Lue keskustelun säännöt.
Miten siihen tottuu, että teini huitelee "tuolla jossain"?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
En tottunut koskaan mopopoikani systeimeihin. Istuin ikkunassa ja odotin, että tuleeko se kotiintuloajalla. Jos ei tullut niin isäpuoli nosti helvetinmoisen metelin.
Joskus sateisena juhannuksena tiesin, että poika meni paikalliselle tanssilavalle. Eipä kuulunut ajoissa kotiin. Siispä otin sateenvarjon ja läksin hakemaan jantterin kotiin. Saavuin juhlapaikalle ja kaikki pojat näkivät minut. Hajaantuivat ympäriinsä, mutta sain oman poikani kiinni.
Sitten käveltiin peräkkäin kotiin ja minä mäkätin koko matkan. Nyt yli 3-kymppisenä osaa jo nähdä, että oli hyvä kun vanhemmat välittivät.
Miksi ne muut mihinkään hajaantuivat?
(Tulee mieleen mun isoisän aikainen juttu, kun hän oli lainvartijana sodan aikaan ja tanssikieltoa oli rikottu ja tanssit järjestetty. Hän lähetti poliisit paikalle ja juhlijat pakenivat metsään. Hän pyysi poliisia kuuluttamaan että polkupyöränne takavarikoidaan, jollette tule esiin. Kaikki tulivat.
Mutta sinä et kai puhu sentään sota-aikaisista jutuista.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tottunut koskaan mopopoikani systeimeihin. Istuin ikkunassa ja odotin, että tuleeko se kotiintuloajalla. Jos ei tullut niin isäpuoli nosti helvetinmoisen metelin.
Joskus sateisena juhannuksena tiesin, että poika meni paikalliselle tanssilavalle. Eipä kuulunut ajoissa kotiin. Siispä otin sateenvarjon ja läksin hakemaan jantterin kotiin. Saavuin juhlapaikalle ja kaikki pojat näkivät minut. Hajaantuivat ympäriinsä, mutta sain oman poikani kiinni.
Sitten käveltiin peräkkäin kotiin ja minä mäkätin koko matkan. Nyt yli 3-kymppisenä osaa jo nähdä, että oli hyvä kun vanhemmat välittivät.
Minä hain kerran taksilla eräältä ostarilta tytön. Ei vastannut viesteihin ja kotiintuloaika oli mennyt. Kaverit näki ja tyttöä hävetti. Sen jälkeen vastaili viesteihin ja piti kotiintuloajoista kiinni. Meillä oli tuolloin vain yksi auto ja mies oli sillä työmatkalla, siksi taksi.
Nykyään sama tyttö on mitä hienoin nuori nainen, 24v.
Nyt aikuisena on älynnyt kuinka oma äiti on ollut sydän syrjällään minun takia kun ei ollut kännyköitä. Revittelin rajoja kyllä huolella, onneksi ei mitään koskaan sattunut.
Vanhin tyttäreni täyttää syksyllä 30-vuotta. Hänellä oli tosi vauhdikas teini-ikä: kerran toi poliisi kotiin, oli sammunut kaverinsa kanssa nuorisotalon taakse, kännykkään ei vastattu koskaan, ym. Kun kielsin, teini uhkasi karata kotoa. Lisäksi hoikkuuden ihannointi sai lähes anoreksian piirteet. Olin tosi ahdistunut. Muistan lukeneeni samoihin aikoihin jonkun julkkisnaisen lehtihaastattelun. Jutussa tämä yli 40-vuotiaana esikoisen saanut tuore äiti hehkutti jaksamistaan ja sitä miten yövalvomiset eivät tunnu missään. Mietin mielessäni, että odotahan, kun olet liki 60-vuotta ja odotat teiniä kotiin. Silloin yön tunnit ovat todella pitkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tottunut koskaan mopopoikani systeimeihin. Istuin ikkunassa ja odotin, että tuleeko se kotiintuloajalla. Jos ei tullut niin isäpuoli nosti helvetinmoisen metelin.
Joskus sateisena juhannuksena tiesin, että poika meni paikalliselle tanssilavalle. Eipä kuulunut ajoissa kotiin. Siispä otin sateenvarjon ja läksin hakemaan jantterin kotiin. Saavuin juhlapaikalle ja kaikki pojat näkivät minut. Hajaantuivat ympäriinsä, mutta sain oman poikani kiinni.
Sitten käveltiin peräkkäin kotiin ja minä mäkätin koko matkan. Nyt yli 3-kymppisenä osaa jo nähdä, että oli hyvä kun vanhemmat välittivät.
Miksi ne muut mihinkään hajaantuivat?
(Tulee mieleen mun isoisän aikainen juttu, kun hän oli lainvartijana sodan aikaan ja tanssikieltoa oli rikottu ja tanssit järjestetty. Hän lähetti poliisit paikalle ja juhlijat pakenivat metsään. Hän pyysi poliisia kuuluttamaan että polkupyöränne takavarikoidaan, jollette tule esiin. Kaikki tulivat.
Mutta sinä et kai puhu sentään sota-aikaisista jutuista.)
No ne tiesivät, että tulee lähtö kaljan juonnista ja tulee vihainen äiti ottamaan poijat kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhin tyttäreni täyttää syksyllä 30-vuotta. Hänellä oli tosi vauhdikas teini-ikä: kerran toi poliisi kotiin, oli sammunut kaverinsa kanssa nuorisotalon taakse, kännykkään ei vastattu koskaan, ym. Kun kielsin, teini uhkasi karata kotoa. Lisäksi hoikkuuden ihannointi sai lähes anoreksian piirteet. Olin tosi ahdistunut. Muistan lukeneeni samoihin aikoihin jonkun julkkisnaisen lehtihaastattelun. Jutussa tämä yli 40-vuotiaana esikoisen saanut tuore äiti hehkutti jaksamistaan ja sitä miten yövalvomiset eivät tunnu missään. Mietin mielessäni, että odotahan, kun olet liki 60-vuotta ja odotat teiniä kotiin. Silloin yön tunnit ovat todella pitkiä.
Minä en helvetissä olis pärjännyt tuon pojan kanssa ellei isäpuolensa olisi ollut auttamassa. Oikeesti pojan päällä joutui istumaan ettei se olisi lähtenyt sukkasillaan pihalle.
No tietysti jotta pääsivät ryypiskelemään ja paneskelemaan rauhassa.