Kulttuuritörmäykset parisuhteessa, kokemuksia

Up.

Up up. Itsellä ihan helisemässä aiheesta miten paljon vietetään aikaa kumppanin kanssa ja miten paljon kaverien.

Savolaisen (miehen) ja eteläsuomalaisen (nainen) suhteesta ei tule mitään. Kieli- ja ymmärryksen tason erot...

Lapsuudenperheessäni usein iltaisin kokoonnuttiin pölisemään päivän aatokset vanhempien parisängyn päälle ennen kuin jokainen hipsi nukkumaan. Parisuhteessani alkuvaiheessa ajauduimme törmäyskurssille, kun toimin samoin. Mieheni koki tilanteen niin, että kun hän on rauhassa vetäytymässä nukkumaan, minä tulen häiritsemään ja pitkittämään hänen nukahtamistaan. Hänen lapsuudenperheessään ei paljon pulistu saati juteltu päivän kommelluksista, eikä vanhempien parisänkyyn ollut asiaa. Piti muutama kerta jutella ennen kuin molemmille avautui toisen näkökulma ja kokemustausta asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenperheessäni usein iltaisin kokoonnuttiin pölisemään päivän aatokset vanhempien parisängyn päälle ennen kuin jokainen hipsi nukkumaan. Parisuhteessani alkuvaiheessa ajauduimme törmäyskurssille, kun toimin samoin. Mieheni koki tilanteen niin, että kun hän on rauhassa vetäytymässä nukkumaan, minä tulen häiritsemään ja pitkittämään hänen nukahtamistaan. Hänen lapsuudenperheessään ei paljon pulistu saati juteltu päivän kommelluksista, eikä vanhempien parisänkyyn ollut asiaa. Piti muutama kerta jutella ennen kuin molemmille avautui toisen näkökulma ja kokemustausta asiaan.

Pääsittekö siis jotenkin molempia miellyttävään lopputulokseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenperheessäni usein iltaisin kokoonnuttiin pölisemään päivän aatokset vanhempien parisängyn päälle ennen kuin jokainen hipsi nukkumaan. Parisuhteessani alkuvaiheessa ajauduimme törmäyskurssille, kun toimin samoin. Mieheni koki tilanteen niin, että kun hän on rauhassa vetäytymässä nukkumaan, minä tulen häiritsemään ja pitkittämään hänen nukahtamistaan. Hänen lapsuudenperheessään ei paljon pulistu saati juteltu päivän kommelluksista, eikä vanhempien parisänkyyn ollut asiaa. Piti muutama kerta jutella ennen kuin molemmille avautui toisen näkökulma ja kokemustausta asiaan.

Pääsittekö siis jotenkin molempia miellyttävään lopputulokseen?

Auttoi paljon, kun todella ymmärsimme toistemme käyttäytymisen taustaa ja sitä, ettei toinen tahallaan ole tyly tai ilkeä. Päivän kuulumiset pulistaan, kun ollaan vielä jalkeilla ja mies saa mennä sitten rauhassa nukkumaan.

Tähän vaikuttaa myös se, että hän on aamuvirkku ja minä iltavirkku, josta myös on jouduttu paljonkin keskustelemaan, että molemmat saavat riittävät yöunet. Käytäntönä on, etten aiheuta enää meteliä klo 22 jälkeen ja samoten mieheni on hissuksiin ennen klo 7. Hän herää joka aamu viiden aikaan.

Selkeä sopiminen ja kuulluksi tuleminen molemmin puolin on poistanut näihin tilanteisiin liittyvää paineistusta ja myös joustavuutta löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenperheessäni usein iltaisin kokoonnuttiin pölisemään päivän aatokset vanhempien parisängyn päälle ennen kuin jokainen hipsi nukkumaan. Parisuhteessani alkuvaiheessa ajauduimme törmäyskurssille, kun toimin samoin. Mieheni koki tilanteen niin, että kun hän on rauhassa vetäytymässä nukkumaan, minä tulen häiritsemään ja pitkittämään hänen nukahtamistaan. Hänen lapsuudenperheessään ei paljon pulistu saati juteltu päivän kommelluksista, eikä vanhempien parisänkyyn ollut asiaa. Piti muutama kerta jutella ennen kuin molemmille avautui toisen näkökulma ja kokemustausta asiaan.

Pääsittekö siis jotenkin molempia miellyttävään lopputulokseen?

Auttoi paljon, kun todella ymmärsimme toistemme käyttäytymisen taustaa ja sitä, ettei toinen tahallaan ole tyly tai ilkeä. Päivän kuulumiset pulistaan, kun ollaan vielä jalkeilla ja mies saa mennä sitten rauhassa nukkumaan.

Tähän vaikuttaa myös se, että hän on aamuvirkku ja minä iltavirkku, josta myös on jouduttu paljonkin keskustelemaan, että molemmat saavat riittävät yöunet. Käytäntönä on, etten aiheuta enää meteliä klo 22 jälkeen ja samoten mieheni on hissuksiin ennen klo 7. Hän herää joka aamu viiden aikaan.

Selkeä sopiminen ja kuulluksi tuleminen molemmin puolin on poistanut näihin tilanteisiin liittyvää paineistusta ja myös joustavuutta löytyy.

Kuulostaa aika lailla kypsältä meiningiltä ja siltä, että oikeasti välitätte toisistanne. Antaa toivoa minullekin. :)

Vierailija kirjoitti:

Savolaisen (miehen) ja eteläsuomalaisen (nainen) suhteesta ei tule mitään. Kieli- ja ymmärryksen tason erot...

Onko tämä yleinenkin kokemus? Aina välillä törmään vastaaviin kokemuksiin netissä. Itse (nainen pk-seudulta) olen yrittänyt kahdesti ja tuntuu kuin puhuttaisiin eri kieltä, ei siis murteen takia vaan ymmärryksen ja käytön. Toisaalta ihania miehiä mutta ei siitä vaan tullut yhtään mitään, suu auki vaan jäin ihmettelemään molempien tapailujen jäljiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenperheessäni usein iltaisin kokoonnuttiin pölisemään päivän aatokset vanhempien parisängyn päälle ennen kuin jokainen hipsi nukkumaan. Parisuhteessani alkuvaiheessa ajauduimme törmäyskurssille, kun toimin samoin. Mieheni koki tilanteen niin, että kun hän on rauhassa vetäytymässä nukkumaan, minä tulen häiritsemään ja pitkittämään hänen nukahtamistaan. Hänen lapsuudenperheessään ei paljon pulistu saati juteltu päivän kommelluksista, eikä vanhempien parisänkyyn ollut asiaa. Piti muutama kerta jutella ennen kuin molemmille avautui toisen näkökulma ja kokemustausta asiaan.

Pääsittekö siis jotenkin molempia miellyttävään lopputulokseen?

Auttoi paljon, kun todella ymmärsimme toistemme käyttäytymisen taustaa ja sitä, ettei toinen tahallaan ole tyly tai ilkeä. Päivän kuulumiset pulistaan, kun ollaan vielä jalkeilla ja mies saa mennä sitten rauhassa nukkumaan.

Tähän vaikuttaa myös se, että hän on aamuvirkku ja minä iltavirkku, josta myös on jouduttu paljonkin keskustelemaan, että molemmat saavat riittävät yöunet. Käytäntönä on, etten aiheuta enää meteliä klo 22 jälkeen ja samoten mieheni on hissuksiin ennen klo 7. Hän herää joka aamu viiden aikaan.

Selkeä sopiminen ja kuulluksi tuleminen molemmin puolin on poistanut näihin tilanteisiin liittyvää paineistusta ja myös joustavuutta löytyy.

Kuulostaa aika lailla kypsältä meiningiltä ja siltä, että oikeasti välitätte toisistanne. Antaa toivoa minullekin. :)

Olemme olleet parisuhteessa 10 vuotta ja tulemme suomalaisista, mutta täysin päinvastaisista perhekulttuureista (maaseutu-kaupunki, suurperhe-pienperhe, avoimuus-sulkeutuneisuus, uskonnollisuus-ateistisuus jne.) Jaamme kuitenkin aikuisiällä muodostuneen yhteisen arvomaailman, jonka olemme tahoillamme joutuneet kovien kokemusten kautta etsimään.

Parisuhteen alkuvuosina puhuimme paljon siitä, mikä on kummallekin luontaista. Suurin oivallus on ollut, että se mikä on luontaista, on sellaista, jota toinen ei väkisin voi muuttaa toisessa. Itse voi kokeilla ja tutkia jotain asiaa ja toinen siinä toimii tsempparina, mutta toisen puolesta ei voi päättää tai määritellä mikä on oikein tai normaalia.

Olen mm. oppinut, että iltavirkkuna minun on helpompi joustaa vuorokausirytmissäni, kun taas mieheni sisäinen kello sekoaa, jos hän joutuu valvomaan liian myöhään. Vähättelin tätä asiaa, kunnes todella tajusin, että hän ei voi mitään sille, että herää aamuisin klo viisi, vaikka olisi mennyt puoliltaöin nukkumaan. Samoten hänen mielestään normaalia olisi minullekin ollut mukautua hänen rytmiinsä ja tämänsuuntaisia vaatimuksia sain kuulla hänen osaltaan.

Se savolainen 'kiäntää' oman ongelmansa/epävarmuutensa/huonon puolensa kumppaninsa ominaisuudeksi. En kerta kaikkiaan kyennyt tunnistamaan itsestäni asioita, joista syytettiin - jotka siis olivat niitä hänen omia 'pikku' traumojaan. Kateellisuus - kaikista ja kaikesta ajatellaan pahasti. Kieliongelmista en edes jaksa aloittaa... Kehdata ja silleen....

En ole ikinä ennen kuullut tästä savolaisilmiöstä. Aina oppii uutta...

Ap

Itse olen pohjanmaalta ja mieheni pääkaupunkiseudulta. Vielä näin monen yhteisen vuoden jälkeenkin tulee esiin puheessani murresanoja ja ilmauksia, jotka ovat miehelleni uusia. Joskus nauramme kippurassa, kun hän yrittää käyttää murresanojani esim. murteessani saatetaan kysyä: Otetaanko katti mukkaan? Mieheni kysyi: Onko se laukku mukkana?

Murteesta johtuen ei sentään ole ihmeempiä riitoja tai väärinymmärryksiä syntynyt.

Mieheni ei halua matkustella, eikä muuttaa maalle. Näistä saimme usein aiemmin riidan aikaiseksi. Minä matkustelen sitten ystävieni kanssa tai yksin ja ostin mökin maalta, jossa vietän usein viikonloppuja ja lomaa yksin. Mieheni tulee sinne kanssani jouluna ja juhannuksena. Onneksi molemmat viihtyy myös omissa oloissaan nauttien yksinäisyydestä ja ratkaisu on ollut ihanteellinen sekä tuo tilaa hengittää parisuhteessakin. Ollessani mökillä tosin juttelemme usein puhelimessa pitkiä ja syvällisiä keskusteluja, joita ei arjessa muutoin kyllä tulisi käytyä.

Vaimoni perheessä ei ole ollut tapana juuri juhlia mitään tai ostella lahjoja merkkipäivinä tai juhlapyhinä tai viedä tuliaisia vierailulle mennessä. Koin usein noloutta suhteessa vaimon sukulaisiin ja läheisiin, kun itse olen omaksunut perheessäni tavan juhlia ja muistaa läheisiä milloin missäkin tilanteissa. Aikaa myöten sovimme, että kumpikin huolehtii omien läheisten ja ystävien muistamiset ja olen yrittänyt olla nolostelematta asiaa. Käytännössä on käynyt niin että vaimoni on myös alkanut ostaa tuliaisia esim vierailessamme hänen mummollaan ja jos hankin joulukortit myös vaimon sukulaisille, hän myös ne kirjoittaa. Toisillemme ja lapsillemme ostamme kyllä lahjoja.

up