En jaksa saamatonta lasta
Hukkaa kaikki tavaransa ja mitään ei suostu tekemään, jos ei erikseen muistuta, patista ja pakota. Ei pakkaa reppuaan illalla. Ei pese hampaitaan. Ei käytä oikomislaitetta. Ei tuo astioita tiskipöydälle. Jne jne. Ikää jo 10. Kauanko tuota tarvitsee kaitsea? Miten se ikinä pärjää, kun mikään ei onnistu itsenäisesti?
Ei ole auttanut, että jättää itse hoitamaan asiansa. Sitten on Wilma muistutuksia täynnä.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Onko se huonosti kasvatettu?
En tiedä sitten miten olisi pitänyt kasvattaa. Onko liikaa paapottu vai mikä on. Yrittänyt olen, että itsenäisyyttä olisi sopivasti ikään nähden. Ap
Kirjoita lista ja aikatauluta hieman. Nalkutus ei liene paras keino. Kysy mitä kivaa voisitte yhdessä tehdä.
Sellainen myönteinen lähestyminen usein auttaa.
Koko elämä on harjoitus.
Mukavaa kesää.
8v vielä aikaa. Kokeile jotain palkinto- tai rangaistussysteemiä, saa ruutuaikaa kun läksyt tehty ja reppu pakattu tai puhelin lähtee jäähylle ellei omia jälkiä korjata tai omaa huonetta suostu siivomaan. On saamaton kun voi olla, eli tee se mahdottomaksi, toiset vaa tarvii tiukemman kurin, sit vaa jatkat sinnikkäästi nii jossain vaiheessa jää rutiiniksi. Ehkä voisi antaa vastuuta vähän jossain kivassa asiassa lisäksi esim että tekee koko perheelle aamupuuron tm.
Lapsissa on tuossa suhteessa suuria eroja. Meillä tyttö muistaa, huomaa ja tekee - ja poika vastaavasti ei muista, ei huomaa eikä tee. Pojalla on todettu jonkin verran vaikeutta keskittymisessä ja toiminnanohjauksessa. Toiminta paranee huomattavasti, kun käytössä on ADD-lääke (sama kuin ADHD:ssä).
Eikös saamaton lapsi ole mielikuvituslapsi?
Vierailija kirjoitti:
Lapsissa on tuossa suhteessa suuria eroja. Meillä tyttö muistaa, huomaa ja tekee - ja poika vastaavasti ei muista, ei huomaa eikä tee. Pojalla on todettu jonkin verran vaikeutta keskittymisessä ja toiminnanohjauksessa. Toiminta paranee huomattavasti, kun käytössä on ADD-lääke (sama kuin ADHD:ssä).
Joo. Olen epäillyt keskittymiskykyä ja tästä on ollut jonkin verran puhetta koulussa, vaan ei paljon toimintaa. Opettajakin sanoo että kun on paljon mölyä ympärillä niin lapsi ei pysty tekemään. Eka- ja tokaluokalla lapsi unohti vaatteitaan kouluun niin paljon, että kotona ei lopulta ollut mitään. Sanoin aina aamuisin, että muista nyt iltapäivällä ottaa ne. Lapsi sanoi tuskastuneena yks kerta että hän ei pysty ajattelemaan (koulun jälkeen), kun kaikki puhuu. Nykyään vaatteensa muistaa lähes aina. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita lista ja aikatauluta hieman. Nalkutus ei liene paras keino. Kysy mitä kivaa voisitte yhdessä tehdä.
Sellainen myönteinen lähestyminen usein auttaa.
Koko elämä on harjoitus.
Mukavaa kesää.
Jotkut puolestaan sanoo, että nalkutus auttaa ja on vanhempien velvollisuus (muistan jonkun artikkelin aiheesta). Mielestäni kaikkea ei pidä tehdä kivaksi lapselle ja onko vanhemman velvollisuus jaksaa ihan kaikki vitkastelu? Hampaiden peseminen nyt voisi olla normaaliin elämään kuuluva tapa eikä joku erityishauska hetki. Eikä sellainen asia mistä väännetään joka ilta ja aamu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kasvata paremmin.
Tämä auttoi ihan helvetisti 👍 Ap
Nepsy-valmentajat käyttävät tällaisten lasten kanssa esimerkiksi kuvia, joilla lapsen toimintaa hahmotetaan. Pesu, oikomislaite, yöpuku, repun pakkaaminen, nukkumaan. Aamulla pesut, aamupala, tavarat mukaan, kouluun. Joillakin lapsilla oman toiminnan ohjaus ei vain toimi ja he tarvitsevat apuvälineitä oppiakseen toimimaan.
Muistuttelu ja ”nalkutus” on toki joskus tarpeen, mutta jos lapsi ei pysty pitämään mielessään asioita eikä hahmottamaan, mitä pitää tehdä, voi myös käydä niin että hän alkaa kokea olevansa huono ja kelvoton kun aina saa kuulla valitusta.
Nykyään kun kännyköihin löytyy vaikka mitä appeja, niin katsoppa löytyisikö joku "muistutus appi" tms. johon voisitte yhdessä laittaa sellaiset asiat muistutukseen jotka toistuvat joka päivä. Voisi vähän auttaa, eikä lapsi ehkä ärsyynny tuollaisesta kännykän muistuttamisesta niin paljon kuin jos joku aikuinen "nalkuttaa". Tietysti jos lapsi ei kerta kaikkiaan halua tehdä mitään niin tuo ei auta, mutta ymmärsin että ongelma voisi olla enemmänkin toiminnanohjauksessa?
Meillä kesti 17 vuotta. ADD todettiin 16-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kun kännyköihin löytyy vaikka mitä appeja, niin katsoppa löytyisikö joku "muistutus appi" tms. johon voisitte yhdessä laittaa sellaiset asiat muistutukseen jotka toistuvat joka päivä. Voisi vähän auttaa, eikä lapsi ehkä ärsyynny tuollaisesta kännykän muistuttamisesta niin paljon kuin jos joku aikuinen "nalkuttaa". Tietysti jos lapsi ei kerta kaikkiaan halua tehdä mitään niin tuo ei auta, mutta ymmärsin että ongelma voisi olla enemmänkin toiminnanohjauksessa?
Veikkaan, että tuosta seuraisi se, että lapsi lukee muistutuksen ja avaa puhelimelta whatsappin tai YouTuben.. Ap
Sisarellani on tuo ongelma yhden lapsensa kanssa. Sisko on ekstovertti, tuo yksi lapsi introvertti. Huomaan, että siskon ja tuon lapsen välillä toimii sama dynamiikka kun mun ja siskon välillä lapsena. Sisko uuvuttaa lapsensa eikä kuuntele ja anna tilaa. Heillä vaan on erilainen rytmi tehdä asioita ja lapsi passivoituu siinä suhteessa ja voi huonosti.
Ap, vilkaiseppa sellaisia appeja kuin TickTick ja To Do List ja Ike To do List, luulen että joistan noista voisi oikeasti olla apua. Voitte aina viikonloppuna katsoa mitä juttuja pitää tehdä seuraavalla viikolla ja lisätä ne, ja kännykkä pitää lapsen kartalla ettei unohda kaikkia perusjuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kun kännyköihin löytyy vaikka mitä appeja, niin katsoppa löytyisikö joku "muistutus appi" tms. johon voisitte yhdessä laittaa sellaiset asiat muistutukseen jotka toistuvat joka päivä. Voisi vähän auttaa, eikä lapsi ehkä ärsyynny tuollaisesta kännykän muistuttamisesta niin paljon kuin jos joku aikuinen "nalkuttaa". Tietysti jos lapsi ei kerta kaikkiaan halua tehdä mitään niin tuo ei auta, mutta ymmärsin että ongelma voisi olla enemmänkin toiminnanohjauksessa?
Veikkaan, että tuosta seuraisi se, että lapsi lukee muistutuksen ja avaa puhelimelta whatsappin tai YouTuben.. Ap
Se on tietysti mahdollista, mutta ei se mitään ota jos kokeilee.
Itselläkin on ihan surkea toiminnanohjaus. Unohdan esimerkiksi kahvinkeitonkin kesken, hommat ja projektit on kesken vaikka yritän ottaa mahdollisimman vähän vastuita. On kyllä muitakin ongelmia sekä fyysisessä terveydessä että mielialassa, niin että en jaksaisi yrittää saada mitään diagnooseja kun kuitenkin väitetään että yritän vaan kehittää diagnooseja, koska en hyväksy masennusta. Ei varmaan ihme, että en osaa kasvattaa tällaista lasta. Itsekin hädintuskin muistan, mitä lapselle piti muistaa tai muistuttaa. Jos meillä olisi tuollaiset muistilappukuvat tmv.niin tuskin lapsi niitä hyväksyisi saati että muistaisin niitä käyttää. Ap
Asiasta voisi jutella koulussa opettajan ja terveydenhoitajan kanssa. Jospa saisitte apua ammattilaiselta noiden toiminnanohjauksen pulmien kanssa. Tunnen erään perheen, jossa koko perhe on saanut neuropsykiatrisen valmentajan apua ja kaikki voivat nyt paljon paremmin. Pyydä apua lapsellesi! Haluat varmasti hänelle helpomman aikuisuuden kuin itsellesi?
Oletko kysynyt lapsen näkemystä asiasta? Kuinka hän kokee elämänsä? Mikä on lapsen selitys sille että ei tee asioita jotka kuuluvat hänen elämäänsä?
Mielestäni tässä pitäisi lähteä lapsen näkökulmasta. Asia voidaan ratkaista vasta kun aikuiset ymmärtävät lasta.
Onko se huonosti kasvatettu?