Miehen valehtelu minun vikani?

Kuulostaa ap että seurustelet tuttuni kanssa. Hänellä on jo useita rikostuomioita petosten takia (huijannut ihmisiltä rahaa). Olen epäillyt jonkin tasoista persoonallisuushäiriötä. Mutta juokse vielä kun voit, patologinen valehtelija persoonallisuushäiriöllä ei parane koskaan. Tottakai syyttää sinua, koska se on tapa manipuloida ja saada sinut hämmentyneeksi niin, että unohdat lopulta koko asian.

Missään nimessä älä anna omia rahojasi tämän ihmiset käyttöön. Älä lainaa ja piilota pankkitunnuksesi. Tarkista onko nimissäsi otettu lainoja, pikavippejä.

Vierailija kirjoitti:

Ja viimeiseen lisäyksenä siis se, että hän varmaan keinot keksii vaikka lupaisi mitä ja tehtäisiin yhdessä mitä toimenpiteitä.. :( Enkä tiedä jaksanko olla enää hänen tukenaan ja tavallaan äitinään kun en saa mitään takaisin siitä. Muuta kun valehtelua ja lisää pa*kaa niskaan. Tottakai toivoisin että olisi joku taikaloitsu, millä saisin karkotettua hänestä tuon valehtelun ja muut inhottavat ominaisuudet ja jäljelle jäisi vaan se ihana mies mikä hän osaa ajoittain olla mutta veikkaampa että semmoista ei ole olemassa.

- AP 

Joo, sinun täytyy ottaa huomioon se mahdollisuus, että kaikki se ihanuus onkin puhdasta illuusiota. Manipuloivat ihmiset osaavat sen homman.

Miten ero edistyy?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin AP hakeutuisin Al-anon tukiryhmään joka on tarkoitettu alkoholiongelmaisen läheisille. Saat näkökulmaa asiaan, kuulet toisten kokemuksia ja ymmärrät että joskus ainut tapa suojella itseään on lähteä tuosta tilanteesta.

Se että sinä haet itsellesi apua voi saada myös miehen ymmärtämään miten vakavasta asiasta on kyse.

Facebookissa on ryhmä: alkoholistien läheiset.

Avaa hyvin silmiä siitä, mistä tässäkin on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Kohta alkaa ap:n puolustelut miestä kohtaan ja mies ei olekaan niin paha, kuin antoi ymmärtää... Näitä juttuja on täällä palstalla pilvin pimein... Kuka normaali ihminen antaisi itseään kohdella tuolla tavoin?

Kuka vaan normaali ihminen voi ajautua tuollaiseen suhteeseen.

Miksi ihmeessä sinä haluat "omistaa" valehtelevan miehen, joka vielä haukkuu sinua lehmäksi?

Taidat olla aika epätoivoinen ja luulet, että et kelpaa kenellekään muulle ja siksi roikut tuossa kehvelissä. Mies tietää sen varsin hyvin ja siksi uskaltaa kohdella sinua noin sikamaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan aiot aloittaja elää valheellisessa kuvitelman kuplassa, että saat muutettua kaiken ? Eikö oma vointisi ole tärkeämpi ? Sinulle on roppakaupalla annettu ihan suoraan sanoja, että EI , SINÄ ET voi muuttaa toista ? Tässä tilanteessa sinä valehtelet  ja rankasti itsellesi.

Alunperin en edes tarkoittanut tätä keskustelua menevän tähän suuntaan, toisaalta on kyllä perin terapeuttista saada vierailta ihmisiltä näkökantaa ja vahvistusta omille ajatuksille. Kiltin tytön syndrooma on viheliäinen elämänkumppani, sekä lähes naurettava sinisilmäisyys ja hyvän uskominen toisista viimeiseen saakka (=typeryys kun tällä hetkellä asiaa tarkastelee). Oma vointini ei ole ollut tärkeämpi missään vaiheessa suoraan sanottuna. Olen pistänyt itseni täysin sivuun ja elänyt toisen ihmisen elämää hänen ehdoillaan ja häntä parhaani mukaan miellyttäen. Olen ihmistyyppinä juurikin tämä surullisen kuuluisa kynnysmatto, eli saan iloa siitä että toinen on iloinen ja teenkin kaikkeni toisen eteen unohtaen samalla oman mielihyväni. En tiedä mistä olen tämän voiman saanut edes pohtia eroa, normaalisti olisin nytkin antanut parin päivän äkäilyn jälkeen anteeksi. 

- AP

Sinä olet vastuussa itsestäsi ja omasta elämästäsi. Toistan: OMASTA etkä kenenkään muu. Kai sinä ymmärrät, että ei se ole sinun vikasi, jos mies juo, pelaa, todennäköisesti myös pettää kun valehtelee muutenkin

Miksi kenenkään ei tarvitse miellyttää sinua. Muista nyt tarkkaan nämä sanat: sinä olet aivan yhtä arvokas ihminen kuin mies ja sinäkin olet ansainnut paremman elämän kuin toisen miellyttämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tyhmä vai tosi tyhmä?

Pakko siis mainita tässä että erohan tässä on luultavasti ainoa ratkaisu. Hän on pettänyt luottamukseni viimeistä kertaa enkä jaksa enää. Jotenkin odotin häneltä kuitenkin anteeksipyyntöä, kun jäi niin selkeästi itse tosta kiinni ja kun tuon vastauksen sain, menin niin shokkiin etten enää tiennyt miten reagoida.  Ajattelin, että olenko minä tässä tosiaan se syypää...

Ja typerähän olen kyllä kun olen niin kauan antanut hänelle mahdollisuuksia. En meidän koko tarinaa jaksanut alkaa selittää tuohon, on meillä hyviäkin asioita suhteessa ollut paljonkin. 

- ap

Jos yhteisiä rahoja juo (tai edes muuten tuhlaa) ilman, että siitä on sovittu, niin minulta saisi kaksi mahdollisuutta ennen eroa.

Vakavan keskustelun puolison pitää luvata olla tuhlaamatta enää. Kaikki voi jatkua normaalisti, mutta jos homma toistuu, viimeisenä mahdollisuutena hän saisi kuukauden käyttövarat aina käteisenä ja kaikki kortit pakastimeen. Jos tästä huolimatta tuhlaa enemmän (esim. lainaa muilta tai ottaa kotoa käteistä lisää) olisi se ero.

Kukaan täysjärkinen hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei anna mitään uusia mahdollisuuksia ihmiselle, joka valehtelee ja käyttää hyväksi. Aina on teitä kynnysmattoja, jotka yrittää ymmärtää ja yrittää keskustella... Tuollaisen persoonallisuushäiriöisen juopon kanssa keskustelut eivät tuota MITÄÄN tulosta! Saattaa sanoa vain sinun mieliksi, että joo joo en ryyppää enää tai en enää tuhlaa, mutta heti, kun silmä välttää, niin sama toistuu, koska annat sen toistua. Hän tietää, että voi tehdä mitä vaan, kun olet niin v*tun typerä ja nössö.

Ja sullehan ei ole ikinä valehdeltu. En olisi niin varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä alkoholistin alla voi todellakin olla hieno, rakastettava ja herkkä ihminen. Valitettavasti se alkoholismin kuori on niin paksu, ettei siihen kenenkään ulkopuolisen voimat pysty vaikka katujyrää käyttäisi, sen kuoren saa rikki vain sisäpuolelta. Ja se murtuu todella hitaasti ja vaikeasti. Eli jos mies ei myönnä ongelmiaan eikä ymmärrä hakea ulkopuolista apua, tilanne ei muutu vaikka tekisit mitä.

Rajat pitää silloin olla tarkat jos sitä hienoa, rakastettavaa ja herkkää ihmistä haluaa tavata.

Asuminen erikseen, yöpymiset erikseen, jotta raja ei ala liudentumaan.

Rahat täysin erikseen, toinen ei ostele yhteisiä tai toisen ruokakasseja, koska tämä vain mahdollistaa että riippuvainen käyttää yhä enemmän rahaa riippuvuuteen.

Tapaamiset niin että kenenkään rajoja ei rikota.

Tarkoitin lähinnä, että jos alkoholisti haluaa parantua, tekee töitä sen eteen ja paranee, voi alta löytyä se ihminen, johon joskus rakastui. Kun alkoholismi on päällä, on ihminen todellakin kaikkea muuta kuin rakastettava, eikä millään tavalla sellainen, jonka kanssa voi elää.

Samaa mieltä. Moni vaan syvällä sisimmässään toivoo niin kovasti muuta.

Että asutaan nyt vaan yhdessä, auttelen nyt tämän kerran kun toisella niin vaikeaa. Lainaanpa tonnin, kyllähän varmasti pian maksaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Niin kai sitten. Kyllä minä ymmärrän että ongelma on varsinkin siinä vaiheessa kun alkaa valheet astua kehiin. Ja juuri tuo ehdottomuus, että hän ei näe että ihan omalla käytöksellään hän on aiheuttanut minulle torjuvan olotilan liittyen noihin hänen reissuihinsa. Varsinkin kun aiemmin hän on aina halunnut minut mukaan ja nyt kun minun juomiseni on vähentynyt kokoaika, tuntuu että häntä ahdistaa asia ja "tylsyyteni" ja hän haluaa entistä enemmän lähteä poikien reissuille ja luoda eroa meidän välillemme. Hän on nyt tuonut esille myös sitä että "ei aina pidä parisuhteessa tehdä kaikkea kahdestaan ja olla aina kahdestaan". No ei varmaan pidäkkään, hän käy about kerran kuukaudessa kotona 4 päivää jona aikana istutaan koneella ja tilataan pitsaa kotiin koska hän ei jaksa tehdä kanssani mitään vaikka kuinka ennen kotiin pääsyä lupailee että tällä kertaa mennään sinne ravintolaan yms. 

Olen sellainen ihminen, että haluan viimeiseen asti yrittää ja kääntää kaikki kivet ja pitää asioita "kontrollissa" että ne kanssa hoituvat. Tämän asian kanssa on niin avuton ja ahdistava olo kun vaikka mitä tekisin ja kuinka kovaa rakastaisin ja heittäisin vaikka voltteja, en saa häntä "korjattua" tai noita järkyttäviä tekoja tekemättömäksi...

- AP 

Eihän tuossa ole parisuhteen hiventäkään jäljellä.

Mikä lie pyykinpesijä olet hänelle.

Kenen nimissä kämppä?

Aivan kamalaa luettavaa osa näistä kommenteista, mutta hyvällä tavalla. Siis ilmeisesti tämä on yleinenkin ihmistyyppi tämä minun mussukkani kun niin moni arvaus osui oikeaan. Nauratti ehkä eniten tuo, että lähde ennenkuin saat perintöä ja hän tuhlaa nekin, nimittäin olen kyllä saanut jo vuosia sitten perinnön (ihan hyvän kokoisen) josta ei ole jäljellä senttiäkään. Asunto ja kaikki muukin on minun nimissäni, olen menettänyt luottotiedot koska koitin pelastaa meitä ja talouttamme ylikulutuksen takia pikavipeillä, sinne on mennyt myös maksamattomia nettimaksuja yms. Mistään kauheista summista ei puhuta mutta muutamia tuhansia kuitenkin ja menee hetki maksaessa. Miehellä ei luottotietoja ole ollut alun alkaenkaan, tosin itseasiassa hän niistäkin alkuun VALEHTELI (yllättyneet?) kunnes löysin ulosottokirjeen vaatekaapista piilotettuna kun siivosin hyllyjä. 

Aion nyt raportoida tänne, miten tämä asia etenee. Eilen koitimme keskustella taas asiasta. Hän oli jo alkuun tosi kylmä ja ilkeä (toisteli että minun pitää mennä hoitoon ja että minun pitää hankkia apua kun koitin ihan asiallisesti keskustella tästä jutusta). Hän taas puolusteli valheitaan sillä, että pidän häntä talutushihnassa ja käski etsiä uuden koiran. Häntä ei kaduta ettei hän kertonut missä on. Hän sanoi että "kaverit on aika iso osa elämää, jos niitä ei voi nähdä ilman että puoliso suuttuu ni sit se tehdään salaa". Ei kommentoinut mihinkään, mitä koitin sanoa hänelle. Oikein oksettaa lukea noita viestejä. En silti saanut eilen sanottua että parempi lähteä omille teille, kai nössönä kynnysmattona vaan odotan että hän sanoo minulle jotain niin hirveää, etten enää mieti... Katsoin jo asuntoja. 

- AP

Jos asunto on sinun nimissäsi, niin eikö silloin pitäisi miehen katsella niitä asuntoja?

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalaa luettavaa osa näistä kommenteista, mutta hyvällä tavalla. Siis ilmeisesti tämä on yleinenkin ihmistyyppi tämä minun mussukkani kun niin moni arvaus osui oikeaan. Nauratti ehkä eniten tuo, että lähde ennenkuin saat perintöä ja hän tuhlaa nekin, nimittäin olen kyllä saanut jo vuosia sitten perinnön (ihan hyvän kokoisen) josta ei ole jäljellä senttiäkään. Asunto ja kaikki muukin on minun nimissäni, olen menettänyt luottotiedot koska koitin pelastaa meitä ja talouttamme ylikulutuksen takia pikavipeillä, sinne on mennyt myös maksamattomia nettimaksuja yms. Mistään kauheista summista ei puhuta mutta muutamia tuhansia kuitenkin ja menee hetki maksaessa. Miehellä ei luottotietoja ole ollut alun alkaenkaan, tosin itseasiassa hän niistäkin alkuun VALEHTELI (yllättyneet?) kunnes löysin ulosottokirjeen vaatekaapista piilotettuna kun siivosin hyllyjä. 

Aion nyt raportoida tänne, miten tämä asia etenee. Eilen koitimme keskustella taas asiasta. Hän oli jo alkuun tosi kylmä ja ilkeä (toisteli että minun pitää mennä hoitoon ja että minun pitää hankkia apua kun koitin ihan asiallisesti keskustella tästä jutusta). Hän taas puolusteli valheitaan sillä, että pidän häntä talutushihnassa ja käski etsiä uuden koiran. Häntä ei kaduta ettei hän kertonut missä on. Hän sanoi että "kaverit on aika iso osa elämää, jos niitä ei voi nähdä ilman että puoliso suuttuu ni sit se tehdään salaa". Ei kommentoinut mihinkään, mitä koitin sanoa hänelle. Oikein oksettaa lukea noita viestejä. En silti saanut eilen sanottua että parempi lähteä omille teille, kai nössönä kynnysmattona vaan odotan että hän sanoo minulle jotain niin hirveää, etten enää mieti... Katsoin jo asuntoja. 

- AP

Noista miehen kommenteista paistaa läpi se, että todellakin pitää sinua vain elättäjänä ja elämäntyylinsä mahdollistajana. Ja hyvin, hyvin tyypillistä tuo kaasuvalottaminen ja mielenterveytesi epäily, kun yrität normaalisti keskustella asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Jos asunto on sinun nimissäsi, niin eikö silloin pitäisi miehen katsella niitä asuntoja?

Asunto on valitettavasti sen verran hintava (ja suurikin) että minun ei kyllä ole järkeä tähän jäädä yksin asustelemaan. Eikä mieskään tämän hintaista asuntoa varmaan kerta kuukaudessa käynnin takia halua maksella eli parempi vaan etsiä parempi asunto itselleni jos tilanne kerran on tämä. Joudun luultavasti näillä näkymin luopumaan autostakin, niin olisi parempi päästä lähemmäs bussipysäkkiä muutenkin :) 

- AP

Alkoholismi ei tarkoita sitä, etteikö tekisi töitään. Tiedän entisiä alkkiksia, jotka ovat ajaneet bussia kännissä tai istuneet ison yrityksen pomona neuvotteluissa päättämässä asioista. Ei alkoholismi vie ihmistä puistoon möyrimään paskat housuissa, vaan sellainen voi olla kiva naapurin täti ja joka on aina niin kauniisti huoliteltu. Ei alkoholismia usein edes sivulliset huomaa, mutta kun elät sellaisen kanssa opit tuntemaan hänen tapansa- jos haluat ne nähdä. Jopa alkiksen läheisetkin saattavat kiivaasti väittää, ettei asia ole niin. Läheiset yleensä keksivät miljoona selitystä alkkiksen juomiselle ja tahtomattaan mahdollistavat juomisen edelleenkin ymmärtämällä loputtomiin alkkiksen selityksiä/valheita/karkaamisia.  Ja mitä pidemmälle aika kuluu sitä suuremmaksi itsepetoksen muuri alkkiksen ja perheen ympärille nousee. Yksikään totuuden sana ei heihin iske, sillä alkoholismi vahvistaa myös läheisriippuvuutta ja parisuhde on silloin yksi sotkuinen tunteiden mykkyrä. Epämääräinen paha olo vallitsee, jolle ei löydy kunnon selitystä. Ärytymys ja raivo purkautuu keittiöpöydän kiillottamiseen tai johonkin sellaiseen, missä ei tarvitse ajatella miksi oikeasti niin tekee. Usein nimittäin alkkisperheiden kodit saattavat olla järjettömän puhtaita ja tyylikkäitä, hyvä ruoka tuoksuu pullataikinan kohotessa siinä samalla. puutarhassa rehottaa upeat kukkaistutukset ja jonne puretaan se kaikki mistä pitäisi osata puhua oikeasti.

Miehesi on nyt sen ikäinen, että jos hän ei näe omaa käytöstään ei hän tule sitä ehkä ikinä näkemään. Kukaan meistä ei voi muuttaa häntä, et edes sinä, vaan se kaikki lähtee hänestä itsestään. Uskotko sydämessäsi, että mies muuttuu? Arvostatko itseäsi edes sen verran, että mietit mikä sinua kohtaan on oikein? Totuus tekee todella kipeää, mutta sinulla on loppu elämäsi elettävänä ja mieti millaisen elämän haluat.

En ymmärrä mistä saan sen voiman ja rohkeuden lähteä suoraan sanottuna. Rakastan häntä edelleen eikä tunteita voi noin vaan tappaa vaikka kuinka koitan. Helppoahan se olis, jos ei rakastaisi mutta sen viimesen askeleen ottaminen tuntuu niin pelottavalta että sisuskalut vääntyy ympäri kolmeen kertaan kauhusta. Tottakai ymmärrän, että ei tähän voi jäädä enkä voi enää hänelle anteeksi antaa mutta en vaan tajua mitä ihmettä tässä enää pelkään... Pärjään kyllä juuri ja juuri rahallisesti yksinkin, mitään ylimääräistä en voi ostaa enkä kyllä tarvitsekkaan yms... Kai olen vain niin kiinni niissä onnellisissa muistoissa ja siinä kuvitelmassa siitä tulevaisuudesta mikä meillä piti olla ennenkun tää kaikki romahti kasaan ja en meinaa pystyä päästämään siitä mitenkään irti. Tai että vaikka mitä olen tehnyt ja häntä auttanut ja ollut valmis seisomaan rinnalla niinä huonoinakin päivinä, tässä on kaikki mitä olen ansainnut. Koskee niin pirusti.

- AP

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalaa luettavaa osa näistä kommenteista, mutta hyvällä tavalla. Siis ilmeisesti tämä on yleinenkin ihmistyyppi tämä minun mussukkani kun niin moni arvaus osui oikeaan. Nauratti ehkä eniten tuo, että lähde ennenkuin saat perintöä ja hän tuhlaa nekin, nimittäin olen kyllä saanut jo vuosia sitten perinnön (ihan hyvän kokoisen) josta ei ole jäljellä senttiäkään. Asunto ja kaikki muukin on minun nimissäni, olen menettänyt luottotiedot koska koitin pelastaa meitä ja talouttamme ylikulutuksen takia pikavipeillä, sinne on mennyt myös maksamattomia nettimaksuja yms. Mistään kauheista summista ei puhuta mutta muutamia tuhansia kuitenkin ja menee hetki maksaessa. Miehellä ei luottotietoja ole ollut alun alkaenkaan, tosin itseasiassa hän niistäkin alkuun VALEHTELI (yllättyneet?) kunnes löysin ulosottokirjeen vaatekaapista piilotettuna kun siivosin hyllyjä. 

Aion nyt raportoida tänne, miten tämä asia etenee. Eilen koitimme keskustella taas asiasta. Hän oli jo alkuun tosi kylmä ja ilkeä (toisteli että minun pitää mennä hoitoon ja että minun pitää hankkia apua kun koitin ihan asiallisesti keskustella tästä jutusta). Hän taas puolusteli valheitaan sillä, että pidän häntä talutushihnassa ja käski etsiä uuden koiran. Häntä ei kaduta ettei hän kertonut missä on. Hän sanoi että "kaverit on aika iso osa elämää, jos niitä ei voi nähdä ilman että puoliso suuttuu ni sit se tehdään salaa". Ei kommentoinut mihinkään, mitä koitin sanoa hänelle. Oikein oksettaa lukea noita viestejä. En silti saanut eilen sanottua että parempi lähteä omille teille, kai nössönä kynnysmattona vaan odotan että hän sanoo minulle jotain niin hirveää, etten enää mieti... Katsoin jo asuntoja. 

- AP

Jotenkin lapsellista, että kolmekymppinen "mies" elää kavereiden kautta elämäänsä... Ei hänellä vaan ole mitään sen suurempia tavoitteita elämältään, kuin ryypätä kavereiden kanssa, kuin teinipoika konsanaan...

Minä olen tuo, jolla 25-vuotiaana samaisia kokemuksia tuollaisen hyväksikäyttävän vätysmiehen kanssa ja hän joskus sanoi, että "tottakai kaverit ovat tärkeämpiä, kun kuka sitten on minun kanssani, jos erotaan" 😂 Näin jälkeenpäin jopa naurattaa tuo typeryys ja osilta laitoin keskenkasvuisuuden piikkiin, mutta ei paljon naurata maksella vieläkin liki kolmekymppisenä velkoja sinne tänne...

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mistä saan sen voiman ja rohkeuden lähteä suoraan sanottuna. Rakastan häntä edelleen eikä tunteita voi noin vaan tappaa vaikka kuinka koitan. Helppoahan se olis, jos ei rakastaisi mutta sen viimesen askeleen ottaminen tuntuu niin pelottavalta että sisuskalut vääntyy ympäri kolmeen kertaan kauhusta. Tottakai ymmärrän, että ei tähän voi jäädä enkä voi enää hänelle anteeksi antaa mutta en vaan tajua mitä ihmettä tässä enää pelkään... Pärjään kyllä juuri ja juuri rahallisesti yksinkin, mitään ylimääräistä en voi ostaa enkä kyllä tarvitsekkaan yms... Kai olen vain niin kiinni niissä onnellisissa muistoissa ja siinä kuvitelmassa siitä tulevaisuudesta mikä meillä piti olla ennenkun tää kaikki romahti kasaan ja en meinaa pystyä päästämään siitä mitenkään irti. Tai että vaikka mitä olen tehnyt ja häntä auttanut ja ollut valmis seisomaan rinnalla niinä huonoinakin päivinä, tässä on kaikki mitä olen ansainnut. Koskee niin pirusti.

- AP

Toki se lähteminen on aina vaikeaa sait sitten turpaasi ihan kirjaimellisesti tai et... Uuden elämän aloittaminen on aina oma haasteensa, mutta voin vakuuttaa, että sinulta lähtee ihan järkyttävä painolasti rinnaltasi, kun pääset asumaan itseksesi ja tekemään omia juttuja. Se vapauden tunne on uskomatonta! Varmasti tekisi myös hyvää käydä puhumassa jossain ammattiauttajalla, jotta saat pääsi kasaan ja itsetuntosi kohenemaan.

Miehesi on oikeasti päästään vialla ja ainoa kuka häntä voi auttaa on hän itse halutessaan. Hän ei näe itsessään mitään vikaa ja syyttelee muita omista virheistään. Kun sinä pääset hänestä eroon, niin hän löytää ihan 100 varmasti saman tien jonkun uuden uhrin, jota pääsee hyväksikäyttämään ja kyykyttämään... Eli et ole mikään erityinen hänelle.

Älä tuhlaa sitä yhtä ainutta elämääsi tuollaiseen p*skaan mikä tuhoaa sinut. Elämästä pitää voida nauttia.

Onkohan sulla suhde mun exään. :D Tekstiä lukiessa tuli sellainen olo, kuin joku toinen kertoisi hänestä.

Oli myös viinaan menevä, tykkäsi lähteä ryyppyreissuille kavereidensa kanssa, ei ollut rehellinen aikatauluista tai siitä missä milloinkin oli. Ei aina edes ilmoittanut itsestään päiväkausiin kun lähti noille reissuilleen. Joi surutta meidän yhteisiä rahoja ja sitten lainaili isoja summia aina milloin keneltäkin. No, kun ero tuli (hän jäi lopulta kiinni pettämisestä) niin hän syytti mua juuri tuohon tyyliin kuin sun miehesi sinua; pettäminenkin oli minun syyni, sillä olinhan niin kamala eikä olisi muuten päässyt minusta eroon muuta kuin pettämällä. :D

Ihan oikeasti, jätä tuo sika.

Tulee mieleen, että mies yrittää oikein tarkoituksella savustaa sinua ulos elämästään, kun rahat on loppu eikä hän hyödy enää sinusta mitenkään. Hän kokee, ettei voi sanoa sinulle suoraan, että "erotaan", kun epäilee, että sinä alat kuitenkin poraamaan perään ja yrität estää eron tapahtumista. Olemalla mahdollisimman hirveä suustaan ja käytökseltään hän työntää sinua pois luotaan...

En siis mitenkään puolustele miehesi käytöstä ja hän on ihan selvästi persoonallisuushäiröinen alkoholisti, joka elää elämäänsä muiden kustannuksella eikä näe itsessään mitään vikaa.