Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko kuolema(halu)ajatukset normaaleja?

Vierailija
05.05.2019 |

Olen tällainen ihan tavallinen keski-ikäinen nainen. Elämä on suht hyvää.
Lapsia on neljä, teinejä ja päiväkoti-ikäisiä, parikymppinen parisuhde, ihan hyvä sekin, mutta ei suuria tunneilmaisuja puoleen tai toiseen. Tavallinen toimistotyö, tavallinen taloustilanne, lainaa vielä on, ihan ok pärjätään, mutta ei mitään varsinaista varakkuutta.
Yhdellä lapsistamme vähän erityistarpeita, mutta muuten ollaan ihan terveitä ja asiat mallillaan. Teinit pärjää koulussa, eikä heidän muustakaan pärjäämisestä ole suurempaa huolta. Näin kirjoitettuna kakkihan on on oikein hyvin.

En ole koskaan mielestäni kärsinyt mistään mielialaongelmista, ehkä vähän babybluesia ollut joskus, mutta ei mitään sen ihmeempää. Olen aina ajatellut, että vahvuuteni on vakaa mielenterveys.

Nyt huomaan kuitenkin aika usein ajattelevani tai ehkä jopa toivovani kuolemaani. Satunnaisesti ajattelen itsemurhaa, mutta useimmin sitä, että joutuisin auto-onnettomuuteen tai sairastuisin vakavasti ja kuolisin pois. Ajatuksena se tuntuu oikein miellyttävältä ja lohdulliselta. Vähän niin kuin että ” eipähän tarvitsisi enää pyörittää tätä arkea, mennä töihin ja sittenpähän näkisitte mitä kaikkea hiljaista työtä olen aina tehnyt ja mistä kaikesta olen aina huolehtinut, kun en olisikaan niitä enää hoitamassa ja kaikki kasautuisi hoitamattomana teidän jalkoihin-tyyppisiä juttuja”.

Oma kuolema on alkanut tuntua miellyttävältä asialta ja tuntuu kamalalta, että voisin elää vielä vaikkapa 40 vuotta. Huh!

Onko teillä muilla tällaisia ajatuksia? Ovatko nämä ihan normaaleja esim. keski-ikäistymisen kriiseihin kuuluvia? Onko ihan ok, että on tällainen kausi, että hekumoin kuolemisellani vai olisiko tässä kuitenkin kyse siitä, että olisin ehkä jotenkin masentunut?

Onhan se mahdollista, että hormoninikin toimivat nyt ikääntyessä eri tavalla ja tunnetilani johtuvat siitä. Millaisia kokemuksia teillä on siitä, kun kaikki on tavallaan ihan hyvin, mutta silti ei kuitenkan ole? Pitääkö olla huolissaan vai onko tämä ihan normaali vaihe elämässä?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla kuolemanhaluajatukset on normaaleja eli lähes päivittäisiä, mutta mun elämäntilanne on täysin erilainen kuin sun joten en osaa antaa sulle neuvoja tms.

Vierailija
2/6 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa normaalilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa masennukselta.

Vierailija
4/6 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensin sitä pelkää kuolevansa. Sitten pelkää ettei kuolekkaan. Toisaalta hautajaisetkin on niin työläitä järjestää.

Vierailija
5/6 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa, että olet vähän katkera elämääsi, jos mietit tuollaisia "sittenpä näette, mitä kaikkea hiljaista työtä olen tehnyt vuoksenne".  Voi se olla masennustakin.

Vierailija
6/6 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nostan vielä