Miten psykologit suhtautuu potilaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Olen harkinnut psykologille menoa, olen ihminen joka puhuu ongelmansa pois, nyt olen kuitenkin tilanteessa, jossa läheisten ongelmat tuntuvat kuormittavan niin että yöunet jäävät 3h.

En halua levitellä muiden ongelmia ystävilleni.

En koe olevani mielenterveyspotilas vaan yksineläjänä kaipaisin kuuntelijaa, en edes vastauksia kaipaisi, veisinkö vain psykologin aikaa enemmän ajan psykologin ajan tarvitsijoita? Olen kuullut että heillä on asiakkaita hirveästi.

Kuulostaa siltä, että psykologin apua voisi olla juuri sinua varten. Et ole itse sairas etkä tarvitse lääkkeitä, joten psykiatrille meno olisi turhaa. Psykologi tai terapeutti voisi olla sun juttu.

Välillä ihmettelen, että mistä psykologeille maksetaan. Kuuntelemisesta.

Lisäksi tuntuu että osa porukasta menee psykologien pakeille vahvistaakseen sitä ajatusta, mitä on pitkään hautonut. Eräs kaveri meni psykologille pohtiessaan eroa. No erosivat sitten jonkin ajan kuluttua puolisonsa kanssa. Että sellaista rohkaisua.

Mua ärsytti se kun puhuin siitä että olin koulukiusattu, niin se käännettiin mun vanhempien syyksi. Kärsin kuulemma kiintymyssuhdeongelmista ja täten en hanskaa sosiaalisia taitoja. Psykoterapeutti myös syyllisti mua kiusatuksi joutumisesta, epäili syyksi sosiaalista kömpelyyttä ja pukeutumista.

Jepjep v-tuttaa tää Suomen mt-"hoito", sayonara muutan pois!

Vierailija kirjoitti:

Välillä ihmettelen, että mistä psykologeille maksetaan. Kuuntelemisesta.

Lisäksi tuntuu että osa porukasta menee psykologien pakeille vahvistaakseen sitä ajatusta, mitä on pitkään hautonut. Eräs kaveri meni psykologille pohtiessaan eroa. No erosivat sitten jonkin ajan kuluttua puolisonsa kanssa. Että sellaista rohkaisua.

Eikö se kerro ensisijaisesti siitä, että empaattisista kuuntelijoista on kova pula?

Vierailija kirjoitti:

Toi mt-ongelmien korostus tossa mun mielestä oli leimaavaa. Koska psykologilla voi käydä millasii ihmisii vaan. Toi tekee tosta sellasen, niinku automaattisesti psykologille menevän täytyis jollainlailla hävetä.

Psykologilla voi käydä vaikka työttömäks jääny, yksinäinen, narsistin uhri, pahoinpidelty, raiskattu, huono itsetuntoinen, rahaongelmainen, pariterapiassa voi käydä, ihan mitä vaan.

Tosta tulee kuva ku ne ihmiset olis mielenterveysongelmaisia.

Sinulla on jännä kuva mielenterveysongelman määritelmästä ja siitä, että sellaista täytyisi jotenkin hävetä. Jos henkinen hyvinvointisi on järkkynyt jonkin asian takia, niin silloinhan sinulla on mielenterveysongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua työterveyspsykologi kusetti päin naamaa ja kieroili.

Aluksi sanoi, että voin puhua ihan mitä vaan, hän ei edes mitenkään kirjaile mitään mihinkään. Kerroin huumekokeiluistani ja pilvenpoltosta.

Vaikutti hyvältä tyypiltä, kunnes kolmannella kerralla sanoin uskovani Jumalaan ja kristinuskon sanomaan.

Tässä vaiheessa alkoi kertomaan omia näkemyksiään henkisistä asioista ja suositteli kirjaa "Totuus taivaasta". Kysyin, että "eikai tää nyt ainakaan horjuta mun maailmankuvaa tää kirja, jos luen sen?"

Vastaus: "Ei, päinvastoin!"

Lopputulema:

Oli laittanut tietoihini, että olen käyttänyt huumeita.

Kirja ei todellakaan vahvista uskoa kritinuskon jumalaan, vaan PÄINVASTOIN.

Ei noille kannata kertoa ihan kaikkea, vaikka mitä väittäisivätkin.

Kuinka tyhmä pitää olla kertoakseen työterveydessä huumekokeiluistaan? Huomaa, että pilviveikot eivät ole mitään kovin fiksua sakkia.

Voimia vaan sullekin.. :)

Muista, että kaikista eniten harmia teet itsellesi asenteellasi!

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsytti se kun puhuin siitä että olin koulukiusattu, niin se käännettiin mun vanhempien syyksi. Kärsin kuulemma kiintymyssuhdeongelmista ja täten en hanskaa sosiaalisia taitoja. Psykoterapeutti myös syyllisti mua kiusatuksi joutumisesta, epäili syyksi sosiaalista kömpelyyttä ja pukeutumista.

Jepjep v-tuttaa tää Suomen mt-"hoito", sayonara muutan pois!

Ehkä terapeuttisi itse oli/on kiusaaja?

Vierailija kirjoitti:

Välillä ihmettelen, että mistä psykologeille maksetaan. Kuuntelemisesta.

Lisäksi tuntuu että osa porukasta menee psykologien pakeille vahvistaakseen sitä ajatusta, mitä on pitkään hautonut. Eräs kaveri meni psykologille pohtiessaan eroa. No erosivat sitten jonkin ajan kuluttua puolisonsa kanssa. Että sellaista rohkaisua.

Joo-o, näin varmaan tosiaan tapahtuu, eiköhän tuo liene ihan perustavanlaatuinen syy hakeutua psykologille, kun joku asia pyörii mielessä jonka ratkaisuun tarvitsee apua. :D Varmaan kaverisi halusi käsitellä omaa eropohdintaansa psykologin kanssa ja se käsittely sitten vahvisti päätöksen oikeaksi. Mitä oikein oletat että psykologin kanssa olisi kuulunut tapahtua, psykologinko olisi pitänyt estää ero? Jos näin, niin olet ymmärtänyt psykologilla asioinnin lähtökohtaisesti väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua työterveyspsykologi kusetti päin naamaa ja kieroili.

Aluksi sanoi, että voin puhua ihan mitä vaan, hän ei edes mitenkään kirjaile mitään mihinkään. Kerroin huumekokeiluistani ja pilvenpoltosta.

Vaikutti hyvältä tyypiltä, kunnes kolmannella kerralla sanoin uskovani Jumalaan ja kristinuskon sanomaan.

Tässä vaiheessa alkoi kertomaan omia näkemyksiään henkisistä asioista ja suositteli kirjaa "Totuus taivaasta". Kysyin, että "eikai tää nyt ainakaan horjuta mun maailmankuvaa tää kirja, jos luen sen?"

Vastaus: "Ei, päinvastoin!"

Lopputulema:

Oli laittanut tietoihini, että olen käyttänyt huumeita.

Kirja ei todellakaan vahvista uskoa kritinuskon jumalaan, vaan PÄINVASTOIN.

Ei noille kannata kertoa ihan kaikkea, vaikka mitä väittäisivätkin.

Kuinka tyhmä pitää olla kertoakseen työterveydessä huumekokeiluistaan? Huomaa, että pilviveikot eivät ole mitään kovin fiksua sakkia.

Kuinka huonosti pitää mennä, että kehtaa dissata kyseisessä elämäntilanteessa kamppailevaa, hätää kärsivää ihmistä?

Häpeäisit!