Lue keskustelun säännöt.
Miten saada keski-ikää lähentyvänä takaisin se nuoruuden idealismi ja usko parempaan tulevaisuuteen?
15.05.2019 |
Nuoruus ei ikävä kyllä hääppöinen ollut, joten sen pohjalta on ollut vaikea ponnistaa myöhempään elämään. Muistan kuitenkin sellaisen optimismin ja ilon, jota nykyisessä elämässä on vaikea tavoittaa. Jotain pitäisi nyt tehdä, etten ihan hautaudu tähän masennukseen. Mistä saada nuo tuntemukset takaisin?
Kommentit (17)
Elämänarvoista pois raha. Uusia harrastuksia, esim kausi lajeja. Alkoholi ja huumeet pois. Liika vastuu pois. Matkustelu esim reppureissaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain elämyksiä kannattaa hakea. Kokeile jotain uutta, käy jossain uudessa paikassa kotimaassa tai ulkomailla. Kerää kokemuksia, älä materiaa. Tapaa uusia ihmisiä tai löydä yhteys nuoruuden tuttuihin.
Mulla nuo loytyivat ihan joogaamalla (yin-yang) ja meditoimalla (ascension-metodi). Olen nykyaan seesteinen, tulevaisuuteen uskova (everything happens for a reason) ja universumin voimaan luottava. <3 Myos stressia on vahemman, ja jooga tuo lihaskuntoa ja notkeutta tuon seesteisyyden lisaksi. Osaan iloita pienista asioista ja olen tyytyvainen vahaan.
treffit kirjoitti:
Mulla nuo loytyivat ihan joogaamalla (yin-yang) ja meditoimalla (ascension-metodi). Olen nykyaan seesteinen, tulevaisuuteen uskova (everything happens for a reason) ja universumin voimaan luottava. <3 Myos stressia on vahemman, ja jooga tuo lihaskuntoa ja notkeutta tuon seesteisyyden lisaksi. Osaan iloita pienista asioista ja olen tyytyvainen vahaan.
...vahaan?
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mulla nuo loytyivat ihan joogaamalla (yin-yang) ja meditoimalla (ascension-metodi). Olen nykyaan seesteinen, tulevaisuuteen uskova (everything happens for a reason) ja universumin voimaan luottava. <3 Myos stressia on vahemman, ja jooga tuo lihaskuntoa ja notkeutta tuon seesteisyyden lisaksi. Osaan iloita pienista asioista ja olen tyytyvainen vahaan.
...vahaan?
? No ei ole skandeja, sorry. En tarvitse paljoa ollakseni onnellinen, rephrasing :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrität niin vaikeaa että se on melkein mahdotonta. Ikä valitetavasti kyynistää. Ainoat mitä keksin tee mistä nautit ja viittaa kinttaalla arvostelijoille. Elämä on lyhyt ja keski-ikäisenä siitä voi vielä nauttia jos haluaa. Nuoruuden idealismia ei saa enää vanhana mutta toisaalta nyt tiedät paremmin ja voit siksi vakuuttavammin pyrkiä vaikuttamaan. Koita tietää mitä haluat ja toimi, siinä neuvoni.
Iän karttuessa järkeville ihmiselle tulee vaan tietoisuus kaikista epäkohdista ja välittäminen varsinkin muista saa aikaan ahdistusta ja syyllisyyttä. Kaikkeen ei pysty ja se ahdistaa. Nuoret ovat niin piittaamattomia, että voivat olla onnellisia siksi. Toisaalta vanhemmatkin ovat nuoria ja kaikki ok. Ei tarvitse heti pelätä heidän kuolemaansa, omaa sairastumistaan tai muutakaan kun kaikki on vielä edessä jossakin kaukaisuudessa. Keski-ikäisenä sitä vaan normaali ihminen tajuaa , ettei mitenkään voi estää em. juttuja ja niiden kanssa pitää vaan elää. Voi tulla eroja, kuolemia, pettymyksiä, talousvaikeuksia jne. Pitää olla aika sekopää keski-iässä, jos on yhtä huoleton kuin nuori tai sitten on jaettu jotenkin hyvät kortit tai jotain??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Realismi on iskenyt vasten kasvoja, peli on jo menetetty siltä osin.
Itse muistan nuoruuden idealismin ja optimismin aika hölmönä, en siis yhtään haluaisi olla niin naiivi. Mullekaan nuoruus ei ollut mitenkään kivaa aikaa, en kaipaa takaisin mitään siitä.
Tee enemmän asioita, jotka tuottavat iloa pitkällä aikavälillä ja vähennä asioita, jotka tuovat huonoa oloa. Älä lääkitse masennusta päihteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä.
Taitaa nuo tuntemukset olla enemmän parisuhteilevien ja etenkin pentuja riesakseen pykänneiden ongelmia.
Näin mielityössä ja oman elämän herrana ilman rajoittavia tekijöitä (edellämainitut riipat jaloissa) elävänä ei elämä ole koskaan ollut parempaa!
M45
Lapset ovat siksi onnellisia, etteivät tiedä maailman pahuudesta juuri mitään. Heidän maailmansa on pieni ja kaikki on uutta. Nuorena aika samaa vielä. Aikuisena ja varsinkin keski-ikäisenä sitten se iskee....tajuaa, ettei pysty kaikkeen ja se ahdistaa ja tekee väsyneeksi ja surulliseksi, ahdistuneeksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu optimistiseen seuraan, karta turhasta valittajia
Tuo on muuten oikeasti hyvä neuvo. Ystäviltä voi ottaa mallia suhtautumisesta asioihin, jos heillä on semmoinen positiivinen elämänasenne. Itsellä ei niinkään ole, vaikka yritän kehittyä. Katkeria ihmisiä ei kannata päästää lähelle, mutta voihan heistäkin ottaa opikseen miten ei kannata elämään suhtautua.
Kiitos vastauksista! Täsmennän vielä, että se idealismin puute ei niinkään koske maailman tilaa, vaan enemmänkin omia henkilökohtaisia asioita. Nuorena jaksoi jotenkin yrittää enemmän ja nähdä toivoa siinä yrittämisessäkin, nyt aikuisena tuntuu että kaikki on tavallaan turhaa eikä saa edes sitä alkusysäystä jaksaa tehdä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä (sori jos kuulostan Kivikissalta :D), että minulle se kaipailu takaisin nuoruuden "parempiin aikoihin" on esimerkiksi yksi syy, miksi pidän vielä aikuisena yllä syömishäiriötä. Kun ikäänkuin niiden häröilyhetkien kautta saisin palan sitä vanhaa takaisin. Hullua. Haluaisin siirtyä eteenpäin ja saada elämään muunlaista sisältöä, mutta kun en tiedä mitä se voisi olla. Enkä jaksa yrittääkkään mitään.
En kaipaa nuoruuteen kuuluvaa naiivia idealismia mutta milloin unelmani katosivat? Kesämökki, moottorivene, omakotitalo, farmariauto, etelämatkat ym. noista keskiluokkaisista unelmista olen luopunut kuin huomaamatta. Olen sopeuttanut unelmani tulovirtaani mutta silti tuntuu pelottavalta että en osaa edes haaveilla muusta kuin seuraavasta tilipäivästä tai kesälomasta jolloin voin säästää lomarahoista ja autonpolttoainekuluista.
Hakeudu optimistiseen seuraan, karta turhasta valittajia