Mikä avuksi, kun pääsen helposti työhaastatteluihin, mutta en koskaan tule valituksi?

Mua on niin paljon elämässä hakattu että ei jaksa sitä enää.

Ei ole varmaan papereista ja koulutuksesta kiinni jos pääset melkein aina haastatteluun.

Monet haastattelut on aika kaavamaista ja kysymyksiin odotetaan tietynlaisia vastauksia. Opin tämän kun kävin haastatteluissa oltuani pitkään yrittäjänä. Aloin päästä haastatteluihin opittuani kirjoittamaan oikeanlaisia hakemuksia. Sitten piti alkaa opiskella työhaastattelua varten. Onneksi netti on pullollaan oikeita vastauksia ja ehdottomasti vääriä vastauksia. Joihinkin niistä olin aluksi sortunutkin.

Ja monessa paikassa persoonallisuuden saa unohtaa, tosin en tiedä mitä työtä olet hakemassa. Kunhan on asiallinen, ei pelkää uutta, on valmis oppimaan kaiken mitä tarvitaan, sopivasti pätevyyttä ja uskoa omaan pärjäämiseensä.

Tämä kaikki pitäisi jaksaa pitää kasassa koko haastatteluprosessin ajan ettei rentoudu liikaa ja poikkea kaavamaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko hakemuksissa omaperäinen mutta haastatteluissa annat ulkoaopeteltuja tusinavastauksia?

Voi olla jälkimmäisestä kyse, pelkään olla oma itseni haastatteluissa kun olen joskus lipsauttanut vahingossa jotain tyhmää alkaessani liian rennolle linjalle. AP

Ne tyhmät lipsutuksen ovat merkki siitä, että olet inhimillinen etkä ulkoaopeteltu kone.

1. Työnantaja palkkaa aina mieluummin henkilön, joka ei ole työtön. Eli vaikka olisit kaupan kassalla akateemisena, niin mieluummin hänet kuin työttömän. Eli älä jättäydy työttömäksi, vaikka et oman alan töitä saisikaan.

2. Joku sinun persoonassasi tai ulosannissa ei ole niin kiinnostavaa. Yleisesti nykypäivänä sosiaalisuus, avoimuus, iloisuus jne ovat isoja valtteja. Ei ole niin nuukaa sillä koulutuksella ja muilla pätevyyksillä, jos on hyvä tyyppi. Näin olen kuullut monta kertaa, että on palkattu siksi, että on hyvä tyyppi ja sopii työyhteisöön. Liika nöyristely ja kenkiin tuijottelu ei ole haastattelussa hyväksi.

3. Lisäksi kielitaito on nykyään lähes joka alalla todella merkittävä taito, vaikkei sitä erikseen korostetakaan.

Nämä on siis yleisimmät asiat miksi ihminen ei tule valituksi.

Myös harvat työpaikat menevät avoimen haun kautta. Töitä pitää aktiivisesti osata itse etsiä, pitää verkostoitua, hankkia suhteita jne. Ole iloinen, sosiaalinen ja avoin. Hiljaiset nöyristelijät eivät kiinnosta.

Sanoisin samaa eli kiva työkaveri halutaan palkata, joka kuitenkin pystyy keskittymään työhönsä ja pitää kiinni sovitusta. Ole aidosti oma itsesi, mutta älä mollaa vanhoja työpaikkoja, vaan tuo esiin ne asiat, joita olet niissä oppinut. Vahvuutesi.

Erityisesti Helsingissä usein pystytetään joku virkakulissi. Aidolla läsnäololla kannattaa kuitenkin mennä haastatteluun.

Cv:ssä ei ole kuvaa ja haastatteluun tulee epämiellyttävän näköinen ihminen? Tönkkö kehonkieli? Liian etäinen ja asiallinen itseilmaisu?

Et tee välttämättä mitään väärin. Todennäköisesti sinulla on hyvät paperit ja mielenkiintoinen työhistoria, minkä ansiosta pääset helposti haastatteluun. Et vaan ole juuri se oikea tyyppi hakemiisi tehtäviin, kilpailu on nykyään kovaa. Tsemppiä!

Hakemukseis ja olemukseis eivät vastaa toisiaan - jäät kiinni valeistais.

Alatko vaatimaan kaikenlaista haastattelussa?

Itsellä vähän sama homma. Ryhmähaastatteluista ei ole toivoakaan päästä läpi. Siellä äänekkäimmät ja aggressiivisimmat ehdokkaat pärjäävät. 

Jos haet paljon julkisen puolen töitä, siellä monet rekrytoinnista ovat silmänlumetta ja paikat täytetään sisäisesti. Joutuvat kuitenkin kutsumaan pätevät hakijat haastatteluun.

Saman kanssa temusin 2.5v. Pääsin haastatteluihin mutten koskaan tullut valituksi. Lopulta tärppäsi ja sain 8kk pätkän. Erityiskielitaidolla, jota tosin en ole päässyt hyödyntämään.

Älä vaikuta epätoivoiselta, usko itseensi, yritä luoda rauhallinen ja vakuuttava tunnelma. Moni haastattelija pitää rauhallisuudesta eikä paniikista.

Minullakin vähän samalaisia ongelmia. Noin 1/3 hakemuksista johtaa varsinaiseen haastatteluun ja puhelin- ja videohaastatteluihin vieläkin suurempi osa, mutten kuitenkaan tule valituksi kuin harvoin. Olen joskus jäätynyt aika pahasti haastatteluissa, mutta näin ei kuitenkaan käy läheskään aina, vaan usein olen ollut mielestäni ihan rennon oloinen. Minulla ei ole vielä varsinaista kokemusta oman alan hommista, joten voi tietenkin olla mahdollista, että haen itselleni jotenkin vääränlaisia paikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän sama homma. Ryhmähaastatteluista ei ole toivoakaan päästä läpi. Siellä äänekkäimmät ja aggressiivisimmat ehdokkaat pärjäävät. 

Ei välttämättä. Minä olin nykyistä työpaikkaani hakiessa ryhmätehtävässä, jossa tietoisesti olin hieman passiivinen, koska pari tyyppiä halusi esiintyä "johtajina". Yritin kysyä tilannetta avaavia kysymyksiä muilta osallistujilta ja osallistaa itseäni passiivisempia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän sama homma. Ryhmähaastatteluista ei ole toivoakaan päästä läpi. Siellä äänekkäimmät ja aggressiivisimmat ehdokkaat pärjäävät. 

Ei välttämättä. Minä olin nykyistä työpaikkaani hakiessa ryhmätehtävässä, jossa tietoisesti olin hieman passiivinen, koska pari tyyppiä halusi esiintyä "johtajina". Yritin kysyä tilannetta avaavia kysymyksiä muilta osallistujilta ja osallistaa itseäni passiivisempia. 

Jep, päsmäröinti kertoo huonoista tiimitaidoista.

Ajattelevat että tulet raskaaksi.

Mulla taas toistepäin, ja varmasti vaikuttaa tähän se, että en esim ole valmistunut ja hakemiini paikkoihin ei ole ollut kokemusta. Mutta aina olen saanut paikan, jos vain haastatteluun pääsen. En tiedä mitä teen jotenkin ”enemmän oikein” ja päihitän minua kokeneemmatkin, mutta laitan nyt vaikka esimerkiksi millainen olen mielestäni haastatteluissa: kättelen reippaasti Jan itsevarmasti, höpöttelen niitä näitä jo ennen kuin haastattelu alkaa, riippuen haastattelijasta, saatan vitsailla jostain asiasta, olen myös opetellut ulkoa vastauksia, mutta sovellan niitä tilanteen mukaan. Pidän ryhdin suorassa, mutta yritän näyttää suht rennolta (ja kyllä jännitän ihan älyttömästi). Huomaan työpaikalla, että muidenkin osastojen ihmiset tietävät nopeasti kuka olen ja monet juttelevat meidän työporukasta vain minun kanssa. Uskoisin, että se johtuu iloisesta asenteestani, joka huokuu haastatteluissa selkeästi ulos. Kävelenkin aina iloisesti ja hymyilen herkästi. En siis tippaakaan jäykkä tai yritä sillä tavalla olla mikään ”yliuskottava”, vaan lämmin ja iloinen persoona, joka kuitenkin vaikuttaa ahkeralta ja luotettavalta. Kehonkieleni on sellainen reipas ja ryhdikäs. Moni varmaan vaikuttaa jäykältä kun ajattelee, että sellainen vakava uskottavuus toimisi??

Pitäisi kyllä joskus kysyä, että miksi juuri minä. Eli näenkö asian oikein, vai onkohan monissa jokin muu mikä valuuttaa, koska tämä nyt oman pohdinnan tulos... uskon monesti haastattelun jälkeen, että meni tosi huonosti kun jännitin ja höpöttelin kaikkea, luulen aina, että vaikutin ihan pelleltä ja en varmasti saa paikkaa. Joskus puren hammasta kun on tullut sanottua jotain typerää, mutta taidan olla vain kamalan kriittinen ja pyrin täydellisyyteen. Täydellisestihän ne ei kyllä koskaan mene.