Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joiden äitienpäiväviikonloppu on pelkkää raatamista?
11.05.2019 |
Mulla on, koska se menee siihen että siivoan ja laitan tarjottavia kun omat vanhempani ja miehen vanhemmat ja miehen mummot tulevat meille syömään tai kahville. Mies on jostain kohtalon ivasta töissä aina äitienpäiväviikonlopun, eli kaikki hommat on mulla. Ei, ei tule minulle aamiaista vuoteeseen, ei ole jonkun muun laittamia päivällisiä. Ei. On siivousta, siivousta, siivousta, ruuan laittoa ja leipomista. Tämä on aina ollut näin ja on niin kauan kuin isovanhemmat ovat elossa (vakavasti sairaita kaksi heistä).
Lapset 3 kpl ovat poikia, ja varmaankin huonosti kasvatettuja koska nukkuvat pitkään ja yleensä unohtavat koko päivän. EI heitä kiinnosta tehdä mitään asian eteen. Mies on fiksu, sitä korttia ei nyt kannata nostaa, on aina työreissussa koko tämän ajan, eikä sitä voi itse valita.
Nyt täällä siis kyselen vertaistukea.
Kommentit (56)
Joo on. Raadan aamusta iltaan pikkuvauvan yksinhuoltajana olemattomilla yöunilla perusarkea myös äitienpäiväsunnuntaina. Kyseinen päivä ei eroa muista päivistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan ennen kuin palsta sulkeutuu: kyllä, naimaton (ja lapseton) keski-ikäinen tytär/sisko/täti/isotäti on oikein näppärä piika, mutta vain vanhempieni eliniän, sitten loppuu!
Minua äitienpäivä ärsyttää aina, vaikka ei tarvitse edes passata sukulaisia. Olen tyytymätön kotitöiden yms. jakoon meillä ja äitienpäivänä tilanne oikein korostuu. Tulee fiilis, että jos mä hoidan ruokailut (ja monet muut asiat) 364 päivää vuodessa, niin eivätkö muut voisi hoitaa sitä yhtä päivää. Mutta ei onnistu. Ei kaikista pyynnöistä ja aiempien vuosien kyynelistä huolimatta. Olen yrittänyt monenlaista taktiikkaa. Välillä "en ole marttyyri" vaan tyynesti tehnyt ruoan ja ollut sanomatta mitään. Välillä olen ollut tekemättä mitään (muuta kuin hakenut ainekset kaupasta ja ideoinut ruoan ja pyytänyt moneen kertaan, että tehdään ruoka yhdessä) ja odottanut muiden osallistumista. Tästä on tullut iso riita kun lapset ovat itkeneet ja kiljuneet että on nälkä ja lopulta mies on karjaissut porukan keittiöön. Tänään ajattelin valmistella ruoan uuniin itsekseni, ilman valitusta. Kun eilen kysyin, haluavatko leipoa minulle jotain, niin mies käski ostamaan pakastekakun. Kakku on nyt pakastimessa. Pahaa mieltä lietsoakseni en ota sitä sulamaan. Hoitakoon asian. Tiedän että kukaan ei sitä muista ennen muin on syömisen aika. Godellakin olen pyytänyt, sanonut ja ehdottanut, että voisivat kerrankin auttaa. Ei merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs olet lammas, ja kutsut sukulaisvanhukset päivälliselle? Jätä väliin, tai säästä ja vie koko porukka ulos syömään.
Paras olisi sanoa miesväelle, että he hoitavat suvun äitienpäivätarjoilut. Painokkaasti, ajoissa. Voi olla että päädytte ABC:n raastepöytään
Minkä ikäisiä poikasi ovat? Ette kai miehen kanssa ole kasvattaneet heistä vätyksiä, jotka luulevat että kotitöiden tekeminen ei kuulu miehille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua äitienpäivä ärsyttää aina, vaikka ei tarvitse edes passata sukulaisia. Olen tyytymätön kotitöiden yms. jakoon meillä ja äitienpäivänä tilanne oikein korostuu. Tulee fiilis, että jos mä hoidan ruokailut (ja monet muut asiat) 364 päivää vuodessa, niin eivätkö muut voisi hoitaa sitä yhtä päivää. Mutta ei onnistu. Ei kaikista pyynnöistä ja aiempien vuosien kyynelistä huolimatta. Olen yrittänyt monenlaista taktiikkaa. Välillä "en ole marttyyri" vaan tyynesti tehnyt ruoan ja ollut sanomatta mitään. Välillä olen ollut tekemättä mitään (muuta kuin hakenut ainekset kaupasta ja ideoinut ruoan ja pyytänyt moneen kertaan, että tehdään ruoka yhdessä) ja odottanut muiden osallistumista. Tästä on tullut iso riita kun lapset ovat itkeneet ja kiljuneet että on nälkä ja lopulta mies on karjaissut porukan keittiöön. Tänään ajattelin valmistella ruoan uuniin itsekseni, ilman valitusta. Kun eilen kysyin, haluavatko leipoa minulle jotain, niin mies käski ostamaan pakastekakun. Kakku on nyt pakastimessa. Pahaa mieltä lietsoakseni en ota sitä sulamaan. Hoitakoon asian. Tiedän että kukaan ei sitä muista ennen muin on syömisen aika. Godellakin olen pyytänyt, sanonut ja ehdottanut, että voisivat kerrankin auttaa. Ei merkitystä.
Törkeää, että joudut PYYTÄMÄÄN miestä tekemään ruoan edes yhtenä päivänä vuodessa, kun oikeasti hänen pitäisi tehdä se täysin oma-aloitteisesti 182 päivänä jotta ruoanlaittovuorojen jako olisi oikeudenmukainen.
Jos tilanne on myös ensi vuonna tämä, niin mitä jos vain ilmoittaisit että mies on taas töissä joten äitienpäiväkahveja ei nyt olekaan, katotaan joku muu päivä sitten kun mies on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen, että aika monella äidillä on, raatamista.
Omat aikuiset lapset ovat töissä ja viettävät omiakin äitienpäiväiä, kahdelle edellisen sukupolven äidille olen ainoa joka kykenee äitienpäivää laittamaan.
Joskus yritettiin porukalla käydä syömässä ravintolassa niin silloin vielä elänyt isomummo ei lainkaan ymmärtänyt mitä järkeä siinä on. Ja nyt seuraava sukupolvi on kunnossa, että on kiva välillä päästä pitkälleen.
En erityisesti ajattele raatavani, mutta eihän tämä mikään rentouttava viikonloppu ole, ennenkuin koko väki on koolla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan hirveä läävä, hometta kasvaa ja kakkavaippoja kattoon saakka. Joudun tilaamaan puskutraktorin että pääsen makkarista olohuoneeseen. Tämä on aivan kamalaa. Meillä on krokotiileja terassilla, kärmeksiä eteisessä ja rotat juoksee keittiössä. SIksi olen aivan kaaoksessa tämän elämäni kanssa. Onneksi teillä muilla on asiat paremmin. PUS. ap
Ei kun hyvä. Sana kärmeksiä hymyilytti ja ensimmäinen positiivinen viesti ketjussa. Kiitos sinulle tuntematon, ihana veto kääntää mielikuvat. Ja alapeukkujen määrästä näkyi kuinka tosikkoja äipät ovat ja kuinka vaikea heitä on miellyttää. Ei, en ole mies enkä kirjoittanut sitä viestiä ite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärmes oli hauska, pappani käytti sitä. Tuli ihan ikävä.
Tsemppiä ap ja se toinen jonka osti pakastekakun.
Olen feministi, ja meillä tehdään 50:50. Silti mies jaksaa minua. Sanoin jo alkuaikoina etten ole ns vaimomatskua. Kun esikoinen syntyi meillä oli vkl molemmilla yksi aamu kun sai nukkua. Kun mies tuli töistä oli vaipanvaihtovuorot, juhlimisvuorot yms yms.
Nyt odotan sängyssä, että ne tulevat lasten kanssa onnittelemaan.
Kiitän tästä sukuni vahvoja naisia. Vain äidinäiti oli kiltti ja alistuva, mutta onnekseni olen perinyt tyrannipapan geenejä vähän (myös sen kiltin joka käytti sanaa kärmes, joten en halua alistaa ketään).
Ap, suosittelen myös tuota äitienpäivänsiirtoa, tuttuni siirtävät myös jouluaattoa välillä.
Ja pakastekakku, tee jotain kivaa ystävien kanssa. Katoa äitienpäiväksi kotoa, kun et arvostusta saa. Jos ei kavereita ole, niin mene kahville, ostoksille ja metsäretkelle. Osta itsellesi iso kukka, hyvä kirja ja suklaata. Mene kirjan maailmaan.
Ei tuossa muuten mitään ihmeellistä, tottakai kutsutte isovanhemmat ja vanhuksia kestitään ja mies on töissä jos on, mutta herranjumala miten huonosti kasvatettuja lapsia?!
Poikasi ovat ilmeisesti todella empatiakyvyttömiäkin, jos eivät tee vähintään puolia niistä hommista mitä sinä teet kun ne vanhukset tulee.
Normaalit lapset tuovat äidille sen aamupalan sänkyyn, ja tekevät osansa siivouksesta ja ruoanlaitosta ym.
Onneksi olkoon, olette kasvattaneet tulevia miesvauvoja!
Hitto, että mulla ärsyttää tuollaiset vanhemmat.
Tehdään lapsia, muttei kasvateta niitä.
Hyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No. Olen yh, joten vaihtoehdot on tehdä itse tai jättää tekemättä. Valitsen ekan. Minusta olisi ihanaa kutsua läheiset kylään, mutta he asuvat kaukana, joten kutsuin toisen yh-äidin kylään.
Siivosin lasten kanssa vähän, loput sotkut saa olla. Kakku otetaan pakastimesta ja koristellaan marjoilla. Jotenkin asiat suhteutuvat, kun olen lähiaikoina menettänyt läheisen ja lapseni on joutunut ravaamaan sairaaloissa. Tehdään mikä pystytään ja ollaan toisistamme onnellisia.
Kuka sinulle asettaa nuo paineet? Voisiko jostain kohden löysätä niin, että kaikilla olisi mukavaa, myös sinulla?
Ei voi löysätä koska AP rakastaa olla marttyyri.
Huh mitä elämää jotkut elää, ei käy kateeksi.
Harmi vain, että jotkut lapset kasvavat tuollaisten ihmisten hoteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo pitkään skipannut nämä päivät ja suosittelen muillekin. Menen ystävieni kanssa tai joskus perheenäkin esim. laivalle, kylpylään, ulkomaille, vuokramökkiin saaristoon tms. Nytkin ollaan kotikaupungin kylpylässä oltu yötä perheen kesken. Aamupalalla kippistettiin ja syötiin tarjolla ollutta kakkua. Se oli itselleni ihan riittävästi, en tarvitse muita huomionosoituksia. Nyt mennään vielä altaalle, syömään ja sitten kotiin, ajattelin katsoa yhden leffan ja illalla Selviytyjät. Kivan rento viikonloppu.
Mä oon itse töissä la+su, eli en ole palvelemassa ketään, mutta en myöskään juhli.
Ap, laita lapset hommiin. Sinä teet ruoat (tai ostat valmiina kaupasta) ja lapset siivoavat. Tee lista muutamasta tärkeimmästä asiasta, mitkä haluat, että lapset siivoavat. Esim tavarat paikoilleen, roskat, imurointi ja lattioiden pesu. Jos purnaavat, sano ettei kahvipöytään ole asiaa, jos ei hoida hommista omaa osaansa ja että se on heidän äitienpäivälahja sinulle. Laittakaa musiikki soimaan ja pitäkää samalla hauskaa.
Mitään juhlasiivousta ei kannata ruveta sukulaisten takia tekemään. Jos tarkoitus oli tehdä ruokaa, voit ihan hyvin muuttaa sen pelkäksi kahvitteluksi. Ostat jotain valmista pasteijaa, patonkia, macarons-leivoksia ja kakun tms. kaupasta. Perustelet vain, että olet ollut väsynyt viime aikoina.