Millainen naisen pitäisi olla, jotta voisi saada uusia ystäviä?
Kertokaa käytännön ominaisuuksia/vinkkejä. Haluan muuttua. Mulla ei ole ainoatakaan ystävää ja ainoa ystäväni hylkäsi (syytä en tiedä ja hänellä on noin 10 muuta läheistä ystävää).
T. Erittäin epäsuosittu nainen
Kommentit (36)
Olen huomannut seuraavanlaisten naisten saavan helposti ystäviä porukassa kuin porukassa:
- Turvallinen luonne, sellainen kiltihkö, muttei mikään avuton roikkuja.
- Hauskat jutut ja hyvää viihdettä.
- Esittelykelpoisen näköinen, mutta osa tosiaan vierastaa jos on liian kaunis.
- Kyselee ja on kiinnostunut toisesta, muttei epäkunnioittavan utelias.
- Itsevarma ja paljon muita kehuva.
- Lämmin ja empaattinen.
- On aktiivinen järjestämään tekemistä ja kyselemään kahville, ilman tunkeilua.
- Ympärillään ihmisillä on helppo ja kiva olla.
Mutta loppujen lopuksi kyse on tuurista, tapaako sattumalta niitä oman tyylisiään ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut seuraavanlaisten naisten saavan helposti ystäviä porukassa kuin porukassa:
- Turvallinen luonne, sellainen kiltihkö, muttei mikään avuton roikkuja.
- Hauskat jutut ja hyvää viihdettä.
- Esittelykelpoisen näköinen, mutta osa tosiaan vierastaa jos on liian kaunis.
- Kyselee ja on kiinnostunut toisesta, muttei epäkunnioittavan utelias.
- Itsevarma ja paljon muita kehuva.
- Lämmin ja empaattinen.
- On aktiivinen järjestämään tekemistä ja kyselemään kahville, ilman tunkeilua.
- Ympärillään ihmisillä on helppo ja kiva olla.Mutta loppujen lopuksi kyse on tuurista, tapaako sattumalta niitä oman tyylisiään ihmisiä.
Järkyttäviä vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä vaatimuksia.
Ei ollut tarkoitus olla vaatimuksia, vaan huomioita. Olettaisin että yleensä ystävien saaminen on kaikille vähän hankalaa, tälläisten ihmisten olen huomannut saavan ystäviä helposti.
Ei todellakaan saa ottaa vaatimuksina!
Vierailija kirjoitti:
Mullakin uudet ystävät hakusessa. Mietipä vaikka millainen olisi oma ihanneystäväsi? Luultavasti aika samansuuntaisia asioita haluavat kuin sinä.
Itse viihdyn seuraavanlaisten naisten seurassa: Saa oloni tuntumaan positiiviselta, iloiselta, tai vähintään hyvältä. Osaa vastavuoroisuuden; esimerkiksi kuuntelee minun asiani, kertoo myös omistaan. On luotettava ja "minun puolellani". Yhteydenpito tarve on molemmilla sopiva, ei kummallakaan olo että toinen tunkee iholle tai on liian etäinen.
Hauskuudesta ja spontaaniudesta plussaa, mutta tunnen ihania ihmisiä ilman näitä ominaisuuksia.
Itse tykkäisin tehdä naisellisia tyttöjen juttuja, mutta Suomessa näitä välillä katsotaan alaspäin. Iso plussa olisi halu hupsutella tyttöjen juttuja. <3
Mullakin vähän samansuuntaisia ajatuksia, mutta hauskuus ja spontaanius eivät myöskään ole välttämättömiä ominaisuuksia. Naisellisista tyttöjen jutuistakaan en hirveästi ikävä kyllä innostu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut seuraavanlaisten naisten saavan helposti ystäviä porukassa kuin porukassa:
- Turvallinen luonne, sellainen kiltihkö, muttei mikään avuton roikkuja.
- Hauskat jutut ja hyvää viihdettä.
- Esittelykelpoisen näköinen, mutta osa tosiaan vierastaa jos on liian kaunis.
- Kyselee ja on kiinnostunut toisesta, muttei epäkunnioittavan utelias.
- Itsevarma ja paljon muita kehuva.
- Lämmin ja empaattinen.
- On aktiivinen järjestämään tekemistä ja kyselemään kahville, ilman tunkeilua.
- Ympärillään ihmisillä on helppo ja kiva olla.Mutta loppujen lopuksi kyse on tuurista, tapaako sattumalta niitä oman tyylisiään ihmisiä.
Järkyttäviä vaatimuksia.
Lähinnä tämä kuulostaa sellaiselta tasapainoiselta, hyvät sosiaaliset taidot omaavalta ihmiseltä. Ne nyt yleensä ovat hyviä ystäviä lähes kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä vaatimuksia.
Ei ollut tarkoitus olla vaatimuksia, vaan huomioita. Olettaisin että yleensä ystävien saaminen on kaikille vähän hankalaa, tälläisten ihmisten olen huomannut saavan ystäviä helposti.
Ei todellakaan saa ottaa vaatimuksina!
Joo, varmasti tuollaiset saa ystäviä joka paikasta, mutta jotta omaa tuollaisen persoonan, täytyy olla syntynyt hyvään ja rakastavaan perheeseen, jossa vanhemmat kohtelee empaattisesti jne jotta ihmiselle kehittyy hyvä itsetunto, lämmin, empaattinen ja ei-roikkuva identiteetti. Sitten pitää olla elänyt elämä, jossa ei ole juurikaan suuria traumoja/vastoinkäymisiä (seks hyväksikäyttö lapsena, rais kaus aikuisena jne) , sillä ne vievät tehokkaasti persoonasta tasapainoisuutta ym. Eli tähtien pitää olla todella kohdallaan, jotta tuommoiseksi ihmiseksi edes päätyy. Ainahan voi esittää vaikka mitä, mutta aitous on ilmeisesti yksi "vaatimus".
Kaikki entiset ystävät on kadonneet johonkin. Kun ei ole seurustelukumppania, ei kutsuta enää mihinkään, enkä ole niin kiinnostava että mulle viitsittäis soittaa ja kysyä kuulumisia.
On noloa ja häpeällistä olla yksin, suhteet on vain karisseet syystä tai toisesta.
Viiskymppisen sinkkunaisen elämä on yksinäistä. Lomat ja festarireissut mennään omillaan. Välillä ahdistaa tosi paljon ja on surullinen olo. Onneksi on lapset jotka antavat sisältöä elämään.
Mutta silti olen kiitollinen että olen suht terve ja työkykyinen ja voin nauttia ympäröivästä maailmasta. En halua katkeroitua, ehkä vielä tapaan ihmisen jonka kans on hyvä olla.
Lapsien lennettyä pesästä huomasi hyvin konkreettisesti mitä on olla yksin. Aivan hukassa, kun ei ole omaa elämää koskaan elänyt kuin muiden kautta, niin nyt sen aloittaminen on kummallisen vaikeaa ja motivaation löytäminen yksinäisenä sinkkuna on kadonnut.
Aikaisemmin minun oli helppoa olla luontevasti ystävällinen ja mukava. Ikävät kokemukset ystävyyssuhteissa ovat saaneet minut kuitenkin jotenkin pinnistelemään ystävällisyyden kanssa. Vahtaan joka sanaa, ja mietin että voi ei nyt taisin ilmaista itseäni jotenkin hassusti tai tylysti. Ystävystyminen käy siis nykyään työstä. En olekaan pitkään aikaan saanut mitään hyvänpäiväntuttuja parempia kavereita.
Tuntuu, että niin moni ihminen haluaisi vain kuunteluseuraa ja positiivista pöhinää. Ihan tavallinen läsnäoleminen ja aito kiinnostus sekä vuorovaikutuksen molemminpuolisuus ei oikein kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin minun oli helppoa olla luontevasti ystävällinen ja mukava. Ikävät kokemukset ystävyyssuhteissa ovat saaneet minut kuitenkin jotenkin pinnistelemään ystävällisyyden kanssa. Vahtaan joka sanaa, ja mietin että voi ei nyt taisin ilmaista itseäni jotenkin hassusti tai tylysti. Ystävystyminen käy siis nykyään työstä. En olekaan pitkään aikaan saanut mitään hyvänpäiväntuttuja parempia kavereita.
Tuntuu, että niin moni ihminen haluaisi vain kuunteluseuraa ja positiivista pöhinää. Ihan tavallinen läsnäoleminen ja aito kiinnostus sekä vuorovaikutuksen molemminpuolisuus ei oikein kiinnosta.
Joo, minua ei yhtään kiinnosta olla mikään yhdennaisen viihdetoimisto, jonka pitää olla koko ajan pirteä, positiivinen ja energinen show-apina. Kaikkea pitäisi olla jatkuvasti myös ihastelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä vaatimuksia.
Ei ollut tarkoitus olla vaatimuksia, vaan huomioita. Olettaisin että yleensä ystävien saaminen on kaikille vähän hankalaa, tälläisten ihmisten olen huomannut saavan ystäviä helposti.
Ei todellakaan saa ottaa vaatimuksina!
Joo, varmasti tuollaiset saa ystäviä joka paikasta, mutta jotta omaa tuollaisen persoonan, täytyy olla syntynyt hyvään ja rakastavaan perheeseen, jossa vanhemmat kohtelee empaattisesti jne jotta ihmiselle kehittyy hyvä itsetunto, lämmin, empaattinen ja ei-roikkuva identiteetti. Sitten pitää olla elänyt elämä, jossa ei ole juurikaan suuria traumoja/vastoinkäymisiä (seks hyväksikäyttö lapsena, rais kaus aikuisena jne) , sillä ne vievät tehokkaasti persoonasta tasapainoisuutta ym. Eli tähtien pitää olla todella kohdallaan, jotta tuommoiseksi ihmiseksi edes päätyy. Ainahan voi esittää vaikka mitä, mutta aitous on ilmeisesti yksi "vaatimus".
Aitous tarkoittaa yleensä aitoutta sopivissa määrin.. Eli ei liikaa esitystä, mutta hieman kuitenkin. Ei esimerkiksi mitään suoranaista räikeää valehtelua. Ihan vain näin välikomennttina tuohon yhteen lauseeseen.
Tottahan sinänsä on, että tälläinen ihminen on syntynyt onnellisten tähtien alla. Voi olla kuitenkin, että jos on kovin onnellisten tähtien alla syntynyt, ei osaa eläytyä toisenlaisen historian omaavan asemaan, siksi on kuitenkin ärsyttävä omalla tavallaan. Samanlainen historiakin voi yhdistää.
Jaa. Mä tykkään melkein kaikista ihmisistä. Ehkä se on myös syy siihen, että saan kavereita helposti. En nirsoile.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mä tykkään melkein kaikista ihmisistä. Ehkä se on myös syy siihen, että saan kavereita helposti. En nirsoile.
Ongelma onkin saada ne muut tykkäämään itsestä. Ei riitä se, että itse tykkäisi viettää aikaa kaikkien kanssa, ainakaan minulla. Pitää olla tietynlainen.
Olen huomannut, että minusta pidetään vain kun olen kännissä/maaninen. Tällöin olen pirteä, energinen, positiivinen, hauska, rakastan koko maailmaa. Kun olen "oma itseni" eli vetäytynyt, arka, hiljainen, neuroottinen, alakuloinen, huolestunut, niin tyhjää on.
Olen positiivinen,iloinen,hauska,kekseliäs ystävien keskuudessa.Oli samanlaista ystävien seuraa,kunnes ikää tuli lisää ja halusin hieman rauhoittua,luonnollisesti.Ystäväni eivät pitäneet muutoksestani ,jäin yksin,sulkivat ystäväpiirin ulkopuolelle.Uusia ystäviä en ole saanut ja olen miettinyt sitä,pitäisikö olla nuorempana useita erilaisia "ystävyysryhmiä" jolloin muutoksen tullessa et jäisi täysin yksin...?
No minä ainakin myönnän olevani vaativa, enkä kyllä aio kriteerejäni laskeakaan. Ihan mukava tyyppi olen kaikille, lojaali ja empaattinenkin, mutta juuri sen vuoksi onkin erityisen tärkeää vetää raja siihen, millaista vuorovaikutusta ja ystävyyttä haluaa vapaa-ajallaan vaalia... Ei enää toisille pelkkänä kuuntelijana toimimista, sievistelyä tai muottiin taipumista minulle kiitos.
Vanhoja tuttavia löytyy kourallinen, mutta *sitä oikeaa* ystävää odotan vielä vastaan käveleväksi.
Mä oon netistä jonkun verran etsinyt uusia kavereita (n. 30-45-vuotiaita naisia) ja joitakin tavannutkin, mutta yksi iso ongelma on se, että suurin osa tuntuu etsivän nimenomaan baariseuraa. Mua ei sellainen juuri kiinnosta, voin ehkä pari kertaa vuodessa innostua lähtemään, mutta usein yhteydenpito tuntuu sitten hiipuvan, kun en olekaan innostunut lähtemään yökerhoon kerran kuukaudessa.