Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua tehdä mitään yhdessä
03.05.2019 |
Mies ei ole vapaa-ajallaan kiinnostunut tekemään mitään minun ja lapsemme kanssa.
Millä saisin houkuteltua viettämään edes yhden viikonlopun tulevan kesän aikana meidän kanssamme?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdet itse viikonloppuna aivan yksin reissuun, mies ottaa vastuuta kun on pakko, kyllä hän lapsen hoitaa kun ei ole enää vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Tee lapsen kanssa niin kivoja juttuja ettei hän halua missata niitä. Tehkää Tallinnan reissu (jos ei ole mahdollisuutta lähteä kauemmas), hotelli/kylpylä/mökkiloma Suomessa jne. Kysy mieheltä kertaalleen, haluaako hän lähteä mukaan, ja jos ei halua niin menet lapsen kanssa.
Lapsen kanssa olen tehnyt tähänkin asti, ei mies ole kiinnostunut lähtemään mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähdet itse viikonloppuna aivan yksin reissuun, mies ottaa vastuuta kun on pakko, kyllä hän lapsen hoitaa kun ei ole enää vaihtoehtoa.
Kyse ei olekaan lapsen hoitamisesta, ottaa kyllä lapsen mukaan omiin menoihinsa/vie äidilleen hoitoon
Mitä haluaisit tehdä?
Mitä hän?
Mitä teitte yhdessä ennen lasta?
Näistä pitäisi löytää kultainen keskitie
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko on siinä mielessä väärin, että mies suostuu kyllä viettämään vapaa-ajallaan aikaa yhdessä jos hän on se joka päättää mitä milloinkin tehdään. Eli roikumme lapsen kanssa miehen menoissa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on siinä mielessä väärin, että mies suostuu kyllä viettämään vapaa-ajallaan aikaa yhdessä jos hän on se joka päättää mitä milloinkin tehdään. Eli roikumme lapsen kanssa miehen menoissa mukana.
Mitä ennen lasta teitte? Onko ne nyt ohi?
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluaisit tehdä?
Mitä hän?
Mitä teitte yhdessä ennen lasta?
Näistä pitäisi löytää kultainen keskitie
Kultaista keskitietä ei voi löytää, kun toinen ei anna milliäkään periksi.
Minulle kävisi mikä vain, elokuva, syömässä käyminen, kaupassa käynti, jätskit, kävely.
Samalla tavalla meni ennen lasta, mies päätti vapaa-ajan vietosta ja minä kuljin mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa, kun mies haluaa tehdä yhdyntänsäkin erillään, kannattaa erota. Ainakin, jos suhde on jotain alle 50-vuotias.
Sun pitää kaivaa sun miehestäss se luova puoli esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää kaivaa sun miehestäss se luova puoli esille.
Eletään vähän sellaisessa suoritusyhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on sun kanssa ylipäänsä?
Jospa se on eri kulttuurista, missä naiset ja miehet eivät vietä yhteistä aikaa.
Mahdoton yhtälö siinä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Miksi kuvittelit miehen muuttuvan lapsen myötä? Jos mies sai ennen lasta tehdä mitä huvittaa, huomioimatta sinun toiveitasi, miksi tilanne yhtäkkiä muuttuisi? Vai sovitteko te että lapsen saannin jälkeen hän alkaa ottaa toiveesi huomioon?
Minä myös suosittelen eroa. Et selkeästi ole onnellinen saati edes tyytyväinen. Tuo ei tuosta muuksi muutu. Ei tuo ole aitoa perhe-elämää. Perheen kuuluisi olla tiimi jossa ihmiset ovat kiinnostuneita toisistaan ja haluavat tehdä asioita yhdessä.
Minä olen kasvanut perheessä jossa isää kiinnosti vain omat menot. Saattoi esimerkiksi kyläpaikassa vain lähteä ovesta ulos sanomatta mitään. Siinä me sitten äidin kanssa kiireessä lähdimme perään.
Isääni ei myöskään kiinnostanut viettää aikaa äitini kanssa eikä osallistunut minun koulun kevät- eikä joulujuhliin. Sanoi suoraan ettei kiinnosta kun lapsena asiaa sydän särkyneenä (ties monettako kertaa) utelin.
Lopputulos välinpitämättömyydestä ja itsekkyydestä oli se, että äitini halusi erota. Ja koska isäni jäi itselleni etäiseksi, niin ei kiinnosta olla tekemisissä hänen kanssaan. Hänen vanhuutensa on yksinäinen. Mutta elämä on valintoja. Ei kannata pitää muita itsestäänselvyytenä.
Jostain kumman syystä jotkut miehet olettavat, että riittää, kun tuo leivän pöytään. Eihän se noin mene. Myös perhe-elämään täytyy ymmärtää panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Miksi kuvittelit miehen muuttuvan lapsen myötä? Jos mies sai ennen lasta tehdä mitä huvittaa, huomioimatta sinun toiveitasi, miksi tilanne yhtäkkiä muuttuisi? Vai sovitteko te että lapsen saannin jälkeen hän alkaa ottaa toiveesi huomioon?
Oikeasti uskoin, että muutaman kerran vuodessa tekisi lapsen takia jotain mistä ei välttämättä itse niin pitäisi. Oli kyllä tyhmästi ajateltu.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös suosittelen eroa. Et selkeästi ole onnellinen saati edes tyytyväinen. Tuo ei tuosta muuksi muutu. Ei tuo ole aitoa perhe-elämää. Perheen kuuluisi olla tiimi jossa ihmiset ovat kiinnostuneita toisistaan ja haluavat tehdä asioita yhdessä.
Minä olen kasvanut perheessä jossa isää kiinnosti vain omat menot. Saattoi esimerkiksi kyläpaikassa vain lähteä ovesta ulos sanomatta mitään. Siinä me sitten äidin kanssa kiireessä lähdimme perään.
Isääni ei myöskään kiinnostanut viettää aikaa äitini kanssa eikä osallistunut minun koulun kevät- eikä joulujuhliin. Sanoi suoraan ettei kiinnosta kun lapsena asiaa sydän särkyneenä (ties monettako kertaa) utelin.
Lopputulos välinpitämättömyydestä ja itsekkyydestä oli se, että äitini halusi erota. Ja koska isäni jäi itselleni etäiseksi, niin ei kiinnosta olla tekemisissä hänen kanssaan. Hänen vanhuutensa on yksinäinen. Mutta elämä on valintoja. Ei kannata pitää muita itsestäänselvyytenä.
Jostain kumman syystä jotkut miehet olettavat, että riittää, kun tuo leivän pöytään. Eihän se noin mene. Myös perhe-elämään täytyy ymmärtää panostaa.
En tällä hetkellä olekaan tyytyväinen, siinä olet aivan täysin oikeassa.
Koen silti ettei minulla ole oikeutta viedä lapselta isää, sen takia ettei oma elämä nyt ole kovin mukavaa itseaiheutetun tilanteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös suosittelen eroa. Et selkeästi ole onnellinen saati edes tyytyväinen. Tuo ei tuosta muuksi muutu. Ei tuo ole aitoa perhe-elämää. Perheen kuuluisi olla tiimi jossa ihmiset ovat kiinnostuneita toisistaan ja haluavat tehdä asioita yhdessä.
Minä olen kasvanut perheessä jossa isää kiinnosti vain omat menot. Saattoi esimerkiksi kyläpaikassa vain lähteä ovesta ulos sanomatta mitään. Siinä me sitten äidin kanssa kiireessä lähdimme perään.
Isääni ei myöskään kiinnostanut viettää aikaa äitini kanssa eikä osallistunut minun koulun kevät- eikä joulujuhliin. Sanoi suoraan ettei kiinnosta kun lapsena asiaa sydän särkyneenä (ties monettako kertaa) utelin.
Lopputulos välinpitämättömyydestä ja itsekkyydestä oli se, että äitini halusi erota. Ja koska isäni jäi itselleni etäiseksi, niin ei kiinnosta olla tekemisissä hänen kanssaan. Hänen vanhuutensa on yksinäinen. Mutta elämä on valintoja. Ei kannata pitää muita itsestäänselvyytenä.
Jostain kumman syystä jotkut miehet olettavat, että riittää, kun tuo leivän pöytään. Eihän se noin mene. Myös perhe-elämään täytyy ymmärtää panostaa.En tällä hetkellä olekaan tyytyväinen, siinä olet aivan täysin oikeassa.
Koen silti ettei minulla ole oikeutta viedä lapselta isää, sen takia ettei oma elämä nyt ole kovin mukavaa itseaiheutetun tilanteen takia.
Omalta kohdaltani olen todennut, että oli aivan sama asuiko isäni saman katon alla vai ei. Koska ei hänestä eron myötä tullut yhtään sen kiinnostuneempi muista kuin omista jutuistaan. Eli en koe, että minulta olisi viety isää, koska eihän hän ollut koskaan läsnä elämässäni, vaikka asuikin saman katon alla!
Onko mahdollista, että miehesi ottaisi kuitenkin lapsen mukaan tekemisiinsä? Ja sinulla olisi sitten omaa aikaa?
Tee lapsen kanssa niin kivoja juttuja ettei hän halua missata niitä. Tehkää Tallinnan reissu (jos ei ole mahdollisuutta lähteä kauemmas), hotelli/kylpylä/mökkiloma Suomessa jne. Kysy mieheltä kertaalleen, haluaako hän lähteä mukaan, ja jos ei halua niin menet lapsen kanssa.