Anteeksi mutta miltä tuntuu opiskella korkeakoulussa kun ei ole ylioppilas?
Mitä ajattelette kun olette paljain päin esimerkiksi vappuna?
Kommentit (27)
Itsellä ollut lakki kuutisen vuotta, eikä ole tullut kertaakaan käytettyä yo-juhlien jälkeen. Opiskelen yliopistossa ja lisäksi löytyy myös amistutkinto lukion ja yliopiston välistä. En näe lukion suorittamista suorituksena. Sen läpi hiihtelee kuka tahansa. Tuntuu hölmöltä, että sitä tulisi jotenkin mainostaa lakki päässä. Toki muut tehkööt mitä lystää.
Useat ihmiset, jotka eivät käytä vappuna ylioppilaslakkia ovat kuitenkin lukion käyneet. Lukeudun itse näihin ihmisiin ja monet tuttuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuota yleisesti ottaen juuri erota kenestkään päälstä päin, että kuka on ylioppilaaksi kirjoittanut ja kuka ei...
Lippalakkia väärinpäin pitävä on yleensä amistaustainen
Olin aina ihmetellyt mitä virkaa sillä ylioppilaslakissa riippuvasta tupsussa on kunnes tajusin että siitä vetämällä syttyy lamppu vintille.
Sen verran on paksu tukka, ettei päätä palele. Vappuna söimme perheen kanssa munkkeja ja joimme simaa, hatuttomuus ei haitannut tuossakaan kohtaa.
Olen vasta näin vanhalla iällä nelikymppisenä lähtenyt amk-opintoihin. Pidän kovasti opinnoista, erityisesti siitä, että on paljon itsenäisiä tehtäviä ( eikä aina tarvitse lähteä mihinkään, työvuosien jälkeen se tuntuu luksukselta). Kirjoittaminen on aina ollut minulle mieleistä, joten hyödyn siitä pitkissä esseetehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on sillain omitinen, että siinä puhutaan monelaisista korkeakouluista.
YLIOPISTOSSA opiskeleva on aina ylioppilas täysin riippumatta siitä, onko joskus suorittanut ylioppilaskokeen vai ei - kunnes lakkaa olemasta ylioppilas ja muuttuu jonkun aineen kandiksi (ja myöhemmin maisteriksi). Ja nämä ylioppilaat, kandit ja maisterit köyttävät ylioppilaslakkia ainakin kaikissa yliopiston juhlatilaisuuksissa (paitsi maidterijuhlassa, jossa käyttävät maisteriseppelettä).
Opiskelun kannalta eroa on jonkun verran, mutta käytännössä kaikki joutuvat opettelemaan opiskeoutyyliä ja tavoitteiden ymmärtämistä. Kielten osaaminen ja ulkomaankielisten kurssikirjojen lukeminen on lukion käyneille helpompaa, mutta kyllä sen oppii kun haluaa opetella (ja on pakko).
Minä en kyllä käyttänyt yliopistossa opiskellessa (tai missään "kinkereissä") lakkia, kun en amispohjaisena sellaista omistanut. Muutoinkin olin kummajainen sekä opiskelijoiden että opettajien silmissä. Ihan hyvällä tavalla tosin, mutta kukaan heistä oikein ymmärtänyt että joku on yliopistossa ilman lukiopohjaa. Tämä siis 2010 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran on paksu tukka, ettei päätä palele. Vappuna söimme perheen kanssa munkkeja ja joimme simaa, hatuttomuus ei haitannut tuossakaan kohtaa.
Olen vasta näin vanhalla iällä nelikymppisenä lähtenyt amk-opintoihin. Pidän kovasti opinnoista, erityisesti siitä, että on paljon itsenäisiä tehtäviä ( eikä aina tarvitse lähteä mihinkään, työvuosien jälkeen se tuntuu luksukselta). Kirjoittaminen on aina ollut minulle mieleistä, joten hyödyn siitä pitkissä esseetehtävissä.[/quote
Opiskelu on aina hieno asia, mutta AMK:ssa suurin osa taitaa olla ammattikoulutaustaisia. Että ehkei ihan tähän keskusteluun kuulu nämä AMK kokemukset, siellä kun ei pahemmin joukosta erotu ilman ylioppilastodistusta...
Tervepäisellä opiskelijalla on paljon tärkeämpiäkin ajattelemisen aihetta kuin se, mitä päässä (ulkopuolella) vappuna.
Aikuiset yliopisto-opiskelijat eivät edes tiedä, kuka opiskelukavereista on ylioppilas ja kuka ei . Itse opiskelin 1980-luvulla opistossa, jossa lähes kaikki olivat ylioppilaita. Ainoa ero kansakoulupohjalta tulleella opiskelijalla oli englannin kurssi, jossa hänellä oli eri opinnot kuin muilla. Silloin minulta joku kysyi "minkä vuoden Spes Patriasta löytyy..."
Avoimen väylän kautta yliopistoon menevissä on voinut olla kiertokoulun käyneitäkin, ja heillä on opiskelumotivaatio paljon parempi kuin monilla ylioppilailla. Ei-ylioppilaille on jo pääsykokeessa suuremmat vaatimukset kuin ylioppilailla, joten opintomenestyksessä ei ole eroa.