Lue keskustelun säännöt.
Kun asiat ovat hyvin, panikoin. Muita?
13.05.2019 |
Tämä saattaa liittyä rauhattomaan lapsuuteeni, aina ei kyennyt ennustamaan vanhempien mielialoja ja reaktioita. Olenkohan oikeilla jäljillä?
Pari päivää sitten eräs työhön liittyvä asia ratkesi positiivisesti. Sain melkein hengitysvaikeuksia illalla mietiskellessäni. Mitähän kautta tästä voisi työstää itseään irti? Onko tälle "nimeä", jota voisin googlata?
Kommentit (6)
Onkin paljon kivempaa, kun kaikki on päin vttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en panikoi, vaan kyllästyn. Sitten on pakko järjestää jotain "säpinää". Aika haitallista on usein sekin. Ikävää, mutta totta, että olen onnellisimmillani silloin, kun on jokin "ongelma", jota saan ryhtyä selvittämään. Tasapaksu, perushyvä arki hirvittää. Varmaan pitäisi terapeutille mennä. :)
Vierailija kirjoitti:
Onkin paljon kivempaa, kun kaikki on päin vttua.
No, "helpompaa", niin kummalta kuin se vaikuttaakin. Ne tunteet ovat niin tuttuja ja täten helpommin käsiteltävissä. Miten sellaisesta pääsee irti?
Joo, tuttu ilmiö. Etenkin opiskeluaikoina odotin koko ajan "seuraavaa katastrofia", enkä uskaltanut antaa itseni innostua koska olin varma että sitä korkeammalta putoan kun tapahtuu kuitenkin taas jotain kauheaa. Olen käynyt nyt aikuisemmalla iällä terapiassa masennuksen, ahdistusoireiden ja sos. tilanteiden pelon takia ja noita taustoja on kartoitettu sielläkin. Olo on helpottanut ihan jonkin verran, nykyään onnistun olemaan jo pidempiäkin aikoja aika rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuttu ilmiö. Etenkin opiskeluaikoina odotin koko ajan "seuraavaa katastrofia", enkä uskaltanut antaa itseni innostua koska olin varma että sitä korkeammalta putoan kun tapahtuu kuitenkin taas jotain kauheaa. Olen käynyt nyt aikuisemmalla iällä terapiassa masennuksen, ahdistusoireiden ja sos. tilanteiden pelon takia ja noita taustoja on kartoitettu sielläkin. Olo on helpottanut ihan jonkin verran, nykyään onnistun olemaan jo pidempiäkin aikoja aika rennosti.
Niin tuttua! "Kiva" etten ole yksin, ajattelinkin että pakko jollain jossain on olla samanlaisia tuntemuksia. Ja vielä kivempi, että olet löytänyt keinoja käsitellä asiaa. Täytyy vain jatkaa ajatustyötä.
Ap
Nosto