Muilla kokemuksia- vaikea raskaus, vaikea synnytys, vaikea vauvaika eikä todellakaan tee mieli hankkia enempää lapsia!

Oksensin kun vähänkin liikuin, ei tarvinnut kuin keittiöstä kävellä olohuoneeseen ja YÄÄYÄÄHG! Sitten alkoivat helvetilliset liitoskivut ja olo kuin olisi samaan aikaan paha hiivatulehdus ja pissatulehdus, kumpaakaan ei kuitenkaan ollut. En ollut mikään hehkeä odottaja kävelemässä pää pystyssä kadulla, vaan hikinen ja kalpea mytty sohvanpohjalla. Innoissani ostamani kaunis äitiysmekko jäi lähes kokonaan käyttämättä, kotona olin pelkissä pikkuhousuissa ja julkisilla paikoilla päällä ihan se mikä käteen oli osunut, yleensä miehen verkkarit ja t-paita .

Laskettu aika meni reippaasti yli ja kahdesti minut käännytettiin sairaalasta että katsotaan. Sanoin miehelle että tämä syntyy kohta valmiiksi kouluikäisenä, kohdusta kouluun ! Seksin ja siivoamisen sanotaan käynnistävän synnytys, seksiä ei tehnyt yhtään mieli mutta siivosin kuin hullu, mm. pesin saunan. Ei auttanut. Lopulta synnytys käynnistyi itsestään... juuri kun meillä oli molemmilla flunssa! Mies ei päässyt mukaan synnytykseen ja minä en jaksanut kipeänä ja ilman miestäni synnyttää, itkin vain pettymystä ja kurjaa oloa. Synnytys ei edennyt ja vauvan sydänäänet heikkenivät, toivoin leikkausta mutta ei ! Imukupilla kiskottiin vauva ulos, se oli brutaalia ja tuntui minusta enemmän pahoinpitelyltä kuin syntymän ihmeeltä. Vauva oli mielestäni kummallisen näköinen , se imukuppi ja itse olisin halunnut vain nukkua viikon. Muut olivat hehkuttaneet osastolla tuoreille vanhemmille tarjottuja herkkuja, minä sain pohjaanpalanutta kahvia ja kuivan pullan. Olin lyödä hoitajaa, joka tuli antamaan imetysopetusta ja kiskoi tissejäni. Mies tuli käymään "ei ne mua voi heittää ulos!" ja toi ruusun sekä suklaalevyn, se vähän nosti mielialaa vaikka aivasteleva ja nuutunut mies tahdottiin selvästi ajaa ulos osastolta. Nuhainen kyllä olin minäkin ja silti neljän muun äidin kanssa samassa huoneessa ! Atshii.

Vauva itki, paljon. Maha selvästi vaivasi. Mies aloitti yövuorot ja tunsin olevani lohduttoman yksin kun kaniskelin parkuvaa nyyttiä pitkin asuntoa. Meille tuli riitoja, olin jo oikeasti eromassa hetkittäin. Mutta sitten mies hieroi spontaanisti hartioitani, toi pitsan tai osoitti muuten että välittää. Minulle tuli rintatulehdus ja virtsatietulehdus joka pääsi munuisiin, kun ajattelin että on samaa vaivaa kuin raskausaikana eikä siellä mitään ole. Kaiken kukkuraksi kotiin tuli Kelakortti väärällä nimellä, Pekosta tuli Pekka . Miestä nauratti, minua ei.

Ja olin haaveillut useasta lapsesta, vähintään kaksi mutta mieluiten kolme. Siinä vaiheessa kun pikkuinen täytti vuoden ja sain taas joten kuten nukuttua , tiesin etten enää ikimaailmassa lisäänny!