Muita lapsena laiminlyötyjä?

Näin äitienpäivänä nousee taas monelle näitä vanhoja muistoja mieleen. Eli onko täällä sellaisia, jotka kokevat tulleensa lapsena laiminlyödyiksi tai muutoin kaltoinkohdelluiksi? Miten kasvatuksenne näkyy aikuisuudessa tai esim. omien lasten kasvatuksessa? Tai parinvalinnassa? Minkälaisia aikuisia teistä ylipäätään kasvoi?

Itselläni on taustalla sekava perhetilanne, välinpitämätön ja vetäytyvä alkoholiongelmainen isä ja vihanhallintaongelmista kärsivä äiti. Perustarpeet laiminlyötiin aika lailla ja kasvattaminen itsessään jäi melko minimiin (ei esim. opetettu kotona lakananvaihtoa, hampaiden pesua, ruoanlaittoa, koulunkäyntiä jne). Olen itse kärsinyt syömishäiriöistä ja mielenterveyden ongelmista kuten masennuksesta, ja olen sosiaalisesti melko kömpelö enkä välillä luota omiin arjen taitoihini. Saatan esimerkiksi jännittää perus ruoanlaittoa ja ajatella ihan turhaan, etten osaa tai selviydy. Kuitenkin olen elämässä pärjännyt ihan oppikirjan mukaan ja lähtökohtiin nähden minusta tuli melko tasapainoinen aikuinen. Omat lapset pieniä ja mietin päivittäin, kuinka vältän heidän kanssaan vanhempieni virheet. Ja näitä asioita tulee toki mietittyä muutenkin jonkin verran.