Minkä ikäisenä aloit jättää lasta pieniä aikoja yksikseen kotiin?
Minkä ikäistä lasta olette alkaneet jättää pieniä aikoja ihan hetkeksi yksin kotiin, esim. roskien viennin tai kellarivarastossa käynnin ajaksi?
Onko tähän nykyään mitään "lakia", tai no ei nyt ehkä ihan lakia :-) mutta jotain "rajaa", koska se ei vielä ole suotavaa ja saattaa vaikka lasu pamahtaa, jos menet jättämään 4 veen yksin kotiin, jos pikaisesti viet roskat?
Ja kyllä, tämä menisi maalaisjärjellä ja lapsen ikätason & henk.koht. valmiuksien ja tilanteen mukaan, mutta nykyään on nykyään ja ikinä ei tiedä, mistä valitetaan ja mitä säädöksiä onkin olemassa...
Kommentit (17)
Liioittelet. Ja on silkkaa urbaanilegenda, että lasu paukahtaa heti roskapussin viemisestä :D
Onneks ei enää tarvi pelätä noita lasuja.
No meillä kun on omakotitalo, niin roskien viemisessä askeleita täytyy ottaa n. 20 ja usein jätän ulko-oven auki kun juoksen roskikselle. Eli tätä olen tehnyt aika lailla aina, kun ollaan talossamme asuttu (lapsi oli 2,5 v kun muutettiin). Mutta sillä tavalla yksin on lapsi ollut noin eskari-ikäisenä, että toinen vanhemmista lähtee jonnekin kun toinen on tulossa kotiin ja kotona yksin oloa tulee muutamia minuutteja, alle puoli tuntia joka tapauksessa. Tää tapaus kuitenkin oli sen verran rauhallinen ja tottelevainen tapaus, että uskalsi jättää. Ulkonakin leikki kavereineen itsenäisesti, ja kun oli annettu rajoiksi ettei omalta kotikadulta poistuta, niin ei sitä ikinä tehnyt.
Ihan syntymästään asti ovat olleet hetken yksinään. Täällä maalla on pakko tehdä hommia ja käydä ulkona ilman että joutuu sen vauvan ottamaan mukaan. Siinä reilu 2v katsoo jo toveroisen videoita ja voin viipyä ulkona hieman kauemminkin.
En ole vielä keksinyt yhtään syytä, että sitä roskapussia pitäisi lähteä niin kiireessä viemään, että lapsi pitäisi jättää yksin. :D
t. Äiti 5v lapselle
Vierailija kirjoitti:
Ihan syntymästään asti ovat olleet hetken yksinään. Täällä maalla on pakko tehdä hommia ja käydä ulkona ilman että joutuu sen vauvan ottamaan mukaan. Siinä reilu 2v katsoo jo toveroisen videoita ja voin viipyä ulkona hieman kauemminkin.
Kerro joku esimerkki mikä täällä maalla on pakko tehdä just nyt ulkotyö, ettei vauvaa pysty ottamaan mukaan?
Eskarikeväänä, koska koulun alettua piti osata olla itsekseen. Saatoin käydä 15min lähikaupassa maitopurkin hakemassa tms. Puhelimen käyttö oli opeteltu jotta saa tarvittaessa kiinni. Toki tätä ennen kävin ne roskat viemässä jos tarve tuli. Se kun on minusta ihan sama olenko suihkussa, jossa menee muuten pidempään kuin roskia viedessä, onhan lapsi silloinkin näkökentän ulkopuolella. Sanoisin että itse tunnet oman lapsesi parhaiten. Etukäteen toki on puhuttava mahdollisista hätätilanteista miten lapsi toimii. Rohkeutta, älkää paapoko pumpuliin fiksuja lapsia! Eri asia toki jos lapsella on erityishaastetta ja/tai sairautta.
Eskari-ikäisen voi jo aivan hyvin jättää lyhyeksi ajaksi yksin kotiin.
Kouluikäisen pidemmäksikin aikaa.
Jos ei koululaista uskalla jättää yksin kotiin kun pelottaa että jotain menee katastrofaalisesti pieleen, on kasvattajan syytä katsoa pitkään peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan syntymästään asti ovat olleet hetken yksinään. Täällä maalla on pakko tehdä hommia ja käydä ulkona ilman että joutuu sen vauvan ottamaan mukaan. Siinä reilu 2v katsoo jo toveroisen videoita ja voin viipyä ulkona hieman kauemminkin.
Toveroinen?! Lopettakaa tuo sanojen typerä väänteleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan syntymästään asti ovat olleet hetken yksinään. Täällä maalla on pakko tehdä hommia ja käydä ulkona ilman että joutuu sen vauvan ottamaan mukaan. Siinä reilu 2v katsoo jo toveroisen videoita ja voin viipyä ulkona hieman kauemminkin.
Kerro joku esimerkki mikä täällä maalla on pakko tehdä just nyt ulkotyö, ettei vauvaa pysty ottamaan mukaan?
Mulla on montakin muutaman minuutin hommaa ulkona pitkin päivää enkä todellakaan ruennut joka ikinen kerta pukemaan vauvaa ja viemään sitä ulos johonkin lumituiskuun. Esim. Vaikkapa eläinten juotto.
4v olen voinut jättää leikkimään siksi hetkeksi, että olen vienyt roskapussin tai hakenut autosta vaikka sinne unohtuneen puhelimen. Eli minuutiksi-pariksi. Olen aina jättänyt ulko-oven auki ja oven viereen lapsen kumisaappaat, että saa halutessaan juosta perään.
Noin muuten en lasta jätä yksin pidemmäksi ajaksi vaikka olisin sisällä. Jos vaikka vaan menen yläkertaan ripustamaan pyykit ja lapsi jää alakertaan, niin jo on saippuat valutettu pisin kylppärin lattiaa tai seinät maalattu uuteen uskoon... Ja se onnistuu nopealiikkeiseltä lapselta alle 5 minuutissa.
Ihan vastasyntyneestä alkaen. Lähempänä minä sitä pinniksessä nukkuvaa lasta olen roskiksella ja postilaatikolla kuin takkahuoneessa. Ja jos sattuisin saamaan sydärin niin nopeammin siihen joku reagoisi jos rötkötän etupihalla kuin omalla sohvalla.
Jos lapsi on hereillä, vapaana ja liikkuvaa sorttia niin se on eri juttu.
Roskat olen vienyt ja postilaatikolla käynyt, lapset olleet sisällä keskenään sen minuutin tai kaksi Pikku Kakkosta katsomassa. Iät noin 3 ja 1. Tuntuisi aivan hölmöltä haisuttaa täyttä roskapussia eteisessä tai kuistilla odottamassa ulosmenoamme tai pukea molemmat lapset täystoppaan vain siksi, että piipahdamme roskat viemään yhdessä. Samoin meillä sai syksystä alkaen esikoinen mennä yksin pihalle odottelemaan minua ja kuopusta, sisällä olisi hänellä ollut tuskaisen kuuma toppavaatteissa enkä minä osaa pukea kolmea ihmistä samaan aikaan.
Vähän pidempiä yksinolemisia täytynee harjoitella ennen kouluikää.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä keksinyt yhtään syytä, että sitä roskapussia pitäisi lähteä niin kiireessä viemään, että lapsi pitäisi jättää yksin. :D
t. Äiti 5v lapselle
Ootko keksinyt mitään syytä miksi lapsen pitäis itse voidella leipä?
Meillä on 4, 2 ja 0 v lapset, joiden kanssa olen kotona, mies päivät töissä (usein pitkiäkin päiviä, vielä on pakko, on juuri perustanut yrityksen). Ulkoillessa tai enemmänkin ulos mennessä/kotiin palatessa joudun jättämään esikoisen välillä muutamaksi minuutiksi ilman valvontaa pihalle kun pallottelen 2 v:n ja vauvan kanssa. Esikoinen ei kuitenkaan jää lukittujen ovien sisä- tai ulkopuolelelle ja osaa mennö naapuriin jos jostain syystä tarvitsisi (pyörtyisin tai jotain ihmeellistä) Hyvin on osaa jo odottaa määrätyssä paikadsa jonkin aikaa. Isäni mökillä hän saa käydä leikkimässä viereisellä leikkipihalla yksin, mitta viihtyy siellä noin minuutin jos ei ole kaveria mukana.
Minua kiinnostaa tämä keskustelu koska en itse uskalla jättää lapsia yksin edes viedäkseni roskia. Minä ja veljeni tosin saimme leikkiä metsissä ilman valvontaa jo 3-vuotiaasta ja putoiltiinkin ties mistä "puumajoista" hyvinkin säännöllisesti. "Älkää menkö autotielle" oli ohje. Olemme siis molemmat hengissä, mutten osaa itse ihan asettaa sopivaa rajaa, mielestäni vanhemman pitää vähintään tietää missäpäin se lapsi menee.
Harjoitellaan nyt tuota yksinleikkimistä lähistöllä jos lapsi siihen rohkaistuisi. Ennen kouluikää varmaan harjoitellaan sitten ihan kotiinkin yksin jäämistä kun lapsi osaa jo toimia paremmin esim. hätätilanteessa. Tosin suunnitelma on, että olen vielä mahdollisesti neljännen kanssa kotona esikoisen ensimmäisenä kouluvuotena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan syntymästään asti ovat olleet hetken yksinään. Täällä maalla on pakko tehdä hommia ja käydä ulkona ilman että joutuu sen vauvan ottamaan mukaan. Siinä reilu 2v katsoo jo toveroisen videoita ja voin viipyä ulkona hieman kauemminkin.
Kerro joku esimerkki mikä täällä maalla on pakko tehdä just nyt ulkotyö, ettei vauvaa pysty ottamaan mukaan?
Omalle kohdalle on osunut seuraavat:
- eläinlääkäri tarvitsee apua
- auto pitää käydä siirtämässä, koska jakeluauto/roska-auto ei pääse sinne, minne haluaa (tai pääsisi, mutta ei suostu kääntymään)
- lehmät on karkuteillä, pitää häätää pois kukkapenkistä
- postinjakaja tuo paketin, täytyy näyttää, minne se jätetään
- joku ei osaa jonnekin, pitää mennä pihalle nättämään, mikä rakennus on kyseessä
Kaikissa näissä voi toki sanoa, että odotapa hetki (paitsi sille lehmälle), puen vauvan ulkotamineisiin ja ehkä syötän sen. Helpompaa käväistä ulkona ilman lasta.
Esikouluiässä alettii harjoittelemaan yksinoloa.