Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa iltapäivälehtien jokapäiväiset syöpäartikkelit.
12.05.2019 |
Joka he.lvetin päivä on joku artikkeli maanantaina 'mahasyöpä oireilee näin' tiistaina ' munasarjasyöpä oireilee näin' keskiviikkona ' keuhkosyöpä oireilee näin' jne.....ja taas kierros alusta. Niin ettei mene päivääkään ettei vaan unohtaisi sitä tosiasiaa että huomenna voit saada syövän. Syöpä sitä ja syöpä tätä. Huomenna taas aloitetaan aamu pakotettuna lukien otsikko syöpä. Kohta sitä tulee itsekin niin vainoharhaiseksi että pelkää jokaista pientä oiretta. Olis kiva elää joskus edes yhden päivän niin ettei tarvitsisi ajatella kuolemaa.
Kommentit (28)
Minuakin ahdistaa. Kärsin hypokondriasta. Olen vihdoin oppinut, etten klikkaa mitään otsikoita vaan skrollaan ne ohi. En lue pahimpina ahdistuskausina myöskään mitään asiallisia juttuja tai selviytysmistarinoita sairauksista. Suosittelen samaa sinulle. Iltalehtien "onko sinullakin tämä vakava sairaus" -jutut ovat yleensä tarkoituksella pelottelevia ja mainitut oireet yleisoireita, joita on terveilläkin. Niitä ei kannata lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Ja juttuja nuorista ja vanhoista, kuolevista ja kuolleista. Kyllä tässä on lähipiirissäkin ihan tarpeeksinäitä ikäviä tarinoita.
Sama juttu noiden viikottaisten infarktijuttujen kanssa :o
Juuri noiden negatiivisten juttujen takia en lue lehtiä. Käyttäkää ampparit.com, jos haluatte pysyä ajan tasalla, siellä kaikki uutiset on samalla fontilla.
Syöpien määrä on lisääntynyt, ja samalla niistä selvitään useammin kuin aiemmin.
--> Keskuudessamme hiihtää paljon syövän sairastaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et jää paljosta paitsi jos lopetat noiden paskamedioiden lukemisen kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä lue iltapäivälehtiä, vaan tilaa sanomalehti.
Yhä harvempi kuolee syöpään, koska hoidot kehittyvät koko ajan. Sairastuin parantumattomaan syöpään, mutta onnekkaasti paranin allogeenisella kantasolusiirrolla (terveen sisaruksen selkäytimestä siirrettiin kantasoluja) ja palasin töihin.
Teinä huolestuisin enemmän mielenterveydestänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mut hei mä oon kova mimmi ku postaan someen kuvia joissa riekun ja huudan et ”fuck cancer!”
Samaa mieltä. Jatkuva vakaviin sairauksiin liittyvä uutisointi on ahdistavaa, varsinkin kun monet sairauksista on sellaisia, että niitä ei voi ehkäistä, vaikka eläisi miten terveellisesti. Ei elämän tarkoituksena ole elää jatkuvassa sairauksien pelossa. Lisäksi elämänlaatu voi olla suhteellisen hyvää sairauksista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja itse olen nyt saman ikäinen kuin äitini syöpään sairastuessaan eli 42v. Kuoli ollessaan 47v. Jotenkin kalsea fiilis 😭
Vierailija kirjoitti:
Älä lue iltapäivälehtiä, vaan tilaa sanomalehti.
Yhä harvempi kuolee syöpään, koska hoidot kehittyvät koko ajan. Sairastuin parantumattomaan syöpään, mutta onnekkaasti paranin allogeenisella kantasolusiirrolla (terveen sisaruksen selkäytimestä siirrettiin kantasoluja) ja palasin töihin.
Eihän se sit ollut parantumaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime syksynä vaikutti siltä, että syöpä oli vähemmän kiinnostava juttuaihe - sen sijaan kerrottiin ahkerasti sydämenpysähdyksestä ja muista sydänvaivoista jotka olivat vieneet haastateltavia kuoleman porteille. Oli teini-ikäisiä, oli kolmekymppisiä ja keski-ikäisiä, ja yleensä aktiivisesti ellei peräti todella paljon liikkuvia henkilöitä. Viesti tietysti tehokas: voit kuolla hetkellä millä hyvänsä. Ja tottahan se tietysti, mutta aihe kärsi inflaation kun sitä tuli muutamien viikkojen ajan niin monesta tuutista.
Samat sanat, ja aina joku artikkeli tai uutinen jostain parantumattomasti sairastuneesta, jolla elinaikaa muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen. Viime aikoina erityisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lue iltapäivälehtiä, vaan tilaa sanomalehti.
Yhä harvempi kuolee syöpään, koska hoidot kehittyvät koko ajan. Sairastuin parantumattomaan syöpään, mutta onnekkaasti paranin allogeenisella kantasolusiirrolla (terveen sisaruksen selkäytimestä siirrettiin kantasoluja) ja palasin töihin.
Eihän se sit ollut parantumaton.
On, koska minut parannettiin toisen ihmisen kantasoluilla. Omat kantasoluni nitistettiin solusalpaajilla ja sädehoidolla eli olin viikkoja sairaalan eristyshuoneessa. Sisaruksen siirteen avulla elimistön toipui syövästä.
Pahoittelen, etten osannut selittää muutosta ymmärrettävästi.
Yhä useampi selviää, koska ne huomataan ajoissa KOSKA tietoisuus on lisääntynyt. Ja tietoisuus lisääntyy kun asioista puhutaan.
Lakaistaan vaan maton alle niin ne lakkaa olemasta *silmien pyörittelyä*
Ja kyllä valitettavasti on kokemusta syövistä läheisillä.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu noiden viikottaisten infarktijuttujen kanssa :o
Puhumattakaan kuinka oireettomasti voitkaan olla kuukahtamassa tänään kakkostyypin diabetekseen ja/tai korkeaan kolesteroliin. Ja ethän vaan hölmöyksissäsi nuku huonosti tai etkö saanut hammaslääkäriin aikaa kuin vasta ensi vuodeksi? Altistat ihan turhaan itsesi sille tälle ja tuolle jotka kaikki lyhentää elinaikaasi dramaattisesti ja sinun pitäisi oikeastaan ollakin jo vainaa..
Tympäisee.
Alue: Aihe vapaa
Sillä kai se syöpä sitten viimein tuleekin, kun pelotellaan että on syöpä ja alkaa itsekin uskoa vahvasti siihen ja lopulta keho muodostaa tahdonvoimasta syövän. Samaan tapaan kuin vahvalla parantumisen tahdolla on koettu myös ihmeparantumisia.