En jaksa saamatonta lasta

Vierailija kirjoitti:

Sisarellani on tuo ongelma yhden lapsensa kanssa. Sisko on ekstovertti, tuo yksi lapsi introvertti. Huomaan, että siskon ja tuon lapsen välillä toimii sama dynamiikka kun mun ja siskon välillä lapsena. Sisko uuvuttaa lapsensa eikä kuuntele ja anna tilaa. Heillä vaan on erilainen rytmi tehdä asioita ja lapsi passivoituu siinä suhteessa ja voi huonosti.

Meillä taas minä olen intro/ambivertti ja lapsi ekstrovertti. Lapsi ei ole koskaan tykännyt olla yhtään yksin ja väsyn vanhempana jo siitä. Ihana positiivinen luonne hänellä on aina ollut, tosi seurallinen vaan. Lapselle maistuu kyllä kiva tekeminen kavereitten kanssa ym. Vastuut ja velvollisuudet hoitaa mahdollisimman nopeasti/huonosti/ei ollenkaan. Pitäisi enemmän kannustaa tai jotenkin pakottaa, en vaan jaksa yksin. Ap

Sullakin voi olla add.

Pyydä päästä psykologisiintesteihin.

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin on ihan surkea toiminnanohjaus. Unohdan esimerkiksi kahvinkeitonkin kesken, hommat ja projektit on kesken vaikka yritän ottaa mahdollisimman vähän vastuita. On kyllä muitakin ongelmia sekä fyysisessä terveydessä että mielialassa, niin että en jaksaisi yrittää saada mitään diagnooseja kun kuitenkin väitetään että yritän vaan kehittää diagnooseja, koska en hyväksy masennusta. Ei varmaan ihme, että en osaa kasvattaa tällaista lasta. Itsekin hädintuskin muistan, mitä lapselle piti muistaa tai muistuttaa. Jos meillä olisi tuollaiset muistilappukuvat tmv.niin tuskin lapsi niitä hyväksyisi saati että muistaisin niitä käyttää. Ap

Olen tuo Appi ehdottelija ja itselläni on ADD ja kaikki tuo kertomasi on tuttua kauraa, asiota on yksinkertaisesti puolimahdotonta saada tehtyä. En usko että mikään tuollainen appi itsessään tekisi ihmeitä, varmasti iso osa hommista jäisi silti tekemättä. Se voisi silti parantaa teidän kahden välistä kommunikaatiota; on parempi että jokin neutraali taho muistuttaa lasta tietyistä perusrutiineista eikä niin että sinä aina sanot niistä. Siitä tulee helposti negatiivinen kierre, koetaan nalkutuksena ja lapsi ei pian periaatteestakaan halua tehdä tiettyjä asioita (kokemusta on).

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin on ihan surkea toiminnanohjaus. Unohdan esimerkiksi kahvinkeitonkin kesken, hommat ja projektit on kesken vaikka yritän ottaa mahdollisimman vähän vastuita. On kyllä muitakin ongelmia sekä fyysisessä terveydessä että mielialassa, niin että en jaksaisi yrittää saada mitään diagnooseja kun kuitenkin väitetään että yritän vaan kehittää diagnooseja, koska en hyväksy masennusta. Ei varmaan ihme, että en osaa kasvattaa tällaista lasta. Itsekin hädintuskin muistan, mitä lapselle piti muistaa tai muistuttaa. Jos meillä olisi tuollaiset muistilappukuvat tmv.niin tuskin lapsi niitä hyväksyisi saati että muistaisin niitä käyttää. Ap

Sinunhan juuri pitäisi ymmärtää lastasi, kun kerta itsekin hapuilet toiminnanohjauksesi kanssa. Molemmille muistilaput käyttöön. Itsellä ainakin auttaa ja vähentää stressiä. Kokeilet ainakin ja sitten voit tulla kertomaan miten meni. Voisit myös jutella lapsen kanssa omista hankaluuksistasi muistaa ja keskittyä ja lapsi voisi kertoa omista tuntemuksistaan.

Mulla on itsellä ADHD, ja ap:n lapsen ongelmat kuulostavat kieltämättä aika samanlaisilta mitä mulla on ollut ja on jossain määrin edelleen, esim. tuo ettei pysty keskittymään yksinkertaiseenkaan asiaan, kun kaikki puhuu yhtäaikaa. AD(H)D-lapsi ei varsinaisesti ole saamaton, vaan se tuntuu jotenkin siltä, että pää ja ajatukset eivät noudata samanlaista järjestystä mitä koko muu maailma tuntuu ymmärtävän automaattisesti, ja se oli varsinkin nuorempana todella ahdistavaa. Laiskaksi, tyhmäksi ja huonosti kasvatetuksi leimaaminen ei auttanut asiaa millään tavalla.

Ap:lle haluaisin sanoa että tämä ei ole sun syytä, enkä usko että mun kaltaisen kersan äitinä on ollut aina ihan helppoa olla. Tsemppiä, toivon että saatte arkeenne apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita lista ja aikatauluta hieman. Nalkutus ei liene paras keino. Kysy mitä kivaa voisitte yhdessä tehdä.

Sellainen myönteinen lähestyminen usein auttaa.

Koko elämä on harjoitus.

Mukavaa kesää.

Jotkut puolestaan sanoo, että nalkutus auttaa ja on vanhempien velvollisuus (muistan jonkun artikkelin aiheesta). Mielestäni kaikkea ei pidä tehdä kivaksi lapselle ja onko vanhemman velvollisuus jaksaa ihan kaikki vitkastelu? Hampaiden peseminen nyt voisi olla normaaliin elämään kuuluva tapa eikä joku erityishauska hetki. Eikä sellainen asia mistä väännetään joka ilta ja aamu. Ap

Oletko itse täydellinen? Voisit koittaa rauhoittua.

Miksi riehut? Lapsesi saattaa tarvita erityistä tukea. Ei siinä ole mitään hävettävää.

Kyllä mullakin loppuisi yhteistyöhalu jos vain räksytettäisiin. Negatiivisuus ja pakko.. no voihan sen maallisen aikansa sellaiseenkin käyttää.

Asiat kantsii ottaa pikku puuhasteluina. Asenteeseensa voi aina vaikuttaa.

Sun pitäis nyt tajuta että lapsi on lapsi.

Ainoa mitä elävä tarvitsee on rakkaus.

Muuten ei vaan voi voida hyvin.

Ei muuta.

Veikkaan ADD:tä, sitä ADHD:n "rauhallista" versiota, jota harvemmin huomataan koulussa. 

Eli toiminnanohjaus heikkoa, keskittymiskyky katkeilee, lapsi haahuilee mielikuvituksissaan ja unohtelee. Koska hän ei ole häiriöksi, juoksentele ja jatkuvasti äänessä, niin hänet sivuutetaan eikä ohjata erityisopelle.

Auttaisiko rutiinien luominen? Joka päivä samaan aikaan samat jutut.

Lyhyet käskyt muistaa helpommin, pilko tekeminen osiin. "Mene iltapesulle" on liian laaja käsite. Pitäisi sanoa: "Pese hampaat." Kun tehty, "Pese kasvot", kun tehty, "Pue yöpaita" jne.

Ja minäkin kyllä rutiinien luomisen helpottamiseksi käyttäisin kännykän muistutusta, niin tapahtuisi samaan aikaan joka päivä.

Voisit kyllä ottaa yhteyttä erityisopettajaan, niin hän voisi selvitellä, mistä kiikastaa. Mikäli tämä oikeasti haittaa elämistanne, niin silloin se on tutkimisen arvoinen asia.

Jos poika on vasta nyt 10-vuotiaana muuttunut tällaiseksi, niin se voi olla ikään kuuluvaakin. Tulee varhaisteiniksi ja testailee sääntöjen pitävyyttä ja kyseenalaistaa kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Asiasta voisi jutella koulussa opettajan ja terveydenhoitajan kanssa. Jospa saisitte apua ammattilaiselta noiden toiminnanohjauksen pulmien kanssa. Tunnen erään perheen, jossa koko perhe on saanut neuropsykiatrisen valmentajan apua ja kaikki voivat nyt paljon paremmin. Pyydä apua lapsellesi! Haluat varmasti hänelle helpomman aikuisuuden kuin itsellesi?

Olen jutellut terveydenhoitajan kanssa. Terveydenhoitaja on vaihtunut monta kertaa lapsen kouluaikana. Muistaakseni viimeisen kanssa meillä oli puhetta

keväällä että hän katsoo asiaa ja palaa siihen, mutta ei ole kuulunut sen jälkeen. Kohtahan on kesä. Ehkä jaksaa jankuttaa syksyllä taas. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin on ihan surkea toiminnanohjaus. Unohdan esimerkiksi kahvinkeitonkin kesken, hommat ja projektit on kesken vaikka yritän ottaa mahdollisimman vähän vastuita. On kyllä muitakin ongelmia sekä fyysisessä terveydessä että mielialassa, niin että en jaksaisi yrittää saada mitään diagnooseja kun kuitenkin väitetään että yritän vaan kehittää diagnooseja, koska en hyväksy masennusta. Ei varmaan ihme, että en osaa kasvattaa tällaista lasta. Itsekin hädintuskin muistan, mitä lapselle piti muistaa tai muistuttaa. Jos meillä olisi tuollaiset muistilappukuvat tmv.niin tuskin lapsi niitä hyväksyisi saati että muistaisin niitä käyttää. Ap

Olen tuo Appi ehdottelija ja itselläni on ADD ja kaikki tuo kertomasi on tuttua kauraa, asiota on yksinkertaisesti puolimahdotonta saada tehtyä. En usko että mikään tuollainen appi itsessään tekisi ihmeitä, varmasti iso osa hommista jäisi silti tekemättä. Se voisi silti parantaa teidän kahden välistä kommunikaatiota; on parempi että jokin neutraali taho muistuttaa lasta tietyistä perusrutiineista eikä niin että sinä aina sanot niistä. Siitä tulee helposti negatiivinen kierre, koetaan nalkutuksena ja lapsi ei pian periaatteestakaan halua tehdä tiettyjä asioita (kokemusta on).

Ainakin muistuttaminen voisi olla ymmärtävää eikä tuomitsevaa. Minulle lapsuudessa huudettiin kun en muistanut tehdä esim. kotitöitä (tein kyllä muistutettuna ja eniten lapsista), mutta kun arjen hommat ei vaan pysy päässä vielä 40-vuotiaanakaan. Täytyy olla listattuna mitä pitää muistaa tehdä ja silti tiskien laitto jää helposti kesken kun alankin pestä vaikka mikroa ja sitten näenkin jotain muuta tehtävää ja unohdan sen mikronkin. Minulla ei ole mitään diagnoosia, hajamielinen siis vain.

Ja siis lapsen tulee tietenkin hoitaa nuo tehtävänsä itse, mutta jos on hajamielinen luonne, niin vanhempi voisi suhtautua kannustavasti ja puhua avoimesti muistamisen hankaluudesta. Yhdessä voisi sitten miettiä muistikikkoja arjen avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiasta voisi jutella koulussa opettajan ja terveydenhoitajan kanssa. Jospa saisitte apua ammattilaiselta noiden toiminnanohjauksen pulmien kanssa. Tunnen erään perheen, jossa koko perhe on saanut neuropsykiatrisen valmentajan apua ja kaikki voivat nyt paljon paremmin. Pyydä apua lapsellesi! Haluat varmasti hänelle helpomman aikuisuuden kuin itsellesi?

Olen jutellut terveydenhoitajan kanssa. Terveydenhoitaja on vaihtunut monta kertaa lapsen kouluaikana. Muistaakseni viimeisen kanssa meillä oli puhetta

keväällä että hän katsoo asiaa ja palaa siihen, mutta ei ole kuulunut sen jälkeen. Kohtahan on kesä. Ehkä jaksaa jankuttaa syksyllä taas. Ap

Mitä mieltä lapsesi on asiasta kun olette jutelleet tästä unohtelusta? Harmittaako häntä kun ei muista vai onko välinpitämätön tai jotain muuta?

Aiotko kokeilla muistilistoja (esim. Kolmen sääntö illalle: pakkaa reppu, pese hampaat, laita vaatteet valmiiksi)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin on ihan surkea toiminnanohjaus. Unohdan esimerkiksi kahvinkeitonkin kesken, hommat ja projektit on kesken vaikka yritän ottaa mahdollisimman vähän vastuita. On kyllä muitakin ongelmia sekä fyysisessä terveydessä että mielialassa, niin että en jaksaisi yrittää saada mitään diagnooseja kun kuitenkin väitetään että yritän vaan kehittää diagnooseja, koska en hyväksy masennusta. Ei varmaan ihme, että en osaa kasvattaa tällaista lasta. Itsekin hädintuskin muistan, mitä lapselle piti muistaa tai muistuttaa. Jos meillä olisi tuollaiset muistilappukuvat tmv.niin tuskin lapsi niitä hyväksyisi saati että muistaisin niitä käyttää. Ap

Sinunhan juuri pitäisi ymmärtää lastasi, kun kerta itsekin hapuilet toiminnanohjauksesi kanssa. Molemmille muistilaput käyttöön. Itsellä ainakin auttaa ja vähentää stressiä. Kokeilet ainakin ja sitten voit tulla kertomaan miten meni. Voisit myös jutella lapsen kanssa omista hankaluuksistasi muistaa ja keskittyä ja lapsi voisi kertoa omista tuntemuksistaan.

Kyllä mä ymmärränkin, en silti osaa häntä auttaa. Eikö sen nyt järkikin sano, että epäjärjestyksellinen ja unohteleva ihminen ei osaa parhaiten auttaa toista samanlaista. Uskon, että tämä on vahvasti persoonallisuus/geenikysymys. Siskoni on ollut tosi mielellään järjestelmällinen jo lapsesta, itse en koskaan osannut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sullakin voi olla add.

Pyydä päästä psykologisiintesteihin.

Näinpä. AD(H)D on voimakkaasti periytyvää.

1) Almanakka pöydälle ja siihen heti ylös kaikki tärkeät tapahtumat ja asiat, jotka muistettava hoitaa. (esim. Wilmasta)

2) Äppi, joka muistuttaa, puhelimeen.

3) Pyrkikää tekemään yksi asia kerrallaan loppuun saakka.

Jos vaikka on huono kunto eli anemia tai muu vitamiinipuutos tai nukkuu huonosti, tai liikaa.

Jos on liian nuori , jos vaadit liikaa, anna epäonnistua muutaman kerran niin, että itse sen tajuaa ja siitähän sitä oppii. Oppii itse ajattelemaan..muutakin kuin sitä nalkutusta. Luota lapseesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin on ihan surkea toiminnanohjaus. Unohdan esimerkiksi kahvinkeitonkin kesken, hommat ja projektit on kesken vaikka yritän ottaa mahdollisimman vähän vastuita. On kyllä muitakin ongelmia sekä fyysisessä terveydessä että mielialassa, niin että en jaksaisi yrittää saada mitään diagnooseja kun kuitenkin väitetään että yritän vaan kehittää diagnooseja, koska en hyväksy masennusta. Ei varmaan ihme, että en osaa kasvattaa tällaista lasta. Itsekin hädintuskin muistan, mitä lapselle piti muistaa tai muistuttaa. Jos meillä olisi tuollaiset muistilappukuvat tmv.niin tuskin lapsi niitä hyväksyisi saati että muistaisin niitä käyttää. Ap

Sinunhan juuri pitäisi ymmärtää lastasi, kun kerta itsekin hapuilet toiminnanohjauksesi kanssa. Molemmille muistilaput käyttöön. Itsellä ainakin auttaa ja vähentää stressiä. Kokeilet ainakin ja sitten voit tulla kertomaan miten meni. Voisit myös jutella lapsen kanssa omista hankaluuksistasi muistaa ja keskittyä ja lapsi voisi kertoa omista tuntemuksistaan.

Kyllä mä ymmärränkin, en silti osaa häntä auttaa. Eikö sen nyt järkikin sano, että epäjärjestyksellinen ja unohteleva ihminen ei osaa parhaiten auttaa toista samanlaista. Uskon, että tämä on vahvasti persoonallisuus/geenikysymys. Siskoni on ollut tosi mielellään järjestelmällinen jo lapsesta, itse en koskaan osannut. Ap

Lapsi on siis tullut vanhempaansa. Mikä sinulla auttaa? Ota tämä teitä yhdistävänä tekijänä ja jutelkaa avoimesti ja huumorilla siitä millaisia lahopäitä olette. Sitten molemmille täällä ohjeistetut listat ja appit käyttöön.

Kuulostaa siltä, että sinua stressaa muistutella lasta siksi, koska et itsekään oikein muista mitä piti muistuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin on ihan surkea toiminnanohjaus. Unohdan esimerkiksi kahvinkeitonkin kesken, hommat ja projektit on kesken vaikka yritän ottaa mahdollisimman vähän vastuita. On kyllä muitakin ongelmia sekä fyysisessä terveydessä että mielialassa, niin että en jaksaisi yrittää saada mitään diagnooseja kun kuitenkin väitetään että yritän vaan kehittää diagnooseja, koska en hyväksy masennusta. Ei varmaan ihme, että en osaa kasvattaa tällaista lasta. Itsekin hädintuskin muistan, mitä lapselle piti muistaa tai muistuttaa. Jos meillä olisi tuollaiset muistilappukuvat tmv.niin tuskin lapsi niitä hyväksyisi saati että muistaisin niitä käyttää. Ap

Sinunhan juuri pitäisi ymmärtää lastasi, kun kerta itsekin hapuilet toiminnanohjauksesi kanssa. Molemmille muistilaput käyttöön. Itsellä ainakin auttaa ja vähentää stressiä. Kokeilet ainakin ja sitten voit tulla kertomaan miten meni. Voisit myös jutella lapsen kanssa omista hankaluuksistasi muistaa ja keskittyä ja lapsi voisi kertoa omista tuntemuksistaan.

Kyllä mä ymmärränkin, en silti osaa häntä auttaa. Eikö sen nyt järkikin sano, että epäjärjestyksellinen ja unohteleva ihminen ei osaa parhaiten auttaa toista samanlaista. Uskon, että tämä on vahvasti persoonallisuus/geenikysymys. Siskoni on ollut tosi mielellään järjestelmällinen jo lapsesta, itse en koskaan osannut. Ap

Lapsi on siis tullut vanhempaansa. Mikä sinulla auttaa? Ota tämä teitä yhdistävänä tekijänä ja jutelkaa avoimesti ja huumorilla siitä millaisia lahopäitä olette. Sitten molemmille täällä ohjeistetut listat ja appit käyttöön.

Kuulostaa siltä, että sinua stressaa muistutella lasta siksi, koska et itsekään oikein muista mitä piti muistuttaa.

Niin stressaa ja tulee syyllisyyttä. Lisäksi pelkään, että leimataan välinpitämättömäksi vanhemmaksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sullakin voi olla add.

Pyydä päästä psykologisiintesteihin.

Näinpä. AD(H)D on voimakkaasti periytyvää.

Lapsen isällä on ADHD. Tästäkin olen sanonut koulussa ja terveydenhuollossa monesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on itsellä ADHD, ja ap:n lapsen ongelmat kuulostavat kieltämättä aika samanlaisilta mitä mulla on ollut ja on jossain määrin edelleen, esim. tuo ettei pysty keskittymään yksinkertaiseenkaan asiaan, kun kaikki puhuu yhtäaikaa. AD(H)D-lapsi ei varsinaisesti ole saamaton, vaan se tuntuu jotenkin siltä, että pää ja ajatukset eivät noudata samanlaista järjestystä mitä koko muu maailma tuntuu ymmärtävän automaattisesti, ja se oli varsinkin nuorempana todella ahdistavaa. Laiskaksi, tyhmäksi ja huonosti kasvatetuksi leimaaminen ei auttanut asiaa millään tavalla.

Ap:lle haluaisin sanoa että tämä ei ole sun syytä, enkä usko että mun kaltaisen kersan äitinä on ollut aina ihan helppoa olla. Tsemppiä, toivon että saatte arkeenne apua.

Kiitos paljon ❤️ Ap

Varmaan kannattaa ottaa yhteyttä vaikka perheneuvolaan ja selvittää ensinnäkin että onko neurologista poikkeavuutta ja toiseksi saada ohjausta siihen arkeen jos kerran sekä sulla että lapsella mahdollisesti toiminnanohjaus puutteellista. Ehkei kumpikaan teistä oo saamaton vaan ette saa asioita sujumaan ihan neurologisista syistä ja siihen on saatavilla apua eikä sellaisesta kukaan tuu syyllistämää teitä. Tai vaikka ei mitään neurologista olisikaan niin ohjaus voisi joka tapauksessa auttaa saamaan sen arjen sujuvammaksi teille molemmille.

Vaadi oikeat tutkimukset. Opiskelut ja työt jos ei suju on hyvä saada diagnoosi.

Jämäkän asiallisesti vain.

Ei tässä yhteiskunnassa ole varaa altavastailuun. Omia oikeuksia tulee suojella.

Lapsen etu.

Kyl se siit.