Lapsi joka puhuttelee vanhempiaan etunimillä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini lapset kutsuvat vanhempiaan etunimellä. En tiedä syytä. Mutta joka kerta se "ottaa" korviini ja tulee tunne että heillä on etäiset välit.

Entä lapset, jotka käyttävät molempia nimityksiä? Esim. veljeni lapset ovat puhuneet isistä ja seuraavassa lauseessa puhutelleet etunimellä?

Jo pitää tehdä johtopäätöksiä mokomasta asiasta.

Lapseni kutsui meitä vanhempia etunimellä lyhyen aikaa ollessaan iältään jotain 4 vuotta. Sittemmin ollan aina oltu äiti ja isä, kun hän puhuu meille. Jos keskustelee jommankumman kanssa, niin sitten on etunimi käytössä. Tämä tapa oli myös lapsuusperheessäni (esimerkiksi pyytäessäni jotain isältäni käytin sanaa isä ja puhuessani hänestä äitini kanssa käytin lempinimeä Kale).

Meillä on uusperhe, jossa yhteinen lapsi sekä minun lapseni edellisestä liitosta. Koska hänellä on oma isä, jota kutsuu isäksi, käyttää hän etunimeä puolisostani. Tämä tapa on tarttunut myös malliesimerkin voimalla pienempään yhteiseen lapseemme, joka sanoo välillä isä ja välillä puhuttelee etunimellä. Toinen tapaus on perhe, jossa yksi lapsista oli adoptoitu noin viisi vuotiaana vanhempien kuoleman vuoksi, jolloin myös perheen biologiset lapset kutsuivat välillä vanhempiaan etunimellä.

Mielestäni molemmat ymmärrettäviä syitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on uusperhe, jossa yhteinen lapsi sekä minun lapseni edellisestä liitosta. Koska hänellä on oma isä, jota kutsuu isäksi, käyttää hän etunimeä puolisostani. Tämä tapa on tarttunut myös malliesimerkin voimalla pienempään yhteiseen lapseemme, joka sanoo välillä isä ja välillä puhuttelee etunimellä. Toinen tapaus on perhe, jossa yksi lapsista oli adoptoitu noin viisi vuotiaana vanhempien kuoleman vuoksi, jolloin myös perheen biologiset lapset kutsuivat välillä vanhempiaan etunimellä.

Mielestäni molemmat ymmärrettäviä syitä.

Minusta ymmärrettävä syy on ihan se, että he ovat sen nimisiä :)

Oikeastaan on aika pöljää käyttää nimityksiä äiti ja isä, kun heillä on etunimetkin. Ihan vastaavaa kuin jos kutsuisi puolisoa vaimoksi tai mieheksi tai lastaan lapseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ovat kaikki lapset jossain vaiheessa kutsuneet meitä etunimillä. En oikein näe, mikä siinä on ongelmana.

No mulle se kertoo tietynlaisesta kunnioituksen puutteesta, jos lapsi kutsuu etunimellä.

Tietysti jos puolisot kutsuvat toisiaan etunimillä, niin saattaa myös tarttua lapseen.

No millä ihmeellä puolisot toisiaan kutsuisivat jos eivät etunimillä?

Höh, no iskäksi ja äiskäksi tietty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityiset nimet ja nimitykset kertovat erityisestä suhteesta. Etunimellä puhuttelu on neutraali, sen takia se tuntuu oudolta.

Miten sen nyt ottaa. Mun 8-vuotiaani kiljuu

kyllä julkisilla paikoilla äitiä, mutta nukkumaan mennessään sanoo ”rakastan sinua aina Tiina”.

Sama lapsi kertoi usein pienempänä kavereilleen ylpeänä että ”mun äiti on Tiina”. Eli äiti on yleisnimitys kaikille äideille, etunimi tarkoittaa nimenomaan tätä erityistä, omaa äitiä.

"Rakastan sinua aina Tiina"

Ihana lapsi sulla❤

Mulla tulisi ainakin outo olo jos lapsi sanoisi, että rakastan sinua "Matti".  Isä luontevampi vaihtoehto.

Olen 51, äitini on 82, eikä tulisi mieleenkään kutsua häntä muuta kuin äidiksi. Minulla on paljon ystäviä, mutta vain yksi ainoa äiti.

Kutsun isääni etunimellä. Ja kyllä, johtuu tunne-elämän ongelmista. Hänen nimittäin. Emme ole enää väleissä ja suuri taakka on sen myötä pudonnut harteiltani.

Tunnen perheen jossa kaikki lapset kutsuvat vanhempiaan vain etunimillä,vanhempien toiveesta. En tiedä miksi he ovat tätä toivoneet. Jos joku on tehnyt samanlaisen päätöksen niin olisi kiva kuulla miksi? Ihan mielenkiinnosta.