Missä vanhempanne epäonnistuivat kasvatuksessanne?
Tehdäänpä tällainen ketju. Meillä meni enimmäkseen hyvin mutta yksi asia täysin pieleen, nimittäin suhtautuminen työntekoon. Kaikki lauantait ja lomat isän komennossa sekalaisia hommia. Ei siinä mitään, kuuluu asiaan osallistua yhteisiin hommiin mutta osa oli aivan merkityksettömiä ja tuntuivat kiusanteolta. Kun lapsikin tietää mitä maksaa kilo perunoita kaupassa, ei perunamaan kitkeminen ole kauniina kesäpäivänä oikein hauskaa, etenkään kun vierestä kylän kaverit kulkevat soramontulle uimaan. Tilannetta pahensi vielä se että hommia oli tehtävä iltaan asti; jos joku valmistui niin keksittiin uutta. Koskaan ei voinut ennakoida kauanko missäkin menee ja mitä tekisi iltapäivällä. Työnsä ripeästi ja hyvin hoitamalla sai palkinnoksi siis lisää työtä, ja työn välttely onnistuneesti oli suurin palkinto. Koskaan ei voinut hyvällä omallatunnolla tehdä mitään hauskaa mikä olisi lapsen vapaapäiviin kuulunut. Lauantai oli valehtelematta viikon kurjin päivä. Tästä pois oppiminen on mennyt pitkälle aikuisuuteen enkä kunnolla ole päässyt yli vieläkään. Ja etenkin tuosta yhdestä perunamaatapauksesta olen oikeasti katkera, kun kaverit kävivät kysymässä mukaan uimaan. Se satuttaa oikeasti vieläkin.
Kommentit (13)
Vanhempien ero pahimmassa murkkuiässä. Ne kitkutteli sitä eroa tosi pitkään, olisivat joko eronneet ennen kuin ehdin kiintyä isään, olin isäntyttö tai sitten odottaneet vielä pari vuotta.
Isä ei eron jälkeen halunnut olla enää missään tekemisissä.
Eli Isä on kaiken paha ja alku. Se nääs petti äitiä siitä lähtien kun lapsia tuli, eli 20 vuotta.
Kaikessa! Minusta tuli taparikollinen ja paloittelusurmaaja.
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa! Minusta tuli taparikollinen ja paloittelusurmaaja.
Paljonko pitää maksaa että paloittelet?
Päästivät minut tietyissä asioissa liian helpolla. Minun ei tarvinnut tehdä mitään kotityötä tai vastaavaa, mitä en halunnut tehdä. Sain myös kaikki tavarat, mitä ikinä keksinkään haluta.
Toisaalta sitten kuitenkin emotionaalinen tuki jäi välillä ehkä hieman turhan vähäiseksi lapsuudessa. Äidillä oli masennusta ollessani pieni, myöhemmin myös siskon mielenterveysongelmat veivät paljon huomiota vanhemmilta. Jouduin myös omasta mielestäni kantamaan välillä vähän turhan paljon huolta ja vastuuta siskoni tilanteesta.
Mutta silti vanhempani ovat parhaat koskaan ja olen heille kiitollinen monesta asiasta. He ovat olleet minulle korvaamaton tuki ja turva erityisesti nyt aikuisiässä kun on ollut välillä rankkaa. Sitä paitsi kukaan ei ole täydellinen ja heidän tiensä vanhemmuudessa ei ole todellakaan ollut helppo.
Ei missään. Perheeseeni ei saa kuulua suomalaista kulttuuria jossa hakataan omaa isää ja toivotaan että se kuolee.
Tätä toivotaan perheestäni koska sanat sattuu enemmän kuin aseet ja teillä ei ole muuta kuin idiotismíä jäljellä jos olette vastaan. On myös heikkoluontoista joka toivoo tätä koska rahan ja vallan rippeillä on helppo häiritä muita kuin ei ole mitään tekemistä rahan ja vallan kanssa.
Mulla oli samanlainen lapsuus maatilalla kuin AP:llä, mutta musta kasvoi ahkera ja sen vuoksi nyt rikas nainen. Aina teen ja touhuan, kiitos kasvatuksen. Muistan tuon uimareissujutunkin, samoin oli meillä, ensin peltotyöt ja illalla vasta uimaan. Kukkapenkkejä ja omia viljelyksiä en kyllä ole sen jälkeen laittanut, vaan luin itseni akateemiseen sisäammattiin.
Älyttömät vaatimukset koulumenestyksestä mutta kavereiden ja harrastusten merkitystä aliarvostettiin. Yksinäisyys periytyi.
Sain melkein kaiken muun, mutta rakkaus ja lämpö jäi hiukan vajaaksi. Itsestä onkin nyt tullut masentunut haahuilija ja alisuorittaja, kun en näe mitään järkeä uhrata elämää jollekin helevetin yhteiskunnalle ja työelämälle. Mutta en syytä vanhempiani, koska he ovat varmaan ajatelleet tekevänsä oikein. Kovista oloista kun molemmat ovat.
Pahiten epäonnistuvat siinä ettei ole tulossa miljoonia perinnöksi. Voisiko joku miljonääri adoptoida köyhän aikuisen?
Ei omassa kasvatuksessa, mutta veljen kasvatuksessa meni pahasti pieleen se, että hänelle annettiin aina rahaa. Ihan sama milloin pyysi, rahaa annettiin ihan niin paljon ku tarvitsi/halusi. Välillä annettiin enemmän kuin oli pyytänyt. Homma jatkui sitten aikuisiälle asti kun ensin maksettiin vuokrat ja lopulta ruuatkin. Nyt tilanne on se, että veljeni on täysin yhteiskuntakelvoton. Ja mitä tekee vanhempani... säälivät ja antavat lisää rahaa!! Tämä johti veljeni osalta siihen, että joutui pahaan päihdekierteeseen. Nyt vanhempani rahoittavat tätä päihteiden käyttöä ihan reilusti. Sanovat, että antavat rahaa ruokaan.. no ei se siihen mene oikeasti tietenkään.
Itse en saanut koskaan rahaa ilman perusteluja, välillä en ollenkaan. Opin nopeasti, että töihin vaan ja tienaamaan. Nyt tienaan erittäin kivasti. Eli taitaa olla kasvauksesta kiinni meidän perheessä nämä erot.
Akateeminen tapakasvatus jäi puuttumaan. Nyt olen kuin koulutettu turhapuro, molempien vertaisryhmien musta lammas
Epäonnistuivat aivan kaikessa. Halusivat hakata oman luonnon pois, eivät onnistuneet, päinvastoin. Jokainen isku kasvatti vastarintaa.
upp