Miksi miehen pitää muistaa lastensta äitiä äitienpäivänä?

Isä auttaa lapsiaan muistamaan lastensa äitiä. Kunnes järki, toimintakyky ja budjetti kehittyy ja lapset hoitavat asian keskenään.

Ei kai väkisin pidäkään. Mutta minä näen asian niin että isä näyttää arvostustaan lasten äitiä kohtaan äitienpäivänä ja lasten on hienoa nähdä se. Ja vastaavasti isää juhlitaan isänpäivänä.

Yleensä siksi kun lapset ei pieninä osaa itse, sitten kun lapset on vanhempia niin ei isin tartte niitä enää auttaa.

Mikä ihmeen lahjastressi voi olla äitienpäivästä? Lasten kanssa tekee kortin ja jos on hyvä sää käy metsästä hakemassa valkovuokkoja. Ei kauheen vaikeeta mun mielestä.

Kortti voi olla vaikka lapsen käden kuva painettuna paperille sormivärillä ja siihen alle piirretty vihreä viiva varreksi, näyttää (ainakin etäisesti) kukalta 🌷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni nainen täällä oikeasti odottaa jotain kalliita lahjoja tai kalliita buffetpöytiä?

Mä odotan vain sitä, että jollain tavalla muistetaan, aivan kuten itsekin muistan miestäni isänpäivänä. Vanhempana on kaksi mahdollisuutta: voi antaa lapsille käytännön kautta esimerkin siitä, miten otetaan läheiset ihmiset huomioon ja osoitetaan heille arvostusta, tai sitten voi näyttää toisenlaista mallia.

Miksi tätä varten tarvitaan joku ihmeen kalenteripäivä?

No vaikka siksi, että koulussa ja päivähoidossakin lapset askartelevat jonkin lahjan tai kortin äitien- ja isänpäivänä omalle vanhemmalle. Äitien- ja isänpäivän merkityksestä puhutaan myös. Jos sitten toinen vanhempi ei muista puolisoaan mitenkään tuona päivänä, se välittää vähintään erikoisen viestin. Mikä erityinen syy sitten olisi olla muistamatta sitä omaa puolisoa, jonka ansiosta on itse tullut vanhemmaksi? Kalenteriko?

Totta. Ei puoliso oo miehen äiti, vaan puoliso.

Lasten kasvatus on myöskin miehen tehtävä, ei ainoastaan naisen. Mistä lapsi oppii?

Jos ei ole kypsä isäksi ja sen kaikkiin velvollisuuksiin kannattaa harkita vakavasti lasten hankintaa AJOISSA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni nainen täällä oikeasti odottaa jotain kalliita lahjoja tai kalliita buffetpöytiä?

Mä odotan vain sitä, että jollain tavalla muistetaan, aivan kuten itsekin muistan miestäni isänpäivänä. Vanhempana on kaksi mahdollisuutta: voi antaa lapsille käytännön kautta esimerkin siitä, miten otetaan läheiset ihmiset huomioon ja osoitetaan heille arvostusta, tai sitten voi näyttää toisenlaista mallia.

Miksi tätä varten tarvitaan joku ihmeen kalenteripäivä?

Ei tarvita kalenteripäivää. Mutta äitienpäivä nyt vaan on kalenterissa. Jos sulle ongelma, vietä sitä niin ku mitä tahansa sunnuntaita.

Mä lähetän omalle äidille whatsapp-viestin. Vien sitten isänäidille kukat ja lahjan, mutta onhan tähänkin olemassa ihan syynsä. Mutta sitä en ymmärrä kun kaikki toivottaa kaikille maailman äideille facessa jne aina hyvät äitienpäivät. Ei, vaan omalle kuuluu toivottaa. Sarjassamme päiviä kun face on kiinni 😂 ja töissä asiakaspalvelussa mulle on toivotettu toistakymmentä vuotta hyvät äitienpäivät, kiitos kiitos, mutta olen lapseton ja nuorempana se vielä sattui, nykyään ei enää niinkään kun on luopunut toivosta.

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät ymmärrä miesten lahjastressiä. MENKÄÄ NAISET ITSEENNE!

Ja kyllä, en kaipaa itsekään MITÄÄN.

Vai että oikein lahjastressi. Jos mies kokee stressiä tuollaisesta asiasta, niin aika heikko on paineensietokyky. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tartte. Jokainen muistaa omaa äitiään.

Miten sinä olet oppinut muistamaan omaa äitiäsi, ethän tehnyt sitä pienenäkään.?

Juhlapäivät ovat yleensä lapsia varten. Heille pitää opettaa, että merkkipäivinä voi ilahduttaa toista, muuten he oppivat vain sen, että he ovat juhlien keskipiste. Sellaista pientä lasta en ole nähnyt, joka ei innostuisi äitien- tai isänpäivästä, kun saa toisen vanhemman kanssa tehdä aamupalaa ja antaa omatekoisen kortin.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kasvatus on myöskin miehen tehtävä, ei ainoastaan naisen. Mistä lapsi oppii?

Jos ei ole kypsä isäksi ja sen kaikkiin velvollisuuksiin kannattaa harkita vakavasti lasten hankintaa AJOISSA.

Meinaatko että kypsyys ja valmius isäksi mitataan siinä, että ostatko muijalles äitienpäivälahjan, no hohhoh.

Eikö se ole vaimo, joka hoitaa isänpäivälahjan ja aamiaisen, lounaan ym.

Veljeni on saanut vaimoltaan joka isänpäivä kirjalahjan. Hänellä on kaikki Tervon kirjat.

Mieheni antoi minulle keltaisia ruusuja ja pullon Veauve Clicquot-samppanjaa. Keltainen oli meidän väri.

Miehet antakaa vaimolle lahjakortti esim. kauneushoitoon. Ei mene pieleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni nainen täällä oikeasti odottaa jotain kalliita lahjoja tai kalliita buffetpöytiä?

Mä odotan vain sitä, että jollain tavalla muistetaan, aivan kuten itsekin muistan miestäni isänpäivänä. Vanhempana on kaksi mahdollisuutta: voi antaa lapsille käytännön kautta esimerkin siitä, miten otetaan läheiset ihmiset huomioon ja osoitetaan heille arvostusta, tai sitten voi näyttää toisenlaista mallia.

Miksi tätä varten tarvitaan joku ihmeen kalenteripäivä?

Valtaosa miehistä ei muista omien lastensa äitiä ikinä koskaan milloinkaan muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kasvatus on myöskin miehen tehtävä, ei ainoastaan naisen. Mistä lapsi oppii?

Jos ei ole kypsä isäksi ja sen kaikkiin velvollisuuksiin kannattaa harkita vakavasti lasten hankintaa AJOISSA.

Meinaatko että kypsyys ja valmius isäksi mitataan siinä, että ostatko muijalles äitienpäivälahjan, no hohhoh.

Ei tarvitse mitään ostaa. Mies voi tehdä äitienpäiväkakun ja valmistaa hyvän ruuan, sekä siivota kokkailujensa jäljet, se on ihan ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Ei puoliso oo miehen äiti, vaan puoliso.

Saatiin tuosta ihan riita aikaiseksi. Nainen murjotti aikansa ja sitten tapahtui ihme. Pyysi anteeksi ja sanoi että olet oikeassa, en ole äitisi. Synttäreinään ja jouluna lahjoin. Kerran annoin kukkia muuteen vaan niin epäili että olen tehnyt jotain. Huoh naiset on vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Ei puoliso oo miehen äiti, vaan puoliso.

Saatiin tuosta ihan riita aikaiseksi. Nainen murjotti aikansa ja sitten tapahtui ihme. Pyysi anteeksi ja sanoi että olet oikeassa, en ole äitisi. Synttäreinään ja jouluna lahjoin. Kerran annoin kukkia muuteen vaan niin epäili että olen tehnyt jotain. Huoh naiset on vaikeita.

Minusta olisi outoa, jos mieheni ei arvostaisi sitä, että hän on minun ansiostani vanhempi (ja toisinpäin).

Näkisin asian niin, että lapsen ollessa pieniä vanhemmat ylläpitävät juhlatapoja ja -perinteitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Ei se lapsi ykskaks koululaisena osaa äitienpäiväksi kakkua leipoa ja kahvia keittää, valkovuokkoja poimia ja väkertää kortteja äidilleen ja isoäideilleen ellei häntä ole pienestä pitäen sellaiseen kasvatettu.

Jos äiti-ihminen on lapsuutensa elänyt perheessä, jossa esimerkiksi sitä äitienpäivää juhlitaan, on hän varmasti tapaan niin tottunut ettei osaa ajatellakaan äitienpäivää ilman pienintäkään juhlanmerkkiä. Pettymys voi olla hyvinkin karvas nieltäväksi jos puoliso onkin juhlien viettämisestä eri mieltä. Kyllä niillä aikuisillakin on tunteet, monilla (varsinkin tuoreilla) äideillä vielä varsin herkkä mieli väsymyksestä ja hormoneista.

Jos mies arvostaa puolisonsa työtä äitinä ja hänen panostustaan lapsiinsa, niin onko se ihan ylitsepääsemätön ajatus myös osoittaa asiasta kiitosta ja kunnioitusta, edes kerran vuodessa? Harvoin arjessa kehutaan puolisoa vanhempana vaikka aihetta varmasti päivittäin olisikin.

Useampi äiti myös toivoo lahjaksi mieluummin vapautusta kotitöistä ja pientä lahjontaa aamupalan ja ruuan muodossa, kuin jotain kallista ja materiaalista. Lasten omat (tai isän avustuksella) tehdyt väkerrykset ovat myös ihan parhaita lahjoja! Vaikka kipsivalos pikkulapsen kädenjäljestä, voi tehdä myös taikataikinaan (jauho, suola, öljy, vesi) jos rahat ovat vähissä tai ei jaksa kierrellä kauppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kasvatus on myöskin miehen tehtävä, ei ainoastaan naisen. Mistä lapsi oppii?

Jos ei ole kypsä isäksi ja sen kaikkiin velvollisuuksiin kannattaa harkita vakavasti lasten hankintaa AJOISSA.

Meinaatko että kypsyys ja valmius isäksi mitataan siinä, että ostatko muijalles äitienpäivälahjan, no hohhoh.

Ei vaan sillä, onko valmis kasvattamaan lasta. Peruskauraa on opettaa toisen huomioimista.

Mutta itsekkäässä maailmassasi vain oma etusi ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Näkisin asian niin, että lapsen ollessa pieniä vanhemmat ylläpitävät juhlatapoja ja -perinteitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Ei se lapsi ykskaks koululaisena osaa äitienpäiväksi kakkua leipoa ja kahvia keittää, valkovuokkoja poimia ja väkertää kortteja äidilleen ja isoäideilleen ellei häntä ole pienestä pitäen sellaiseen kasvatettu.

Jos äiti-ihminen on lapsuutensa elänyt perheessä, jossa esimerkiksi sitä äitienpäivää juhlitaan, on hän varmasti tapaan niin tottunut ettei osaa ajatellakaan äitienpäivää ilman pienintäkään juhlanmerkkiä. Pettymys voi olla hyvinkin karvas nieltäväksi jos puoliso onkin juhlien viettämisestä eri mieltä. Kyllä niillä aikuisillakin on tunteet, monilla (varsinkin tuoreilla) äideillä vielä varsin herkkä mieli väsymyksestä ja hormoneista.

Jos mies arvostaa puolisonsa työtä äitinä ja hänen panostustaan lapsiinsa, niin onko se ihan ylitsepääsemätön ajatus myös osoittaa asiasta kiitosta ja kunnioitusta, edes kerran vuodessa? Harvoin arjessa kehutaan puolisoa vanhempana vaikka aihetta varmasti päivittäin olisikin.

Useampi äiti myös toivoo lahjaksi mieluummin vapautusta kotitöistä ja pientä lahjontaa aamupalan ja ruuan muodossa, kuin jotain kallista ja materiaalista. Lasten omat (tai isän avustuksella) tehdyt väkerrykset ovat myös ihan parhaita lahjoja! Vaikka kipsivalos pikkulapsen kädenjäljestä, voi tehdä myös taikataikinaan (jauho, suola, öljy, vesi) jos rahat ovat vähissä tai ei jaksa kierrellä kauppoja.

Minusta tuossa em. on paljon oikeaa ajatusta! Eikö se ole jokaisen perheen oma asia, millaiset traditiot muodostavat omalle perheelleen?! Ja sitten kun aikuisuudessa oman perheen kanssa ne perinteet mahdollisesti huomataan erilaisiksi, niin sitten muodostetaan ne oman perheen tavat toimia!

Toki kaikenlainen arjen huomaavaisuus kaikkia perheenjäseniä kohtaan ympäri vuoden on aina parempi kuin yhden päivän ylistys! Siltikin arjesta poikkeavia mukavia hetkiä tarvitaan!

Se on äitienpäivä, eli KAIKKIEN äitien päivä. Ei "OMAN äidin-päivä". Minusta äitienpäivänä arvostetaan, muistetaan, onnitellaan kaikkia äitejä tavalla tai toisella. Ihan ehdottomasti omien lasten äidin muistaminen (jotenkin) kuuluu asiaan. Jos sitä mies ei ymmärrä, on varsinainen törppö.

Muistamisen/lahjan ei todellakaan tarvitse olla aineellista. Se voi olla sanallinen kiitos, hali, pusu, hieronta, oman ajan antaminen tai muuta sellaista, mikä nyt kenenkin mieleen sattuu olemaan.