Oletko syyllistynyt kulttuuriseen omimiseen?

Tärkeiden ja merkityksellisten asujen väärinkäyttö on esimerkki kulttuurisesta omimisesta. Pähkinänkuoressa termi tarkoittaa sitä, että eri kulttuurista tuleva lainaa toiselle kulttuurille kuuluvia elementtejä, tapoja tai symboleita ilman lupaa ja ymmärtämättä niiden taustoja. Yleensä tarkoituksena on saada taloudellista hyötyä.

”Valtakulttuuriin kuuluva voi ottaa toisesta kulttuurista piirteitä joutumatta kärsimään niihin liittyvistä kielteisistä mielleyhtymistä. Valkoihoinen länsimainen voi valita kokeilevansa vaikkapa afropermanenttia. Jos hän huomaa, että siitä on haittaa työnhaussa, hän voi ottaa sen pois. Mustat naiset eivät voi tehdä niin, tai he joutuvat muuttamaan luonnollista ulkonäköään saadakseen töitä”, sanoo Koko Hubara. Hän on päätoimittaja Ruskeat tytöt -verkkolehdessä, joka oman määritelmänsä mukaan on ”media ruskeilta ihmisiltä ruskeille ihmisille”.

Kravattia tulee käytettyä töissä ma-pe...

Olen jkäynyt kroatian dubrovikissa pitkäällä vloppureissulla pyytämässä anteeksi kroatialaisilta palkkasotilailta tätä kulttuurista omimista joka vaan osaltani jatkuu.

Niin kauan kuin muistan. Olen mm. syönyt pitsaa lapsesta asti.

Vierailija kirjoitti:

Kravattia tulee käytettyä töissä ma-pe...

Olen jkäynyt kroatian dubrovikissa pitkäällä vloppureissulla pyytämässä anteeksi kroatialaisilta palkkasotilailta tätä kulttuurista omimista joka vaan osaltani jatkuu.

  Tuo on hieno ele ja olet myös ymmärtänyt tekeväsi väärin. Arvostan.

Eikö länsimaisten tapojen ja elämän omaksuminen ole myös kulttuurin omimista? Populaarikulttuuri, kalliit isot autot jne.? Näitähän monet alkuperäiskansaan kuuluvat köyhemmät ihmiset haluavat. Pitäisi ilmeisesti kieltää ja syyttää kulttuurin omimisesta? Miksi syytös toimii aina vain toiseen suuntaan, mutta ei toiseen?

Tässä on kyllä niin häilyvä raja, että mikä omiminen on ok ja mikä ei. Ilmeisesti kaikkien huonompaan asemaan joutuneiden kulttuurit on kiellettyjä muilta. Jotenkin typerää mielensäpahoittamista minusta, koska vaikka täälläkin syödään pitsaa, ei me sentään väitetä, että se on suomalaisten keksimä.

Mites toi Meeri Koutaniemen meksikolaisen kulttuurin omiminen? Ainakin alkuun aika lailla lainaili tyyliinsä vissiin ihan imagoa rakentaessaan. Ja turbaanit on myös aika rajatapaus, niitä taitaa suosia nykyisin.

jep, farkkuja tulee käytettyä vaikka kyseessähän on amerikkalaisten karjapaimenten työasu.

”Ihminen, jolta omitaan, on se, joka saa määritellä, onko kyse kulttuurisesta omimisesta."

Miksi sitten ensimmäisiä ja usein ainoita kulttuurisesta omimisesta mielensä pahoittavat ovat ne, joita nämä tapaukset eivät kosketa sitten ollenkaan, eli pahoitetaan mieli jonkun toisen puolesta?

Mielestäni kulttuurinen omiminen on keksitty juttu, jonka avulla vähemmistöryhmät voivat uhriutua. Itse en ole kantasuomalainen, mutta minulle on ihan ok jos suomalainen/kuka tahansa muu haluaa käyttää esimerkiksi bindiä, joka tulee alun perin minun kulttuuristani.

Kuusivuotiaana halusin pukeutua kerhon vappunaamiaisiin itämaiseksi (arabi)prinsessaksi. Asun teki äiti ja se oli tosi hieno, mutta nyt kadun tätä tekoani syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö länsimaisten tapojen ja elämän omaksuminen ole myös kulttuurin omimista? Populaarikulttuuri, kalliit isot autot jne.? Näitähän monet alkuperäiskansaan kuuluvat köyhemmät ihmiset haluavat. Pitäisi ilmeisesti kieltää ja syyttää kulttuurin omimisesta? Miksi syytös toimii aina vain toiseen suuntaan, mutta ei toiseen?

Toisinpäin se ei tunnu yhtä henkilökohtaiselta, koska kyseessä on VALTAkulttuuri.

Kaikki omivat kulttuureja koko ajan. En todellakaan ymmärrä mikä ongelma siinä on, muuten kuin aivan räikeimmissä tapauksissa. Jos minä haluan ottaa maoritatuoinnin tai rastat, ei se kuulu kenellekään, varsinkaan maoreille tai rastafareille. Sitten taas jos väittäisin olevani maori tai rastafari, tässä voisi jokin ongelma ollakin.

Ja tosiaan vähemmistökulttuurien ongelma ei taida olla siinä, että valtakulttuuri omii niistä elementtejä, vaan että vähemmistökulttuurit omivat valtakulttuureja unohtaen omat kielensä, tapansa ja vaatteensa. Kannattaisi ehkä ennemmin keskittyä sen oman kulttuurin vaalimiseen kuin muiden kyttäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

”Ihminen, jolta omitaan, on se, joka saa määritellä, onko kyse kulttuurisesta omimisesta."

Miksi sitten ensimmäisiä ja usein ainoita kulttuurisesta omimisesta mielensä pahoittavat ovat ne, joita nämä tapaukset eivät kosketa sitten ollenkaan, eli pahoitetaan mieli jonkun toisen puolesta?

Miksi koulukiusattu ei julista kaikille olevansa loukattu, vaan opettaja puolestaloukkaantuu ja pyytää kiusaajia lopettamaan?

Kulttuurisesta omimisesta syyttäminen on minusta surullinen ilmiö. Siinä pyritään estämään yksilöiden luonnollinen uteliaisuus ja samastuminen alun perin vieraan kulttuurin traditioon. Lähdetään oletuksesta, että motiivi on sortava ja vihamielinen tai muulla tavalla kielteinen, vaikka useammin tai lähes aina motiivi on arvostava ja vilpittömän kiinnostunut.

Olen käynyt napatanssitunnilla ... 

Vierailija kirjoitti:

”Ihminen, jolta omitaan, on se, joka saa määritellä, onko kyse kulttuurisesta omimisesta."

Ymmärrän periaatteen, mutta se ei ole ongelmaton. Jos minä vaikka määritän sen, että työkaverini käyttää töissä korkokenkiä työpaikkakiusaamiseksi vain koska voin, onko pointtini validi? Jos määrittelen tervehdyksen kunnianloukkaukseksi, vain koska voin?

Entä jos vähemmistöedustaja A on sitä mieltä, että heidän hiustyyliään/kangaskuosiaan tms. voi vapaasti käyttää kuka vaan, mutta edustaja B on sitä mieltä, että itkee itsensä uneen jos näin käy, niin kumpi on enemmän oikeassa?

Ihan hyvä käsite tuo kulttuurinen omiminen on, koska kyseessä selvästi on olemassa oleva ilmiö, mutta sen käyttö on mielestäni täysin karannut käsistä. Nyt jotkut kengät tai korut ovat suurin piirtein ihmisoikeusrikos jota somessa päivystävät täysin sivulliset ammattiloukkaantujat itkevät joukkopsykoosissa.

Faith kirjoitti:

Kulttuurisesta omimisesta syyttäminen on minusta surullinen ilmiö. Siinä pyritään estämään yksilöiden luonnollinen uteliaisuus ja samastuminen alun perin vieraan kulttuurin traditioon. Lähdetään oletuksesta, että motiivi on sortava ja vihamielinen tai muulla tavalla kielteinen, vaikka useammin tai lähes aina motiivi on arvostava ja vilpittömän kiinnostunut.

Juuri näin. Itseäni kiinnostaa kovasti maailman ihmiset, ilmiöt ja kulttuurit, mutta nykyään saisin puritaanien mielestä varmaan vain pukeutua tuohivirsuihin, syödä lanttua ja lukea Kalevalaa.

Siinä vaiheessa kun tästä ilmiöstä uhriutuvat olivat sitä mieltä, että lapset eivät saa esim. leikkiä intiaaneja sulat päässä koska se loukkaa intiaaneja, päätin etten vaivaa tällä höpötyksellä mieltäni.

Vierailija kirjoitti:

jep, farkkuja tulee käytettyä vaikka kyseessähän on amerikkalaisten karjapaimenten työasu.

Maanviljelijöiden vaate taisi alunperin olla ja toki myös karjapaimenten, siitähän se nimityskin tulee "farmer pants" eli maanviljelyshousut suomeksi. Maatyöläiset ja paimenet alkoivat suosia tätä kangasta ja siitä tehtyjä vaatteita koska kangas on hyvin kulutusta kestävää. Tämä vaate sopiikin edelleen maataloustyöhön hyvin, eikä näitä housuja pidetäkään asiallisina vaatteina esim. toimistotyössä, asianajajilla, papeilla, lääkäreillä, lentäjillä jne. asiantuntijatöissä tai ylemmissä tehtävissä. Farkuissa voi töihin mennä maanviljelijä tai sähkömies, putkimies yms. suorittavan työn tekijä kylläkin ja kangas edelleen soveltuu likaisempiin ja kuluttavampiin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Kuusivuotiaana halusin pukeutua kerhon vappunaamiaisiin itämaiseksi (arabi)prinsessaksi. Asun teki äiti ja se oli tosi hieno, mutta nyt kadun tätä tekoani syvästi.

Minä pukeuduin arabiksi penkkareissa kun mummo oli käymässä sopivasti Dubaissa ja toi sieltä minulle penkkareita varten nuo paikallisten miesten vaatteet eli sellaisen mustan miesten "mekon" ja punavalkoisen huivin ja sen kiekuran millä se huivi laitettiin päähän.

Hauskaa oli pelleillä niissä vetimissä penkkareissa.