Lue keskustelun säännöt.
Kunnolliset miehet: Millaisen naisen kanssa haluaisit sitoutua loppuelämäksi?
16.05.2019 |
Henkisiä ja sen sellaisia ominaisuuksia tässä lähinnä kyselen, toki myös fyysisiä piirteitä saa laittaa. "Kunhan antaa tarpeeksi ja osaa tehdä ruokaa" -vastaukset on niin nähty.
Pohdin, että mitä omia piirteitäni minun kannattaa itsessäni tuoda erityisesti ilmi kumppanin haussa.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet, oletteko te itse iloisia (ja kaiketi nauravaiaia, hymyileviä jne), vai saatteko te olla suurimman osan ajasta ihan neutraalilla tuulella?
Täällä yksi joka on iloinen, jos kumppani ei kaada omia murheitaan niskaani. Sinkkuna olen ollut kolmen vuoden aikana kaksi päivää huonolla tuulella. Tykkään olla paljon myös omissa oloissani, enkä enää jaksa murehtia pikkujuttuja, asiat hoituvat ilman meteliäkin :)
Siis, jos vaikka kumppanilla todetaan syöpä, ja hän itkeskelee asiaa vaikka puoli vuotta, niin jäätkö vai lähdetkö, mitä luulet? Montako huonoa päivää saa olla vuodessa max?
Ja jos on huono päivä, niin se ei todellakaan tarkoita että muillakin tarvitsee olla huono päivä, tuo on jo lapsellista.
No mutta tuskin jaksat olla aamusta iltaan iloinen, jos toinen itkeskelee suurimman osan päivästä (jonkun ikävän tapahtuman vuoksi). Eli siis jos haluaa että kumppani ei "kaada murheitaan niskaan", niin tarvitset jonkun, jolle ei takuuvarmasti tapahdu koskaan mitään kovin ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vaimo on sellainen että tykkää itsestään. Ei koskaan moiti ulkonäköään, eikä toistenkaan ulkonäköjä. Ei meikkaa, eikä laittaudu muutenkaan, on sellainen luonnonlapsi. On todella fiksu, paljon fiksumpi kuin minä. Ei hätäile eikä kitise turhia, eikä koko ajan ole käskemässä. Remonttejakin tehdään yhteisellä aikatalulla, ei hänen määräämällä tahdilla. Ei ole tuuliviiri, vaikka taisteleekin itsensä kanssa aika ajoin, niin ei tarvitse pelätä milloin hän päättää nostaa suhteestamme kytkintä. Haluaa olla juuri minun kanssani, ja näyttää ja kertoo sen aika ajoin. On hyvin kiinnostunut petipuuhista kanssani. On introvertti, kuten minäkin, en jaksaisi jatkuvaa kälätystä ja joka paikassa hyppäämistä, enkä suurta kotonani kestittävää kaveripiiriä. Summasummarum, vaimoni on minulle juuri hyvä, mutta se oletko sinä tällainen, ja onko mies jonka haluat, sellainen kuin minä, onkin sitten jo ihan eri juttu :)
M37
Haluaisin miespuolisen vastineen vaimostasi itselleni elämänkumppaniksi. t. nainen
On meitä siellä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tatuoimaton, tupakoimaton, naapurintyttömäinen ja iloinen. Sellainen perusnätti ja itsestä huolta pitävä. Jalat maassa ja järki päässä. Sellaisia on yllättävän vähän täällä pk-seudulla.
??
Tällaisia me kaikki olemme...En ehkä minä, kun ikää on ja tyttömäisyys kaukana, mutta olen opettajana haaga-heliassa, ja yli puolet sopii kuvaukseen.
Oppilaista? Joo varmasti sinkkuina. Odotas kun pääsee parisuhteeseen. Katoaa järki, katoaa itsestään huolehtiminen (ei jaksa salille, saalis on jo napattu), en tiedä miten mutta katoaa järkikin.
Sitten eron jälkeen treenataan kostokroppa ja tsempataan kunnes seuraava menee halpaan.
Sinkkuja, kai.
Eli etsit vanhempaa?
No, minä täytän kriteerit, vaikka olen 50 😂
Jos etsisin parisuhdetta, etsisin sitä sanotaanko 35- 50 väliltä.
Ja onneksi olkoon kriteerien täyttymisestä, olet vähemmistössä ikäluokassasi (ja tiedät sen).
Olen eri, jolle vastasit. Ihmettelen, missä piireissä oikein liikut, sillä minun tuttavapiirissäni (itseni mukaanlukien) suurin osa täyttää kaikki nuo kriteerit. Ikää meillä on yli 40 v.
Et ole välttämättä jäävi sanomaan onko sinulla tai ystäväpiirilläsi järki päässä. Nauravathan kaikki miehetkin omille jutuilleen eli jos kysyt Penalta onko hänen paras ystävänsä Jone hauska saat varmasti myöntävän vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet, oletteko te itse iloisia (ja kaiketi nauravaiaia, hymyileviä jne), vai saatteko te olla suurimman osan ajasta ihan neutraalilla tuulella?
Täällä yksi joka on iloinen, jos kumppani ei kaada omia murheitaan niskaani. Sinkkuna olen ollut kolmen vuoden aikana kaksi päivää huonolla tuulella. Tykkään olla paljon myös omissa oloissani, enkä enää jaksa murehtia pikkujuttuja, asiat hoituvat ilman meteliäkin :)
Siis, jos vaikka kumppanilla todetaan syöpä, ja hän itkeskelee asiaa vaikka puoli vuotta, niin jäätkö vai lähdetkö, mitä luulet? Montako huonoa päivää saa olla vuodessa max?
Ja jos on huono päivä, niin se ei todellakaan tarkoita että muillakin tarvitsee olla huono päivä, tuo on jo lapsellista.
No mutta tuskin jaksat olla aamusta iltaan iloinen, jos toinen itkeskelee suurimman osan päivästä (jonkun ikävän tapahtuman vuoksi). Eli siis jos haluaa että kumppani ei "kaada murheitaan niskaan", niin tarvitset jonkun, jolle ei takuuvarmasti tapahdu koskaan mitään kovin ikävää.
En tarvitse ketään. Ei kumppani ole likasanko jonka päälle kaadetaan kaikki. Kumppanilta saa tukea tarvittaessa. En nyt ehdi tätä sinulle paremmin selittämäänkään, mutta toivottavasti ymmärrät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet, oletteko te itse iloisia (ja kaiketi nauravaiaia, hymyileviä jne), vai saatteko te olla suurimman osan ajasta ihan neutraalilla tuulella?
Täällä yksi joka on iloinen, jos kumppani ei kaada omia murheitaan niskaani. Sinkkuna olen ollut kolmen vuoden aikana kaksi päivää huonolla tuulella. Tykkään olla paljon myös omissa oloissani, enkä enää jaksa murehtia pikkujuttuja, asiat hoituvat ilman meteliäkin :)
Siis, jos vaikka kumppanilla todetaan syöpä, ja hän itkeskelee asiaa vaikka puoli vuotta, niin jäätkö vai lähdetkö, mitä luulet? Montako huonoa päivää saa olla vuodessa max?
Ja jos on huono päivä, niin se ei todellakaan tarkoita että muillakin tarvitsee olla huono päivä, tuo on jo lapsellista.
No mutta tuskin jaksat olla aamusta iltaan iloinen, jos toinen itkeskelee suurimman osan päivästä (jonkun ikävän tapahtuman vuoksi). Eli siis jos haluaa että kumppani ei "kaada murheitaan niskaan", niin tarvitset jonkun, jolle ei takuuvarmasti tapahdu koskaan mitään kovin ikävää.
En tarvitse ketään. Ei kumppani ole likasanko jonka päälle kaadetaan kaikki. Kumppanilta saa tukea tarvittaessa. En nyt ehdi tätä sinulle paremmin selittämäänkään, mutta toivottavasti ymmärrät.
Joo, mutta siis kun sinulle on niin tärkeää, ettei kumppani ole rasite, niin kai sinä ymmärrät, että vaikkapa nyt kuukausia kestävissä kivuissa / peloissa on vaikea pitää yllä hilpeä mieltä. Mikä taas kaiketi olisi sinulle rasite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet, oletteko te itse iloisia (ja kaiketi nauravaiaia, hymyileviä jne), vai saatteko te olla suurimman osan ajasta ihan neutraalilla tuulella?
Täällä yksi joka on iloinen, jos kumppani ei kaada omia murheitaan niskaani. Sinkkuna olen ollut kolmen vuoden aikana kaksi päivää huonolla tuulella. Tykkään olla paljon myös omissa oloissani, enkä enää jaksa murehtia pikkujuttuja, asiat hoituvat ilman meteliäkin :)
Siis, jos vaikka kumppanilla todetaan syöpä, ja hän itkeskelee asiaa vaikka puoli vuotta, niin jäätkö vai lähdetkö, mitä luulet? Montako huonoa päivää saa olla vuodessa max?
Ja jos on huono päivä, niin se ei todellakaan tarkoita että muillakin tarvitsee olla huono päivä, tuo on jo lapsellista.
En ole se, jolle vastasit, mutta edellinen viestittelijä puhuu asiaa. Kumppanini sairastui syöpään ja siitä oli todellakin ilo kaukana kuukausitolkulla katkeraan loppuun asti. Ei tullut kuitenkaan mieleenikään jättää häntä sen takia, että hän oli kärttyinen ja jatkuvasti pahalla päällä kipujensa kanssa kärvistellessään.
Tietysti on ilo kaukana, olisi omituista jos tuollaisessa tilanteessa ei olisi. En kuitenkaan tarkoittanut syöpää, en autokolaria, vaan tavanomaisessa arjessa tapahtuvaa elämää, luulin tämän olevan itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet, oletteko te itse iloisia (ja kaiketi nauravaiaia, hymyileviä jne), vai saatteko te olla suurimman osan ajasta ihan neutraalilla tuulella?
Täällä yksi joka on iloinen, jos kumppani ei kaada omia murheitaan niskaani. Sinkkuna olen ollut kolmen vuoden aikana kaksi päivää huonolla tuulella. Tykkään olla paljon myös omissa oloissani, enkä enää jaksa murehtia pikkujuttuja, asiat hoituvat ilman meteliäkin :)
Siis, jos vaikka kumppanilla todetaan syöpä, ja hän itkeskelee asiaa vaikka puoli vuotta, niin jäätkö vai lähdetkö, mitä luulet? Montako huonoa päivää saa olla vuodessa max?
Ja jos on huono päivä, niin se ei todellakaan tarkoita että muillakin tarvitsee olla huono päivä, tuo on jo lapsellista.
No mutta tuskin jaksat olla aamusta iltaan iloinen, jos toinen itkeskelee suurimman osan päivästä (jonkun ikävän tapahtuman vuoksi). Eli siis jos haluaa että kumppani ei "kaada murheitaan niskaan", niin tarvitset jonkun, jolle ei takuuvarmasti tapahdu koskaan mitään kovin ikävää.
En tarvitse ketään. Ei kumppani ole likasanko jonka päälle kaadetaan kaikki. Kumppanilta saa tukea tarvittaessa. En nyt ehdi tätä sinulle paremmin selittämäänkään, mutta toivottavasti ymmärrät.
Joo, mutta siis kun sinulle on niin tärkeää, ettei kumppani ole rasite, niin kai sinä ymmärrät, että vaikkapa nyt kuukausia kestävissä kivuissa / peloissa on vaikea pitää yllä hilpeä mieltä. Mikä taas kaiketi olisi sinulle rasite.
Normaalissa arjessa kumppani ei voi olla jatkuva rasite. Poikkeustilanteissa tietenkin voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet, oletteko te itse iloisia (ja kaiketi nauravaiaia, hymyileviä jne), vai saatteko te olla suurimman osan ajasta ihan neutraalilla tuulella?
Täällä yksi joka on iloinen, jos kumppani ei kaada omia murheitaan niskaani. Sinkkuna olen ollut kolmen vuoden aikana kaksi päivää huonolla tuulella. Tykkään olla paljon myös omissa oloissani, enkä enää jaksa murehtia pikkujuttuja, asiat hoituvat ilman meteliäkin :)
Siis, jos vaikka kumppanilla todetaan syöpä, ja hän itkeskelee asiaa vaikka puoli vuotta, niin jäätkö vai lähdetkö, mitä luulet? Montako huonoa päivää saa olla vuodessa max?
Ja jos on huono päivä, niin se ei todellakaan tarkoita että muillakin tarvitsee olla huono päivä, tuo on jo lapsellista.
No mutta tuskin jaksat olla aamusta iltaan iloinen, jos toinen itkeskelee suurimman osan päivästä (jonkun ikävän tapahtuman vuoksi). Eli siis jos haluaa että kumppani ei "kaada murheitaan niskaan", niin tarvitset jonkun, jolle ei takuuvarmasti tapahdu koskaan mitään kovin ikävää.
En tarvitse ketään. Ei kumppani ole likasanko jonka päälle kaadetaan kaikki. Kumppanilta saa tukea tarvittaessa. En nyt ehdi tätä sinulle paremmin selittämäänkään, mutta toivottavasti ymmärrät.
Joo, mutta siis kun sinulle on niin tärkeää, ettei kumppani ole rasite, niin kai sinä ymmärrät, että vaikkapa nyt kuukausia kestävissä kivuissa / peloissa on vaikea pitää yllä hilpeä mieltä. Mikä taas kaiketi olisi sinulle rasite.
Olen muuten iloinen että keskustelet kanssani, etkä koita pilata jonkun muun päivää, sellaisen päivää, jonka sinun olisi mahdollista pilata. :)
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni sanoo että pitää haluta lapsia. Eihän kukaan mies halua lapsia??? Tällä palstalla aina (muka) miehet sanoo että vaimo on halunnut lapset ja jopa huijannut ja tehnyt lapset salaa mieheltä.
Niin? Lapsia ei haluta kenen tahansa väärän kanssa eli sellaisen joka joutuu huijaamaan miehen isäksi. Sen luulisi jo soittavan jotain kelloa naisen päässä, jos lapsi pitää tehdä "salaa", "hups, vahingossa" tai muuten vaan kepulikonstein.
Sen sijaan sen oikean kanssa yhteisiä lapsi(a) halutaan ihan yhteisymmärryksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen ketju. Kunnollisilta miehiltä kysyttin, he vastasivat, sitten koitti syytöksien aika. Maailmassa kaikki hyvin.
20vee, sexy, isot tisut ja pyöreä pylly, pitkä tukka ja sexyt kasvot. EI LIHAVA EI YLIPAINOA.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tatuoimaton, tupakoimaton, naapurintyttömäinen ja iloinen. Sellainen perusnätti ja itsestä huolta pitävä. Jalat maassa ja järki päässä. Sellaisia on yllättävän vähän täällä pk-seudulla.
Annan yhden kryptisen vinkin: Älä luule, että minun poikaystäväni tarvitsee minulle muistuttaa, "hymyilisit sinäkin joskus, olisitpa sinäkin joskus hauska". Mikään yleinen päivänsäde en ole.
Vastuuntuntoisen ja silti huumorintajuisen. Tuo yhdistelmä on yleensä taannut sen, että meillä synkkaa hyvin yhteen. On osoittautunut suomalaisissa naisissa yllättävänkin yleiseksi yhdistelmäksi, joten siltä osin asiat on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöltään sellainen suloisen naapurintyttömäinen <3, esim. http://focusmicrosites.s3.amazonaws.com/assets/uploads/post_58b97ab6ef8…
Opiskelee maisterintutkintoon (tai vastaavaan, esim. lääkäri) johtavaa korkeakoulutusta
Tykkää liikunnasta ja tulee kuntosalille minun kanssa
Tulee toimeen ihmisten kanssa
Ei montaa aikaisempaa parisuhdetta tai mitään linnakundeja exänä.
About joka tuhannes suomalainen nainen on kasvoiltaan yhtä kaunis kuin tuo "naapurintyttö".
Ap
Määrittele ensin "kunnon mies"- Kai näet, että kaikki palstaulit eli " kiltit miehet" on jo täällä kertomassa minkälaista tiukkapil* ne etsii palvomaan ja panemaan
Vierailija kirjoitti:
Ap
Määrittele ensin "kunnon mies"- Kai näet, että kaikki palstaulit eli " kiltit miehet" on jo täällä kertomassa minkälaista tiukkapil* ne etsii palvomaan ja panemaan
Tässä ketjussahan on ollut asiallisia miehiä. Yritetään me naisetkin pysyä asialinjalla.
Älykäs ja tykkää liikunnasta. Loppu on niin paljon kiinni ihmistyypistä, että on vaikea eritellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vaimo on sellainen että tykkää itsestään. Ei koskaan moiti ulkonäköään, eikä toistenkaan ulkonäköjä. Ei meikkaa, eikä laittaudu muutenkaan, on sellainen luonnonlapsi. On todella fiksu, paljon fiksumpi kuin minä. Ei hätäile eikä kitise turhia, eikä koko ajan ole käskemässä. Remonttejakin tehdään yhteisellä aikatalulla, ei hänen määräämällä tahdilla. Ei ole tuuliviiri, vaikka taisteleekin itsensä kanssa aika ajoin, niin ei tarvitse pelätä milloin hän päättää nostaa suhteestamme kytkintä. Haluaa olla juuri minun kanssani, ja näyttää ja kertoo sen aika ajoin. On hyvin kiinnostunut petipuuhista kanssani. On introvertti, kuten minäkin, en jaksaisi jatkuvaa kälätystä ja joka paikassa hyppäämistä, enkä suurta kotonani kestittävää kaveripiiriä. Summasummarum, vaimoni on minulle juuri hyvä, mutta se oletko sinä tällainen, ja onko mies jonka haluat, sellainen kuin minä, onkin sitten jo ihan eri juttu :)
M37
Haluaisin miespuolisen vastineen vaimostasi itselleni elämänkumppaniksi. t. nainen
On meitä siellä täällä.
Mulla (eri) on sellainen mies. Ihan helmi, olen hulluna vielä 15 vuoden jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
No tuo iloisuus kyllä on minulle kova vaatimus. Onko kaikki tätä vaativat miehet iloisia, ja mistä ihmeestä kaikki jaksaa koko ajan iloita? Olisitteko iloisia vaikka saisitte jonkun vakavan taudin vai onko tämä iloisuus päällä vain silloin kun menee hyvin? Kummastelen.
Näin miehenä, ihmettelen samaa. Itsekään en ole mikään ilopilleri tai tyhjännauraja tai aina kova virta päällä.
En ole se, jolle vastasit, mutta edellinen viestittelijä puhuu asiaa. Kumppanini sairastui syöpään ja siitä oli todellakin ilo kaukana kuukausitolkulla katkeraan loppuun asti. Ei tullut kuitenkaan mieleenikään jättää häntä sen takia, että hän oli kärttyinen ja jatkuvasti pahalla päällä kipujensa kanssa kärvistellessään.