Lue keskustelun säännöt.
Päiväkotien äitienpäiväkortit, joissa lapsi kertoo negatiivisia asioita äidistä
12.05.2019 |
Ennen äitienpäivää nauroin kavereille, että eihän ne päiväkotien työntekijät oikeasti voi kirjoittaa äideille kortteihin mitään, että "mun äiti on aina somessa" tms sisältöä, tuskin on niin sadisteja, että juuri äitienpäivänä haluaa olla ilkeitä ja kouluttaa äitejä. Järkytys oli aamulla melkoinen, kun toisenlainen asia (kuopuksen raskausajalta, joka ei tietenkään tule kortista ilmi, tuskin lapsi asiaa ymmärsi) mikä mielestäni on täysin sopimaton äitienpäiväkorttiin, luki oman lapsen kortissa. Onko muille tullut kyseisistä aikuisten kurjoittamista korteista paha mieli?
En todellakaan odota mitään kuningatarkohtelua tänään, mutta jos nyt edes ei tahallaan aikuiset loukkaisi. Edelleen itkettää kortti, vaikka järjellä yritän selittää itselleni että ehkä eivät kuitenkaan tarkoittaneet pahaa ja kyse vain hormoneista.
Kommentit (346)
Et ap. vaikuta kovin tasapainoiselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuontyyppisten korttien tekemiset äidille, isälle pitäisi lopettaa. Kaikilla lapsilla ei ole isää tai äitiä.
Ym sekaantuminen perhesuhteisiin mm tällaisten korttien avulla.
Hoitajat tehkööt työtään, sitähän päiväkodissa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan. Työkaverin mielestä oli hyvin miellyttävää kirjoittaa yhteen korttiin "mun äiti aina huutaa". En pystynyt estämään, vaikka esitin mielipiteeni, että ihan kaikkea lapsen sanomaa ei tarvitsisi kirjoittaa ja voisi yrittää saada lapselta lisää erilaisia vastauksia.
Siitä on vuosia aikaa, mutta olen edelleen pahoillani.
Moni varhaiskasvatustyöntekijä on sen verran matalasti koulutettu, että tuntumaa tahdikkuuteen ei oikein ole, vaan nauretaan omille wt-vitseille.
Kysyntää olisi todellisille varhaiskasvatuksen ammattilaisille.
Ja täällä korkeasti koulutetut mammat loukkaantuu kun näkevät saamastaan kortista miltä lapsesta todella tuntuu.Ehkä pitäs vähän keskittyä siihen lapseen sillon kun nyt ootte sen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin just. Viis siitä mitä lapsi kokee, pääasia että äitille tulee hyvä mieli kun kehutaan. Lapsen pitää jo pienenä oppia sensuroimaan itseään. Pitää aina hymyillä että äiti ja isi saa tuudittautua rauhassa itsetyytyväisyyteen. Lasten tehtävähän on huolehtia vanhempien tunteista, vai mitä?
Ei vaan totuudelle on aikansa ja paikkansa. Toisen heikkouksien selvittely ei kuulu juhlapäiviin, niitä asioita selvitellään ihan toisissa asianyhteyksissä.
Vai olisiko sinusta kiva, jos työpaikkasi pomo sanoisi firman pikkujouluissa, että olet muuten vähän paska työntekijä? Vaikka puhuisikin totta, niin onko firman pikkujoulut oikea paikka tuoda asia esille? Näin niinkuin vain esimerkkinä.
Tällä tavalla niistä lapsista siis kasvatetaan huonosti käyttäytyviä. Nythän se alkaa hahmottua. Olen järkyttynyt. Sivistys on kadonnut!
Vierailija kirjoitti:
Siis onko muilla äideillä niin hauras ego, että se romuttuu jostain yhdestä kortista? Minkä ihmeen takia?
Siis mistä lähtein negatiiviset asiat on tuotu esiin onnittelukorteissa ja juhlapäivänä? Olenko missannut jotain? Onko tämä uuden sukupolven tapa? En ole koskaan törmännyt moiseen ja olen 7v lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia kortteja tehdään siis ilmeisesti vain tyydyttämään uteliaiden työntekijöiden tarpeita? Saa ihan luvan kanssa kerran vuodessa udella perheiden yksityiselämästä? Eikä yhtään hävetä, tarhantädit?
Touché.
Minulla on jo aikuiset lapset, enkä voi uskoa, mitä olen lukenut tässä ketjussa!!!
Eikö varhaiskasvatukseen enää kuulu laisinkaan käytöstapojen ja yleensäkin tapakulttuurin oppiminen? Mitä hitsin hassunhauskaa mukamas on tuollaisissa kiukkuiselta ja väsyneeltä lapselta väkisin vängätyissä kommenteissa äidistä.
Miksette opeta te muijat siellä tarhassa kohteliasiuutta, ettekö per...kele voisi!
En osaa nyt edes kirjoittaa, kädet ihan tärisee, kun vi..tu.....ttaa.
Mutta äidit, kyllä kaikissa meissä on jotain hyvää, ja kyllä ne lapset teistä tykkää. Luki kortissa sitten miten tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuontyyppisten korttien tekemiset äidille, isälle pitäisi lopettaa. Kaikilla lapsilla ei ole isää tai äitiä.
Ym sekaantuminen perhesuhteisiin mm tällaisten korttien avulla.
Hoitajat tehkööt työtään, sitähän päiväkodissa riittää.
Kortin voi tehdä myös vaikka isovanhemmalle, enolle, sedälle... Oikeastaan kelle tahansa.
Oma kokemukseni (joka ei tietenkään päde sellaisenaan muihin) on, ettei isän poissaoloa tarvinnut surra tai ihmetellä, kun äidin asenne oli pärjäävä ja isoisä tiiviisti läsnä elämässä. Isän poissaolosta ei siis tehty koskaan kotona tabua tai ongelmaa, eikä isää osannut pahemmin kaivata senkään puolesta, että elämässä oli joku muu läheinen miehen malli. Kerran yksi luokkakaveri kysyi, miksi teen isänpäiväkorttia isoisälle. "En mää tiä mis mun isä on", totesin ja jatkoin iloisesti puuhiani. Kodin asenne ja ilmapiiri vaikuttaa siis paljon siihen, miten lapsi asian kokee.
T: Isätön
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko muilla äideillä niin hauras ego, että se romuttuu jostain yhdestä kortista? Minkä ihmeen takia?
Siis mistä lähtein negatiiviset asiat on tuotu esiin onnittelukorteissa ja juhlapäivänä? Olenko missannut jotain? Onko tämä uuden sukupolven tapa? En ole koskaan törmännyt moiseen ja olen 7v lapsen äiti.
Ei ole ollut eikä ole tapana, mutta ihmettelen silti, että jonkun äitiys määrittyy yhden kortin kautta. Miten tällaiset mielensäpahoittajat pärjäävät elämässä muutenkaan? En yhtään ihmettele, mistä tämä lapsivihakohukin on saanut alkunsa, jos itsetunto on noin heikoissa kantimissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko muilla äideillä niin hauras ego, että se romuttuu jostain yhdestä kortista? Minkä ihmeen takia?
Siis mistä lähtein negatiiviset asiat on tuotu esiin onnittelukorteissa ja juhlapäivänä? Olenko missannut jotain? Onko tämä uuden sukupolven tapa? En ole koskaan törmännyt moiseen ja olen 7v lapsen äiti.
Samaa minäkin ihmettelen. Jos tämä tosiaan on normaalia ja hyväksyttävää, niin Suomen sivistyksen taso on huomattavasti alhaisempaa mitä olen koskaan uskaltanut edes pelätä. Ei hyviin käytöstapoihin kuulu loukkaaminen juhlapäivinä.
Mä haluan edelleen tietää mitä siinä ap:n kortissa tarkalleen luki. Koitin selata kaikki viestit läpi, mutta en ainakaan äkkiseltään nähnyt vastausta.
Ja joidenka mielestä on peiliin katsomisen paikka jos jotain pahaa lukee niin haloo, pitääkö se just äitienpäiväkorttiin kirjoittaa? Mulle äitienpäivä ainakin tarkoittaa tavallaan kiitosta äitiydestä ja sen tuomasta suuresta vastuusta ja mun fiilis menisi ihan totaalisesti koko päivästä jos jotain ikävää lukisi. Tehkööt jotkut haastattelut jollekkin toiselle päivälle johon suoltaa sitten äidistä ne kaikki pahat asiat. Äitienpäivään se ei kyllä todellakaan kuulu ja jos olisin hoitaja niin en ikinä voisi kirjoittaa mitään tuollaista vaan ohjaisin lapsen vastaamaan jotain positiivista.
Haluisin nähdä sen äidin jolla on aina siisti koti, aina terveellinen ruoka tarjoilla, joka ei koskaan huuda/hermostu tai koskaan käytä somea tai käytä yhtäkään päihdettä. Ainiin ja hyvin toimeentuleva ja läsnä lapselle niin fyysisesti kun henkisesti 24/7. Tai oikeastaan en halua nähdä, se olisi vain pelottava robotti, jos oikein miettii..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko muilla äideillä niin hauras ego, että se romuttuu jostain yhdestä kortista? Minkä ihmeen takia?
Siis mistä lähtein negatiiviset asiat on tuotu esiin onnittelukorteissa ja juhlapäivänä? Olenko missannut jotain? Onko tämä uuden sukupolven tapa? En ole koskaan törmännyt moiseen ja olen 7v lapsen äiti.
Ei ole ollut eikä ole tapana, mutta ihmettelen silti, että jonkun äitiys määrittyy yhden kortin kautta. Miten tällaiset mielensäpahoittajat pärjäävät elämässä muutenkaan? En yhtään ihmettele, mistä tämä lapsivihakohukin on saanut alkunsa, jos itsetunto on noin heikoissa kantimissa.
Vanhemmuutta arvostellaan muutenkin ihan älyttömästi ja etenkin äitiys on oikein suurennuslasin alla. Mitä se auttaa ketään ja mitä hyvää se tuo kenenkään elämään, että lauotaan totuuksia äitienpäivänä? Eikö niistä totuuksista voisi puhua jonain toisena päivänä? Miksi aina pitää päästä näpäyttämään? Miksi Suomessa halutaan korostaa vain sitä kaikkea pahaa ja vajavaisuutta mitä ihmisissä on, eikä sitä hyvää ja kaunista? En ole äiti, mutta olen täysin kyllästynyt tähän Suomen ilmapiiriin, missä kuvitellaan, että nolaamalla, pahoittamalla mieli ja haukkumalla saadaan kenessäkään mitään positiivista muutosta aikaiseksi.
Psykot ja narsistit erikseen, mutta suurin osa vanhemmista ei ole psykoja tai narsisteja.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko muilla äideillä niin hauras ego, että se romuttuu jostain yhdestä kortista? Minkä ihmeen takia?
Ehkä sen takia, mitä oma äiti on aina sanonut itsestä. Mun äiti ainakin piti huolen, että mä tiedän olevani täysin p*rseestä ja hän itse on hyvä, hieno, ihana, moraalinen ja kunnon ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ap. vaikuta kovin tasapainoiselta ihmiseltä.
Itse et vaikuta, koska kannatat äitien mollaamista onnittelukorteilla.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan edelleen tietää mitä siinä ap:n kortissa tarkalleen luki. Koitin selata kaikki viestit läpi, mutta en ainakaan äkkiseltään nähnyt vastausta.
Ja joidenka mielestä on peiliin katsomisen paikka jos jotain pahaa lukee niin haloo, pitääkö se just äitienpäiväkorttiin kirjoittaa? Mulle äitienpäivä ainakin tarkoittaa tavallaan kiitosta äitiydestä ja sen tuomasta suuresta vastuusta ja mun fiilis menisi ihan totaalisesti koko päivästä jos jotain ikävää lukisi. Tehkööt jotkut haastattelut jollekkin toiselle päivälle johon suoltaa sitten äidistä ne kaikki pahat asiat. Äitienpäivään se ei kyllä todellakaan kuulu ja jos olisin hoitaja niin en ikinä voisi kirjoittaa mitään tuollaista vaan ohjaisin lapsen vastaamaan jotain positiivista.
Haluisin nähdä sen äidin jolla on aina siisti koti, aina terveellinen ruoka tarjoilla, joka ei koskaan huuda/hermostu tai koskaan käytä somea tai käytä yhtäkään päihdettä. Ainiin ja hyvin toimeentuleva ja läsnä lapselle niin fyysisesti kun henkisesti 24/7. Tai oikeastaan en halua nähdä, se olisi vain pelottava robotti, jos oikein miettii..
Jos tiedät itsekin, ettei täydellistä äitiä olekaan, niin miksi syyllistyt hölmösti tehdystä kortista? Siis itse olen aivan pöllämystynyt näistä viesteistä. Tietenkin se on tökeröä kirjoittaa ikäviä asioita äitienpäiväkorttiin, mutta minä en kyllä osaa ottaa sellaisista asioista itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko muilla äideillä niin hauras ego, että se romuttuu jostain yhdestä kortista? Minkä ihmeen takia?
Siis mistä lähtein negatiiviset asiat on tuotu esiin onnittelukorteissa ja juhlapäivänä? Olenko missannut jotain? Onko tämä uuden sukupolven tapa? En ole koskaan törmännyt moiseen ja olen 7v lapsen äiti.
Ei ole ollut eikä ole tapana, mutta ihmettelen silti, että jonkun äitiys määrittyy yhden kortin kautta. Miten tällaiset mielensäpahoittajat pärjäävät elämässä muutenkaan? En yhtään ihmettele, mistä tämä lapsivihakohukin on saanut alkunsa, jos itsetunto on noin heikoissa kantimissa.
Vanhemmuutta arvostellaan muutenkin ihan älyttömästi ja etenkin äitiys on oikein suurennuslasin alla. Mitä se auttaa ketään ja mitä hyvää se tuo kenenkään elämään, että lauotaan totuuksia äitienpäivänä? Eikö niistä totuuksista voisi puhua jonain toisena päivänä? Miksi aina pitää päästä näpäyttämään? Miksi Suomessa halutaan korostaa vain sitä kaikkea pahaa ja vajavaisuutta mitä ihmisissä on, eikä sitä hyvää ja kaunista? En ole äiti, mutta olen täysin kyllästynyt tähän Suomen ilmapiiriin, missä kuvitellaan, että nolaamalla, pahoittamalla mieli ja haukkumalla saadaan kenessäkään mitään positiivista muutosta aikaiseksi.
Psykot ja narsistit erikseen, mutta suurin osa vanhemmista ei ole psykoja tai narsisteja.
Puhut aivan täyttä asiaa. Ihmettelen vaan sitä, miten monella tämä arvostelu menee ihon alle. Mulla suurin osa näistä hömpötyksistä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos, sillä tiedän olevani hyvä juuri tällaisena, enkä vertaile itseäni ideaaliin, jota kukaan ei voi saavuttaa.
Minusta on ihan normaalia pahoittaa juhlapäivänä mielensä, jos onnittelujen sijaan saa kortin, jossa moititaan. On aika sadistista, jos mietitään kaikkea sitä, millainen merkitys juhlapäiviä ja juhlittavilla on. Kannattavatko ihmiset sadismia nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan edelleen tietää mitä siinä ap:n kortissa tarkalleen luki. Koitin selata kaikki viestit läpi, mutta en ainakaan äkkiseltään nähnyt vastausta.
Ja joidenka mielestä on peiliin katsomisen paikka jos jotain pahaa lukee niin haloo, pitääkö se just äitienpäiväkorttiin kirjoittaa? Mulle äitienpäivä ainakin tarkoittaa tavallaan kiitosta äitiydestä ja sen tuomasta suuresta vastuusta ja mun fiilis menisi ihan totaalisesti koko päivästä jos jotain ikävää lukisi. Tehkööt jotkut haastattelut jollekkin toiselle päivälle johon suoltaa sitten äidistä ne kaikki pahat asiat. Äitienpäivään se ei kyllä todellakaan kuulu ja jos olisin hoitaja niin en ikinä voisi kirjoittaa mitään tuollaista vaan ohjaisin lapsen vastaamaan jotain positiivista.
Haluisin nähdä sen äidin jolla on aina siisti koti, aina terveellinen ruoka tarjoilla, joka ei koskaan huuda/hermostu tai koskaan käytä somea tai käytä yhtäkään päihdettä. Ainiin ja hyvin toimeentuleva ja läsnä lapselle niin fyysisesti kun henkisesti 24/7. Tai oikeastaan en halua nähdä, se olisi vain pelottava robotti, jos oikein miettii..
Jos tiedät itsekin, ettei täydellistä äitiä olekaan, niin miksi syyllistyt hölmösti tehdystä kortista? Siis itse olen aivan pöllämystynyt näistä viesteistä. Tietenkin se on tökeröä kirjoittaa ikäviä asioita äitienpäiväkorttiin, mutta minä en kyllä osaa ottaa sellaisista asioista itseeni.
No se just, että eikö oikeasti halutakaan ilahduttaa? Eikö sen saajan tunteista tarvitsekaan yhtään välittää? Näitä tunteita noiden korttien saaminen on ainakin itsessäni herättänyt. Olen miettinyt ketjua varten, että etsisin esimerkiksi jonkun omistani, mutta enpä lainkaan tiedä – yllätys yllätys – missä ne sijaitsevat, olen varmaan heittänyt roskiin, kun en halua, että lapset niitä aikuisina lukevat. En ainakaan itse "kyyneleet silmissä" nauranut sellaista lukiessani. Pikemminkin ahdistuin ja alkoi vain hävettää, että joku haluaa nähdä minut niin ankeassa valossa rakkaan lapseni kautta. Ei se lapsi sitten niin rakas tosiaan olekaan. En vain pysty rakastamaan lasta, jolle en ole jotenkin tosi ihana ihminen.
Oma äitini ei ollut minulle, ja sekin laitettiin minun syykseni, se on varmaan se syy.
Siis onko muilla äideillä niin hauras ego, että se romuttuu jostain yhdestä kortista? Minkä ihmeen takia?