Millainen naisen pitäisi olla, jotta voisi saada uusia ystäviä?

Up

Mulle on ollut aina todella vaikeaa tutustuminen naisiin kavereina. Jotenkin tulee sellainen olo, että naiset pitävät mua jotenkin "nolona" ja katselevat mua halveksivasti nenänvarttaan pitkin. Kuitenkin olen kiltti, korrekti ja ystävällinen, joskus vähän muodollinen ja etäinen. Olisiko ideoita? (Oma sosiaalinen arviointikykyni on huono ja epäilen jopa jotain lievää Aspergerin syndroomaa itselläni).

Kiva, hyvä kuuntelija. Mielellään ei liian kaunis ja turhamainen.

Kertoisin, jos tietäisin. Minulla on pari hyvin vanhaa tuttua, joiden kanssa käyn kerran pari vuodessa kahvilla. Uusia kavereita, saati ystäviä, en ole löytänyt pariinkymmeneen vuoteen. Osaan kyllä jutella ihmisten kanssa ja erityisesti huuorintajuani on kehuttu, mutta ei minulla taida olla kovin paljon annettavaa.

Mullakin uudet ystävät hakusessa. Mietipä vaikka millainen olisi oma ihanneystäväsi? Luultavasti aika samansuuntaisia asioita haluavat kuin sinä.

Itse viihdyn seuraavanlaisten naisten seurassa: Saa oloni tuntumaan positiiviselta, iloiselta, tai vähintään hyvältä. Osaa vastavuoroisuuden; esimerkiksi kuuntelee minun asiani, kertoo myös omistaan. On luotettava ja "minun puolellani". Yhteydenpito tarve on molemmilla sopiva, ei kummallakaan olo että toinen tunkee iholle tai on liian etäinen.

Hauskuudesta ja spontaaniudesta plussaa, mutta tunnen ihania ihmisiä ilman näitä ominaisuuksia.

Itse tykkäisin tehdä naisellisia tyttöjen juttuja, mutta Suomessa näitä välillä katsotaan alaspäin. Iso plussa olisi halu hupsutella tyttöjen juttuja. <3

Vierailija kirjoitti:

Kiva, hyvä kuuntelija. Mielellään ei liian kaunis ja turhamainen.

Miksei saa olla liian kaunis? :D

Olemalla aito, vilpitön ja välittävä vedät samankaltaisia henkilöitä puoleesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva, hyvä kuuntelija. Mielellään ei liian kaunis ja turhamainen.

Miksei saa olla liian kaunis? :D

Naiset on kateellisia. Pistin vaan faktat pöytään, kauniin on vaikeampi löytää ystäviä kuin tavallisen. Toki jotkut naiset kestää kauniinkin ystävän ja paljon on väliä myös persoonallisuudella.

Mukava ja sosiaalinen. Hyviä käytöstapoja ja kiinnostusta muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Olemalla aito, vilpitön ja välittävä vedät samankaltaisia henkilöitä puoleesi. 

Plus narsisteja!

Positiivisuus on tärkeitä. Aito positiivisuus. Tietenkin elämän vastoinkäymiset kuten vaikka leskeksi jääminen saa näkyä naamasta. Mutta suurin piirtein hyväntuulista ja mukavaa seuraa.

Olemalla omaitsensä?

Vierailija kirjoitti:

Kiva, hyvä kuuntelija. Mielellään ei liian kaunis ja turhamainen.

Tarkoittaako hyvä kuuntelija sitä, että ei liian innokkaasti ole tarjoamassa neuvoja erilaisiin tilanteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemalla aito, vilpitön ja välittävä vedät samankaltaisia henkilöitä puoleesi. 

Plus narsisteja!

Toki tuokin vetää narsisteja puoleensa, mutta tärkeintä narsisteille on, että on uhrsutuvainen/valmis asettamaan toisen edun itsensä edelle vaikka se olisikin epäreilua ihan vain kiltteyttään = ei kykene pitämään puoliaan

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva, hyvä kuuntelija. Mielellään ei liian kaunis ja turhamainen.

Miksei saa olla liian kaunis? :D

Miten määritellään "liian kaunis" kaverimielessä? Pitääkö olla missi tai tehdä aktiivisesti mallin töitä? Vai onko liian paha juttu, jos on vain hoikka, hyväkroppainen, paksuhiuksinen ja naamastaan ihan jees? Itse kyllä vähän jännitän todella kauniita naisia; ajattelen, että en ole heidän tasoaan. Mutta mä oonkin epäsuosittu hissukka muutenkin.

Itsellänikin on sama ongelma. Tuntuu että miehillä on helpompaa löytää kavereita, niille kun kelpaa kuka tahansa kaveriksi. Tosin miesten suhteet on harvoin sitten kovinkaan läheisiä, ainakin omalla miehelläni on lähinnä perseilykavereita.

Mutta huomaan kyllä myös itse olevani hirmu tarkka, että kenen kanssa pyörin... Enkä tykkää jokaisesta vastaan tulevasta naisesta. Joten tuota saan kai kokea itsekin.

Ainakin itse olen saanut ystäviä ihan olemalla oma itseni. Olen ääri-introvertti ja muutenkin aika erikoinen luonteeltani, mutta eipä tuo ilmeisesti ole haitannut. Varmaan olennaisinta on, että hyväksyn itsekin ystäväni sellaisina kuin ovat, kunnioitan heitä ja olen aina lojaali heitä kohtaan.

Onnekkaita olette te, joille "olla oma itsensä" tarkoittaa, että saa kavereita. :D

Sama juttu mulla. Mua kyllä lähestytään ja tuntuu että tykätään, mutta koskaan näistä ei kehkeydy yhteydenpitoa, vaikka numerot olisi vaihdettu. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva, hyvä kuuntelija. Mielellään ei liian kaunis ja turhamainen.

Miksei saa olla liian kaunis? :D

Miten määritellään "liian kaunis" kaverimielessä? Pitääkö olla missi tai tehdä aktiivisesti mallin töitä? Vai onko liian paha juttu, jos on vain hoikka, hyväkroppainen, paksuhiuksinen ja naamastaan ihan jees? Itse kyllä vähän jännitän todella kauniita naisia; ajattelen, että en ole heidän tasoaan. Mutta mä oonkin epäsuosittu hissukka muutenkin.

Varmasti jännität turhaan. Mulle kerran joku kaveri sanoi, kun harmittelin että ollaan vietetty niin vähän aikaa yhdessä. "Joo ku mua jännittää tuo teidän hoikkien, kauniiden naisten kerho." En ollut ihan tajunnut kuuluvani moiseen kerhoon, tai varsinkaan olettanut että kaverini ei olisi laskenut itseään kauniiksi. (Suomeksi: Ei ollut olemassa mitään hoikkien ja kauniiden kerhoa kuin hänen päässään.)

Vierailija kirjoitti:

Onnekkaita olette te, joille "olla oma itsensä" tarkoittaa, että saa kavereita. :D

Niinpä! "Ole oma itsesi" annetaan joka asiaan neuvoksi.

Mutta sillä tarkoitetaan että "hei, on ihan ok, että kuuntelet joka päivä kamarimusiikkia", tai "voit ihan hyvin värjätä hiuksesi vaaleanvihreäksi, älä stressaa".

Ei suinkaan että "ole vain masentunut, ahdistunut, apaattinen, vähäenerginen ja läheisriippuvainen itsesi, niin saat ystäviä, miehiä ja töitä- riittää että olet Oma Itsesi!"

Yeah right.