Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvoje äidit! Kuinka tietoisesti joka päivä käytätte aika vauvan "opettamiseen"?
15.05.2019 |
Tarkoitan siis sitä, että vauvaa pitää pitää mahd. paljon mahallaan, jotta oppii ryömimään ja konttamaan. Kuinka tietoisesti joka päivä käytätte tähän tarkoituksella aikaa? Entä jos on "kiireinen" päivä eli pitääkin kulkea kaupoilla tai hoitaa isomman lapsen asioita tms. ja sitä varten vauva olisikin koko päivän vaunuissa/sitterissä? Tai vauvan opettaminen syömään itse, kuinka tietoisesti joka päivä panostatte siihen? Vai meneekö suuri osa päivistä niin, että kunhan vauva nyt saa syödäkseen niin tavalla ei ole väliä (lapataan kiireellä lusikalla vaan sosetta suuhun).
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin tuntui oppivan opettamattakin. On erittäin omatoiminen kohta 15-vuotias nyt.
Täysin turhaa tuollainen tietoinen opettaminen. Vauvat oppivat tarvittavat asiat ihan luonnostaan. Äidillä on parempaakin käyttöä voimavaroilleen kuin vauvan opettaminen.
Kokoajan! Esim. 2kk vauvalle luin kirjaa, kyselen missä on leppäkerttu, aurinko jne. 5-kuinen sitten osasi näyttää missä ovat. Luin eri kielisiä kirjoja ja runoja. Lauloin vauvalle paljon ja 1,5-vuotiasta opetan näppäilemään pianoa, heittämään palloa, ohjaamaan pyörää sun muuta. Melkein kaikki tekeminen on jonkun asian opettamista. Ei sitä opettamista voi edes erottaa omaksi tekemiseksi kun arki on vain sitä.
Kyllä minä opetan sen, mitä tarvitsee oppia. Mutta en mitenkään ajattele, että "nytpä meidän pitää harjoitella mahalleenkääntymistä" tms. Enkä vahdi kuinka kauan vauva on mahallaan tai selällään. Kääntyilee sen mukaan, miten tykkää. Samoin toimin esikoisen kanssa ja hyvin on oppinut kaiken minkä 4-vuotiaan kuuluu osata. Turhaa stressiä vaan aiheuttaisi sekä äidille että vauvalle, jos erikseen ruvettaisiin pitämään jotain "opetusaikoja" ja vahdittaisiin että tekee tietyn määrän jotain asiaa päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään. Enkä taaperoakaan juurikaan. Ihan sai olla kuten halusi ja tehdä mitä halusi, ja ikätasoisesti kehittyivätkin.
En opettanut. Molemmat lapset oppivat, tosin omassa tahdissaan. Jos ei ole mitään ongelmaa, niin ei tarvitse opettaa. Mun esikoiseni ei edes viihtynyt kovin pienenä lattialla. En juuri lappanut soseita, kun lapset söivät sormiruokaa. Tuollainen ajattelu kuulostaa mielestäni aika suorituskeskeiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiellän jos on kiellettävää ja neuvon jos on neuvottavaa. Muuten oppivat ihan itsekseen. Ei lapsia tarvitse erikseen ohjelmoida. Oppiminen tapahtuu ihan luonnostaan osana normaalia arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään juuri opetettu mitään. Ollaan ostettu opetusleluja, joilla lapset ovat pienenä leikkineet. Ollaan akateeminen perhe, joten sivistyneet käytöstavat ovat oppineet kotona.Muuten on opetettu, miten ruokapöydässä käyttäydytään, ja mitkä jutut ovat vessajuttuja. Meillä lapset ovat jo pienenä omatoimisia, ja ehdottavat itse esim nukkumaan menoa, tietävät itse moneltako tapahtuu mitäkin, se tuo lapselle, ja rutiinit ja rakkautta pitää olla elämässä, niin lapsella, kuin aikuisella
Vauvavuoden aikana ehkä n. 20 min/vuosi.
Vauva ei kannatellut kunnolla päätään niin laitoin ohjeiden mukaisesti pyyhkeen rullalla vatsallaan olevan vauvan kainaloihin rinnan alta tukemaan oikeaa asentoa. Tein sen pari kertaa joten siihen meni varmaan kymmenisen minuuttia, sitten vauva oppikin jo.
Sitten opetin miten kynästä saa jäljen paperiin ja mitenpäin lusikkaa kannattaa pitää kädessä, näihin olen yhteensä käyttänyt ehkä kymmenisen minuuttia. Sitten vauva olikin jo yksivuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vauvaa tarvitse opettaa, mutta pitää mahdollistaa uusien taitojen oppiminen. Eli pidetään lattialla välillä, ollaan vuorovaikutuksessa, annetaan se lusikka käteen kun sen aika on jne. Neuvolassa näkee sitäkin, että lapsi ei opi kääntymään koska hän ei viihdy lattialla ja hänet nostetaan heti ensimmäisestä inahduksesta pois (kukaan ei viitsi esim. mennä seuraksi sinne lattialle). Tai kun motorinen kehitys on hidasta esim. matalan lihastonuksen takia ja perhe on saanut ohjeita mm. sylissä pukemisesta tai käsittelyasennoista, ja niitä ei viitsitä toteuttaa. Suurin osa oppii taidot normiarjen keskellä, mutta jotkut tarvitsevat edes hiukan vaivannäköä vanhemmilta.
Kaksi lapsista on ollut tosi oma-aloitteisia oppijoita enkä ole mitenkään systemaattisesti opettanut asioita. Esikoinen puolestaan oli hirveän arka ja pelokas kokeilemaan mitään uutta. Hänen kanssa alettiin liikkumista harjoitella jossain vaiheessa joka aamuisilla jumppahetkillä kun ei mitään edistystä ollut moneen kuukauteen tapahtunut. Itse ryömin ja konttasin pitkin lattiaa ja koetin lasta houkutella mukaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tietoiseti opettanut silloin kun olen jaksanut ja muistanut, en toki kiireisinä päivinä. Esikoisen kanssa oli enemmän aikaa paneutua, kuopuksen kanssa mahdollisuuksien mukaan. Esikoisen kanssa jouduimme fysioterapeutille eli olen kuopuksen kanssa sitten tietoisesti kantanut erilaisissa asennoissa, vaihtanut vaipan tietyllä tavalla jne jottei ainakaan oman toimintani takia tarvitse sinne mennä.
No tavallaan koko ajan, mutta en kuitenkaan yhtaan. Kun olen vauvan kanssa niin juttelen esim. Vaihdetaan vaippa, nyt riisutaan housut, puetaan punainen paita paalle jne. Miehelle sanoin jopa, etta puhetta kehiin kun ihan tuppisuuna kaanteli vauvaa.
Aika monesta asiasta olen jonkun arkeen sopivan lorun tehnyt. Ruoan jalkeen lapsen inhokki on naaman ja sormien putsaus, mutta lauluna se onkin hauskaa ja samallahan tuo oppii, etta mitka on sormet.
Ruoan vauva saa lusikalla suuhun, ei lapioimalla.
Ihan pikkuisena pidin tarkoituksella vauvaa aina herattyaan vatsallaan, kun muuten oli vain selallaan tai sylissa.
Kylla ihminen tarvitsee taitoja oppiakseen opetusta, mutta Aika moni perustaito opitaan ihan arjessa jos vanhemmat ei sita esta. Puheen kehitys voi esimerkiksi hidastua jos lapselle ei puhuta.
Kävimme aikoinaan lasten fyssarilla kun oman lapsen liikkumaan lähtemisessä tai jossain oli jotain pientä häikkää. Saimme muutamia harjoitteita ja teimme niitä.
Yksivuotiaana lapsi otti askelia ja pian sen jälkeen käveli ja oli motorisesti ikätasollaan. "Opettaminen" ei kauheasti vienyt aikaa, lapsi oppi nopeasti.
Paljon, mutta tein sen luonnostaan. Olen alan ammattilainen, joten usein "havaitsin" toimivani lapsen kehitystä tukevasti.
Työssäni valitettavasti näen niitä perheitä, joissa kuvitellaan lapsen kehittyvän itsestään ilman virikkeitä. Vanhemmat ovat ihan ihmeissään, kun lapselle neuvotaan puhumaan. "Eihän se osaa puhua, miksi turhaan puhua." Niin...
Vierailija kirjoitti:
Täysin turhaa tuollainen tietoinen opettaminen. Vauvat oppivat tarvittavat asiat ihan luonnostaan. Äidillä on parempaakin käyttöä voimavaroilleen kuin vauvan opettaminen.
Äidin tärkein tehtävä on lapsensa opettaminen. Äidin ja isän pitää tietää, mitä lapsi tarvitsee kehittyäkseen ja toimia tämän mukaan. Ei voi vaan lykätä lasta sitteriin ja surffata av:lla päivästä toiseen.
Musiikkia soitin, sekä lastenmusaa että klassista. Ja oltiin muskarissa. Vauvauinti on myös hyvä juttu.
Muutoin turha stressata, kaikki oppivat kävelemään ja syömään ennen kouluikää.
Oma lapsi nyt 20v, soittaa bändissä kitaraa ja tekee biisejä, opiskelee arkkitehdiksi.
Alue: Aihe vapaa
En kyllä ole tietoisesti opettanut vauvoille yhtään mitään vaan vauvat ovat ihan luonnollisesti olleet vain arjessa mukana ja oppineet ihan "ajallaan" kaikki taidot. Paitsi esikoisen puhuminen meni aika myöhäiseksi mutta kyseinen muksu nousi seisomaan jo 6kk ikäisenä ja aina oli kiire, tuli se puhekkin sieltä lopulta.
En edes ole vauva-aikana ajatellut että jotain pitäisi erikseen opettaa, kyllä siihen lusikkaankin ovat muksut tarttuneet ihan omatoimisesti kun lusikointipalvelu ei ole enää miellyttänyt.