Alkoholistien lapset, miten teihin lapsena suhtauduttiin?

Sain uteliaita ja pilkallisia kommentteja joiltakin kavereilta ja heidän vanhemmiltaan. Nämä ihmiset katsoivat asiakseen nolata minua vanhempani juomisesta. Utelijat eivät ajatelleet miltä minusta tuntui.

En ole enää aktiivisesti muistanut koko asiaa, mutta minun on vaikea luottaa ihmisiin ja heidän hyväntahtoisuuteensa.

Aloin kyllä pärjätä jossakin vaiheessa hyvin koulussa kun löysin itseluottamusta. Minulla oli myös paljon kavereita.

Aikuisena olen pystynyt jo puhumaan avoimesti vanhempani alkoholismista. En enää häpeä.

Meillä oli kulissit aika hyvin kunnossa, vain sukulaiset tiesivät totuuden. He olivat välillä huolissaan meistä lapsista ja pyysivät vanhempia lopettamaan juomisen mutta eihän se mitään loppunut.

Rakastin koulua koska siellä oli turvallista ja sain kokea sitä "normaalia" elämää. Minuun suhtauduttiin kuin kehen tahansa. Kaveritkaan eivät tienneet mitään. Olin kuin mallioppilas ja sain hyviä numeroita.

Kotona olin yleensä aina vain omassa huoneessani jonka oven laitoin lukkoon.