Mies vaatii yhteishuoltajuutta vaikka ei ole lapsesta kyllä kinnostunut

Yksin tai yhteishuoltajuudella ei ole mitään merkitystä tapaamisiin tai elatukseen. Ne on erikseen sovittavia asioita. Huoltajuus koskee vain lapsen asioiden hoitamista ja käytännössä juuri lupa-ja passiasiat.

Oikeaa yksinhuoltajuutta voi olla vaikea saada.

Käytännössä melkein kaikki puhekielen yksinhuoltajat ovat yhteishuoltajia.

Vierailija kirjoitti:

Oikeaa yksinhuoltajuutta voi olla vaikea saada.

Käytännössä melkein kaikki puhekielen yksinhuoltajat ovat yhteishuoltajia.

Ja sitten taas yhteishuoltajista suurin osa on yksinhuoltajia, mutta ei lain edessä. Jotenkin surullisella tavalla koomista.

Käytännössähän avopareilla on lähes aina yhteishuoltajuus, kun sitä suositellaan aina, kun käydään ns. tunnustamassa lapsi (siis lapsen isän isyys).

Sitä onkin sitten erittäin vaikea purkaa jälkeenpäin, jos tuleekin ero.  

En tiedä, onko sillä normitapauksissa mitään merkitystä.  Joissakin tapauksissa voi kuitenkin olla.  Lähinnä tulee mieleen ystäväni tapaus, jossa ero tuli miehen aivan tolkuttoman rahankäytön takia.  Ystäväni halusi avata lapselleen pankkitilin, johon olisi säästänyt lapselle rahaa.  Mutta se kaatui sitten tähän yhteishuoltajuuteen, miehellä olisi ollut pääsy lapsen tilille ja sen tietää kuinka siinä olisi käynyt.  Ystäväni laittoi sitten omiin nimiinsä toisen tilin lasta varten.  

Olen kuullut tuollaisesta passin panttaamisestakin, muussa yhteydessä.  Eli kai niinkin jotkut voi tehdä.  Jos ero on ollut riitaisa, niin kaikkia kiusaamiskeinojahan sitten käytetään, vaikkei niissä mitään järkeä olekaan.  

On olemassa isiä, jotka ei pätkääkään välitä lapsensa asioista eikä lapsestakaan.  Mitä ihmeen tarkoitusta heidän kohdallaan palvelee mikään yhteishuoltajuus?  Kunhan saavat retostella asiasta, näyttää paremmalta muiden ihmisten silmissä.

Sanoisin ainakin kaikille niille, jotka tekee lapsen jonkun muslimimaan edustajan kanssa, että ei missään tapauksessa sitten sitä yhteishuoltajuutta!  Jos sen vaan pystyy välttämään ja jos ei mennä naimisiin.  Avioliitossa se taitaa tulla automaattisesti.  Olkoon rakkaus miten suurta tahansa, niin järki voittakoon.

Jos on yhteishuoltajuus, etävanhempi voi estää esim ulkomaanmatkat.

Oma kokemus on, että mieheni ja hänen ex vsimonsa saivat asiat sovittua hyvin, kunnes mies tapasi uuden naisen eli minut. Sen jälkeen ex vsimo ryhtyi hankalaksi ja panttasi kesälomamatkpihin lasten matkustuslupaa niin, että oli hankalaa tehdä uusperheenä yhteisiä matkoja. Niitä ei pystynyt varaamaan hyvissä ajoin, kun ei tiennyt, pääseekö kuitenkaan lähtemään. Piti saada allekorjpitetyuja matkustuslupa-asiakirjoja ja myös passien hankkiminen oli yhtenä vuonna vaikeaa.

Eli tuollaiseen elämän hankaloittamiseen ja kousantekoon sitä yhteishuoltajuutta joskus yritetään käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan sillä se merkitys, että mies voi estää passinsaantia, pankkitiliasioita jne, jos on yhteishuoltajuus. Mä sain yksinhuoltajuuden helposti, kun mies oli aivan kelvoton.

Ja sekö on väärin että toinen vanhempi voisi vaikuttaa lapsensa asioihin? Että päätöksen lasta kohtaan pitäisi voida tehdä yksin ilman keskustelua vanhempien välillä?

Jos ei osallistu arkeen miksi pitäisi olla päätäntävalta asioihin, aivan älytöntä. Ymmärrän jos yhdessä lapsesta huolehditaan, mutta ap.n tilanne ei taida olla sellainen.

Meillä on juuri sellainen tilanne, että on yhteishuoltajuus, jota lapsen isä käyttää parhaansa mukaan kiusaamiseen. Edes oikeuden väliaikaismääräyksen yhteydessä lakimiesten kanssa sovittuja asioita ei suostu noudattamaan, niin mistään isoista asioista saataisiin ikinä sovittua. Meillä on jo follo-sovittelu sovittuna, mutta todennäköisesti kieltäydyn siellä tekemästä minkäänlaista sopimusta ja yritän saada yksinhuoltajuuden. Mielestäni on huomattavasti parempi lapselle, että hänellä on yksi vanhempi, joka tekee lasta koskevat päätökset lapsen parasta ajatellen, kuin että hänellä olisi kaksi vanhempaa, joista toinen tekee päätökset siltä pohjalta, että mistä on eniten harmia toiselle vanemmalle.