Tuntuu, kuin olisin elänyt ihan väärin koko elämäni
Tehnyt surkeat valinnat joka kohdassa. Tiedättekö mitä tarkoitan?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Minä tajusin tuon neljänkympin kriisissä. Olin valinnut ammattini työtilanteen ja rahan perusteella, välittämättä mikä kiinnostaa. Olin jättänyt pariutumatta ja hankkimatta lapsia tehdäkseni uraa ja rahaa. Nämä olin saavuttanut, mutta nyt tulikin tyhjä olo: en ole onnellinen vaikka minulla on hieno talo ja auto ja matkoja. Kaipaisin perhettä ja lämpimiä ihmissuhteita. Työtä jolla kokisin olevan merkitystä, muutakin kuin että minä saan siitä hyvin rahaa.
En minä kyllä sitten lopulta kriisin jälkeen mitään muuttanut. Perhehommat on liian myöhäistä, enkä taitaisi enää parisuhteeseenkaan edes sopeutua, niin kauan yksin elettyäni. Työn suhteen en alkanut alaa vaihtamaan, koska en oikein keksinyt mikä muukaan sitten kiinnostaisi. Mutta olen downshiftannut niin että en enää pyri hampaat irvessä edistämään uraa tai kohottamaan palkkaani yhä korkeammaksi. Pitkäänhän minulla oli tavoittena olla huippuguru alallani ja suomen parhaiten palkattu naisasiantuntija. Mutta hintana oli jatkuva stressi ja levottomuus, valtava määrä ylitöitä ja opiskelua vapaa-ajalla ilman palkkaa. Nykyisin olen tyytyväinen perusasiantuntija, joka tekee hommansa vaan ei tavoittele taivaita.
Minä taas tajusin hiljattain, että vaikka en olekaan ns. saanut mitään aikaiseksi (köyhä tk.eläkeläinen) niin mulla on tosiaan jotain, mitä ei saa rahallakaan: ihana rakas perhe. Ihmisiä, jotka välittää minusta ja joita rakastan, ja joiden kanssa ollaan "meidän porukka".
Ohiksena: Inhoan tällaisia ihmisiä, jotka toisen avautuessa käyttävät tilanteen omaksi hyväkseen kehuakseen itseään ja nostamaan omaa egoaan.
- ei tuo jolle vastasit
Todella! Säälikäämme rikasta tyttörukkaa, joka ei olekaan saanut Ihan Kaikkea, on vain hieno ura, rahaa, hieno talo, auto ja matkoja. Voi voi, tottahan hänelle olisi kuulunut kaikki muukin, menkää köyhät nyt pois nostamasta omaa egoanne, kun uranaiset maksavat teidän elämännekin. Te ette ole mitään. Tyhmät ja köyhät ne lisääntyy.
Minäkin ole viimeisen kymmenen vuoden aikana valinnut mieluummin sohvan ja av:n kuin oikean seuraelämän ja nyt sitten ihmettelen kun olen yksin.