Miksi jotkut ihmiset jäävät kärvistelemään suhteisiin, joissa heidän kumppaninsa ei halua yhtään seksiä?

Lapset ja raha pitää yhdessä. Asuntolainat painaa päälle ei varaa erota. Ja lapset ansaitsee yhtenäisen kodin. Varmaankin ero tulee kun lapset kasvaa ulos kodista ja toivottavasti siinä kohdin lainatkin maksussa. Epäitsekästä. Ei voi perheellinen miettiä vain itseään. Seksi ollut jo vuosi sellaista suorittamista ettei mitään järkeä. Puhutaan kyllä avoimesti mutta mitään ei silti tapahdu. Toiselle osapuolelle riittää perus valot pois ja pari kertaa viikossa. Itse kaipaan kaikkea suoran sanottuna pervompaa.

Todella tyhmää puolustella huonoon avioliittoon jäämistä lasten edulla. "Vanhempien parisuhde on lasten koti" sanonnalla tarkoitetaan sitä, että se toimii mallina lapsille, millainen turvallinen ja tyydyttävä kiintymyssuhde on. Parisuhde, josta puuttuu aikuisten välinen seksuaalinen hellyys ja läheisyys on silloin lapsille normaalia, heidän oma parisuhteensa malli tulevaisuudessa.

Olen nähnyt tämän käytännössä, koska olen jo isoäiti-iässä. Ne liitot, joissa kitkutellaan ja tyydytään, ovat johtaneet lasten kohdalla epävakaisiin parisuhteisiin, avioeroihin ja hyvin samanlaisiin kuvioihin kuin vanhemmilla.

Turvallisen kiintymyssuhteen omaavan tarvitse tyytyä, vaan voi alun perin etsiä sopivan puolison, ei tarrautua kehen tahansa siitä pelosta, että jää yksin. Turvallisen kiintymyssuhteen mallin perheessään saanut lapsi pärjää elämässään parhaiten muutenkin, kodin malli vaikuttaa kaikkeen.

Onnettomissa liitoissa kitkuttelevat vanhemmat tekevät todellisen karhunpalveluksen lapsilleen, mutta se tietysti johtuu siitä, että heillä itsellään on sama malli. Näin pahat asiat toistuvat sukupolvesta toiseen.

Jos seksittömyys ei häiritse kumpaakaan, niin sitten se ei tietysti ole niin suuri ongelma. Mutta silloinkin malli läheisestä ihmissuhteesta on vääristynyt. Ei kosketeta, ei näytetä hellyyttä. Ja monestihan ne seksuaaliset tarpeet sitten tyydytetään suhteen ulkopuolella, mistä seuraa ongelmia myös lapsille ja ehkä se erokin.

Älkää siis perustelko huonossa suhteessa kitkuttelua ainakaan lasten edulla.

Onnettomalta puuttuu usein näkemys siitä mistä hänen onnettomuutensa johtuu. Ei haluta ottaa vastuuta omasta elämästä vaan syytetään puolisoa. Erotaan ja lähdetään etsimään uutta ihmistä joka tarjoaa onnellisuustakuun.

Ihminen voi olla onnellinen omassa parisuhteessaan vaikkei puoliso täydellinen olisikaan.

Mutta jos siitä puolison epätäydellisyydestä haluaa tehdä syntipukin omalle elämälleen niin sittenhän eron tiellä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Todella tyhmää puolustella huonoon avioliittoon jäämistä lasten edulla. "Vanhempien parisuhde on lasten koti" sanonnalla tarkoitetaan sitä, että se toimii mallina lapsille, millainen turvallinen ja tyydyttävä kiintymyssuhde on. Parisuhde, josta puuttuu aikuisten välinen seksuaalinen hellyys ja läheisyys on silloin lapsille normaalia, heidän oma parisuhteensa malli tulevaisuudessa.

Olen nähnyt tämän käytännössä, koska olen jo isoäiti-iässä. Ne liitot, joissa kitkutellaan ja tyydytään, ovat johtaneet lasten kohdalla epävakaisiin parisuhteisiin, avioeroihin ja hyvin samanlaisiin kuvioihin kuin vanhemmilla.

Turvallisen kiintymyssuhteen omaavan tarvitse tyytyä, vaan voi alun perin etsiä sopivan puolison, ei tarrautua kehen tahansa siitä pelosta, että jää yksin. Turvallisen kiintymyssuhteen mallin perheessään saanut lapsi pärjää elämässään parhaiten muutenkin, kodin malli vaikuttaa kaikkeen.

Onnettomissa liitoissa kitkuttelevat vanhemmat tekevät todellisen karhunpalveluksen lapsilleen, mutta se tietysti johtuu siitä, että heillä itsellään on sama malli. Näin pahat asiat toistuvat sukupolvesta toiseen.

Jos seksittömyys ei häiritse kumpaakaan, niin sitten se ei tietysti ole niin suuri ongelma. Mutta silloinkin malli läheisestä ihmissuhteesta on vääristynyt. Ei kosketeta, ei näytetä hellyyttä. Ja monestihan ne seksuaaliset tarpeet sitten tyydytetään suhteen ulkopuolella, mistä seuraa ongelmia myös lapsille ja ehkä se erokin.

Älkää siis perustelko huonossa suhteessa kitkuttelua ainakaan lasten edulla.

Olisin kyllä huolissani lasten edusta ja terveestä kehittymisestä, jos he joutuvat kodissaan näkemään aikuisten välistä seksuaalista hellyyttä ja tyydytystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella tyhmää puolustella huonoon avioliittoon jäämistä lasten edulla. "Vanhempien parisuhde on lasten koti" sanonnalla tarkoitetaan sitä, että se toimii mallina lapsille, millainen turvallinen ja tyydyttävä kiintymyssuhde on. Parisuhde, josta puuttuu aikuisten välinen seksuaalinen hellyys ja läheisyys on silloin lapsille normaalia, heidän oma parisuhteensa malli tulevaisuudessa.

Olen nähnyt tämän käytännössä, koska olen jo isoäiti-iässä. Ne liitot, joissa kitkutellaan ja tyydytään, ovat johtaneet lasten kohdalla epävakaisiin parisuhteisiin, avioeroihin ja hyvin samanlaisiin kuvioihin kuin vanhemmilla.

Turvallisen kiintymyssuhteen omaavan tarvitse tyytyä, vaan voi alun perin etsiä sopivan puolison, ei tarrautua kehen tahansa siitä pelosta, että jää yksin. Turvallisen kiintymyssuhteen mallin perheessään saanut lapsi pärjää elämässään parhaiten muutenkin, kodin malli vaikuttaa kaikkeen.

Onnettomissa liitoissa kitkuttelevat vanhemmat tekevät todellisen karhunpalveluksen lapsilleen, mutta se tietysti johtuu siitä, että heillä itsellään on sama malli. Näin pahat asiat toistuvat sukupolvesta toiseen.

Jos seksittömyys ei häiritse kumpaakaan, niin sitten se ei tietysti ole niin suuri ongelma. Mutta silloinkin malli läheisestä ihmissuhteesta on vääristynyt. Ei kosketeta, ei näytetä hellyyttä. Ja monestihan ne seksuaaliset tarpeet sitten tyydytetään suhteen ulkopuolella, mistä seuraa ongelmia myös lapsille ja ehkä se erokin.

Älkää siis perustelko huonossa suhteessa kitkuttelua ainakaan lasten edulla.

Olisin kyllä huolissani lasten edusta ja terveestä kehittymisestä, jos he joutuvat kodissaan näkemään aikuisten välistä seksuaalista hellyyttä ja tyydytystä.

Oletko nyt kovinkin nokkela mielestäsi. Parisuhteessa on kaikkea muutakin seksuaalista kuin sitä, mitä tehdään kahden kesken, koska se sisältää myös miehenä ja naisena parisuhteessa olemisen mallin. Ehkä se seksielämän kuivettuminenkin voi johtua siitä, että käsitys seksuaalisuudesta on hyvin suppea ja genitaalikeskeinen. Sellaiseen seksiin voi äkkiä kyllästyä.

Syitä voi olla monia.

Jos meidän parisuhteestamme seksi loppuisi, uskoisin, että ajan kuluessa voisin siihen sopeutua. Ehkä.

Suhteessamme on ollut tietenkin seksittömiä aikoja, jo ihan lasten syntymästä johtuen. Pisin aika tämän vuoksi taisi olla n. ½ vuotta.

En kuitenkaan haluaisi päättää suhdetta pelkän seksittömyyden vuoksi. Suhteessamme on niin paljon hyvää, se on niin pitkäikäinen, että koko aikuiselämämme on rakentunut sen ympärille - jo yli 15 vuoden ajan.

Lisäksi suhteen loppuminen johtaisi todennäköisesti myös kodin myymiseen, ja se olisi todella vaikea askel henkilökohtaisesti - se olisi kuin sukulaisesta luopuminen. Myös lapset kärsisivät.

Ei, ei se jörniminen niin erinomaista ole, että sen vuoksi pitäisi heittää kaikki edellä mainittu roskakoriin.

Mua ärsyttää käsitys siitä, että ei seksiä on yhtä kuin ei mitään läheisyyttä, hellyyttä tai pussailua. Mun ja mun miehen välillä ei ole seksiä, mutta osoitetaan hellyyttä, halaillaan ja pussaillaan joka päivä. Kahdestaan ja lasten nähden. Kukaan ulkopuolinen ei varmasti aavista ettei meillä ole seksielämää, ja eipä se heille kuulukaan. 

Rakkaus, kiintymys, pitkä yhteinen menneisyys.

Rakkaus, kiintymys, yhteinen ystäväpiiri, syvä kiintymys toisen sukulaisiin, ei haluta menettää puolia lasten lapsuudesta, "tarvitaan" toista esimerkiksi selviytyäkseen haastavasta arjesta/elämästä sairauden/vamman kanssa... Vaikka seksiä ei olisi, voihan pariskunnalla olla avoin suhde tai vakituinen rakastaja ja rakastajar/rakastaja. Harva niistä huutelee ääneen. Vaikka ajattelisit, että "noilla ei ole seksiä", niin silti voi olla jonkun muun kuin oman puolison kanssa - he eivät vain huutele siitä. Mulla ja mun miehellä on seksi ulkoistettu vakituisille seksikumppaneille. Hyvin toimii, mutta eipä tästä läheisille huudella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lasteni oikeus ehjään perheeseen on merkittävästi painavampi oikeus kuin minun oikeuteni seksiin. En missään tapauksessa riko lasteni perhettä seksin vuoksi, ja halveksun niitä, jotka niin tekevät. 

Kyllä ne lapset haluavat onnellisuutta vanhemmilleen. Oletko onnellinen ilman seksiä ja läheisyyttä, entä puolisosi, jos olette niin silloinhan ongelmaa ei ole.

Tottakai olen onnellinen. Ei seksi näyttele mitenkään isoa osaa keski-ikäisen ihmisen ajatuksissa ja arjessa, eikä elämäni ole mitään jatkuvaa kamppailua seksittömyyden sietämisen vuoksi. 

Kaikkeen tietenkin tottuu, jos on pakko tai halua muutokseen ei ole.

Oletko kuitenkin varma että puolisosi kokee samoin?

Läheisyys kuuluu ainakin itselleni todella vahvasti parisuhteeseen, jos sitä ei olisi en voisi puhua parisuhteesta.

toivottavasti ihmiset ymmärtää että läheisyys ja seksi ei ole sama asia...molempia voi olla ilman toista.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää käsitys siitä, että ei seksiä on yhtä kuin ei mitään läheisyyttä, hellyyttä tai pussailua. Mun ja mun miehen välillä ei ole seksiä, mutta osoitetaan hellyyttä, halaillaan ja pussaillaan joka päivä. Kahdestaan ja lasten nähden. Kukaan ulkopuolinen ei varmasti aavista ettei meillä ole seksielämää, ja eipä se heille kuulukaan. 

  TÄMÄ!

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää käsitys siitä, että ei seksiä on yhtä kuin ei mitään läheisyyttä, hellyyttä tai pussailua. Mun ja mun miehen välillä ei ole seksiä, mutta osoitetaan hellyyttä, halaillaan ja pussaillaan joka päivä. Kahdestaan ja lasten nähden. Kukaan ulkopuolinen ei varmasti aavista ettei meillä ole seksielämää, ja eipä se heille kuulukaan. 

Just samaa mieltä.

Meillä kyllä on seksiäkin, välillä enemmän välillä vähemmän.

Vaikka meilläkin on päivittäin läheisyyttä ja pussailua niin välillä harmittaa et vois olla enemmänkin seksiä ja kokeilla erilaisia juttuja mutta en koe sitä niin suureksi ongelmaksi että heittäisin parisuhteen sen takia enkä tunne kärvisteleväni vaikka seksin suhteen on hiljaisempia kausia. Jos se seksittömyys jonain päivänä harmittaa niin maailma ei ihan siihen vielä kaadu.

Tuohan tämä alkava keski-ikäkin omia kommervenkkejä seksielämään ja miehellä ei ehkä tahdo seisoa entiseen malliin ja hormonitoiminnan heikkenemisen mukanaan tuomia muita lieve ilmiöitä ja halut ei ehkä aina ole huipussaan mutta just sillä läheisyydellä ja muulla yhteisellä hyvänäpidolla voi tuntea itsensä vielä kuitenkin puolisoksi eikä kaveritasolla olevaksi tyypiksi jotka vaan asuu yhdessä ”tavan vuoksi”.

Parisuhteeseen kuuluu niin paljon muutakin.

N40+

Fica kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää käsitys siitä, että ei seksiä on yhtä kuin ei mitään läheisyyttä, hellyyttä tai pussailua. Mun ja mun miehen välillä ei ole seksiä, mutta osoitetaan hellyyttä, halaillaan ja pussaillaan joka päivä. Kahdestaan ja lasten nähden. Kukaan ulkopuolinen ei varmasti aavista ettei meillä ole seksielämää, ja eipä se heille kuulukaan. 

Just samaa mieltä.

Meillä kyllä on seksiäkin, välillä enemmän välillä vähemmän.

Vaikka meilläkin on päivittäin läheisyyttä ja pussailua niin välillä harmittaa et vois olla enemmänkin seksiä ja kokeilla erilaisia juttuja mutta en koe sitä niin suureksi ongelmaksi että heittäisin parisuhteen sen takia enkä tunne kärvisteleväni vaikka seksin suhteen on hiljaisempia kausia. Jos se seksittömyys jonain päivänä harmittaa niin maailma ei ihan siihen vielä kaadu.

Tuohan tämä alkava keski-ikäkin omia kommervenkkejä seksielämään ja miehellä ei ehkä tahdo seisoa entiseen malliin ja hormonitoiminnan heikkenemisen mukanaan tuomia muita lieve ilmiöitä ja halut ei ehkä aina ole huipussaan mutta just sillä läheisyydellä ja muulla yhteisellä hyvänäpidolla voi tuntea itsensä vielä kuitenkin puolisoksi eikä kaveritasolla olevaksi tyypiksi jotka vaan asuu yhdessä ”tavan vuoksi”.

Parisuhteeseen kuuluu niin paljon muutakin.

N40+

Pilkuista kuullut?

Monelta vastaajalta jäi nyt huomaamatta, että aloituksessa kyse oli sellaisesta suhteesta, jossa puoliso kärsii seksin puutteesta ja kärsii torjumisista. Tässä ei myöskään puhuttu suhteesta, jossa on taukoja seksin harrastamisessa, vaan kokonaan seksittömästä suhteesta, jossa toisen aloitteet torjutaan kerta toisensa jälkeen.

Itse naisena en olisi suhteessa, jossa minut torjutaan seksuaalisesti. Se on eri asia kuin vaikkapa, jos toisen sairauden takia ei voi harrastaa yhdyntäseksiä, jolloin jää muita tapoja toteuttaa seksuaalisuutta. Ja se on myös eri asia kuin avoin suhde ja sellainen, jossa molemmat varmuudella eivät enää halua seksiä toisen kanssa. 

Kyllähän se toisen jatkuva torjuminenkin luonnetta vaatii. Itseäni kiinnostaisi, että miten sen perustelee itselleen, ettei itse päästä toista menemään, jos näkee, että toinen kärsii?

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää käsitys siitä, että ei seksiä on yhtä kuin ei mitään läheisyyttä, hellyyttä tai pussailua. Mun ja mun miehen välillä ei ole seksiä, mutta osoitetaan hellyyttä, halaillaan ja pussaillaan joka päivä. Kahdestaan ja lasten nähden. Kukaan ulkopuolinen ei varmasti aavista ettei meillä ole seksielämää, ja eipä se heille kuulukaan. 

Eihän tässä ole kysyttykään mitään sellaista, mihin vastasit ja kommentoit. Mua ei ainakaan kiinnosta ulkopuolisten ihmisten tai tuttavien tai ventovieraiden seksin määrä, vaan se, miten seksittömässä suhteessa elämistä perustellaan, vaikka toinen seksiä haluaisi.

Jos et seksiä halua eikä sitä ole, niin eihän se silloin ole sun ongelma, mutta jos miehesi haluaisi ja jatkuvasti kieltäydyt, niin kysehän on silloin miehen kannalta epätyydyttävä tilanne. Se on silloin suhteenne ongelma, vaikka sinä koettaisit perustella, että tilanne on sun mielestä hyvä. Ei kumpikaan voi suhteessa määritellä toisen puolesta hyvää tilannetta tai jos näin on, niin suhde on pahasti vinoutunut. En ole aloittaja, mutta tuo kysymys on ihan mielenkiintoinen.

Seksistä kieltäytyvät naiset tuskin ovat seksipalstalla. Mutta nettipalstoilla usein on miehiä, joiden vaimot eivät enää halua seksiä. Antakaa nyt kuulua miehet niitä perusteluja miksi olette seksittömässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Monelta vastaajalta jäi nyt huomaamatta, että aloituksessa kyse oli sellaisesta suhteesta, jossa puoliso kärsii seksin puutteesta ja kärsii torjumisista. Tässä ei myöskään puhuttu suhteesta, jossa on taukoja seksin harrastamisessa, vaan kokonaan seksittömästä suhteesta, jossa toisen aloitteet torjutaan kerta toisensa jälkeen.

Itse naisena en olisi suhteessa, jossa minut torjutaan seksuaalisesti. Se on eri asia kuin vaikkapa, jos toisen sairauden takia ei voi harrastaa yhdyntäseksiä, jolloin jää muita tapoja toteuttaa seksuaalisuutta. Ja se on myös eri asia kuin avoin suhde ja sellainen, jossa molemmat varmuudella eivät enää halua seksiä toisen kanssa. 

Kyllähän se toisen jatkuva torjuminenkin luonnetta vaatii. Itseäni kiinnostaisi, että miten sen perustelee itselleen, ettei itse päästä toista menemään, jos näkee, että toinen kärsii?

Ei seksin puutteesta voi kärsiä, koska minäkään en kärsi?

Vaimo ei halua erotakaan ja jos eroaisin hänestä vastoin hänen tahtoaan uskon että hän tekisi lasten yhteishuolajuudesta ihan helvettiä. Mistä lapset kärsisivät vielä enemmän kuin nykyisessä parisuhteessa lisää ei ole edes mitään läheisyyttäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo ei halua erotakaan ja jos eroaisin hänestä vastoin hänen tahtoaan uskon että hän tekisi lasten yhteishuolajuudesta ihan helvettiä. Mistä lapset kärsisivät vielä enemmän kuin nykyisessä parisuhteessa lisää ei ole edes mitään läheisyyttäkään.

Jos vaimo on jotenkin epävakaa, niin voit hakea yksinhuoltajuutta. Lasten tapaamiset ja muut käytännön asiat sovitaan lastenvalvojan kanssa, ei vaimo voi sanella kaikkea. Pienten lasten kanssa riitaisa avioero on kyllä kieltämättä hankala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lasteni oikeus ehjään perheeseen on merkittävästi painavampi oikeus kuin minun oikeuteni seksiin. En missään tapauksessa riko lasteni perhettä seksin vuoksi, ja halveksun niitä, jotka niin tekevät. 

Kyllä ne lapset haluavat onnellisuutta vanhemmilleen. Oletko onnellinen ilman seksiä ja läheisyyttä, entä puolisosi, jos olette niin silloinhan ongelmaa ei ole.

Mikä takaa että eron jälkeen tulisi suuri onnellisuus, runsaasti seksiä ja läheisyyttä? Ei mikään. 

Ei mikään. Mutta seksittömyys tuntuu entistä pahemmalta jos siinä vieressä on joka päivä ihminen jolta sitä seksuaalista läheisyyttä olisi periaatteessa mahdollista saada mutta ei siltikään saa. Ihan kuin laihduttavalle antaisi kotiin täynnä herkkuja olevan lasiovisen jääkaapin joka on kuitenkin lukittuna. Puute on helpompi kestää kun siitä ei muistuteta koko ajan.