Kun mies ei yritä tehdä vaikutusta minuun, onko suhde siinä?
Ymmärrän sen, että tekee pitkää päivää työvaatteet päällä, että sen jälkeen tekee mieli kotona olla kotivaatteet päällä.
Mutta kun ne on joka ikinen päivä ne samat vaatteet. Musta t-paita, tummat collegehousut ja musta umpinainen huppari.
Mies on ollut 5 vuotta sinkkuna, eikä ole etsinyt ketään. Ymmärrän siis ettei ole kellekkään pitänyt yrittää olla mieliksi.
Mutta kun minä sentään meikkaan, pukeudun nätisti ja tuoksun hyvältä.
Mies ei edes kotona käydä dödöä, laittaa vain jos mennään jonnekkin. Olen sanonut, että mulla toimii nenä myös kotona.
Mutta kehun häntä aina kun jos joskus pukeutuu eri tavalla tai juuri hajuvesi.
Silloin saattaa tokaista "No kun muut oli likaisia"
Aina sanotaan ettei miestä saa muuttaa, mutta onko se muuttamista jos pyytää pukeutuman välillä komeasti? Ei tarvitse aina, vaan välillä, vaihtelu virkistää.
Olen ostanut hänelle kenkiä ja paitoja, mutta hänestä ne on liian hienoja normaaliin käyttöön Crocsit ja huppari on ihan fine. Aha
Muuten mies on maailman ihanin ihminen, mutta en haluaisi kyllästyä häneen ulkoisesti kun sisäisesti hän on mitä seksikkäin.
Oletteko saaneet tässä tilanteessa jotain aikaiseksi ja miten?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeastiko jotkut pukeutuu siistimmin ulos lähtiessään tehdäkseen vaikutuksen kumppaniinsa (poislukien esim. treffit)? Mä oon aina ajatellut, että niin tehdään siksi, että vaikuttaa asialliselta ja siistiltä niiden kaikkien muiden ihmisten silmissä mitä siellä vastaan tulee.
Kyllä minä ainakin haluan, että kumppani saa olla minusta ylpeä kulkiessaan kaupngilla. Eikä sillee "joo tämä röllipeikko tässä vieressä on kumppanini.. joo tiedän.. mutta sillä on tosi ihana sisin!!!"
Ihanasti alennat itsesi pelkäksi esineeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeastiko jotkut pukeutuu siistimmin ulos lähtiessään tehdäkseen vaikutuksen kumppaniinsa (poislukien esim. treffit)? Mä oon aina ajatellut, että niin tehdään siksi, että vaikuttaa asialliselta ja siistiltä niiden kaikkien muiden ihmisten silmissä mitä siellä vastaan tulee.
Kyllä minä ainakin haluan, että kumppani saa olla minusta ylpeä kulkiessaan kaupngilla. Eikä sillee "joo tämä röllipeikko tässä vieressä on kumppanini.. joo tiedän.. mutta sillä on tosi ihana sisin!!!"
Ihanasti alennat itsesi pelkäksi esineeksi.
Hieno päätelmä. Olen pahoillani siitä että sinulla on ongelmia, mutta tämä on täysin normaali, terve tapa ajatella.
Täällä on yksi tutkimus aiheesta, jos kaipaa faktatietoa:
https://www.academia.edu/23879906/Attraction_in_Marriage_The_Role_of_Ph…
Tuntuu et teillä on ehkä vähän erilaiset elämänarvot. Olen nainen ja pukeudun esim. ravintolaan tai ystävien luo mentäessä siististi, mutta kotona saatan olla pyjamahousuissa ja samassa löysässä neuleessa monta päivää putkeen.
Mua ei ole ikinä kiinnostanut vaatteet tai ulkonäkökään, mutta kodin ulkopuolella pyrin näyttämään siistiltä ja tyylikkäältä, koska tiedän sen vaikuttavan ihmisten mielipiteisiin itsestäni. Onneksi miestäni ei haittaa että kotona päälläni on lähinnä samat tylsät vaatteet, hänellä itselläänkin on kotivaatteina aina samat verkkarit ja pari hupparia.
Lähikauppaa kauemmas tosin en lähtisi rumissa vaatteissa, joten ymmärrän ap:ta jos mies menee ravintoloihin ja illanviettoihinkin verkkarit jalassa. Deodorantin käyttämättömyyskin on aika inhottavan kuuloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeastiko jotkut pukeutuu siistimmin ulos lähtiessään tehdäkseen vaikutuksen kumppaniinsa (poislukien esim. treffit)? Mä oon aina ajatellut, että niin tehdään siksi, että vaikuttaa asialliselta ja siistiltä niiden kaikkien muiden ihmisten silmissä mitä siellä vastaan tulee.
Kyllä minä ainakin haluan, että kumppani saa olla minusta ylpeä kulkiessaan kaupngilla. Eikä sillee "joo tämä röllipeikko tässä vieressä on kumppanini.. joo tiedän.. mutta sillä on tosi ihana sisin!!!"
Ihanasti alennat itsesi pelkäksi esineeksi.
Hieno päätelmä. Olen pahoillani siitä että sinulla on ongelmia, mutta tämä on täysin normaali, terve tapa ajatella.
Olkoon sitten normaali ja terve tai ei (varmaan tietyn sosiaaliluokan piirissä onkin), pinnallinen se ainakin on. Minusta parisuhteeni olisi suoraan sanottuna epäonnistunut, jos miehen arvostus olisi sidoksissa ulkonäkööni, tai jos edes itse kokisin asian niin. Minä haluan, että mies on ylpeä minusta kumppaninaan luonteenpiirteiden, älykkyyteni ja ammatillisten saavutusteni vuoksi. Ulkoinenkin on toki jossain määrin tärkeää mutta toissijaista sisimpään nähden.
Jotkut ihmiset vaan ovat sellaisia sukupuolesta riippumatta, ettei heitä kiinnosta ulkoinen olemus millään tavalla ja pääasia, että vaatteet ovat mukavat (collarit ja crocksit on heidän mukavuutta)... Ei sille oikein mitään mahda ja näköjään miehesi on oman päänsä pitävä, kun ei halua pukeutua sinun ostamiin vaatteisiin. Hänellä on oma tyyli ja tapa olla ja elää... Jos et sitä kestä ja hyväksy, niin lähde.
Vierailija kirjoitti:
Olkoon sitten normaali ja terve tai ei (varmaan tietyn sosiaaliluokan piirissä onkin), pinnallinen se ainakin on. Minusta parisuhteeni olisi suoraan sanottuna epäonnistunut, jos miehen arvostus olisi sidoksissa ulkonäkööni, tai jos edes itse kokisin asian niin. Minä haluan, että mies on ylpeä minusta kumppaninaan luonteenpiirteiden, älykkyyteni ja ammatillisten saavutusteni vuoksi. Ulkoinenkin on toki jossain määrin tärkeää mutta toissijaista sisimpään nähden.
Mitä se kertoo ihanasta sisimmästäsi taikka älykkyydestäsi, jos pukeudut törkyisesti, kun voisit yhtä hyvin pukeutua siististi, vieläpä ilman lisävaivaa?
Miksi oletat, että muut asiat eivät olisi tärkeitä?
Millä tavalla hyvin pukeutuminen himmentää näitä muita hyviä asioita?
Eli on normaalia kaikkien mielestä, että pukeudutaan joka päivä samoihin vaatteisiin, eikä vaihdeta edes treffeille eri vaatteita?
Okei. Olen sitten päästäni sekaisin.
Ei minun rakkauteni yhtään vähene, eikä häviä tämän asian takia, enkä miestäni jätä tämän asian takia. Joo sori klikki-otsikko.
Mulle on vaan lapsesta asti opetettu, että siististi (tapahtuman mukaisesti) pukeutumalla kunnioitetaan muita. Mutta olen huomannut, ettei kaikille opeteta samalla tavalla, se on ihan okei, mutta itsellä kestää pitempään oppia siihen.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olkoon sitten normaali ja terve tai ei (varmaan tietyn sosiaaliluokan piirissä onkin), pinnallinen se ainakin on. Minusta parisuhteeni olisi suoraan sanottuna epäonnistunut, jos miehen arvostus olisi sidoksissa ulkonäkööni, tai jos edes itse kokisin asian niin. Minä haluan, että mies on ylpeä minusta kumppaninaan luonteenpiirteiden, älykkyyteni ja ammatillisten saavutusteni vuoksi. Ulkoinenkin on toki jossain määrin tärkeää mutta toissijaista sisimpään nähden.
Koetko Suomen olevan luokkayhteiskunta ja mihin sosiaaliluokkaan viittasit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkoon sitten normaali ja terve tai ei (varmaan tietyn sosiaaliluokan piirissä onkin), pinnallinen se ainakin on. Minusta parisuhteeni olisi suoraan sanottuna epäonnistunut, jos miehen arvostus olisi sidoksissa ulkonäkööni, tai jos edes itse kokisin asian niin. Minä haluan, että mies on ylpeä minusta kumppaninaan luonteenpiirteiden, älykkyyteni ja ammatillisten saavutusteni vuoksi. Ulkoinenkin on toki jossain määrin tärkeää mutta toissijaista sisimpään nähden.
Mitä se kertoo ihanasta sisimmästäsi taikka älykkyydestäsi, jos pukeudut törkyisesti, kun voisit yhtä hyvin pukeutua siististi, vieläpä ilman lisävaivaa?
Miksi oletat, että muut asiat eivät olisi tärkeitä?
Millä tavalla hyvin pukeutuminen himmentää näitä muita hyviä asioita?
Ensinnäkään en ole sanonut pukeutuvani törkyisesti, tämä oli sinun oma päätelmäsi. Pointtini oli, että minulle on ihan sama, millaisia johtopäätöksiä muut ihmiset tekevät sisimmästäni ulkonäköni perusteella, koska tiedän itse olevani älykäs, ja tiedän myös mieheni ajattelevan näin. Hän on minusta ylpeä älykkyyteni tähden. En siis koe minkäänlaista tarvetta todistella arvokkuuttani miehelleni tai kenellekään muulle ulkonäölläni, joka on minulle toissijainen asia. Jos mieheni näin ollen häpeäisi liikkua kanssani kaupungilla ulkonäköni tähden, tai joutuisin itse pelkäämään sitä, hän olisi väärä mies minulle. Arvomaailmamme eivät kohtaisi, kuten selvästi AP:n tapauksessa.
Siististi pukeutuminen ei siis himmennä muita asioita, mutta miehen pitää arvostaa ja olla ylpeä minusta, vaikken siististi pukeutuisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli on normaalia kaikkien mielestä, että pukeudutaan joka päivä samoihin vaatteisiin, eikä vaihdeta edes treffeille eri vaatteita?
Okei. Olen sitten päästäni sekaisin.
Ei minun rakkauteni yhtään vähene, eikä häviä tämän asian takia, enkä miestäni jätä tämän asian takia. Joo sori klikki-otsikko.
Mulle on vaan lapsesta asti opetettu, että siististi (tapahtuman mukaisesti) pukeutumalla kunnioitetaan muita. Mutta olen huomannut, ettei kaikille opeteta samalla tavalla, se on ihan okei, mutta itsellä kestää pitempään oppia siihen.
T. Ap
Ei ole normaalia, etkä ole sekaisin. Jos katsot kadulle, kyllä siellä suurin osa pukeutuu asiallisesti, etenkin treffeille, ravintolaan tms., joten enemmistö lienee kanssasi samaa mieltä.
Ihmiset on erilaisia... Tosin en itsekään katselisi miestä, joka pystyisi lähtemään vaikka ravintolaan reikäisissä verkkareissa ja crockseissa. Minusta siisti pukeutuminen ja siisti olemus on kohteliaisuutta ja välittämistä toisia ihmisiä kohtaan. Siististi pukeutuminen ravintolaan kertoo siitä, että arvostat kyseistä ravintolaa ja arvostat treffiseuraasi. Kaikki eivät näin kuitenkaan halua toimia syystä tai toisesta...
Mutta ap sinun tehtäväsi ei todellakaan ole muokkailla miestäsi mieleiseksesi etkä näemmä siihen ole pystynytkään, kun mies ei sinun ostamia vaatteita halua pukea päälleen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan huppari vähän teinix, jos ikä alkaa olla 35 tai yli.
Kerro tuo mun isälle ja se nauraa sut pihalle. Ukko on 67 ja kulkee kylillä ZZ Top, Black Sabbath ja WASP huppareissa, lantiolle yltävä harmaa tukka ponnarilla.
No käykö mies suihkussa, vaihtaako vaatteet? Asia minusta ok jos on puhdas ja puhtaat vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkään en ole sanonut pukeutuvani törkyisesti, tämä oli sinun oma päätelmäsi. Pointtini oli, että minulle on ihan sama, millaisia johtopäätöksiä muut ihmiset tekevät sisimmästäni ulkonäköni perusteella, koska tiedän itse olevani älykäs, ja tiedän myös mieheni ajattelevan näin. Hän on minusta ylpeä älykkyyteni tähden. En siis koe minkäänlaista tarvetta todistella arvokkuuttani miehelleni tai kenellekään muulle ulkonäölläni, joka on minulle toissijainen asia. Jos mieheni näin ollen häpeäisi liikkua kanssani kaupungilla ulkonäköni tähden, tai joutuisin itse pelkäämään sitä, hän olisi väärä mies minulle. Arvomaailmamme eivät kohtaisi, kuten selvästi AP:n tapauksessa.
Siististi pukeutuminen ei siis himmennä muita asioita, mutta miehen pitää arvostaa ja olla ylpeä minusta, vaikken siististi pukeutuisikaan.
Siinä tapauksessahan pukeutumisella on sinulle väliä, jos siihen kiinnität huomiota.
Joko olen urpo enkä ymmärrä, mutta mitä ihmiset luulee että "siististi pukeutuminen" tarkoittaa?
Toiset suunnilleen repii sisuskalujaan ulos ja uhkaavat ap:ta holokaustilla, kun hän haluaisi, että mies pukeutuisi kerrankin siististi, eli muuhun kuin huppariin, kun ollaan treffeille lähdössä.
Ja valittavat ettei Ap rakasta miestään vaan ajattelee vain hänen pukeutumistaan, eikä ymmärrä että ihmisessä on muutakin kuin vaatteet?
Anteeksi, mutta mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkään en ole sanonut pukeutuvani törkyisesti, tämä oli sinun oma päätelmäsi. Pointtini oli, että minulle on ihan sama, millaisia johtopäätöksiä muut ihmiset tekevät sisimmästäni ulkonäköni perusteella, koska tiedän itse olevani älykäs, ja tiedän myös mieheni ajattelevan näin. Hän on minusta ylpeä älykkyyteni tähden. En siis koe minkäänlaista tarvetta todistella arvokkuuttani miehelleni tai kenellekään muulle ulkonäölläni, joka on minulle toissijainen asia. Jos mieheni näin ollen häpeäisi liikkua kanssani kaupungilla ulkonäköni tähden, tai joutuisin itse pelkäämään sitä, hän olisi väärä mies minulle. Arvomaailmamme eivät kohtaisi, kuten selvästi AP:n tapauksessa.
Siististi pukeutuminen ei siis himmennä muita asioita, mutta miehen pitää arvostaa ja olla ylpeä minusta, vaikken siististi pukeutuisikaan.
Siinä tapauksessahan pukeutumisella on sinulle väliä, jos siihen kiinnität huomiota.
Siinä mielessä kyllä, että oma oloni on fyysisesti epämiellyttävä esimerkiksi hikisissä vaatteissa. Syy, miksi kuljen mieluummin puhtaissa, ei ole siis se, että haluaisin miehen olevan ylpeä minusta, tai että pyrkisin miellyttämään muita. En esimerkiksi meikkaa arkena lainkaan, ja voin hyvin mennä kaupungille pyörimään verkkareissa ja hupparissa, jos siltä tuntuu. Jos joutuisin tällaisena päivänä miettimään, häpeääkö mies minua, arvomaailmamme eivät kohtaisi.
Ap täs
JA EN OLE SANONUT ENKÄ VIHJANNUT ENKÄ MUUTAKAAN, ETTÄ MUUTTAISI MIEHENI "MIELEISEKSENI" KOSKA HÄN ON JO.
Puhun vain siitä, että treffeille olisi mukava nähdä panostautunut mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkään en ole sanonut pukeutuvani törkyisesti, tämä oli sinun oma päätelmäsi. Pointtini oli, että minulle on ihan sama, millaisia johtopäätöksiä muut ihmiset tekevät sisimmästäni ulkonäköni perusteella, koska tiedän itse olevani älykäs, ja tiedän myös mieheni ajattelevan näin. Hän on minusta ylpeä älykkyyteni tähden. En siis koe minkäänlaista tarvetta todistella arvokkuuttani miehelleni tai kenellekään muulle ulkonäölläni, joka on minulle toissijainen asia. Jos mieheni näin ollen häpeäisi liikkua kanssani kaupungilla ulkonäköni tähden, tai joutuisin itse pelkäämään sitä, hän olisi väärä mies minulle. Arvomaailmamme eivät kohtaisi, kuten selvästi AP:n tapauksessa.
Siististi pukeutuminen ei siis himmennä muita asioita, mutta miehen pitää arvostaa ja olla ylpeä minusta, vaikken siististi pukeutuisikaan.
Siinä tapauksessahan pukeutumisella on sinulle väliä, jos siihen kiinnität huomiota.
Siinä mielessä kyllä, että oma oloni on fyysisesti epämiellyttävä esimerkiksi hikisissä vaatteissa. Syy, miksi kuljen mieluummin puhtaissa, ei ole siis se, että haluaisin miehen olevan ylpeä minusta, tai että pyrkisin miellyttämään muita. En esimerkiksi meikkaa arkena lainkaan, ja voin hyvin mennä kaupungille pyörimään verkkareissa ja hupparissa, jos siltä tuntuu. Jos joutuisin tällaisena päivänä miettimään, häpeääkö mies minua, arvomaailmamme eivät kohtaisi.
Eli siis pukeudutko huonosti vai et? Koeta nyt päättää? Ensin valitat että teen omia päätelmiä, mutta sitten kuitenkin pyöritkin verkkarina kaupungilla?
Näin meilläkin... Mies tuskastuneena huokailee, että joko olet valmis ja miksi nyt tarvii muka sitä ja tätä vielä tehdä ja ihan sama miten tukka on jne. Enkä todellakaan puunaa itseäni tunti kaupalla peilin edessä ja aina olen kyllä ajoissa liikkeellä. Hänelle olisi varmaan ihan sama lähdenkö collareissa sinne ravintolaan tai mihin vaan, kunhan nyt pysyn herran 5 minuutin aikataulussa. Hän siis pääsee ovesta ulos 5 minuutissa, kun vaan heittää farkut jalkaan, paidan päälle ja katsoo, että tukka nyt on jotenkin...