Miksi jotkut ihmiset jäävät kärvistelemään suhteisiin, joissa heidän kumppaninsa ei halua yhtään seksiä?

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lasteni oikeus ehjään perheeseen on merkittävästi painavampi oikeus kuin minun oikeuteni seksiin. En missään tapauksessa riko lasteni perhettä seksin vuoksi, ja halveksun niitä, jotka niin tekevät. 

Kyllä ne lapset haluavat onnellisuutta vanhemmilleen. Oletko onnellinen ilman seksiä ja läheisyyttä, entä puolisosi, jos olette niin silloinhan ongelmaa ei ole.

Mikä takaa että eron jälkeen tulisi suuri onnellisuus, runsaasti seksiä ja läheisyyttä? Ei mikään. 

Ei mikään. Mutta seksittömyys tuntuu entistä pahemmalta jos siinä vieressä on joka päivä ihminen jolta sitä seksuaalista läheisyyttä olisi periaatteessa mahdollista saada mutta ei siltikään saa. Ihan kuin laihduttavalle antaisi kotiin täynnä herkkuja olevan lasiovisen jääkaapin joka on kuitenkin lukittuna. Puute on helpompi kestää kun siitä ei muistuteta koko ajan.

Varmaan, mutta miksi jäädä siihen suhteeseen? On kaikenlaisia käytännön syitä, mutta eihän se loppupeleissä ole vaimon vastuulla, jos mies siihen jää. 

Pilkuista kuullut?

Joo olen. Ymmärsitkö kuitenkin lukemasi vai laitanko uudestaan pilkuilla?

N40+

Tällaisiin ketjuihin vastataan aina sillä periaatteella, että mua ei seksi huvita, joten seksitön suhde on hyvä. Vain yksi vastaus oli sellainen, jossa vastattiin kysymykseen eikä selitetty muuta.

Mun mies on ainakin suoraan sanonut ettei ymmärrä miksi seksi on mulle niin tärkeää ja miten seksittömyys voi muka muhun sattua. Hänelle seksi ei ole tärkeää, joten hän ei ymmärrä sen merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ainakin suoraan sanonut ettei ymmärrä miksi seksi on mulle niin tärkeää ja miten seksittömyys voi muka muhun sattua. Hänelle seksi ei ole tärkeää, joten hän ei ymmärrä sen merkitystä. 

Minkä takia jatkat suhteessa? Sitähän tässä kysyttiin. En kysy syyllistääkseni, vaan oikeasti kiinnostaa, koska itselleni olisi mahdoton jäädä seksittömään suhteeseen. Tuntisin itseni ihan nollaksi, huomattavasti parempi olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ainakin suoraan sanonut ettei ymmärrä miksi seksi on mulle niin tärkeää ja miten seksittömyys voi muka muhun sattua. Hänelle seksi ei ole tärkeää, joten hän ei ymmärrä sen merkitystä. 

Minkä takia jatkat suhteessa? Sitähän tässä kysyttiin. En kysy syyllistääkseni, vaan oikeasti kiinnostaa, koska itselleni olisi mahdoton jäädä seksittömään suhteeseen. Tuntisin itseni ihan nollaksi, huomattavasti parempi olla yksin. 

Uskonnolliset uskomukset, rakkaus, kiintymys, yhteinen ystäväpiiri, lapset, yhteiset lainat ja kumppanuus pitävät mut tässä suhteessa... Kun ei ole koskaan elänyt toisenlaisessa suhteessa, ei tiedä mitä menettää. Toisaalta - tämä parisuhde on syönyt uskoni miehiin. En usko olevani enää viehättävä kenenkään muunkaan miehen silmissä ja siksi en usko löytäväni enää uutta kumppania ja parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ainakin suoraan sanonut ettei ymmärrä miksi seksi on mulle niin tärkeää ja miten seksittömyys voi muka muhun sattua. Hänelle seksi ei ole tärkeää, joten hän ei ymmärrä sen merkitystä. 

Minkä takia jatkat suhteessa? Sitähän tässä kysyttiin. En kysy syyllistääkseni, vaan oikeasti kiinnostaa, koska itselleni olisi mahdoton jäädä seksittömään suhteeseen. Tuntisin itseni ihan nollaksi, huomattavasti parempi olla yksin. 

Uskonnolliset uskomukset, rakkaus, kiintymys, yhteinen ystäväpiiri, lapset, yhteiset lainat ja kumppanuus pitävät mut tässä suhteessa... Kun ei ole koskaan elänyt toisenlaisessa suhteessa, ei tiedä mitä menettää. Toisaalta - tämä parisuhde on syönyt uskoni miehiin. En usko olevani enää viehättävä kenenkään muunkaan miehen silmissä ja siksi en usko löytäväni enää uutta kumppania ja parisuhdetta. 

:(   Oletko koskaan miettinyt, jos miehesi ei pidäkään naisista. Tuli vaan mieleen tuosta uskonnollisuudesta. Jos paljastuisi, että miehelläsi onkin muita suhteita miehiin tai naisiin tai että hänellä on jokin seksuaalinen fetissi, josta et tiedä, niin muuttaisiko se ajatuksiasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ainakin suoraan sanonut ettei ymmärrä miksi seksi on mulle niin tärkeää ja miten seksittömyys voi muka muhun sattua. Hänelle seksi ei ole tärkeää, joten hän ei ymmärrä sen merkitystä. 

Minkä takia jatkat suhteessa? Sitähän tässä kysyttiin. En kysy syyllistääkseni, vaan oikeasti kiinnostaa, koska itselleni olisi mahdoton jäädä seksittömään suhteeseen. Tuntisin itseni ihan nollaksi, huomattavasti parempi olla yksin. 

Uskonnolliset uskomukset, rakkaus, kiintymys, yhteinen ystäväpiiri, lapset, yhteiset lainat ja kumppanuus pitävät mut tässä suhteessa... Kun ei ole koskaan elänyt toisenlaisessa suhteessa, ei tiedä mitä menettää. Toisaalta - tämä parisuhde on syönyt uskoni miehiin. En usko olevani enää viehättävä kenenkään muunkaan miehen silmissä ja siksi en usko löytäväni enää uutta kumppania ja parisuhdetta. 

:(   Oletko koskaan miettinyt, jos miehesi ei pidäkään naisista. Tuli vaan mieleen tuosta uskonnollisuudesta. Jos paljastuisi, että miehelläsi onkin muita suhteita miehiin tai naisiin tai että hänellä on jokin seksuaalinen fetissi, josta et tiedä, niin muuttaisiko se ajatuksiasi? 

Olen monta kertaa miettinyt sitä. En jaksa uskoa, että hän katselee muita naisia sillä silmällä. Sivusuhteita en usko hänellä olevan tai sitten hän piilottaa ne multa todella hyvin. Moni asia viittaisi siihen ettei hän ole oikeasti hetero, vaikka mulle sitä uskottelee kovasti. En tiedä mitä tekisin, jos saisin tietää totuuden. Olipa se mikä tahansa. Totuuden kuuleminen voisi olla vapauttavaa. Tämä epätietoisuus syö minua eniten. Näen ettei hänkään ole onnellinen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ainakin suoraan sanonut ettei ymmärrä miksi seksi on mulle niin tärkeää ja miten seksittömyys voi muka muhun sattua. Hänelle seksi ei ole tärkeää, joten hän ei ymmärrä sen merkitystä. 

Minkä takia jatkat suhteessa? Sitähän tässä kysyttiin. En kysy syyllistääkseni, vaan oikeasti kiinnostaa, koska itselleni olisi mahdoton jäädä seksittömään suhteeseen. Tuntisin itseni ihan nollaksi, huomattavasti parempi olla yksin. 

Uskonnolliset uskomukset, rakkaus, kiintymys, yhteinen ystäväpiiri, lapset, yhteiset lainat ja kumppanuus pitävät mut tässä suhteessa... Kun ei ole koskaan elänyt toisenlaisessa suhteessa, ei tiedä mitä menettää. Toisaalta - tämä parisuhde on syönyt uskoni miehiin. En usko olevani enää viehättävä kenenkään muunkaan miehen silmissä ja siksi en usko löytäväni enää uutta kumppania ja parisuhdetta. 

:(   Oletko koskaan miettinyt, jos miehesi ei pidäkään naisista. Tuli vaan mieleen tuosta uskonnollisuudesta. Jos paljastuisi, että miehelläsi onkin muita suhteita miehiin tai naisiin tai että hänellä on jokin seksuaalinen fetissi, josta et tiedä, niin muuttaisiko se ajatuksiasi? 

Olen monta kertaa miettinyt sitä. En jaksa uskoa, että hän katselee muita naisia sillä silmällä. Sivusuhteita en usko hänellä olevan tai sitten hän piilottaa ne multa todella hyvin. Moni asia viittaisi siihen ettei hän ole oikeasti hetero, vaikka mulle sitä uskottelee kovasti. En tiedä mitä tekisin, jos saisin tietää totuuden. Olipa se mikä tahansa. Totuuden kuuleminen voisi olla vapauttavaa. Tämä epätietoisuus syö minua eniten. Näen ettei hänkään ole onnellinen.  

Kaapissa olevien homo- ja biseksuaalimiesten on hyvin helppo sopia tapaaminen anonyymia seksiä varten netissä. Ne siis eivät ole mitään sivusuhteita, vaan pelkkää pikaseksiä, joissa ei nimiä kysellä. Jos sulla on epäilys miehestäsi, niin on varmaan hyväkin, ettei seksiä ole, ettet saa mitään tautia. Ja jos sulla on epäilys siitä, ettei hän ole hetero, niin silloinhan voit ajatella, että hänen reaktionsa sinuun ei kerro mitään sinun viehättävyydestäsi naisena.

Kannattaisiko mennä selvittämään ajatuksiasi johonkin ulkopuolisen kanssa, ei uskonnollista apua, vaan ihan terveyskeskuksen kautta. Sinuna kyllä menisin ja he ovat vaitiolovelvollisia. Minusta seksissä ei ole kyse vain seksistä, vaan isommista asioista. Jos miehesi on homo, niin onhan hänenkin mahdoton olla tuossa onnellinen, mutta tilanne ei ole kenenkään vika. Toivottavasti uskonnollinen yhteisönne ei ole kovin rajoittava ja rankaiseva.

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lasteni oikeus ehjään perheeseen on merkittävästi painavampi oikeus kuin minun oikeuteni seksiin. En missään tapauksessa riko lasteni perhettä seksin vuoksi, ja halveksun niitä, jotka niin tekevät. 

Kyllä ne lapset haluavat onnellisuutta vanhemmilleen. Oletko onnellinen ilman seksiä ja läheisyyttä, entä puolisosi, jos olette niin silloinhan ongelmaa ei ole.

Mikä takaa että eron jälkeen tulisi suuri onnellisuus, runsaasti seksiä ja läheisyyttä? Ei mikään. 

Ei mikään. Mutta seksittömyys tuntuu entistä pahemmalta jos siinä vieressä on joka päivä ihminen jolta sitä seksuaalista läheisyyttä olisi periaatteessa mahdollista saada mutta ei siltikään saa. Ihan kuin laihduttavalle antaisi kotiin täynnä herkkuja olevan lasiovisen jääkaapin joka on kuitenkin lukittuna. Puute on helpompi kestää kun siitä ei muistuteta koko ajan.

Varmaan, mutta miksi jäädä siihen suhteeseen? On kaikenlaisia käytännön syitä, mutta eihän se loppupeleissä ole vaimon vastuulla, jos mies siihen jää. 

No kommenttini olikin juuri siihen että kannattaa erota jos yhdessä olo on pelkkää kärvistelyä vaikka ei olisikaan takeita siitä että sinkkuna saisi sen kummemmin seksiä. Koska erotessa loppuu se houkutus jonka toinen tuo ja yksin on helpompi huolehtia omasta seksuaalisuudesta rauhassa ja ilman toisen aiheuttamaa ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ainakin suoraan sanonut ettei ymmärrä miksi seksi on mulle niin tärkeää ja miten seksittömyys voi muka muhun sattua. Hänelle seksi ei ole tärkeää, joten hän ei ymmärrä sen merkitystä. 

Minkä takia jatkat suhteessa? Sitähän tässä kysyttiin. En kysy syyllistääkseni, vaan oikeasti kiinnostaa, koska itselleni olisi mahdoton jäädä seksittömään suhteeseen. Tuntisin itseni ihan nollaksi, huomattavasti parempi olla yksin. 

Uskonnolliset uskomukset, rakkaus, kiintymys, yhteinen ystäväpiiri, lapset, yhteiset lainat ja kumppanuus pitävät mut tässä suhteessa... Kun ei ole koskaan elänyt toisenlaisessa suhteessa, ei tiedä mitä menettää. Toisaalta - tämä parisuhde on syönyt uskoni miehiin. En usko olevani enää viehättävä kenenkään muunkaan miehen silmissä ja siksi en usko löytäväni enää uutta kumppania ja parisuhdetta. 

:(   Oletko koskaan miettinyt, jos miehesi ei pidäkään naisista. Tuli vaan mieleen tuosta uskonnollisuudesta. Jos paljastuisi, että miehelläsi onkin muita suhteita miehiin tai naisiin tai että hänellä on jokin seksuaalinen fetissi, josta et tiedä, niin muuttaisiko se ajatuksiasi? 

Olen monta kertaa miettinyt sitä. En jaksa uskoa, että hän katselee muita naisia sillä silmällä. Sivusuhteita en usko hänellä olevan tai sitten hän piilottaa ne multa todella hyvin. Moni asia viittaisi siihen ettei hän ole oikeasti hetero, vaikka mulle sitä uskottelee kovasti. En tiedä mitä tekisin, jos saisin tietää totuuden. Olipa se mikä tahansa. Totuuden kuuleminen voisi olla vapauttavaa. Tämä epätietoisuus syö minua eniten. Näen ettei hänkään ole onnellinen.  

Kaapissa olevien homo- ja biseksuaalimiesten on hyvin helppo sopia tapaaminen anonyymia seksiä varten netissä. Ne siis eivät ole mitään sivusuhteita, vaan pelkkää pikaseksiä, joissa ei nimiä kysellä. Jos sulla on epäilys miehestäsi, niin on varmaan hyväkin, ettei seksiä ole, ettet saa mitään tautia. Ja jos sulla on epäilys siitä, ettei hän ole hetero, niin silloinhan voit ajatella, että hänen reaktionsa sinuun ei kerro mitään sinun viehättävyydestäsi naisena.

Kannattaisiko mennä selvittämään ajatuksiasi johonkin ulkopuolisen kanssa, ei uskonnollista apua, vaan ihan terveyskeskuksen kautta. Sinuna kyllä menisin ja he ovat vaitiolovelvollisia. Minusta seksissä ei ole kyse vain seksistä, vaan isommista asioista. Jos miehesi on homo, niin onhan hänenkin mahdoton olla tuossa onnellinen, mutta tilanne ei ole kenenkään vika. Toivottavasti uskonnollinen yhteisönne ei ole kovin rajoittava ja rankaiseva.

Ei se miehen haluamattomuus kerro naisen viehättävyydestä, vaikka mies ei olisikaan homo. Se kertoo vaan sen yhden miehen haluttomuudesta, ei mistään muusta. 

Hyvä kysymys!

Itse olen miettinyt samaa jo pitkään, kärvistellessäni hyvin vähäseksisessä avioliitossa.

Seksiä on parhaimmillaan kerran kuussa, mutta yli kuukaudenkin tauot ovat ihan mahdollisia.

Vaimoltani olen yrittänyt nyhtää selitystä, kysynyt teenkö jotain väärin, onko muna liian pieni tai seksi ylipäänsä huonoa silloin harvoin kun sitä on (koska oman logiikkani mukaan jotain tyydyttävää ja himoittavaa haluaa yleensä lisää).

Vastaus on ollut, ettei vika ole minussa vaan on stressiä ja oma ylipaino haittaa (enkä ole huomautellut, päinvastoin, kehunut tykkääväni) ja että sopivaa aikaa ei koskaan ole, kun lapset heiluvat paikalla yms.

Olen oikeasti miettinyt tuota samaa, että miksi sitä aina vain vuodesta toiseen tyytyy tilanteeseen ja jää?

Miksi en nosta kytkintä ja etsi naista, jonka himot ja halut osuisivat yksiin omieni kanssa?

Miksi kärvistelen epätyydyttävässä suhteessa miettimässä, miksi en kelpaa?

Miksi epäilen tässä vielä käyvän vanhanaikaisesti, että jossain vaiheessa, kun itse jo rupean kulkemaan sammutetuin lyhdyin, himoni haudanneena ja huomaten, ettei oikein vehkeetkään pelaa, niin vaimo yhtäkkiä puhkeaa johonkin kukkaan ja löytää seksuaalisuutensa ja häipyy jonkun hänen "tarpeitaan ymmärtävän" sonnin matkaan?

Yksi selitys on laiskuus ja muutoksen pelko. Maksaako se vaivan kuitenkaan? Mitä jos vaimo kuitenkin ensi kuussa yhtäkkiä tokenee ja seksielämämme kokee jonkin valtaisan paluun alkuaikojen ilotulitukseen?

Toinen selitys on kouluikäisissä lapsissani. Vaikka oma suhde onkin epätyydyttävä, haluanko mahdollistaa sellaisen muutoksen, että itse hankkiudun aktiivisesti eroon vaimostani ja tapaan lapsiani vain joka toinen vikko. Mahdollisesti vaimo hommaa jonkun uuden miehen (joka voi olla täysi mulkku), jonka kanssa oma jälkikasvuni joutuu sitten selviytymään joka toinen viikko miten kuten. Mieluiten sitä "kasvattaisi" omat lapsensa ihan itse täysi-ikäisiksi saakka, eikä ehdoin tahdoin altistaisi heitä sille mahdollisuudelle, että joutuvat jakamaan toisen kotinsa jonkunsortin älykääpiön kanssa, jonka kanssa eläminen on yhtä tuskaa.

Muutakin asiaan toki liittyy, esim taloudelliset seikat. Kun on yhdessä hommattu asunnot ja lainat ja pelit ja vehkeet, ei jaksaisi millään ruveta sitä kaikkea perkaamaan sulle-mulle -tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys!

Itse olen miettinyt samaa jo pitkään, kärvistellessäni hyvin vähäseksisessä avioliitossa.

Seksiä on parhaimmillaan kerran kuussa, mutta yli kuukaudenkin tauot ovat ihan mahdollisia.

Vaimoltani olen yrittänyt nyhtää selitystä, kysynyt teenkö jotain väärin, onko muna liian pieni tai seksi ylipäänsä huonoa silloin harvoin kun sitä on (koska oman logiikkani mukaan jotain tyydyttävää ja himoittavaa haluaa yleensä lisää).

Vastaus on ollut, ettei vika ole minussa vaan on stressiä ja oma ylipaino haittaa (enkä ole huomautellut, päinvastoin, kehunut tykkääväni) ja että sopivaa aikaa ei koskaan ole, kun lapset heiluvat paikalla yms.

Olen oikeasti miettinyt tuota samaa, että miksi sitä aina vain vuodesta toiseen tyytyy tilanteeseen ja jää?

Miksi en nosta kytkintä ja etsi naista, jonka himot ja halut osuisivat yksiin omieni kanssa?

Miksi kärvistelen epätyydyttävässä suhteessa miettimässä, miksi en kelpaa?

Miksi epäilen tässä vielä käyvän vanhanaikaisesti, että jossain vaiheessa, kun itse jo rupean kulkemaan sammutetuin lyhdyin, himoni haudanneena ja huomaten, ettei oikein vehkeetkään pelaa, niin vaimo yhtäkkiä puhkeaa johonkin kukkaan ja löytää seksuaalisuutensa ja häipyy jonkun hänen "tarpeitaan ymmärtävän" sonnin matkaan?

Yksi selitys on laiskuus ja muutoksen pelko. Maksaako se vaivan kuitenkaan? Mitä jos vaimo kuitenkin ensi kuussa yhtäkkiä tokenee ja seksielämämme kokee jonkin valtaisan paluun alkuaikojen ilotulitukseen?

Toinen selitys on kouluikäisissä lapsissani. Vaikka oma suhde onkin epätyydyttävä, haluanko mahdollistaa sellaisen muutoksen, että itse hankkiudun aktiivisesti eroon vaimostani ja tapaan lapsiani vain joka toinen vikko. Mahdollisesti vaimo hommaa jonkun uuden miehen (joka voi olla täysi mulkku), jonka kanssa oma jälkikasvuni joutuu sitten selviytymään joka toinen viikko miten kuten. Mieluiten sitä "kasvattaisi" omat lapsensa ihan itse täysi-ikäisiksi saakka, eikä ehdoin tahdoin altistaisi heitä sille mahdollisuudelle, että joutuvat jakamaan toisen kotinsa jonkunsortin älykääpiön kanssa, jonka kanssa eläminen on yhtä tuskaa.

Muutakin asiaan toki liittyy, esim taloudelliset seikat. Kun on yhdessä hommattu asunnot ja lainat ja pelit ja vehkeet, ei jaksaisi millään ruveta sitä kaikkea perkaamaan sulle-mulle -tyylillä.

Kerrankin joku vastaa kunnolla kysymykseen. Minusta nuo ovat tosi ymmärrettäviä syitä, mutta tossa varmaan olis terapian paikka. Vaimosi ei varmaan kunnolla tajua, miten vähäinen seksi vaikuttaa sinun pelkoihisi miehenä ja altistaa varmaan sille, että jos kohtaatkin ihailevan ja seksiä haluavan naisen, niin houkutus pettää on aika suuri. Halutuksi tulemisen tarve on kuitenkin ihmisellä niin suuri. Vaikka voi itsetyydytystä harrastaa puutteessa oleva, se ei korvaa tuota seksin puolta, että tuntee olevansa haluttu.

Kunnollinen rehellinen keskustelu haluttomuudesta ja seksistä ei vaan moniltakaan onnistu, kun se on arka aihe. Ylipaino, peniksen koko ja mustasukkaisuus olivat jo tässäkin viestissä esillä. 

Mun exä halus erota, koska meillä ei ollut enää seksiä. Ei kyllä ikinä ottanut asiaa puheeksi, hautoi vain mielessään ja odotteli mun aloitetta. Itse ei tehnyt sitä koskaan. Luulin ettei miestäkään vaan enää huvita ja annoin olla.