Mun on hyvässäkin suhteessakin saatava olla päivittäin myös aivan itsekseni tai sisään kertyy huonoa oloa.

Jaa mulla on yrittäjämies ja ihan hyvin toimii. Tarvitsen siis myös sitä omaa aikaa paljon

Niin minäkin tartten, väsyn liikaa jos toinen vieres koko ajan.

Sama. Lapsien saaminen oli järkytys, kun omaa aikaa ei enää ollutkaan. Pikkuhiljaa olen tottunut tähän. Kohta en osaa olla enää yksin.

Lisäksi haluan olla välillä olla myös ihan "kadoksissa" tai "poissaolevana", en kestä mitään oletuksia tai ajallisia tekemisistä sopimisia ym mitä ihmissuhteissa aina tulee. Ja ylipäätään missään asiassa. Tai huono olo alkaa tikittää.

Ei ratkaisu, vaikka olisi kumppanin 500 neliön kartano.

Ap

Niin minunkin, olen vahvasti introvertti. Silti olen 7 vuotta asunut mieheni kanssa saman katon alla. Miehellä on paljon omia harrastuksia ja meillä on eri työajat, joten omaa rauhallista aikaa saa päivittäin. Lapseton pari kun ollaan, voi elellä hyvin omilla ehdoilla.

Mulla sama. Toimii kyllä nykyisessä suhteessa ihan hyvin, koska mies on samanlainen. Monesti ollaan arkena molemmat koko ilta kotona eri huoneissa tekemässä omia juttuja. Kommunikoidaan sen verran että sovitaan kumpi laittaa ruokaa ja mitä ruokaa vai laitetaanko yhdessä. Viikonloppuisin vietetään enemmän aikaa keskenämme kun ei ole tarvinnut olla töissä kahdeksaa tuntia sosiaalisena.

Hyvä kun asian tiedostaa, osaa valita samanlaisen kumppanin. Yhdessä asuminenkin sujuu kun ei olla liian ahtaasti eli molemmille oma huone. Eikä se oma rakas välttämättä niin paljon ahdista kun muut ihmiset, oppii olemaan ”yksin yhdessä”.

Kolikon toinen puoli on se, ettei toisen tilantarvetta tiedä. Minä olen ollut se tietämätön osapuoli. Kolmatta vuotta yhdessä ja asia tullut vähitellen selväksi. Koen, että mies on omissa oloissaan 90% vapaa-ajastaan. Ehkä kerran viikossa hän on mun seurassa jopa pari tuntia kerrallaan. Koen itseni pettyneeksi, surulliseksi ja usein yksinäiseksi. Olisi ollut parempi molemmille kun oltaisi tämä tiedetty molemmat, ei tässä kummallakaan ollut tarkoitus vaatia toiselta sitä mitä hän ei voi antaa.