Lue keskustelun säännöt.
Eka äitienpäivä. Pitääkö minun itse leipoa itselleni kakku?
08.05.2019 |
Vauva on 6 kk ja eka äitienpäiväni on sunnuntaina. Mies ei koskaan leivo eikä juuri ikinä edes osta mitään makeaa, tykkää enemmän kaikenlaisista suolaisista herkuista kuten sipseistä ja pitsasta ym. Eli varmaa on, että hän ei ainakaan leivo kakkua, mutta olisin todella yllättynyt, jos hän sellaisen ostaisi. Hän ei ole oman äitinsä kanssa viettänyt äitienpäiviä ollenkaan ainakaan aikuisena (en tiedä miten oli kun oli lapsi). Pitääkö minun nyt itse leipoa itselleni se kakku? Haluaisin aamulla kakkukahvit. Mutta jos leivon, ja mies olikin suunnitellut ostavansa jotain kakkupalaa tms aamuksi, niin pilaan hänen yllätyksen.
Miten te muut teette, siis te joilla on vauva tai vasta aika pieniä lapsia (eli siis että lapset ei leivo vielä)?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Kaupasta löytyy somat leivokset taikka kiva pieni pakastekakku.
Uskoisin, että harva mies kakkua itse rupeaa leipomaan. Minusta ei edes tarvitse, vaan yllämainitut riittävät mainiosti.
Joo siis kuten kirjoitin aloitukseen, niin olen varma, että mies ei leivo itse enkä sitä odotakaan häneltä. Mutta ei hän välttämättä edes osta mitään pullaakaan aamuksi. Tai tee edes aamiaista. Siksi laitoin avauksen tänne, että pitääköhän itse itselleen se äitienpäivä järjestää. Että miten teillä muilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos keskustelisit asiasta miehesi kanssa? Näin vältyt pettymykseltä ja turhalta riidalta.
Meillä mies kysyy mitä haluaisin ja minä kerron ja niin tehdään.
Yleensä keskustelisinkin, mutta tällä kertaa en halua. Oikeastaan haluaisin olla tekemättä mitään ja katsoa, että huomioiko mies äitienpäivän jotenkin. En halua, että hän huomioi sen pyynnöstäni tai käskystäni.
Miehen kanssa tuosta aikoinaan puhuttiin suhteemme alussa. Kuinka paljon riitoja tulee, kun oletetaan jotain, mutta ei saada suuta auki.
Esim. juuri äitienpäivä. Missään nimessä ei sanota, millaisia perinteitä haluaa, vaan odotetaan, tekeekö mies mitään ja sitten itketään ja riidellään, kun mies ei osannut täyttää odotuksia, joita ei tiennyt olevan olemassa. Meillä esim. oma mies ei enää aikuisena ollut viettänyt äitienpäivää äitinsä kanssa. En minäkään. Koska kummassakin perheessä nyt ei vain kolmikymppiset ihmiset lähteneet kotiinsa ajamaan ja leipomaan äidilleen kakkua. Soitettiin kyllä, mutta ei kummankaan äiti ole vaatinut mitään aikuisten lasten kotiinmarssia. Mies kertoi, että heillä äitienpäivää vietettiin vain silloin, kun lapset itse teki kortit ja yhdessä laittoivat aamupalaa äidille. Isänsä ei ollut koskaan vaimolleen leipaissut ja tuonut kahveja sänkyyn. Kyllä he aamupalan äitien päivänäkin söivät yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Joten keskustelimme tämän asian heti alussa. En tykkää syödä makeaa heti aamusta, joten en toivonut kakkukahveja sänkyyn. Mutta kun lapset oli pieniä, heille oli tärkeä perinne se äidin herättäminen ja kakunpala, koska niin tehtiin muuallakin ja lehdissä ja joka paikassa tätä mainostettiin. Ihanaa se oli, mutta kun kasvoivat aikuisiksi, en sellaista enää odottanut ja kaivannut. Hyvä niin. Nyt äitienpäivänä nousen ylös ja juon kahvin keittiössä ja syödään aamupuuro miehen kanssa.
Monta muutakin riitaa välttää, kun ei jää odottamaan, tekisikö mies niin, kuten salaa mielessäni olen haaveillut. Monella kosimiset ja muut jo mielessä valmiina, mutta ei saa suuta auki ja sanoisi, että haluan sitten kunnon kosinnan. Ei, kun ollaan pettyneitä, kun mies ei lukenut ajatuksia. Joulut, äitienpäivät, kosimiset, synttärit, monet tällaiset jutut.
Minä kuitenkin järjestin hänelle isänpäivän. Kakkukahvit, juhlaruoat ja kaikki. Vaikka vauva oli silloin aivan pieni ja minä vasta toipumassa synnytyksestä. Eikö hän siitä tajuaisi, että haluan äitienpäivän? Ap[/quote]
Miehet vaan ei monestikaan tajua. Joudut vaan pettymään, jos et keskustele miehesi kanssa etukäteen. Sitten on päivä molemmilla pilalla turhan murjottamisen vuoksi.
Kysy mitä kivaa mies on sunnitellut sunnuntaiksi! Josmies kysyy, että "ai miten niin", niin tiiät että toivoo ei ole.
Kyllä siitä kakusta kannattaa miehen kanssa keskustella. Yhdessä te teette perinteet juhlapyhiinne. Monet miehet on aika ajattelemattomia, varsinkin jos lapsuudessa ei ole pahemmin juhlittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupasta löytyy somat leivokset taikka kiva pieni pakastekakku.
Uskoisin, että harva mies kakkua itse rupeaa leipomaan. Minusta ei edes tarvitse, vaan yllämainitut riittävät mainiosti.
Joo siis kuten kirjoitin aloitukseen, niin olen varma, että mies ei leivo itse enkä sitä odotakaan häneltä. Mutta ei hän välttämättä edes osta mitään pullaakaan aamuksi. Tai tee edes aamiaista. Siksi laitoin avauksen tänne, että pitääköhän itse itselleen se äitienpäivä järjestää. Että miten teillä muilla?
Jos mieluummin järjestät itse itsellesi kakut ja kahvit kuin juttelet asiasta miehesi kanssa, niin ehkä tosiaan on parempi, että teet järjestelyt itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso vaan rauhassa mitä miehesi keksii äitienpäiväksi. En ole itsekään saanut kakkua mieheltä koskaan. Yhdessä ollaan joskus leivottu, eli hän kyllä osaisi. Mutta kyllä minä olen aina saanut aamupalan, ruusuja ja lahjan äitienpäivänä. Usein on vielä vienyt syömään. Kukin tavallaan.
En välttämättä tarvi kakkua. Aamiainen sänkyyn olisi yhtä kiva! Mutta entä jos hän ei huomioi koko äitienpäivää yhtään mitenkään? Silloin kyllä pahoitan mieleni :( . Ap
Ja saat pahoittaa mielesi joka vuosi jos et saa suutasi auki ja kerro mistä tykkäät.
Kertoisin, jos mies jotenkin ottaisi asian puheeksi. Esim. sanoisi, että "sunnuntaina on muuten äitienpäivä" tms. Sitten kyllä kertoisin mitä haluan, vaikka ei edes kysyisi. Mutta ihan tyhjästä en ala häneltä kerjäämään kakkuja. Ap
No älä sitten valita. En minäkään kerjää mutta kyllä kyetään miehen kanssa keskustelemaan mistä kumpikin tykkää ja mitä toivoo, ei se ole kerjäämistä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos keskustelisit asiasta miehesi kanssa? Näin vältyt pettymykseltä ja turhalta riidalta.
Meillä mies kysyy mitä haluaisin ja minä kerron ja niin tehdään.
Yleensä keskustelisinkin, mutta tällä kertaa en halua. Oikeastaan haluaisin olla tekemättä mitään ja katsoa, että huomioiko mies äitienpäivän jotenkin. En halua, että hän huomioi sen pyynnöstäni tai käskystäni.
Tuo on ok, jos et sitten osoita mieltä, pahastu, heittäydy marttyyriksi jos ei huomioi.
Muistaako mies sua syntymäpäivänä tai jouluna? Ellei, niin jää kakku saamatta. Avaa nainen suusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolassa voisi olla sellainen pakollinen" puhukaa kumppanin kanssa nämä periaatteet selviksi ennen vauvaa"-osio
Mä oon syntynyt äitienpäivänä 11.5. Aina toi isä kukat ja äiti leipoi kakun. Ensi vuonna juhlin taas äitienpäivänä synttäreitäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos keskustelisit asiasta miehesi kanssa? Näin vältyt pettymykseltä ja turhalta riidalta.
Meillä mies kysyy mitä haluaisin ja minä kerron ja niin tehdään.
Yleensä keskustelisinkin, mutta tällä kertaa en halua. Oikeastaan haluaisin olla tekemättä mitään ja katsoa, että huomioiko mies äitienpäivän jotenkin. En halua, että hän huomioi sen pyynnöstäni tai käskystäni.
Tämä on ehkä pahin mahdollinen tapa viettää äitienpäivä. Ethän sinä ole miehesi äiti, vai oletko? Naistenpäivä sitten erikseen.
Sanot että mies ei ole oppinut lapsuudenperheessään viettämään äitienpäivää. Joten miten ihmeessä mies oppisi äitienpäivän viettoa, jos sinäkään et sitä suostu hänelle opettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos keskustelisit asiasta miehesi kanssa? Näin vältyt pettymykseltä ja turhalta riidalta.
Meillä mies kysyy mitä haluaisin ja minä kerron ja niin tehdään.
Yleensä keskustelisinkin, mutta tällä kertaa en halua. Oikeastaan haluaisin olla tekemättä mitään ja katsoa, että huomioiko mies äitienpäivän jotenkin. En halua, että hän huomioi sen pyynnöstäni tai käskystäni.
Itselleni tuli tällä metodilla paskin syntymäpäivä ikinä, 40v synttärit. Luulin, että mies on suunnitellut jotain enkä siksi itse suunnitellut mitään. No, olin väärässä. Joten jäin ilman mitään.
Voi teitä nuoret äidit!
Jos haluatte äitienpäiväkakun, menkää kauppaan ja ostakaa tai leipokaa itse ja informoikaa sitten miestänne siitä, että kakku on jääkaapissa ja että miehen tehtävä on äitienpäiväaamuna tarjota kakkukahvit. Jos haluatte äitienpäivälahjan, menkää kauppaan ja ostakaa itse tai ottakaa mies mukaan ja ilmoittakaa, että haluan tämän korun/yöpaidan/kännykän äitienpäivälahjaksi; mies on hyvä ja maksaa.
Ekana äitienpäivänän aattonani ilmoitin miehelleni, että tämä äiti lähtee nyt ostoksille (ilman vauvaa), ostin itselleni kakun, äitienpäivälahjan, kortin (jonka mies sai kirjoittaa) ja kauniin kukkakimpun. Sain omaa shoppailu-aikaa ja aivan niin mieluisat äitienpäivärekvisiitat kuin halusinkin, kaikki olivat tyytyväisiä.
Tämä on toiminut jo monta vuotta kaikkien äitienpäivien ja muiden merkkipäivien kohdalla ja toimii edelleen, suosittelen.
Keskustele miehesi kanssa toiveistasi. Nyt on tosiaan se hetki, kun alatte luomaan perinteitä. Se, että istut hiljaa ja toivot mielessäsi, ei ole oikea keino. Miehet, eikä naisetkaan eivät ole ajatustenlukijoita. Jos toivot muistamista ja vaikka erikoista aamiaista, otat asian puheeksi jo tänään ja asiallisella tyylillä. Ei mies välttämättä osaa millään lailla aavistaa, että toivot äitienpäivän "viettämistä".
Meillä äiti aina leipoi itse kakun, en muista että meistä sisaruksista olisi kukaan koskaan leiponut. Minä en niin piittaa mistään kermakakuista, joten eipä ole mun äitienpäivänäkään koskaan ollut kakkua, jos ollaan käyty mun äidin tai anopin luona niin siellä on ollut heidän leipomaansa kakkua.
Minä tykkään kukista, kuten myös äitini, ja minulle mies tuo aina kukkia sekä synttärinä että äitienpäivänä, ja viimeksi jopa hääpäivänä. Minä myös vien äidilleni yleensä kukkia jos mennään käymään, joskus ollaan tilattu sisarusten kanssa yhdessä äidin paikkakunnalta hänelle kukkia kotiinkuljetuksena jos kukaan ei ole silloin itse päässyt paikalle kun on aika pitkät välimatkat.
Myös tuo aamupalasänkyyn-perinne ei ole ollut meidän perheessä koskaan käytössä. Minä en juo kahvia tai mitään aamuisin enkä muutenkaan saata syödä kuin jugurttia aamupalaksi, niin ei olla siihen lähdetty että jugurttia saisin sänkyyn tuotuna.
Tärkeintä sekä mulle että miehelle on aina lasten tekemät kortit ja pienet askartelut, mennään ravintolaan syömään jos sattuu olemaan rahaa, siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä nuoret äidit!
Jos haluatte äitienpäiväkakun, menkää kauppaan ja ostakaa tai leipokaa itse ja informoikaa sitten miestänne siitä, että kakku on jääkaapissa ja että miehen tehtävä on äitienpäiväaamuna tarjota kakkukahvit. Jos haluatte äitienpäivälahjan, menkää kauppaan ja ostakaa itse tai ottakaa mies mukaan ja ilmoittakaa, että haluan tämän korun/yöpaidan/kännykän äitienpäivälahjaksi; mies on hyvä ja maksaa.
Ekana äitienpäivänän aattonani ilmoitin miehelleni, että tämä äiti lähtee nyt ostoksille (ilman vauvaa), ostin itselleni kakun, äitienpäivälahjan, kortin (jonka mies sai kirjoittaa) ja kauniin kukkakimpun. Sain omaa shoppailu-aikaa ja aivan niin mieluisat äitienpäivärekvisiitat kuin halusinkin, kaikki olivat tyytyväisiä.
Tämä on toiminut jo monta vuotta kaikkien äitienpäivien ja muiden merkkipäivien kohdalla ja toimii edelleen, suosittelen.
Jotenkin surullista...
Ehdottomasti keskustelet miehesi kanssa ap. Miksi turhaan aiheuttaa toiselle stressiä ja itselle pahaa mieltä. Mistä mies tietäisi miten viettää äitienpäivää kun ei ole sitä kotona viettänyt koskaan kunnolla?
Minä ilmoitin ekana äitienpäivänä (tai no viikkoa ennen) miehelle että toivoisin että tekee aamiaisen (mainitsin mitä haluaisin syödä) ja saan lasin kuohuvaa sänkyyn. Ruusuja x kpl ja lahjakortin hierojalle. Ja että mennään iltapäivällä syömään xx ravintolaan äitini kanssa. Miehen vanhemmat ovat jo kuolleet kuten myös isänikin. Varasin itse tuon ravintolan, muut mies hoiti.
Seuraavana vuonna mies kysäisi toiveita noin viikkoa etukäteen. Vastasin että sama linja käy oikein mainiosti kuin viime vuonnakin. Mies vielä varmisteli seuraavana vuonna ja kun yhä sama kävi minulle niin sen jälkeen onkin mennyt leppoisasti stressaamatta jo yli 10 äitienpäivää.
Mies on onnellinen kun tietää mitä hankkia ja että minä olen siitä iloinen. Minä olen iloinen kun saan sellaisen äitienpäivän jonka haluan.
Kaupasta löytyy somat leivokset taikka kiva pieni pakastekakku.
Uskoisin, että harva mies kakkua itse rupeaa leipomaan. Minusta ei edes tarvitse, vaan yllämainitut riittävät mainiosti.