Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli exästäni
13.05.2019 |
Olimme melkein 2v yhdessä ja erosta on kuukausi aikaa. Hän jätti minut, koska petin (vain yksi kerta, tapahtui kännissä, ei harrastettu seksiä vaan kosketeltiin mutta lopetettiin kesken, olin heti rehellinen kaikesta - menin heti herättyäni aamulla kertomaan hänelle). En halua kuulla mitään kritiikkiä siitä, tiedän tehneeni väärin ja poden siitä omantunnontuskia koko loppu elämäni.
Kun kerroin mitä tapahtui, hän antoi ymmärtää, että todennäköisesti voisimme jatkaa, mutta tarvitsee taukoa. Sitten päätti, ettei voidakaan jatkaa. Kuukausi erosta, kuukauteen emme ole nähneet. Joskus on ollut vähän parempia päiviä, mutta sätkin öisin itkusta tuntikausia, paitsi jos juon alkoholia ja sammun saman tien.
Hän oli ensirakkauteni, joten tämä tekee asiasta vielä vaikeampaa. Kaikki kirpaisee. Vertailen muita miehiä häneen, ja hän on niin paljon parempi, etten varmastikaan tule koskaan löytämään ketään hänenlaistaan. Hän oli niin kiltti, olimme samanhenkisiä, samanlaiset arvot. Tuntuu etten kestä enää ja haluaisin vain pois, sössin sen ainoan asian mikä toi elämääni hyvää. Olen osittain myös katkera ajoittain, sillä minä annoin hänelle anteeksi monia tekoja, mutta hän ei voinut antaa minule. Pääsääntöisesti olen kuitenkin masentunut ja surullinen zombie, joka nukkuu unilääkkeillä 10-12h vuorokaudessa ja hädin tuskin jaksaa syödä, kun ahdistaa niin että on pala kurkussa. Yritän liikkua ulkona kun jaksan, työt ja opiskelut hoidan puoliteholla, aina en pysty edes syömään kun tuntuu että on pala kurkussa.
En tiennyt kelle muullekaan avautua, niin avauduin tänne. Ehkä jollain on jotain fiksua sanottavaa, ainakin toivon. Vittuilua en tarvitse.
Kommentit (14)
Tarvitset trauman hoitoa. Sinut on hyljätty, vaikka tunnustaessasi tarkoitit hyvää. Jos lopetat alkoholin käytön pariksi kuukaudeksi kokonaan, selviät nopeammin asiasta. Yritä kääntää ajatuksesi tähän hetkeen. Huomaat, että et tarvitse entistä kaveria. Olen itse kokenut nuorena saman. Olen selvinnyt ja oppinut myös sen, että elämäni on ollut nyt parempi kuin hänen kanssaan. Sinä olit liian hyvä hänelle ja olet itse toiminut oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertailen muita miehiä häneen, ja hän on niin paljon parempi, etten varmastikaan tule koskaan löytämään ketään hänenlaistaan.
No ei kk erosta tarvitse vielä muita miehiä miettiäkään, saati etsiä samanlaista tai vertailla muita häneen. Anna ajan kulua ennen kuin etsit uutta.
Jep, tein sen virheen että otin uuden ihmisen elämään aivan liian nopeasti. Koko sen toipumisen kesto on kasvanut kohtuuttomaksi. Mutta, siitä selviää! Pitää vain mennä päivä kerrallaan, vuodet kuluu, ja huomaatkin taas ajattelevasi vuosien jälkeen häntä ja mitä voisi olla. En tainnutkaan vielä olla 100% yli. Ehkä 97,7%? Mutta luotetaan jonkun sekoittavan aivokemiat taas uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vertailen muita miehiä häneen, ja hän on niin paljon parempi, etten varmastikaan tule koskaan löytämään ketään hänenlaistaan.
No ei kk erosta tarvitse vielä muita miehiä miettiäkään, saati etsiä samanlaista tai vertailla muita häneen. Anna ajan kulua ennen kuin etsit uutta.
Mutta kun tiedän, että olen vuoden/vuosien päästä samassa tilanteessa ja se on niin toivotonta. Eniten tässä kalvaa se, että ero on huono asia myös hänelle. Hän erosi vihaisuudessaan, yritti peittää sitä, mutta aina hän muistutti teostani vaikka tiesi että kadun. Hän olisi voinut prosessoida asiaa kauemmin ja ehkä tajuta, ettei teko ole maailmanloppu. Varsinkin kun olimme todella hyvä pari.
En suhdetta ole etsinytkään vaan jos miehiä seurailee ylipäätänsä, öykkäreitä kaupungilla, tylyjä kassoja, joillain joka toinen sana kirosana, epähygienia jne. En sano, että kaikki miehet ovat sellaisia, kun eivät ole, mutta kultakimpaletta on vaikea löytää, exäni oli varmaan se ainoa mahdollisuus.
En tunne kaltaistasi kohtaan mitään sääliä. Niin se vain menee, että elämä on valintoja. Sinä valitsit toimia näin.
- petetyksi tullut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä joskus pääse koskaan yli. Se on syvältä kun rakastaa, yli 20 vuotta ja vieläkin riipii...
M
Kirjoita hänelle kirje kynällä, missä kerrot ajatuksesi. Lähetä se postissa ja kerro tunteistasi. Miksi ihmeessä melkein petit sitten, jos häntä rakastat? Minä olen saanut rakkaani takaisin, kun petti ja oli toisen kanssa 2 kk. Eri asia sitten olisiko kannattanut ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita hänelle kirje kynällä, missä kerrot ajatuksesi. Lähetä se postissa ja kerro tunteistasi. Miksi ihmeessä melkein petit sitten, jos häntä rakastat? Minä olen saanut rakkaani takaisin, kun petti ja oli toisen kanssa 2 kk. Eri asia sitten olisiko kannattanut ottaa.
Tilanne oli hankala, molemmat teki virheitä suhteen aikana. Mietin eroa tosissani ennen tekoa ja mies tiesi tämän, olin hyvin kännissä tekohetkellä ja asia olisi pitänyt hoitaa eri tavalla. Ja nyt tajuan, että oltaisiin me vähintään tauko tarvittu, koska suhde ei siinä tilassa toiminut omien ongelmieni takia, joihin en nyt mene (olen ammattiavun piirissä sen suhteen ja paranemaan päin koko ajan). Oltiin oikeat ihmiset toisillemme, mutta aika oli väärä ja meillä oli riitoja tuossa vaiheessa (osittain oma syyni). Elämäntilanteeni oli hankalampi tuolloin ja minun olisi pitänyt olla hetki yksin, se olisi ratkaissut asian, ei ero. Suurin osa ajasta meillä oli kuitenkin ihanaa.
Olen jo kirjoitellut hänelle kirjeitä/hyvin pitkiä viestejä tauon aikana (en eron jälkeen, koska en halua häiritä) ja sanoinkin, että jos muuttaa mielensä, niin ottaa yhteyttä. En usko että ottaa. Itse opin kyllä virheestäni, syyllisyys painaa ikuisesti. Eli en tekisi sitä uudestaan, mutta sehän nyt ei muuta asiaa.
Mutta eikai tässä muuta kuin aikaa, aikaa ja lisää aikaa. Menee varmaan ainakin vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hän olisi voinut prosessoida asiaa kauemmin ja ehkä tajuta, ettei teko ole maailmanloppu."
Mitä vtua? Nyt vielä syyllistät miestä siitä, ettei hän hyväksynyt pettämistäsi? XD Et voi olla tosissasi! Petetty sen päättää, pystyykö ja haluaako päästä yli. Itse asiassa senkin, haluaako jatkaa tuollaisen kanssa. Ei hänen ole mikään pakko "prosessoida" sitä, että petät.
Itse en avioliitossa koskaan olisi hyväksynyt pettämistä, se olisi loppunut siihen.
Miehellä on todellakin oikeus olla loukkaantunut, satutettu ja pistää poikki.
Olisiko kannattanut miettiä ensin?
Puolustelet itseäsi sanomalla, että olit tosi kännissä. Ilmeisimmin et kadu tekoa vaan seurauksia.
Tuskinpa sinuun luottaa voisi. Seuraava kunnon känni ja voisit toimia samoin uudestaan.
Bye, Felicia! N
Vierailija kirjoitti:
"Hän olisi voinut prosessoida asiaa kauemmin ja ehkä tajuta, ettei teko ole maailmanloppu."
Mitä vtua? Nyt vielä syyllistät miestä siitä, ettei hän hyväksynyt pettämistäsi? XD Et voi olla tosissasi! Petetty sen päättää, pystyykö ja haluaako päästä yli. Itse asiassa senkin, haluaako jatkaa tuollaisen kanssa. Ei hänen ole mikään pakko "prosessoida" sitä, että petät.
Itse en avioliitossa koskaan olisi hyväksynyt pettämistä, se olisi loppunut siihen.
Miehellä on todellakin oikeus olla loukkaantunut, satutettu ja pistää poikki.
Olisiko kannattanut miettiä ensin?
Puolustelet itseäsi sanomalla, että olit tosi kännissä. Ilmeisimmin et kadu tekoa vaan seurauksia.
Tuskinpa sinuun luottaa voisi. Seuraava kunnon känni ja voisit toimia samoin uudestaan.
Bye, Felicia! N
Ei tarvitse tahallaan ymmärtää väärin, niinhän hän sen päättää, niin kuin päättikin, en ole sanonut ettei saisikaan päättää. Ja kunnioitan päätöstään sillä etten ota yhteyttä.
Ei kiinnosta kuunnella ihmisiä, ketkä kirjoittavat itsestäänselvyyksiä ketjuun. Ihan kuin en tietäisi tehneeni väärin ja kyllä se on se teko jota eniten kadun. Ja olisiko kannattanut miettiä ensin, joo olisi, mutta asialle ei voi enää mitään.
Ei ole olemassa ihmistä, joka ei olisi joskus tehnyt jotain mitä katuu syvästi. Ja itse kyllä halveksin pettäjiä, kuten itseäni teosta, koen että menetin osan itsestäni siinä.
En kaipaa mitään syyllistämistä koska tiedän että hänellä oli oikeus jättää, että tein hyvin väärin jne, ja ihan sama olotilallani JOS hän on onnellinen ja tyytyväisempi elämään ilman minua ja JOS hän tapaa joskus ihmisen, kenen kanssa kokee vähintään samanlaista rakkautta - ei, ei sitä tekoa vaan hyviä aikojamme, kuin minun kanssa, niin sitten HYVÄ ja OIKEA päätös. Se teko oli väärin, ja oli muitakin ongelmia, mutta jaoimme paljon yhdessä, arvot olivat samanlaisia, samanlainen huumorintaju, molemmat kilttejä (juu, tekoni ei ollut kiltti ja se on selvää mutta muuten), tuimme toisiamme ja molemmat kuvasimme aikaamme yhdessä elämämme onnellisimpana ajanjaksona. Siinä loppuvaiheessa oli vain vaihe, joka oli hankalampi ongelmieni takia, joita ratkon koko ajan. Olen muuten hyvä ja kiltti ihminen, se teko oli todella väärin ja tiedän sen kyllä. Koen huonoa omatuntoa pienimmistäkin asioista, pelkästään siitä että sanon joskus ”ei”, joten tämä teko suorastaan syövyttää omaatuntoani.
Asiani ydin on, että jos hän on onnellinen päätöksestään, elää elämäänsä tyytyväisenä eikä muista minua kun aikaa on mennyt, niin sitten minä olen myös sitä mieltä, että päätös oli täysin oikea ja hyvä asia ehdottomasti.
Kuukausi on vielä tosi lyhyt aika. Ensin koeta hyväksyä ero. Sit sure kun suretuttaa. Anna kaikkien tunteiden tulla ja mennä.