Lue keskustelun säännöt.
Itsellä tavoitteena saada 50 ikävuoteen mennessä niin hyvä varallisuus ja pääomatulot, että voin jäädä silloin pois työelämästä. Muita?
07.05.2019 |
Katsokaas ajattelin siksi jäädä pois silloin työelämästä, kun työelämä muuttuu koko ajan kireämmäksi ja hullumaksi, joka polttaa ihmiset loppuun ja ajaa ihmiset hulluuden partaalle. Nyt joutuu yksi ihminen tekemään samat työt, joita vielä 20 vuotta sitten teki monta ihmistä. Siksipä, kun 50-vuotiaana vielä toivottavasti terveyttä on jäljellä, niin jos vain varallisuustilanne sen sallii, aion jättää työelämän ja lähteä "ennenaikaiselle eläkkeelle". Kun sitä terveyttä toivottavasti siinä iässä vielä on, niin silloin voisi elämästäkin nauttia aivan eri tavalla. En odota almuja valtiolta, en edes "virallista" eläkeikää ajatellen. Voihan nimittäin hyvinkin olla, ettei silloin enää eläkejärjestelmää ole. Aion elää omilla rahoillani ja omilla pääomatuloillani, jotka ovat toivottavasti silloin riittävät elämiseen.
Muita, jotka suunnittelevat samaa?
Kommentit (92)
Olen 58-vuotias, varallisuutta on riittävästi ja pärjäisin ihan ilman työtäkin. Olen kuitenkin alallani erittäin pätevä ja osaava, ja nautin työstäni. Tahdinkin saan itse määrätä.
Luultavasti jatkan työssä vielä seuraavat 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin työelämästä pois 55v ja se oli paras päätös ikinä. Asunnon laitoin vuokralle ja maalta ostin mummonmökin. Teen silloin tällöin satunnaisia hommia, jos työ tuntuu mielekkäältä.
Nykyisin kulutan korkeintaan neljänneksän siitä mitä työssä ollessa ja silti on kaikkea ja riittävästi.
Sain jotenkin uuden elämän ja mahdollisuuden. Suosittelen ap. Meillä on vain yksi elämä annettu.
Tuo kuulostaa oivalle kuviolle!
Olen ajatellut tehdä samoin. Olen 28v ja sijoitan osakemarkkinoille n. 500 euroa kuukaudessa. Katsotaan mitä on kasassa sitten vuosikymmenien päästä.
Todennäköisesti väliin tulee vielä ainakin yksi hoitovapaa, joten katsotaan miten silloin onnistuu, mutta toisaalta olen työurani alussa joten ansiotasokin pitäisi tulevaisuudessa suurella todennäköisyydellä nousta.
Olen 45 vuotias ja meinaan tehdä työtäni ainakin 15 vuotta vielä jos vain ikinä terveys kestää. Olen yrittäjä ja työni on enemmänkin kuin harrastus, josta tulee rahaa hyvin. Velkaa ei ole ollut enää lähes kymmeneen vuoteen ja säästöjä on.
Vaikka voittaisin lotossa (en kyllä lottoa), niin jatkaisin silti työn tekoa. En keksi mitään tekemistä täällä päivisin ja kuolisin tylsyyteen parissa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 58-vuotias, varallisuutta on riittävästi ja pärjäisin ihan ilman työtäkin. Olen kuitenkin alallani erittäin pätevä ja osaava, ja nautin työstäni. Tahdinkin saan itse määrätä.
Luultavasti jatkan työssä vielä seuraavat 10 vuotta.
Minulle taikasanat ovat tuo "Tahdinkin saan itse määrätä."
Jos minä saan tehdä pikkukeikkaa, niin varmaan jatkan tosi kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähes 50, ja olen ajatellut lähinnä lyhentää työviikkoa. Valitettavasti työnantaja ei ole asialle myötämielinen. Olisihan se hienoa, jos pystyisi jäämään täysin pois työelämästä. Tällä hetkellä taloudellinen tilanne ei kuitenkaan ihan vielä mahdollista tuota, vaikka säästöjä onkin. Täytyy vielä muutama vuosi odotella.
Kyllä poliitikot tekee teidän ennenaikaisista eläköitymisistä vielä stopin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tavoite on 65v. Piti hilata tavoitetta 10 vuotta myöhemmäksi kun tuli ero ja piti ostaa mies ulos jo velattomasta talosta.
Tavoitteena olisi olla edes hengissä tuon ikäisenä. Olisin siihen tyytyväinen.
Elämä on tässä ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin tehdä töitä vielä ysikymppisenä :)
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 vuotias ja meinaan tehdä työtäni ainakin 15 vuotta vielä jos vain ikinä terveys kestää. Olen yrittäjä ja työni on enemmänkin kuin harrastus, josta tulee rahaa hyvin. Velkaa ei ole ollut enää lähes kymmeneen vuoteen ja säästöjä on.
Vaikka voittaisin lotossa (en kyllä lottoa), niin jatkaisin silti työn tekoa. En keksi mitään tekemistä täällä päivisin ja kuolisin tylsyyteen parissa viikossa.
Voisit esim kiertää maapallon ja alkaa harrastaa vuorikiipimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi jos se edes olisi mahdollista. Pidän työstäni tosi paljon ja toivon että voin/saan tehdä sitä mahdollisimman pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin tehdä töitä vielä ysikymppisenä :)
Kokoomus haluaisi tuota varmaan kaikille suomalaisille. Jäisi katsos eläkevuodet niin vähiin, että valtio säästäisi hurjasti. Tai vielä "parempaa": ihmiset kuolisivat työnsä ääreen, niin ei tarvitsisi maksaa eläkkeitä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 vuotias ja meinaan tehdä työtäni ainakin 15 vuotta vielä jos vain ikinä terveys kestää. Olen yrittäjä ja työni on enemmänkin kuin harrastus, josta tulee rahaa hyvin. Velkaa ei ole ollut enää lähes kymmeneen vuoteen ja säästöjä on.
Vaikka voittaisin lotossa (en kyllä lottoa), niin jatkaisin silti työn tekoa. En keksi mitään tekemistä täällä päivisin ja kuolisin tylsyyteen parissa viikossa.
Voisit esim kiertää maapallon ja alkaa harrastaa vuorikiipimistä.
Olen asunut jo vuosia ulkomailla muutamassa eri maassa perheeni kanssa, joten matkustelu ei enää niin nappaa.
Sama varallisuustavoite on minulla, mutta työelämästä en aio jäädä pois. Ensinnäkin minusta tuntuisi siltä, että heittäisin rahaa kaivoon, jos en menisi sitä tienaamaan vielä lisää, kun voisin mennä. Toiseksi en saa mitään iloa siitä, että olen viikkotolkulla kotona ja kulutan päivät vain harrastellen ja ystäviä tavaten. Olen jo kokeillut sitä lapsettomana pitkien kesälomien ja myöhemmin äitinä hoitovapaan muodossa. Tarvitsen oman ammattini puuhia, jotta minulla on innostavaa tekemistä. Tiettyihin työtehtäviin en enää halua, mutta toivon, että saan tulevaisuudessakin tehdä sellaisia hommia, jotka eivät tunnu aivan täydeltä työltä ja raadannalta. Palkkatyön ohessa harrastelen asuntosijoittamista. En tiedä, tulisiko siitä joskus päätyön kaltainen homma siltä osin, että saisin siitä tarpeeksi innostavaa tekemistä viikkoihin ja kunnolla käyttörahaa. Olisinko tyytyväinen pelkästään niiden puuhien kanssa? En tiedä.
Itse elän tässä ja "nytku" enkä "sitku" elämää.
Puskuria on ns. pahan päivän varalle, eli ihan kädestä suuhun en elä, mutta en toisaalta näe mitään syytä elää ns. "pihtaillen" ja tulevaisuuteen säästäen.
Olen ehkä hieman pessimistinen tulevaisuuden suhteen, uskon että erilaiset kriisit/sodat/luonnonmullistukset/hakkeroinnit lisääntyvät, ja se maailma missä _nyt_ elämme ei vältttämättä ole samanlainen esim. 20-vuoden kuluttua.
Joku iso finassikriisi voi romuttaa nykyisen rahajärjestelmän, tai ydinlaskeuma ajaa suomalaiset pakolaisiksi (kauhukuvia kyllä, mutta MITÄ tahansa VOI tapahtua)
Lisäksi terveys voi mennä nopeastikkin jos sairastuu esim. agressiiviseen syöpään tai loukaantuu kolarissa tmv.
Miksi en siis en eläisi NYT, käy kaverin kanssa kahvilla/syömässä, matkustele, osallistu erilaisiin tapahtumiin jne. sen sijaan että elän suu säkkiä myöden ja ostan osakkeita.
Saatan 50+ vuotiaana olla köyhempi mitä olisin säästäen/sijoittaen eläen, mutta varmasti montaa kokemusta ja matkaa ja tapahtumaa köyhempi. Minusta ei tulevaisuutta kannata liikaa suunnitella, sillä elämä yllättää, sekä hyvässä että pahassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut tehdä samoin. Olen 28v ja sijoitan osakemarkkinoille n. 500 euroa kuukaudessa. Katsotaan mitä on kasassa sitten vuosikymmenien päästä.
Todennäköisesti väliin tulee vielä ainakin yksi hoitovapaa, joten katsotaan miten silloin onnistuu, mutta toisaalta olen työurani alussa joten ansiotasokin pitäisi tulevaisuudessa suurella todennäköisyydellä nousta.
Lisään tähän sen, että voisin halutessani jäädä pois työelämästä. Työ ja itsensä ammatillinen toteuttaminen on yksi iso osa identiteettiäni, mutta työn määrä on älytön. Tämän vuoksi en nauti työstäni niin paljon kun voisin, juuri sen kuormittavuuden takia.
Olisi ihana kun tulevaisuudesda voisi vanhempana asiantuntijana tehdä lyhyempää työpäivää ja antaa nuorien tehdä nuoruuden kunnianhimoissaan ja oppimishaluisena sitten pidempää päivää. :)
Noh, katsotaan miten käy mutta ainahan sitä saa toivoa. Sen tiedän että nykyisellä tahdilla en pysty enkä halua vielä kuusikymppisenä töitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Itse elän tässä ja "nytku" enkä "sitku" elämää.
Puskuria on ns. pahan päivän varalle, eli ihan kädestä suuhun en elä, mutta en toisaalta näe mitään syytä elää ns. "pihtaillen" ja tulevaisuuteen säästäen.
Olen ehkä hieman pessimistinen tulevaisuuden suhteen, uskon että erilaiset kriisit/sodat/luonnonmullistukset/hakkeroinnit lisääntyvät, ja se maailma missä _nyt_ elämme ei vältttämättä ole samanlainen esim. 20-vuoden kuluttua.
Joku iso finassikriisi voi romuttaa nykyisen rahajärjestelmän, tai ydinlaskeuma ajaa suomalaiset pakolaisiksi (kauhukuvia kyllä, mutta MITÄ tahansa VOI tapahtua)
Lisäksi terveys voi mennä nopeastikkin jos sairastuu esim. agressiiviseen syöpään tai loukaantuu kolarissa tmv.
Miksi en siis en eläisi NYT, käy kaverin kanssa kahvilla/syömässä, matkustele, osallistu erilaisiin tapahtumiin jne. sen sijaan että elän suu säkkiä myöden ja ostan osakkeita.
Saatan 50+ vuotiaana olla köyhempi mitä olisin säästäen/sijoittaen eläen, mutta varmasti montaa kokemusta ja matkaa ja tapahtumaa köyhempi. Minusta ei tulevaisuutta kannata liikaa suunnitella, sillä elämä yllättää, sekä hyvässä että pahassa.
En minäkään elä koko elämääni nykyäänkään pelkästään säästellen ja vanhuuden päiviäni varten. Jos minä satun jotain hauskaa huomaamaan, olkoon se sitten jotenkin isompi ostos, tapahtuma, festari, lomamatka jne., niin kyllä minä siihen voin rahaa käyttää ja sen silloin myös toteuttaa. Ei tämä säästäminen ja sijoittaminen minulle kuitenkaan niin henki ja elämä ole. Mutta, voisin luonnehtia itseäni kuitenkin ihmiseksi, joka on melko vähään tyytyväinen. Ei minun ole pakko päästä jatkuvasti esim. etelänlomalle. Kyllä minulle riittää se, että pääsen sinne joskus. Eikä elämäntapani ole muutenkaan mitenkään "kallis", sen vuoksi minulla jää rahaa hyvin säästöön. Minulla ei ole myöskään lapsia ja olen sinkku.
Mutta tiedostan kyllä sen, että me kaikki vanhenemme. Tiedostan sen, että kun ihminen vanhenee, niin silloin myös fyysinen jaksaminen vähenee. Ja kun minulla ei aina sille ylimääräiselle rahalle muutakaan käyttöä ole, niin miksipä en sijoittaisi sitä vanhuudenpäiviä ajatellen? Että vanhempana voi sitten ottaa työelämän kannalta rennommin tai jopa jäädä työelämästä kokonaan pois, kun jaksaminen ei ole enää samaa tasoa kuin nuorempana. Minulla on kuitenkin terveys elämänarvoissani korkealla, joten sen vuoksi minä haluan nauttia elämästä vielä silloin, kun sitä tervettä elämää on toivottavasti vielä edessäpäin, enkä painaa töitä ja sitä kautta pilata terveyttäni. Terveydellä on kuitenkin valtava osa ihmisen elämänlaatuun ylipäänsä, niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Meillä kaikilla on kuitenkin vain yhden elämän lisäksi myös vain se yksi terveys.
-ap
Minä rakastan työtäni eikä se aja minua hulluksi, eli mielelläni jatkan sitä =) Mutta aloja on monia, uskon että jotkut työt ja työpaikat on epäinhimillisiä =(
Täytän 1v2kk päästä 50v ja en ole ollut työelämässä yli 20v vuoteen.
Elän pääomatuloilla pääasiassa eikä tee kovin tiukkaa.
Elän aika pitkälti sellaista elämää kuin haluan enkä ole rikas rahallisesti vaan pääomat tuottaa sen mitä tarvitsen.
Ei kyllä pysty hirveästi matkustelemaan, kun ei varallisuutta halua myydä pois vaan ajatus jättää lapsille turvaksi tulevaisuuteen.