Lue keskustelun säännöt.
Lapsi joka puhuttelee vanhempiaan etunimillä.
03.05.2019 |
Onko kyse jonkinlaisesta auktoriteetin puutteesta vai tunne-elämän ongelmista vai mistä sellainen kertoo?
Kommentit (70)
Mitä v*tun väliä? Ei se teiltä vanhemmuutta vie pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miten te sitten puhuttelette lapsiane. sanotteko heitä lapsiksi vai käytättekö nimeä. esimerkiksi, hei sinä lapsi menehän siivoamaan huoneesi.
Mua sanottiin lapsena ”tytöksi” ja voi että inhosin sitä. Kutsuin sitten kostoksi äitiäni etunimen rumalla väännöksellä.
Et sitten ymmärtänyt, että teidän perheessä on erityisen lämmin suhde, kun tuo tytöksi puhuttelu tuntui ikävältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi sanoa äidiksi tai isäksi?
Koska kyseessä äiti tai isä.
Jos sinulla on Mikko-serkku, kutsutko häntä Mikoksi vai Serkuksi.
Äiti ja isä on myös tietynlainen auktoriteettinen nimitys. Samoin kun esim. opettaja. Puhuttelitteko Pentti nimistä opettajaa koulussa Penaksi vai opettajaksi?
Me puhuteltiin erästä opettajaa etunimellä, mutta se kertoo arvostuksen puutteesta.
Serkku ei samalla tavalla ole, mutta ei kukaan kiellä kutsumasta serkuksi.
Miten sinä työssä puhuttelet esimiestä tai yrityksen toimitusjohtajaa?
Kun otit auktoriteetin esille.
Meillä töissä jopa yrityksen hallituksen pj. kutsutaan etunimellä, joka on iäkäs ja arvostettu, samoin kaikkia pomoja toimitusjohtajista pikkupomoihin.
Ja vaikka etunimellä kutsutaan, meillä töissä johtoryhmä nauttii erityistä arvostusta ja luottamusta.
Tuttava on kutsunut äitiään ja isään mammaksi ja papaksi koko lapsuuden, tilanne muuttui, kun hän sai lapsen, isovanhemmat halusivat tulla kutsutuiksi vain etunimillään, ikäkriisiä pukkasi liikaa :) Nykyään heitä siis kutsutaan vain nimillä.
Itse olen kutsunut vanhempiani etunimillä siitä asti kun aloitin koulun. Ei ole ollut mikään kapina tai huonot vanhemmat. Päädyin tähän ratkaisuun käytännön syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini lapset kutsuvat vanhempiaan etunimellä. En tiedä syytä. Mutta joka kerta se "ottaa" korviini ja tulee tunne että heillä on etäiset välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi sanoa äidiksi tai isäksi?
Koska kyseessä äiti tai isä.
Jos sinulla on Mikko-serkku, kutsutko häntä Mikoksi vai Serkuksi.
Äiti ja isä on myös tietynlainen auktoriteettinen nimitys. Samoin kun esim. opettaja. Puhuttelitteko Pentti nimistä opettajaa koulussa Penaksi vai opettajaksi?
Me puhuteltiin erästä opettajaa etunimellä, mutta se kertoo arvostuksen puutteesta.
Serkku ei samalla tavalla ole, mutta ei kukaan kiellä kutsumasta serkuksi.
Miten sinä työssä puhuttelet esimiestä tai yrityksen toimitusjohtajaa?
Kun otit auktoriteetin esille.
Meillä töissä jopa yrityksen hallituksen pj. kutsutaan etunimellä, joka on iäkäs ja arvostettu, samoin kaikkia pomoja toimitusjohtajista pikkupomoihin.
Ja vaikka etunimellä kutsutaan, meillä töissä johtoryhmä nauttii erityistä arvostusta ja luottamusta.
Koulumaailmassa vaan edelleen on luontevinta puhutella opettajaa opettajaksi, ei nimellä. Vaikka molempia käytetään. Kyse ei oikeasti ole luottamuksesta, tai arvostuksestakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi sanoa äidiksi tai isäksi?
Koska kyseessä äiti tai isä.
Eli sanot myös sisartasi sisareksi ja veljeäsi veljeksi?
Ja vanhemmat kutsuvat kaikkia lapsiaan vain nimellä "lapsi"?
Vierailija kirjoitti:
Erityiset nimet ja nimitykset kertovat erityisestä suhteesta. Etunimellä puhuttelu on neutraali, sen takia se tuntuu oudolta.
Neutraali? Etunimen käyttöhän kertoo läheisestä suhteesta. Vai puhutko esim. esimiehellesi käyttäen etunimeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi sanoa äidiksi tai isäksi?
Koska kyseessä äiti tai isä.
Jos sinulla on Mikko-serkku, kutsutko häntä Mikoksi vai Serkuksi.
Äiti ja isä on myös tietynlainen auktoriteettinen nimitys. Samoin kun esim. opettaja. Puhuttelitteko Pentti nimistä opettajaa koulussa Penaksi vai opettajaksi?
Me puhuteltiin erästä opettajaa etunimellä, mutta se kertoo arvostuksen puutteesta.
Serkku ei samalla tavalla ole, mutta ei kukaan kiellä kutsumasta serkuksi.
Miten sinä työssä puhuttelet esimiestä tai yrityksen toimitusjohtajaa?
Kun otit auktoriteetin esille.
Meillä töissä jopa yrityksen hallituksen pj. kutsutaan etunimellä, joka on iäkäs ja arvostettu, samoin kaikkia pomoja toimitusjohtajista pikkupomoihin.
Ja vaikka etunimellä kutsutaan, meillä töissä johtoryhmä nauttii erityistä arvostusta ja luottamusta.
Koulumaailmassa vaan edelleen on luontevinta puhutella opettajaa opettajaksi, ei nimellä. Vaikka molempia käytetään. Kyse ei oikeasti ole luottamuksesta, tai arvostuksestakaan.
Kyllä nykyään oppilaat käyttävät hyvin usein opettajan etunimeä. Riippuu toki opettajasta, kaikki eivät varmaan halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi sanoa äidiksi tai isäksi?
Koska kyseessä äiti tai isä.
Jos sinulla on Mikko-serkku, kutsutko häntä Mikoksi vai Serkuksi.
Äiti ja isä on myös tietynlainen auktoriteettinen nimitys. Samoin kun esim. opettaja. Puhuttelitteko Pentti nimistä opettajaa koulussa Penaksi vai opettajaksi?
Me puhuteltiin erästä opettajaa etunimellä, mutta se kertoo arvostuksen puutteesta.
Serkku ei samalla tavalla ole, mutta ei kukaan kiellä kutsumasta serkuksi.
Kyllä meillä lapset ovat puhutelleet päiväkodissa ja koulussa opettajaa etunimellä ja vielä opettajan omasta toiveesta.
Ei siitä kauaa ole kun lapset teittelivät omia vanhempiaan, samoin opettajia. Vieläkin tunnen yhden perheen, jossa jo iäkkäät lapset teitettelevät vanhempiaan ja isovanhempiaan. Ja kouluissa opettajia teititeltiin vielä 70-luvulla.
Vanhempiaan etunimellä kutsuminen kertoo enemmän maailman ja kulttuurin muuttumisesta, kuin perheestä itsestään. Ihan samalla tavalla kuin teitittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona koen läheisemmäksi, että kutsutaan äidiksi. Koulumaailmassa taas useimmiten kutsutaan opeksi. Joskus harvoin joku kutsuu etunimellä ja se tuntuu liian läheiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityiset nimet ja nimitykset kertovat erityisestä suhteesta. Etunimellä puhuttelu on neutraali, sen takia se tuntuu oudolta.
Neutraali? Etunimen käyttöhän kertoo läheisestä suhteesta. Vai puhutko esim. esimiehellesi käyttäen etunimeä?
En ole tuo jolle vastasit, mutta olen ollut lukuisissa työpaikoissa, ja joka ikisessä on esimiehistä käytetty etunimiä. Millaisissa työpaikoissa puhutellaan titteleillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ja siskoni olemme kutsuneet vanhempiamme etunimillä niin kauan kuin muistan. Syytä en tiedä, ei meillä minusta ole vanhempiimme sen kummallisempi suhde kuin kavereilla omiin vanhempiinsa.
J ja J? Mä tunsin lapsuudessa siskokset joiden nimet alkoivat J:llä ja jotka kutsuivat vanhempiaan etunimillä. :)
Kutsuin isääni aina etu -tai lempinimellä. Se tuntui luontevalta. Lempinimen keksi veljeni jo ennen syntymääni.
Kunnioitin isääni paljon enemmän kuin äitiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi sanoa äidiksi tai isäksi?
Koska kyseessä äiti tai isä.
Jos sinulla on Mikko-serkku, kutsutko häntä Mikoksi vai Serkuksi.
Äiti ja isä on myös tietynlainen auktoriteettinen nimitys. Samoin kun esim. opettaja. Puhuttelitteko Pentti nimistä opettajaa koulussa Penaksi vai opettajaksi?
Me puhuteltiin erästä opettajaa etunimellä, mutta se kertoo arvostuksen puutteesta.
Serkku ei samalla tavalla ole, mutta ei kukaan kiellä kutsumasta serkuksi.
Kyllä meillä lapset ovat puhutelleet päiväkodissa ja koulussa opettajaa etunimellä ja vielä opettajan omasta toiveesta.
Ei siitä kauaa ole kun lapset teittelivät omia vanhempiaan, samoin opettajia. Vieläkin tunnen yhden perheen, jossa jo iäkkäät lapset teitettelevät vanhempiaan ja isovanhempiaan. Ja kouluissa opettajia teititeltiin vielä 70-luvulla.
Vanhempiaan etunimellä kutsuminen kertoo enemmän maailman ja kulttuurin muuttumisesta, kuin perheestä itsestään. Ihan samalla tavalla kuin teitittely.
Aloitin koulun vuonna -73, eikä opettajia kyllä silloin teititelty. Eikä ainakaan minun (karjalaisessa) suvussani ole teititelty vanhempia tai isovanhempia. Ei ainakaan sadan viime vuoden aikana. Miehen pohjoissavolaisessa suvussa taas hänen nyt jo edesmennyttä mummoaan teititeltiin, se tuntui minusta oudolta.
Käytän vanhemmistani etunimiä, koska lasten kaltoinkohtelijat eivät ansaitse äidin ja isän titteleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityiset nimet ja nimitykset kertovat erityisestä suhteesta. Etunimellä puhuttelu on neutraali, sen takia se tuntuu oudolta.
Miten sen nyt ottaa. Mun 8-vuotiaani kiljuu
kyllä julkisilla paikoilla äitiä, mutta nukkumaan mennessään sanoo ”rakastan sinua aina Tiina”.Sama lapsi kertoi usein pienempänä kavereilleen ylpeänä että ”mun äiti on Tiina”. Eli äiti on yleisnimitys kaikille äideille, etunimi tarkoittaa nimenomaan tätä erityistä, omaa äitiä.
"Rakastan sinua aina Tiina"
Ihana lapsi sulla❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityiset nimet ja nimitykset kertovat erityisestä suhteesta. Etunimellä puhuttelu on neutraali, sen takia se tuntuu oudolta.
Neutraali? Etunimen käyttöhän kertoo läheisestä suhteesta. Vai puhutko esim. esimiehellesi käyttäen etunimeä?
En ole tuo jolle vastasit, mutta olen ollut lukuisissa työpaikoissa, ja joka ikisessä on esimiehistä käytetty etunimiä. Millaisissa työpaikoissa puhutellaan titteleillä?
Eikös jopa Suomen presidenttiä kutsuta etunimellä epävirallisissa tapaamisessa ja haastatteluissa.
Mieleen muistuu Sauli Niinistön esiintyminen Luonto-illassa pari vuotta sitten, jossa hän soitti "yksityishenkilönä". Ja kyllä hän oli vain Sauli ja puoliso Jenni.
Sama myös presidentti Halonen tai Ahtisaari ja heidän puolisonsa. Ja Mauno Koivistostakin puhuttiin Manuna.
Ei saa puhutella etunimellä. Se kuulostaa etäiseltä suhteelta.
Pitää puhua muijasta ja emännästä tai miehestä ja isännästä. Myös silloin, kun häneen viitataan muualla. ”Meijän mies” teki sitä ja tätä.
Jos perheessä on lapsia, siirtyy koko perhe käyttämään vanhemmista nimeä isä tai äiti. On niin mukavaa, kun nuoressa lapsiperheessä mies puhuttelee vaimoaan äidiksi. Siitä tulee niin läheinen tunnelma.