Lue keskustelun säännöt.
Nauran yksikseni...
08.05.2019 |
Eli siis saatan esim. ihan vaan istua sohvalla kun kukaan ei ole kotona. Sitten uppoudun omiin ajatuksiini, ja käyn usein läpi joitain päivän tai aiemmin tapahtuneita juttuja. Mieleeni tulee jokin hauska juttu mille olimme esim. tunnilla nauraneet, ja alan nauraa sitten yksikseni siinä sohvalla. Se ei itseäni niinkään haittaa, koska se piristää jonkin verran kun on hauskaa. Paitsi, kun olen muiden seurassa ja sitten nauretaan yhdessä jollekkin asialle. Saatan esim. 5 min päästä nauraa itsekseni, kun mietin sitä asiaa. Yritän kyllä estää mutten aina pysty. Sitten muut ihmettelee kun nauran yksikseni.
Hymyilen tilanteissa joissa ei todellakaan tulisi hymyillä tai nauraa, esim. jos joku puhuu/huutaa minulle vihaisesti. Minulla ei ole tilanteessa mitenkään kiva olo, mutta jostain syystä vain hymyilen.
Pitäisikö mennä jonnekin terapiaan??
Tai vaikka olla vapaa-ajalla kavereiden kanssa, ettei pääsisi uppoutumaan omiin ajatuksiin...
Kommentit (4)
Sinulla on vain vähän hitaampi prosessointi kuin muilla. Ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itkee yksinään on masentunut, jos on vihanen yksinään on skitso, jos nauraa yksinään on hullu, jos puhuu yksinään on paranoidi.... jos laulaa yksinään on musikaalinen.
Sen takia meillä on lääketeollisuus.
Pelkkien vikojen etsiminen ON sairasta.
Olisi huono juttu, jos itkisit tai kiljuisit yksinäsi. Nauraminen on ihan terveellistä. Yksinkin. Tällä lailla :D
Tuo pahassa tilanteessa hymyileminen on aika yleistä, jotkut alkavat nauraa hermostuksissaan. Meitä on niin monenlaisia. Ei sen takia terapiaan tarvitse lähteä.