Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattele siitä jos 28v mies asuu äitinsä kanssa?
Kommentit (18)
En kelpuuta äitin helmoissa asuvaa aikamiespoikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. Olen 30v nainen ja asun äitini omistamassa ja maksamassa asunnossa. Onko tämä sama vai eri asia? Hyvää yötä sulle.
Onko asunut kotona koko ikänsä vai palannut sinne nyt jostain käytännön syistä, onko aikomus sieltä joskus muuttaa pois. Kaikki nämä vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Onko asunut kotona koko ikänsä vai palannut sinne nyt jostain käytännön syistä, onko aikomus sieltä joskus muuttaa pois. Kaikki nämä vaikuttavat.
On. Mielenterveysongelmia ja ei töitä joten omaa kämppää ei mahdollista saada.
Tiedän tuollaisen miehen. Sen elämäntyyli ja puheet olivat sellaiset, että äijä tulee asumaan äitinsä luona vielä pitkään. Ai niin, ellei löydä naisystävää jonka luo muuttaa, omien sanojensa mukaisesti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asunut kotona koko ikänsä vai palannut sinne nyt jostain käytännön syistä, onko aikomus sieltä joskus muuttaa pois. Kaikki nämä vaikuttavat.
On. Mielenterveysongelmia ja ei töitä joten omaa kämppää ei mahdollista saada.
"Oman" kämpänhän saa vaikka Lumolta tai Satolta ja mitä näitä kaikkia nyt on, kunhan vain laittaa hakemuksen menemään. (Ja hakemuksen läpimentyä sitten tukihakemukset Kelaan.)
Ei työttömyys estä kämppää vuokraamasta. Mielenterveysongelmat, juu, mahdollisesti, jos on esim. niin paha tilanne, että kaikkien virallisten asioiden hoitaminen alkaa itkettää ja turhauttaa ja tuntuu ettei ymmärrä. Mutta kyllä työttömälle aina joku luukku löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asunut kotona koko ikänsä vai palannut sinne nyt jostain käytännön syistä, onko aikomus sieltä joskus muuttaa pois. Kaikki nämä vaikuttavat.
On. Mielenterveysongelmia ja ei töitä joten omaa kämppää ei mahdollista saada.
Kyllä monet mielenterveysongelmista kärsivät ja työttömät asuvat ihan omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asunut kotona koko ikänsä vai palannut sinne nyt jostain käytännön syistä, onko aikomus sieltä joskus muuttaa pois. Kaikki nämä vaikuttavat.
On. Mielenterveysongelmia ja ei töitä joten omaa kämppää ei mahdollista saada.
Kyllä työtönkin saa asunnon. Ja sossu voi maksaa takuuvuokran. Ja sitte rullaa asumistuki.
Serkkuni asui tuon ikäisenä virallisesti kotona, ja oli tyttöystävä ja itse työssäkäyvä ja komea. Nykyisin naimisissa ja neljän lapsen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne mielenterveysongelmat eivät ole sitä luokkaa, että tyyppi olisi sairauslomalla/eläkkeellä, vaan hän on työtön työnhakija, niin miten ne estävät yksin asumisen tai kämpän hankkimisen?
Mun poika asui kotona 28v asti. Siihen mennessä olikin säästänyt niin paljon että pystyi ostamaan itselleen kivan asunnon. Ollaan kaikki tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asunut kotona koko ikänsä vai palannut sinne nyt jostain käytännön syistä, onko aikomus sieltä joskus muuttaa pois. Kaikki nämä vaikuttavat.
On. Mielenterveysongelmia ja ei töitä joten omaa kämppää ei mahdollista saada.
Kyllä työtönkin saa asunnon. Ja sossu voi maksaa takuuvuokran. Ja sitte rullaa asumistuki.
Miksei sitten kaupungilta saa asuntoa vaikka on hakemus?
Käy sääliksi. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta, mutta jos koko ikänsä asunut kotona, niin tod. näk. jollain tavalla syrjäytynyt. Voi olla tosin myös viisas säästäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kaveri (tai oikeastaan enää tuttu tässä vaiheessa) on tällainen – oli kyllä innoissaan muuttamassa pois jokunen vuosi sitten, kun oli *näin* lähellä, että olisi saanut kämppiksen (joka oli jo asunut ennen yksikseen, mutta halusi muuttaa kalliimpaan kaupunkiin ja etsi aloitusratkaisuksi kämppistä). Mutta kun ne suunnitelmat kariutuivatkin, niin yhtäkkiä ei voikaan muuttaa, "kun pitää auttaa vanhenevia vanhempia".
Suunnilleen kädestä pitäen on näytetty miten kämpän vuokraaminen, tukien hakeminen, sähkö- ym. sopimusten solmiminen tapahtuu, mutta "ei voi, ei pysty". Kämppistely olisi käynyt, jos/kun joku muu olisi hoitanut kaiken tämän.
... Ei tosin ole niin surullinen tapaus kuin eräs toinen peräkammarinpoika, joka ei työssäkäymisestä ja päällispuolisesta "elämässä pärjäämisestään" huolimatta vain ottanut muuttaakseen pois, niin lopulta tämän ÄITI muutti pois, kun poika alkoi lähestyä 30:tä...
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta.
Eihän työttömänä edes saa helposti kämppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asunut kotona koko ikänsä vai palannut sinne nyt jostain käytännön syistä, onko aikomus sieltä joskus muuttaa pois. Kaikki nämä vaikuttavat.
On. Mielenterveysongelmia ja ei töitä joten omaa kämppää ei mahdollista saada.
"Oman" kämpänhän saa vaikka Lumolta tai Satolta ja mitä näitä kaikkia nyt on, kunhan vain laittaa hakemuksen menemään. (Ja hakemuksen läpimentyä sitten tukihakemukset Kelaan.)
Ei työttömyys estä kämppää vuokraamasta. Mielenterveysongelmat, juu, mahdollisesti, jos on esim. niin paha tilanne, että kaikkien virallisten asioiden hoitaminen alkaa itkettää ja turhauttaa ja tuntuu ettei ymmärrä. Mutta kyllä työttömälle aina joku luukku löytyy.
Jos on maksuhäiriömerkintöjä, ei löydy. Varsinkaan jos maksuhäiriöt ovat vuokrarästejä. Työttömyys itsessäänkään ei ole kovin suuri valttikortti vuokramarkkinoilla.
Riippuu, mitkä ovat hänen syynsä asua siellä ja millainen tyyppi muuten on.