Kateellinen niille joilla ei ole anoppia väkyttämässä.
Kommentit (31)
Anoppi kävi mieheni synttärikahveillä ja kun tunnin päästä tuli lähtö puheeksi tokaisi miehelleen, sanoinhan ettei täällä tarvitse pitkään roikkua. Tässä välissä oli ehditty haukkua oma tytär ja joku muukin tuttava.
Minusta hän oli joskus jopa ihan hauska, omintakeisella huumorillaan, mutta nykyään lähinnä ilkeä.
Joo-o, ja miettikää sitten kun se elääkin vielä ysikymppiseksi and beyond.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä en ole sietänyt tuollaista ja anoppi ottanut etäisyyttä eikä käy kylässä/ ole enää tekemisissä.
Se oli ilmeisesti kaikki tai ei mitään. Kun kaikkea ei saanut, emme ole enää mitään.
Olen kyllästynyt olemaan anopin lika-ämpärinä jonka päälle voi oksentaa pahan olonsa.. Ei tervettä todellakaan!
Minä pyysin miestä puuttumaan jo tilanteeseen kun alkoi mennä todella hävyttömäksi. Mies sanoi äidilleen että voisi vähän miettiä käytöstään miten minua kohtelee. Sen jälkeen ei ole näkynyt. Lapsiamme eivät ole nähneet nyt 5 vuoteen.
Aivan ihmeellistä riidan kylvämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo-o, ja miettikää sitten kun se elääkin vielä ysikymppiseksi and beyond.
Toivottavasti huonokuntoisena laitoksessa kieh kieh..
No ei saa**na, kun terveempänä kuin minä, 40 vuotta nuorempi...
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei väkytä kukaan. Jos ei osata käyttäytyä ystävällisesti, ei olla tekemisissä, oli sukua tai ei.
Onko sulla lapsia?
Paras tapa tulla toimeen hankalan anopin kanssa on antaa jutun mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse aloin omaa anoppiani ymmärtämään, kun oma poika kasvoi aikamieheksi ja odottelen miniäehdokkaita. Ensimmäisen lapsen synnyttyä anoppini tuntui turhalta mutta toisen jälkeen anopinkin apu kelpasi.Lisäksi anopille kannattaa ostaa lahjoja ja anopin kuullen kannattaa miestään kehua niin, että pahaa tekee. Anoppi on ikionnellinen, kun on sellaisen kultakimpaleen kasvattanut. Lisäksi voi anopilta kysyä neuvoja vaikka niitä ei aikoisi koskaan soveltaa.Ymmärtäkää anoppeja!
Terv. tuleva anoppi
MInä en ole nähnyt anoppia vuosiin. Tiedän, että reissaa paljon, on milloin Karibialla, milloin Pekingissä. Meidän perheestä ei välitä yhtään, miehen siskon perheineen voi ottaa vaikka matkalle mukaan. En tiedä, mitä anoppi meistä ajattelee tai vihaako meitä, mutta joskus käy mielessä, että pientä räksytystä jaksaisin kuunnella, jos sen vastapainoksi voisi viettää 2 vko maksutta Kuubassa.
Vierailija kirjoitti:
MInä en ole nähnyt anoppia vuosiin. Tiedän, että reissaa paljon, on milloin Karibialla, milloin Pekingissä. Meidän perheestä ei välitä yhtään, miehen siskon perheineen voi ottaa vaikka matkalle mukaan. En tiedä, mitä anoppi meistä ajattelee tai vihaako meitä, mutta joskus käy mielessä, että pientä räksytystä jaksaisin kuunnella, jos sen vastapainoksi voisi viettää 2 vko maksutta Kuubassa.
Minä en jaksa! En todellakaan! Eikä se ole pientä se minun anopin räksytys.
Ap
Minun anoppini on mullan alla. Kuoli vuotta ennen kuin lapsemme syntyi. Jäähyväiseksi jätti puol miljoonaa euroa ja perintökorut. Välillä on ollut jopa ikävä vaikka ei ehditty kunnolla tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei väkytä kukaan. Jos ei osata käyttäytyä ystävällisesti, ei olla tekemisissä, oli sukua tai ei.
Onko sulla lapsia?
En ole sama mutta mulla on kolme ja en kyllä ole kenenkään sellaisen sukulaisen kanssa missään tekemisissä, oli sitten oma tai naitu, jonka käyttäytyy kuin tampio tai loukkaa (mitenkään tarkoituksella ) ketään perheemme jäsentä.
Välillä pidän ihan omankin äitini kanssa monen kuukauden taukoa kun hän latoo ihmeellisiä ’totuuksia’ meidän nuorille tai jopa mulle itsellekin.
Toki pyrimme olemaan väleissä, edes viileissä, ja esim siskoni kanssa pysyn parhaiten väleissä kun molemmat vain Facebookin kautta seuraamme toistemme tekemisiä ja laitamme satunnaisen peukun tai synttäritoivotuksen (olemme aina olleet kuin kissa ja koira...)
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini on mullan alla. Kuoli vuotta ennen kuin lapsemme syntyi. Jäähyväiseksi jätti puol miljoonaa euroa ja perintökorut. Välillä on ollut jopa ikävä vaikka ei ehditty kunnolla tutustua.
Voisin mielihyvin luopua hänen jäämistöistään samalla kun hänestä. Koru tyylikin on täysin eri.
Mulla on anoppina aito narsisti. Enää en edes yritä ymmärtää.
Anoppi on mun elämän suurin rasite. Perinteisen lastenhoidon ja kodinhoidon arvostelun lisäksi erittäin rankkaa henkilökohtaista loukkaamista, persoonaani, perheeseeni, ulkonäkööni jne liittyen. Koko ajan kytiksellä vaatimassa ja syyllistämässä ja vaatimassa lapsia luokseen.
Enää en käy hänen luonaan kuin pari kertaa vuodessa . Jos teen emämunauksen ja vastaan hänen puheluunsa, kärsin fyysisiä ja henkisiä oireita viikkoja.
Minäkin olen kyllästynyt olemaan kaikkeen syypää anoppi. Miehillä aina mukavat anopit, miniöillä jostain syystä ongelmia anoppiensa kanssa. Jossain vaiheessa nykyinen miniä on itse anoppi, jota miniä vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa tulla toimeen hankalan anopin kanssa on antaa jutun mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse aloin omaa anoppiani ymmärtämään, kun oma poika kasvoi aikamieheksi ja odottelen miniäehdokkaita. Ensimmäisen lapsen synnyttyä anoppini tuntui turhalta mutta toisen jälkeen anopinkin apu kelpasi.Lisäksi anopille kannattaa ostaa lahjoja ja anopin kuullen kannattaa miestään kehua niin, että pahaa tekee. Anoppi on ikionnellinen, kun on sellaisen kultakimpaleen kasvattanut. Lisäksi voi anopilta kysyä neuvoja vaikka niitä ei aikoisi koskaan soveltaa.Ymmärtäkää anoppeja!
Terv. tuleva anoppi
Sinulla varmaan oli sitten mukava ja normaali anoppi?
En ainakaan keksi mitään syytä miksi vuodesta toiseen pitäisi vain hyväksyä huonoa käytöstä keneltäkään, miksi sitä pitäisi ymmärtää.
En ole nähnyt anoppia 16 vuoteen, eikä ole ikävä. Elämä on paljon helpompaa kuin silloin, kun yritti tulla toimeen: jatkuvaa haukkumista, valitusta, jne. Miksi pitäisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka aiheuttaa ainoastaan pahaa mieltä?
Mulla on teoria. Anoppi suhtautuu miniään kuin lapseen. Onhan hän anopin oman lapsen valitsema kumppani. Kaksi lasta siis yhdessä ja saavat sitten lapsiakin. Kyllähän he tarvitsevat neuvoja ja ohjausta.
Miniä on kuitenkin jo usein käynyt oman itsenäistymisprosessinsa läpi. Lisäksi miniän lapsuuskodissa on usein ollut ihan erilaiset opit ja tavat kuin anopin kotona.
Mulla on teoria. Anoppi suhtautuu miniään kuin lapseen. Onhan hän anopin oman lapsen valitsema kumppani. Kaksi lasta siis yhdessä ja saavat sitten lapsiakin. Kyllähän he tarvitsevat neuvoja ja ohjausta.
Miniä on kuitenkin jo usein käynyt oman itsenäistymisprosessinsa läpi. Lisäksi miniän lapsuuskodissa on usein ollut ihan erilaiset opit ja tavat kuin anopin kotona.
No täällä en ole sietänyt tuollaista ja anoppi ottanut etäisyyttä eikä käy kylässä/ ole enää tekemisissä.
Se oli ilmeisesti kaikki tai ei mitään. Kun kaikkea ei saanut, emme ole enää mitään.