sokeriherkut jotenkin epädemonisoida. Joissain perheissähän niitä on esillä eikä lapset niitä ylensyö, meillä ei kumminkaan onnistu...Sun lapses on pahassa hiilarikoukussa. Ja siinä koukussa tulee olemaan pahimmassa tapauksessa koko ikänsä. Valitettavasti. Se tulee olemaan koko loppuiän taistelu. Hyvin rinnastettavissa alkoholismiin. Sokeririippuvuutta ei olla virallisesti hyväksytty riippuvuudeksi, mutta kyllä se sitä ikävä kyllä on. Itse olen kärsinyt siitä lapsesta alkaen.
Asiaa ei auta rasvan vähentäminen, koska silloin energiaa otetaan juuri siitä hiilarista ja kierre vain pahenee. Lapsiin ei kuitenkaan saa soveltaa sitä, mihin aikuinen voi ihan itse ryhtyä, eli rajua alakarppausta. Itse olen ala-/ketokarpannut kohta kymmenen vuotta ja päässyt koukusta eroon, mutta tiedän koukuttuvani uudestaan jos alan liikaa lipsumaan hiilihydraattien suhteen.
Tätä olen pelännyt. Ja epäilen että se johtuu huonosta ravinnosta raskauden aikana (lopetin tupakanpolton ja juomisen, mutta söin karkkia.käytin myös ssri:tä lääkärin suosituksesta, kuka tietää mitä sekin on aiheuttanut). Vauva oli nälkäinen ja syötin runsaasti, koska olin lukenut eräästä kirjasta että niin kannattaa tehdä. Lapsi oppii siis lohtusyömisen mahdollisesti ihan pienestä. Ehkä niitä vauvoja ei kannattaisi aina rinnallakaan roikottaa, ettei enin mielihyvä tulisi pelkästään ravinnon saamisen kanssa yhdessä.
Alle teini-ikäisten lihavuus voi todellakin tulla "kotiruoasta", siihen ei tarvita karkkia ja roskaruokaa. 11-vuotiasta ei pakoteta lenkille, vaan laitetaan ruokavalio kuntoon: Puolet lautasesta kasviksia, pois sokerijogurtit, viilit, murot, myslit, mehut, turhat voileivät.
Monissa perheissä kotiruoka on pelkkää pastaa/perunaa/riisiä ja lihaa/broileria. Tällaista ruokaa tulee syötyä liikaa, kun ei ole vihanneksia täyttämässä vatsaa. Liian paljon syödään myös voileipiä, joissa on vielä hyvin kaloripitoisina täytteinä juustoa ja kinkkua. Vanhemmat oikeasti luulevat tarjoavansa terveellistä kotiruokaa, vaikka riisissä ja kermassa uitetuissa hunajamarinadikanasuikaleissa ei ole juuri mitään terveellistä.
Aamu-ja välipaloiksi voisi tarjota puuroa, kananmunaa, maustamattomia maitotuotteita itse esim. omenasoseella/hedelmillä/marjoilla maustettuina, joskus harvoin ruisleipää esim. kananmunaviipaleilla täytettyinä. Ruokiin itsessään voi lisätä jo kasviksia ja vielä lisukkeeksikin vihanneksia ja salaattia.
Jos on herkkupäivä, se meinaa yhtä kohtuullista herkkumäärää, ei koko päivän mässypäivää karkeilla, limuilla, tortilloilla, sipseillä tai pizzoilla. Esim. irtokarkkeja ei voi ostaa 500 grammaa, vaikka olisivat kuinka halpoja.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksessa näkee turhan hyvin, miten lasten lihavuus syntyy. Vanhemmat voivat elä hyvin liikkuvaista elämä, mutta lapsi elää autolla liikkumista ja epäterveellisiä ruokailutottumuksia.
Perheessä eletään kahta todellisuutta tai koko perhe on hyvin lihava.
Voi olla, ettei lapselle oikein maistu mikään ruoka, mutta välipalat tms. kyllä vetoavat.
Viikon kohokohta on karkkipäivä ja karkin määrä on kohtuuttoman suuri.
Paras kokonaisuus on perheen yhteinen elämä... Liikkuminen, yhdessä syöminen ja asioiden tekeminen.
Perhe voi lähteä yhdessä lenkille, lapsi pyörällä ja aikuiset jalan.
Perhe voi lähteä yhdessä? Suomessa pyritään lapset kasvattamaan mahdollisimman itsenäisiksi jo ihan pienestä, He liikkuvat yksin tai kavereiden kanssa. He ostavat itse omat välipalansa. He määrittelevät itse paljonko syövät ja juovat ja milloin. Vaikka kesken koulupäivän ja siihen kannustetaan. Sitten kuvitellaan kuinka lauantaisin, joku tunnin lenkki pyörän selässä äidin ja isän kanssa muuttaisi jotain ylipainon suhteen.
Monella kun siellä kotona on vain yksi vanhempi, joka ei ehdi ulos ja puolet vuodesta kelit muutenkin on ettei siellä ulkona pyöräillä. Ja talvisin ehkä muutaman kuukauden voi hiihtää, jos on sukset ja on satanut lunta ja luistella.
Kaikki lasten harrastukset on tehty niin kalliiksi tai ilmoittautumisen taakse.
Lapsille voitaisiin antaa halvat vuosikortit uimahalliin, halpoja liikuntakerhoja jne. Mutta se ei käy kun pitää olla ammattivalvojat ja kaikesta pitää saada tuotto.
Kun tiedostetaan kalleus, alkaa nämä ilmaistenlajien tyrkytys. Lenkkipolkuja ja pyöräretkiä äidin ja isän kanssa. Mikä saa ihmiset kuvittelemaan, että joku 6-15 vuotias lapsi haluaa tehdä tuota joka viikko useamman kerran tai hänen vanhempansa? Se alkaa kiinnostamaan, kun oma ulkonäkö alkaa kiinnostamaan. Toisten kohdalla ei koskaan siis.
Ainoa mikä estää ihmisiä syömästä liikaa on ulkonäkö ongelma. Ja lapsiltaan jopa tuo peloite on viety pois. Heille pitää kertoa, kuinka kaikki on ihan ok, vaikka olet lihava. Muuten tulee syömishäiriö, joka on vielä lihavuuttakin pahempi asia. Pyöräile vaan äidin ja isän kanssa silloin tällöin ja kaikki ratkeaa sillä. Joten he jatkavat sitä syömistään ja vanhemmat antavat eväsrahaa ja vievät kerran viikossa lenkille ja kaikki ovat tyytyväisiä, paitsi sivulliset, jotka näkevät lihavia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Alle teini-ikäisten lihavuus voi todellakin tulla "kotiruoasta", siihen ei tarvita karkkia ja roskaruokaa. 11-vuotiasta ei pakoteta lenkille, vaan laitetaan ruokavalio kuntoon: Puolet lautasesta kasviksia, pois sokerijogurtit, viilit, murot, myslit, mehut, turhat voileivät.
Monissa perheissä kotiruoka on pelkkää pastaa/perunaa/riisiä ja lihaa/broileria. Tällaista ruokaa tulee syötyä liikaa, kun ei ole vihanneksia täyttämässä vatsaa. Liian paljon syödään myös voileipiä, joissa on vielä hyvin kaloripitoisina täytteinä juustoa ja kinkkua. Vanhemmat oikeasti luulevat tarjoavansa terveellistä kotiruokaa, vaikka riisissä ja kermassa uitetuissa hunajamarinadikanasuikaleissa ei ole juuri mitään terveellistä.
Aamu-ja välipaloiksi voisi tarjota puuroa, kananmunaa, maustamattomia maitotuotteita itse esim. omenasoseella/hedelmillä/marjoilla maustettuina, joskus harvoin ruisleipää esim. kananmunaviipaleilla täytettyinä. Ruokiin itsessään voi lisätä jo kasviksia ja vielä lisukkeeksikin vihanneksia ja salaattia.
Jos on herkkupäivä, se meinaa yhtä kohtuullista herkkumäärää, ei koko päivän mässypäivää karkeilla, limuilla, tortilloilla, sipseillä tai pizzoilla. Esim. irtokarkkeja ei voi ostaa 500 grammaa, vaikka olisivat kuinka halpoja.
Mistä se johtuu, että monissa perheissä valmistetaan aivan liikaa ruokaa yhdelle aterialle? Eivätkä ihmiset osaa käyttää vaakaa vai laitetaanko sitä riisiä ihan summa mutikassa sinne kattilaan? Luulisi, että tarpeeksi vähällä riisillä pysyy laihana?
Terveellisestäkin ruuasta voi tulla aivan liikaa kaloreita. Ei sekään nimittäin kaloritonta ole. Sen lisäksi Suomessa lapset syövät monta kuukautta vuodesta yhden päivän aterioista koulussa. Tai sitten ei ja hakevat kaupasta aivan hyväksytysti itselleen mieluisemmat ruuat.
Pahinta mitä Suomessa voi lapselle tapahtua on, että hän jää pieneksi. Meillä sanotaan aina kuinka pitää syödä paljon, että kasvaa suureksi. No, nyt ihmiset ovat suuria ja sekään ei ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voivat ihan itse sen tehdä, ei siihen mitään neuvolan holhousta tarvita. Tietoa löytyy, jos on halua.
Mitä pitää tehdä, jos lapsi on todella haluton juomaan riittävästi vettä, hänellä on suuri ruokahalu ja erittäin perso sokerisille herkuille? Ikää 11, joten syö muuallakin kuin kotona.
Laittakaa vesikannu jääkaappiin ja vaikka sitruunaa ja jäitä sekaan. Jotkut eivät tykkää haaleasta vedestä.
Syökö tavallista kotiruokaakin liikaa?
Älkää ostako sokerisia herkkuja kotiin. Jälkkäriksi esim. marjoja ja rahkaa.
Ok, eli mitä se vesikannu jääkaapissa sitten tekee? Lapsi juo kylmää maustamatonta vettä jota saa hanasta, ei vaan halua juoda paljon. Sitruunasta ei pidä. Tiedän, että nesteen saanti on liian vähäistä, koska kärsii välillä ummetuksesta.
Syö todella mielellään kotiruokaa. Olen sanonut, että syö hitaasti ja että tunnustele, onko maha tarpeeksi täynnä jo, mutta en haluaisi tehdä ruuasta tabua ja kiellettyä, siksi kiinnostavaa sen enempää... Lapsi on joskus kokeillut viivyttää nukkumaanmenoa väittämällä, että on nälkä, pystyy ihan hyvin siis syömään huvikseen. Tällaiseen en lähde tai tarjoan vaan jotain tylsää syötävää, jos on muka nälkä vielä 20.30 jälkeen ja yllättäen se kova nälkä katoaakin, jos on vaan näkkäriä ja kurkkua saatavilla.
Sokerisia herkkuja ei yleensä ole, mutta kavereiden kanssa syö niitä paljon tilaisuuden tullen. En tuostakaan tiedä onko lopulta hyvä ottaa totaalikielto, "ei herkkuja kotona", koska silloinhan se nimenomaan on asia, mitä yrittää saada mahdollisimman paljon aina kun pystyy. Esimerkiksi mummun kanssa kaupassa oli käyttänyt tilaisuutta hyväksi ja ostattanut kaakaojuomajauhetta kotiin, itse en osta koska lapsi juo 5 mukillista päivässä ja sehän on pelkkää sokeria. Lapsi oli keksinyt tuon kaakaon, kun mummi tietää jo että sokerimuroja en vastaanota. En tiedä voiko nuo sokeriherkut jotenkin epädemonisoida. Joissain perheissähän niitä on esillä eikä lapset niitä ylensyö, meillä ei kumminkaan onnistu...
Itse en ymmärrä tätä tunnustelu metodia yhtään. Ennenkuin alan tekemään ruokaa määrittelee jo kuinka paljon lihaa per henkilö tulee, paljonko pastaa ja paljonko vaikka porkkanoita. Sitten kun käydään pöytään, niin jokaiselle se oma annos ja se on siinä. Eikä jälkiruoka ole mikään pakkojuttu. Sekin voidaan sopia vain sunnuntaiksi tapahtuvaksi asiaksi. Kyllä lasten syömistä voi rajoittaa. Yksi muki per päivä kaakaota ja laskette sitten kuinka moneksi päiväksi pitää riittää. Tämä rajaton ruuan määrä ja kaupasta saa lisää asenne aiheuttaa tuota ylensyöntiä. Ensin syödään nälkään, sitten haluun ja lopuksi ihan vaan tavasta.
Minun lapsillani on jotenkin aina ollut sellaisia ”pahan” makuisia herkkuja tarjolla. Joten he eivät koe niitä kovin hyviksi. Suklaastakin kelpaa vain yksi laji nykyisin. Karkkejakin olen ostanut aina niitä kaikkein pahimman makuisia ja nyt ei oikein mikään kelpaa. Molemmat juovat vettä, kuplavettä tosin. Tavallista ihan ääritapauksissa. Joten ehkä joku sodastream voisi toimia, äläkä edes kokeiluksi osta mitään makuja siihen, vaan sanot ettei toimi kuin vedellä.
Kun syö lihaa ei liho, liha pitää näläntunteen pois, kun proteiinit sulavat hitaasti. Hiilarimussuttajat on lihavia, koko ajan nälkä, kun tarvii lisää energiaa edellisten hiilareiden sulattamiseen. Tätä ei muuten kukaan ole tutkinut, lihaa syövät syövät vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä perheiden osaamattomuuden lisäksi vaikuttaa ihan selvästi lasten omatoiminen ruokailu. Etenkin yh-perheissä tai jos on huolta ja murhetta, lapsi on helposti oman onnensa nojassa. Annetaan syödä herkkuja lohduksi, tai lapsen valita mitä itse syö. Monissa perheissä myös aikuiset syövät tunteisiinsa. Lapsi oppii tavan ja ennen kuin huomataankaan, hän on pahasti koukussa karkkiin ja pelaamiseen, jotka auttavat pakenemaan pahaa oloa ja käsittelemättömiä asioita. Yhä enemmän on lapsia jotka viettävät aikansa koulun jälkeen yksin omassa huoneessa pelaten ja syöden.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perheiden osaamattomuuden lisäksi vaikuttaa ihan selvästi lasten omatoiminen ruokailu. Etenkin yh-perheissä tai jos on huolta ja murhetta, lapsi on helposti oman onnensa nojassa. Annetaan syödä herkkuja lohduksi, tai lapsen valita mitä itse syö. Monissa perheissä myös aikuiset syövät tunteisiinsa. Lapsi oppii tavan ja ennen kuin huomataankaan, hän on pahasti koukussa karkkiin ja pelaamiseen, jotka auttavat pakenemaan pahaa oloa ja käsittelemättömiä asioita. Yhä enemmän on lapsia jotka viettävät aikansa koulun jälkeen yksin omassa huoneessa pelaten ja syöden.
Kyse ei monesti ole edes, että annetaan, vaan nämä lapset ostavat itse nuo herkut ja juomat. Heille annetaan vaan paljon rahaa käteen, ja itse määrittelevät mitä he sillä tekevät. Ja he ostavat herkkuja tai syövät pikaruokalassa ja lopputulos on mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille, joiden "oma raha" menee karkkiin, ei pidä antaa suurta viikkorahaa. Minunkin lähikaupassa irtokarkit ovat vakituisesti 4,90e/kg, 1,5 litraa halpaa colaa alle 0,90e, sipsipussejakin saa eurolla. Silloin herkkuhimoiselle 12-vuotiaalle ei voi antaa edes vitosta viikossa, koska se menisi kaikki tuohon moskaan.
Ei ole välttämättä rahasta kiinni. Itsehän tosiaan varastelin ahmimishäiriön takia sipsiä, karkkia ja limpparia. Olisin tarvinnut oikeaa terapiaa. Myös kaverit voivat ostaa herkkuja ja tarjota, jotkut käyvät joka päiv' koulun jälkeen kaupassa ostamassa sen sipsipussin ja limut. Toisaalta minusta on myös huono juttu, ettei rahankäyttöä opeteta ollenkaan. Siinähän olisi hyvä kohta jutella, miksi kannattaa ostaa jotain kestävämpää ja pidempiaikaista mielihyvää tuottavaa, tai vaikka säästää tietty osa rahasta, jopa kokonaan johonkin kivaan leluun tai tavaraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voivat ihan itse sen tehdä, ei siihen mitään neuvolan holhousta tarvita. Tietoa löytyy, jos on halua.
Rasvamaksoista päätellen ulkopuolista painostusta tarvitaan. Huostaanotto olisi ihan hyvä seuraus lapsen terveyden laiminlyönnistä.
Huostaanottohan on nimenomaan tarkoitettu rangaistukseksi vanhemmille.
Aivan? Lapsen pahoinpitelystä tulee rangaista. Rasvamaksa on pahemman laatuista pahoinpitelyä.
Niin eli lapsen kärsimyksellä ei ole väliä, kunhan vanhemmat saadaan rangaistua? Ei missään nimessä kannata auttaa ydinperhettä?
Tietenkään huostaan ei tule ottaa heti. Mutta jos parin kuukauden seurantajaksolla ei kyetä noudattamaan lääkärien ohjeita, niin syytä olisi. Lapsi huostaan määräajaksi, jolloin saa terveellistä ravintoa ja mitatut arvot normaaleiksi. Sillä välin vanhemmille terveysvalistusta. Ja lapsen palauduttua vanhemmille jälleen tiukka seuranta.
Kuulostaa hienolta. Parin kuukauden seurantajakso on varmasti riittävä. Lapsi ei yhtään järkyty ja kehittää terveen suhteen ravintoon, kun joutuu lihavuuden takia eroon perheestään. Parin kuukauden aikana lapsen arvot muuttuvat normaaleiksi, koska huostaperheessä on absoluuttisen terveet elämäntavat jotka korjaavat ongelmat heti. Sillä aikaa annettu terveysvalistus tehoaa vanhempiin, koska perheen ainoa ongelma on koko ajan ollut vanhempien välinpitämättömyys ja tietämättömyys ruokavaliosta. Kun lapsi palautetaan omaan kotiin, kaikki menee hyvin kunhan perhettä painostetaan ja uhkaillaan riittävästi.
Typeryskö olet, vai miksi kertoisit lapselle jostain "lihavuusseurannasta"? Jota tuo ei edes ole. Korostetaan, että ruokavaliota tehdään terveellisempi, jotta lapsi voisi paremmin. Tavoite luonnollisesti on, että muutokset tehdään ennen kuin huostaanotto olisi välttämätön. Tässä vaiheessa ei lapselle tarvitse sanoa mitään, kun muutokset tehdään huomaamattomasti ja koko perheelle. Miksi tämä on mielestäsi sellainen laiminlyönnin muoto, että lapsi on ihan ok jättää heitteille (eli vanhemmilleen)?
Miksi tuo ehdottomasi menetelmä on omasta mielestäsi toimiva?
Koska valitettavasti monelta ei onnistu vanhemmuuden vastuunkanto ilman ulkoisia pakotteita. Tuohan on ihan tavallinen elämäntaparyhdistäytyminen pienellä twistillä, jonka tarkoitus on turvata lapsen elinolot ja kehitys.
Kuulen mieluusti vaihtoehtoisia menetelmäehdotuksia tämän ongelman kitkemiseksi. Yksin vanhemman harteille jätettävästä päätöksestä ei voi olla kyse, koska päätös vaikuttaa lapsen terveyteen.
Siis mielestäsi sijoittaminen toiseen perheeseen on pieni twisti? Toinen asia mitä jäin ihmettelemään oli se, miten asia edes käytännössä järjestettäisiin. Olen ollut käsityksessä että hyvistä sijoitusperheistä on paljon pulaa, nytkö niitä yhtäkkiä löytyy myös ylipainosta kärsiville lapsille parin kuukauden jaksoiksi? Ja yhtä tällaista perhettähän pitäisi kai pitää tietylle lapselle varattuna, jos perhe ei menekään kunnolla ruotuun sen pari kk jakson jälkeen.
Kunhan ideoin, käytännön toteutuksen jättäisin asiantuntijoille. Oleellista olisi tietysti hoitaa asia niin, ettei huostaanottoon tarvitse edes ryhtyä. Sen uhka kuitenkin laittaa varmaan vanhempienkin pääkopassa raksuttamaan. Ei sulla niitä ideoita ollut sitten kuitenkaan heittää?
Jaa, jos oli tarkoitus vaan heitellä epärealistisia ideoita ilman mitään kosketusta todellisuuteen niin turha sitten keskustella. Tuossa ideassahan ongelma on, että kukaan ei voisi organisoida ja rahoittaa sitä, ensinnäkin koska se olisi tosi kallista ja toiseksi koska se ei edes olisi lapsen edun mukaista.
Ihanko totta odotit av:lla saavasi seikkaperäisen ja asiantuntemuksella tehdyn selonteon näin monimutkaisen ongelman ratkaisemiseksi? Vaaditaan tietenkin eri alojen asiantuntijoista koostuvan työryhmän panosta. Lasten hyvinvointiin on löydyttävä rahaa, se on lasten ja yhteiskunnan edun mukaista. Nyt on huomioitava, että ehdotukseeni sisältyvä huostaanotto on aivan vihoviimeinen oljenkorsi, jota pyritään luonnollisesti välttelemään siihen asti, kun on pakko.
Ahaa, no sen tuot jännästi esille vasta nyt, että tuo kärkkäästi ehdottamasi huostaanotto onkin nyt viimeinen vaihtoehto. Olisit kertonut ensin niistä pehmeistä keinoista, jos oletkin niiden kannalla.
En ole missään sanonut noin, että kyllä se on ollut vähintäänkin rivien välistä luettavissa. Ei ketään pidä ongelmineen yksin jättää selviytymään, pitää olla hyvät tukijärjestelmät, eikö se nyt ole itsestäänselvyys kaikille? Tiettyä ehdottomuutta on kuitenkin oltava, mutta viimeisenä keinona, jo käyttöä ei pidä tarpeen tullen kaihtaa.
Sokeri- ja energiajuomavero olisi hyvä. Hinnat voisi huoletta vähintään tuplata. Samalla takaisin pienemmät pakkauskoot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun syö lihaa ei liho, liha pitää näläntunteen pois, kun proteiinit sulavat hitaasti. Hiilarimussuttajat on lihavia, koko ajan nälkä, kun tarvii lisää energiaa edellisten hiilareiden sulattamiseen. Tätä ei muuten kukaan ole tutkinut, lihaa syövät syövät vähemmän.
Kummasti samalla kun länsimaalaisten lihansyönti on moninkertaistunut, myös ylipainoisten määrä on moninkertaistunut. Eli kyllä ihmiset mässyttävät ihan kaikkea ruokaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voivat ihan itse sen tehdä, ei siihen mitään neuvolan holhousta tarvita. Tietoa löytyy, jos on halua.
Rasvamaksoista päätellen ulkopuolista painostusta tarvitaan. Huostaanotto olisi ihan hyvä seuraus lapsen terveyden laiminlyönnistä.
Huostaanottohan on nimenomaan tarkoitettu rangaistukseksi vanhemmille.
Aivan? Lapsen pahoinpitelystä tulee rangaista. Rasvamaksa on pahemman laatuista pahoinpitelyä.
Niin eli lapsen kärsimyksellä ei ole väliä, kunhan vanhemmat saadaan rangaistua? Ei missään nimessä kannata auttaa ydinperhettä?
Tietenkään huostaan ei tule ottaa heti. Mutta jos parin kuukauden seurantajaksolla ei kyetä noudattamaan lääkärien ohjeita, niin syytä olisi. Lapsi huostaan määräajaksi, jolloin saa terveellistä ravintoa ja mitatut arvot normaaleiksi. Sillä välin vanhemmille terveysvalistusta. Ja lapsen palauduttua vanhemmille jälleen tiukka seuranta.
Kuulostaa hienolta. Parin kuukauden seurantajakso on varmasti riittävä. Lapsi ei yhtään järkyty ja kehittää terveen suhteen ravintoon, kun joutuu lihavuuden takia eroon perheestään. Parin kuukauden aikana lapsen arvot muuttuvat normaaleiksi, koska huostaperheessä on absoluuttisen terveet elämäntavat jotka korjaavat ongelmat heti. Sillä aikaa annettu terveysvalistus tehoaa vanhempiin, koska perheen ainoa ongelma on koko ajan ollut vanhempien välinpitämättömyys ja tietämättömyys ruokavaliosta. Kun lapsi palautetaan omaan kotiin, kaikki menee hyvin kunhan perhettä painostetaan ja uhkaillaan riittävästi.
Typeryskö olet, vai miksi kertoisit lapselle jostain "lihavuusseurannasta"? Jota tuo ei edes ole. Korostetaan, että ruokavaliota tehdään terveellisempi, jotta lapsi voisi paremmin. Tavoite luonnollisesti on, että muutokset tehdään ennen kuin huostaanotto olisi välttämätön. Tässä vaiheessa ei lapselle tarvitse sanoa mitään, kun muutokset tehdään huomaamattomasti ja koko perheelle. Miksi tämä on mielestäsi sellainen laiminlyönnin muoto, että lapsi on ihan ok jättää heitteille (eli vanhemmilleen)?
Miksi tuo ehdottomasi menetelmä on omasta mielestäsi toimiva?
Koska valitettavasti monelta ei onnistu vanhemmuuden vastuunkanto ilman ulkoisia pakotteita. Tuohan on ihan tavallinen elämäntaparyhdistäytyminen pienellä twistillä, jonka tarkoitus on turvata lapsen elinolot ja kehitys.
Kuulen mieluusti vaihtoehtoisia menetelmäehdotuksia tämän ongelman kitkemiseksi. Yksin vanhemman harteille jätettävästä päätöksestä ei voi olla kyse, koska päätös vaikuttaa lapsen terveyteen.
Siis mielestäsi sijoittaminen toiseen perheeseen on pieni twisti? Toinen asia mitä jäin ihmettelemään oli se, miten asia edes käytännössä järjestettäisiin. Olen ollut käsityksessä että hyvistä sijoitusperheistä on paljon pulaa, nytkö niitä yhtäkkiä löytyy myös ylipainosta kärsiville lapsille parin kuukauden jaksoiksi? Ja yhtä tällaista perhettähän pitäisi kai pitää tietylle lapselle varattuna, jos perhe ei menekään kunnolla ruotuun sen pari kk jakson jälkeen.
Kunhan ideoin, käytännön toteutuksen jättäisin asiantuntijoille. Oleellista olisi tietysti hoitaa asia niin, ettei huostaanottoon tarvitse edes ryhtyä. Sen uhka kuitenkin laittaa varmaan vanhempienkin pääkopassa raksuttamaan. Ei sulla niitä ideoita ollut sitten kuitenkaan heittää?
Jaa, jos oli tarkoitus vaan heitellä epärealistisia ideoita ilman mitään kosketusta todellisuuteen niin turha sitten keskustella. Tuossa ideassahan ongelma on, että kukaan ei voisi organisoida ja rahoittaa sitä, ensinnäkin koska se olisi tosi kallista ja toiseksi koska se ei edes olisi lapsen edun mukaista.
Ihanko totta odotit av:lla saavasi seikkaperäisen ja asiantuntemuksella tehdyn selonteon näin monimutkaisen ongelman ratkaisemiseksi? Vaaditaan tietenkin eri alojen asiantuntijoista koostuvan työryhmän panosta. Lasten hyvinvointiin on löydyttävä rahaa, se on lasten ja yhteiskunnan edun mukaista. Nyt on huomioitava, että ehdotukseeni sisältyvä huostaanotto on aivan vihoviimeinen oljenkorsi, jota pyritään luonnollisesti välttelemään siihen asti, kun on pakko.
Ahaa, no sen tuot jännästi esille vasta nyt, että tuo kärkkäästi ehdottamasi huostaanotto onkin nyt viimeinen vaihtoehto. Olisit kertonut ensin niistä pehmeistä keinoista, jos oletkin niiden kannalla.
En ole missään sanonut noin, että kyllä se on ollut vähintäänkin rivien välistä luettavissa. Ei ketään pidä ongelmineen yksin jättää selviytymään, pitää olla hyvät tukijärjestelmät, eikö se nyt ole itsestäänselvyys kaikille? Tiettyä ehdottomuutta on kuitenkin oltava, mutta viimeisenä keinona, jo käyttöä ei pidä tarpeen tullen kaihtaa.
Jos perhe on (olisi) saanut riittävästi tarvittavaa tukea ja silti edelleen HALUAA syöttää lapsia vaikkapa pelkillä ranskalaisilla, nakeilla, sipseillä ja karkeilla, niin että ruokavalio on vaarallisen lihottava ja yksipuolinen, niin silloin on vakavia muitakin ongelmia kuten pers.häiriöitä, jotka siinä varhaisen tuen antamisen yhteydessä varmaan tällaisessa tapauksessa olisi huomattu. Väitänpä, että koskaan ei huostaanottoon päädyttäisi pelkän lihavuuden ja huonon ruokavalion takia, ja pelkkä huono syöminen ei oikein voi olla sellainen asia mitä perhettä tukemalla ei saataisi kuntoon. Huostaanotto viimeisenä keinona tapahtuisi silloin sillä perusteella, että vanhempi on psyykkisesti hyvin vioittunut ja lasten syöttöporsaana kohtelu on tästä vaarallinen oire. Ja silloin taas ei voida lasta palauttaa perheeseen parin kuukauden jälkeen turvallisesti millään tavalla.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006110424.html
"Professori lyö tiskiin hurjat luvut Suomen lasten lihavuudesta – ennustaa karmeaa tulevaisuutta"
No niin, ei ihmisestä ole itsestänsä huolehtimaan. Minkä kaikkien verotusta korotetaan/höllennetään?
Ehkä tämä on jonkin sortin luonnonvalinta, heikot lihoo ja kuolee nopeammin pois .
Väkiluku kasvaa semmosta tahtia että ei se ole huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä on jonkin sortin luonnonvalinta, heikot lihoo ja kuolee nopeammin pois .
Väkiluku kasvaa semmosta tahtia että ei se ole huono asia.
Näinhän se vähän on, mutta ei se silti ole kiva katsoa, kun läheiset tappavat itsensä ravintotottumuksillaan. Lisäksi ylensyönti on aika taakka ympäristölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miten joku voi tehdä lapselleen niin. Meidän lapset on normaalipainoisia, mutta mies ja hänen vanhempansa juottavat limsaa, tyrkyttävät herkkuja jne. Harvasepäivä. Hampaiden pesua myös unohdetaan.. mies sanoo että niin hänkin lapsena sai juoda limsaa joka päivä ja syödä herkkuja. Hän olikin lihava ja huonot hampaat on edelleen! Miks haluaa siirtää tämän omille lapsilleen, kun itse on kärsinyt siitä.
Ilmeisesti ei ole kärsinyt, kun kohtelee lapsiaan samalla tavalla.
Meillä on anopin kanssa vähennetty yhteyksissä olemusta, kun herkkujen kanssa ei ole mitään rajaa. Jos lapselle ei maistu esim pulla, niin saattaa tirauttaa kyyneleitä ja syyllistää lasta, että Eero sua varten mummu leiponut. Mehua olisi tarjonnut jo tuttipullosta jne.
Meillä on sama, jos ei pulla maistu niin tarjotaan jäätelöä tai tikkaria.. anoppi on myös samanlainen aikuisille ”otahan lisää! Minä teitä varten leivoin nyt kyllä syötte kaikki!”
Alue: Aihe vapaa
Ahaa, no sen tuot jännästi esille vasta nyt, että tuo kärkkäästi ehdottamasi huostaanotto onkin nyt viimeinen vaihtoehto. Olisit kertonut ensin niistä pehmeistä keinoista, jos oletkin niiden kannalla.