Lue keskustelun säännöt.
Saataisiinko lastentarhatyöntekijöiden määrä nousuun luopumalla niistä melko kovistakin koulutusvaatimuksista?
Kommentit (46)
Kannattaa olla hetki töissä päiväkodissa ennen kuin arvostelee siellä tehtävää työtä. Olen ensimmäisessä opettajan pestissä ja olen aikuinen ja omat lapseni jo kasvattanut. Voin sanoa, että helppoa ei ole. Jatkuva pelko siitä, että joku muu henkilökunnasta sairastuu tai saa vaan tarpeekseen tuo sellaista "hassun hauskaa" jännitystä päiviin. Jatkuvasti vaihtuva henkilökunta pakottaa aloittamaan koko työn ns. aina alusta. Lapsilla on paljon kaikenlaisia ongelmia ja päivät menee usein niitä selvitellessä. Olen ihan puhki kun tulen kotiin, mitä en entisessä ammatissani ollut. Palkkoja nostettiin juuri, mutta ryhmäkoot ovat se ongelma ja se että lapset ovat erilaisia. Samassa ryhmässä voi olla kolme ylivilkasta lasta, jotka pitävät huolen, että ei ole mitään hupia lähteä retkelle, teatteriin tai ylipäänsä tehdä mitään kivaa. Odotetaan, että näistä kolmesta olisi edes yksi poissa jotta voidaan tarjota muille jotain järkevää tekemistä. Järkyttävä meteli jatkuvasti vaikka kuinka yrität pitää kuria ja huomauttaa huutamisesta. Ei mitään etuja mitä muissa työpaikoissa on ja hammaslääkärissä käynnistäkin podet huonoa omaatuntoa kun muut jotuu pärjäämään ilman sinua. Sitten lisämausteen tuo jotkut vanhemmat joiden elämäntehtävä on tehdä päiväkotihenkilökunnan elämästä p...aa. Heillä sitä hupia riittää! Ei pääse jatkoon tämä työ vaan hakeudun muihin alan hommiin. Kiitos vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla hetki töissä päiväkodissa ennen kuin arvostelee siellä tehtävää työtä. Olen ensimmäisessä opettajan pestissä ja olen aikuinen ja omat lapseni jo kasvattanut. Voin sanoa, että helppoa ei ole. Jatkuva pelko siitä, että joku muu henkilökunnasta sairastuu tai saa vaan tarpeekseen tuo sellaista "hassun hauskaa" jännitystä päiviin. Jatkuvasti vaihtuva henkilökunta pakottaa aloittamaan koko työn ns. aina alusta. Lapsilla on paljon kaikenlaisia ongelmia ja päivät menee usein niitä selvitellessä. Olen ihan puhki kun tulen kotiin, mitä en entisessä ammatissani ollut. Palkkoja nostettiin juuri, mutta ryhmäkoot ovat se ongelma ja se että lapset ovat erilaisia. Samassa ryhmässä voi olla kolme ylivilkasta lasta, jotka pitävät huolen, että ei ole mitään hupia lähteä retkelle, teatteriin tai ylipäänsä tehdä mitään kivaa. Odotetaan, että näistä kolmesta olisi edes yksi poissa jotta voidaan tarjota muille jotain järkevää tekemistä. Järkyttävä meteli jatkuvasti vaikka kuinka yrität pitää kuria ja huomauttaa huutamisesta. Ei mitään etuja mitä muissa työpaikoissa on ja hammaslääkärissä käynnistäkin podet huonoa omaatuntoa kun muut jotuu pärjäämään ilman sinua. Sitten lisämausteen tuo jotkut vanhemmat joiden elämäntehtävä on tehdä päiväkotihenkilökunnan elämästä p...aa. Heillä sitä hupia riittää! Ei pääse jatkoon tämä työ vaan hakeudun muihin alan hommiin. Kiitos vaan.
Eikö ratkaisu olisi käsien lisääminen eikä niiden koulutustason nosto?
Näyttää vain usein käytännössä siltä että ne eniten koulutetut on se heikoin lenkki tuolla päiväkodeissa. Lasten kanssa parhaiten pärjää ne joilla on eniten käytännön kokemusta ja ylipäätään halua tehdä sitä käytäntöä lasten kanssa. Mitä enemmän teoriaa sitä huonompi ryhmän hallinta usein.. Nähty on.
Ei vaan yksi ratkaisu on se, että lapset jotka eivät pärjää normaalissa ryhmässä ohjataan omiin ryhmiin, mutta nythän on tarkoitus tehdä juurikin päinvastoin. Mikäli ryhmässä on nykyinen lakisääteinen määrä ns. tavallisia lapsia niin ongelmaa ei juurikaan ole, mutta koska pienet lapset eivät saa helposti diagnoosia niin he ongelmineen vaan sitten ovat muiden joukossa. Jokaisessa ammatissa koulutus on tärkeää eikä sitä voi väheksyä. Voisimme kyseenalaistaa vaikka parin sairaanhoitaja - lähihoitaja, mutta miksi sitä ei tehdä? Eikös sielläkin asiasta tietämättömien mielestä lähihoitajat voisi hoitaa kaikki hommat mihin niitä sairaanhoitajia tarvitaan? Monessa firmassa työntekijät ovat fiksumpia kuin esimiehet ja silti esimiehiä tarvitaan ja heiltä saatetaan vaatia jonkinlainen koulutuskin. Ihan tässä samassa yhtälössä lastentarhanopettaja on tärkeä osa tätä varhaiskasvatuksen rakennetta.
Ei ketään kiinnosta joku puistotädin työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 2014 muistaakseni lastentarhanopettajaksi haki Oulussa n. 600 joista 60 valittiin. Nyt kun palkka ja työolot ovat olleet tapetilla, niin hakijamäärä on suorastaan romahtanut. Palkka ja työolot korjaamalla kyllä saadaan työntekijöitä. Kyllähän lastentarhanopettajia koulutetaan nykyään ihan tarpeeksi, ongelmana vain on etteivät koulutetut jää huonopalkkaiseen (ja halveksuttuun) työhön.
Ala kiinnostaa monia, uskallan väittää. Harjoitteluiden myötä totuus ryhmäkoista vain iskee vasten kasvoja, sekä yllättävän monelle kehno palkkakin on ollut yllätys.
Itse olen lto, joka opiskelee sivussa maisteriksi, vaihto näistä hommista toisiin kasvatusalan hommiin edessä ehkä edessä 10v sisään. Ei tästä ole loppuelämän työksi, ei tällä arvostuksella vs siihen kuinka paljon tietää oman alan teoriaa ja soveltaa sitä käytäntöön, eli kuinka paljon panostaa toisten lasten kasvatukseen, hoitoon (kyllä, mekin hoivaamme) ja opetukseen.
Kasvatus on todella aliarvostettua touhua, oli kyseessä sitten vanhemmuus tai ammattikasvattajana olo. Monet vertaavat tätäkin työtä äitiyteen ja siksi vähättelevät alaa. Minun mielestäni äitiys on maailman tärkeintä työtä, ja toisekseen on aivan eri asia kasvattaa lapsia suuressa vertaisryhmässä kuin kotona sisaruskatraassa. Nämä lapset ovat myös erossa ensisijaisista kiintymyksen kohteista stressaavassa ympäristössä, ja siinä todellakin joutuu laittamaan kaikki tietonsa ja vaistonsa likoon, jotta lapsille syntyy ympäristö ja laadukas vuorovaikutus kasvattajien kanssa, että he voivat todella oppia ja harjoittaa sosiaalisia taitoja.
Suomessa on pitkään ollut vallassa karaistamisen ja varhaisen itsenäistämisen kulttuuri, ja näihin asenteisiin törmään päivittäin työssäni. Tarvitaan koulutusta ja soveltavuuskokeita, jotta ammattikasvattajaksi (lh +lto) saadaan henkilöitä jotka ymmärtävät, kuinka alle esikouluikäiset lapset tarvitsevat sensitiivisen aikuisen vierelleen, joka on valmis sitoutumaan vuorovaikutukseen juuri hänen kanssaan. Tämän lisäksi tarvitaan pieniä ryhmäkokoja ja ryhmäavustajia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta joku puistotädin työ.
Puistotätejä ei taida enää olla.
Varhaiskasvatuksen opettaja olisi haaveammattini, mutta vain siinä ihannetodellisuudessa, jossa palkalla pärjäisi helsinkiläinen omistusasujakin ja työolot olisivat ok. Jatkan siis nykyhommissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään useilla alueilla on ollut pulaa henkilökunnasta päiväkodeissa. Porukka ihan surutta pitää krapulapäivää vapun jälkeen. Että sellainen aines meidän lapsia hoitaa. Ja veikkaan, että suurin osa näistä on ollut sitä matalammin koulutettua henkilökuntaa.
Arvostan jokaista korkeakoulun käynyttä päiväkodissa työskentelevää opettajaa. Lapsellani on silloin edes jonkinlainen mahdollisuus saada varhaiskasvatusta. Toivon sydämestäni, että heille annetaan mahdollisuus käyttää osaamistaan ja kasvattaa lapsista järkeviä, sosiaalisesti taitavia, empaattisia. Ja antaa samalla hyvät eväät lasten koulutietä varten.
Lastenhoitajat ovat siellä sitten pyllyjen pyyhkimistä ja pukemisessa avustamista varten.
Sen jälkeen kun nämä korkeasti koulutetut 4 vuotta sitten ajoivat läpi käsitteen "varhaiskasvatus" käyttöönoton niin se toiminnan laatu on mennyt aina vain heikommaksi. Maanläheisyyden ja lasten huomioimisen tilalle on tullut titteleillä pätemistä ja paperinpyörittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni varhaiskasvatuksesta rajoittuu omiin päivökotivuosiin 80-luvulla, yhteen TET-harjoitteluun sekä päiväkotia käyvän lapsen äitiyteen.
Mutta yhdestä asiasta olen varma:
Lapseni ryhmässä on useampi vierasta kieltä äidinkielenään puhuva lapsi ja useampi potentiaalinen käytöshäiriöinen ja/tai oppimisvaikeuksista kärsivä. Näiden lasten tukeminen heti elämän alkuvuosina ja ongelmien havaitseminen ajoissa ei ole mahdollista ilman koulutusta. Ja tulee halvemmaksi yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä kuin lastenhoidon antaminen kouluttamattomien hommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Näyttää vain usein käytännössä siltä että ne eniten koulutetut on se heikoin lenkki tuolla päiväkodeissa. Lasten kanssa parhaiten pärjää ne joilla on eniten käytännön kokemusta ja ylipäätään halua tehdä sitä käytäntöä lasten kanssa. Mitä enemmän teoriaa sitä huonompi ryhmän hallinta usein.. Nähty on.
Ehkäpä teoria ja Suomen päiväkotien ryhmäkoot eivät sitten mene yksi yhteen, siinäpä miettimistä monelle.
Alle kouluikäiset lapset tarvitsevat yksilöllistä ohjausta ja huomiota. Totuushan on, että osa ryhmänhallinnasta voidaan menettää kun panostetaan näihin. Annetaan esim. joidenkin leikkiä leikki loppuun, ja lopputuloksena on viivästynyt uloslähtö ja siitä aiheutuneet ongelmat.
Sitten on vielä sekin, että se mikä näyttää toiselle huonolta ryhmänhallinnalta, voikin näyttää toiselle laadukkaalta lasten kohtaamiselta.
Tieto ja kokemus eivät myöskään poissulje toisiaan. Jonain päivänä sillä koulutuksenkin omaavalla on kokemusta, ja luonnollisesti sillä vähemmän koulutetulla on totta kai myös ollut elämässään vaihe, jolloin hänellä ei ole ollut vielä rautaista kokemusta takanaan. En nyt oikeasti haluaisi vääntää tällaisista, mutta argumenttisi ovat epäloogisia, mutuilevia ja yrität luoda vaikutelmaa kuin lastentarhanopettajat eivät ollenkaan miettisi käytännön asioita. Näinhän se ei yhdessäkään päiväkodissa ole, sillä jo ryhmäkoot takaavat että jokainen joutuu kyllä kaikkea tekemään.
Yksi parhaista ystävistäni ja työtovereistani on lastenhoitaja. Hän on aivan mahtava työssään ja hänellä on omat vahvuudet ja minulla omani. Meitä molempia tarvitaan. En yhtään vähättele alempia koulutuksia, mutta koska sinä vähättelet korkeampaa ja välität että se olisi tässä työssä jopa vahingoksi, niin halusin vastata sinulle.
Tutkimusten mukaan koulutus lisää lastentarhanopettajan sensitiivisyyttä työssään, mikä on elintärkeää pienelle lapselle. Kansainvälisten tutkimusten mukaan jokainen varhaiskasvatukseen laitettu penni tuottaa yhteiskunnalle enemmän kuin mihinkään muuhun koulutustasoon laitettu. Pienet lapset ovat niin ainutlaatuisessa ja tärkeässä kehitysvaiheessa, että he tarvitsevat mahtavia opettajia ja hoitajia, joilla on pää ja vaistot kohdallaan. Ei väheksytä toisiamme vaan tehdään yhdessä työtä lasten eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään useilla alueilla on ollut pulaa henkilökunnasta päiväkodeissa. Porukka ihan surutta pitää krapulapäivää vapun jälkeen. Että sellainen aines meidän lapsia hoitaa. Ja veikkaan, että suurin osa näistä on ollut sitä matalammin koulutettua henkilökuntaa.
Arvostan jokaista korkeakoulun käynyttä päiväkodissa työskentelevää opettajaa. Lapsellani on silloin edes jonkinlainen mahdollisuus saada varhaiskasvatusta. Toivon sydämestäni, että heille annetaan mahdollisuus käyttää osaamistaan ja kasvattaa lapsista järkeviä, sosiaalisesti taitavia, empaattisia. Ja antaa samalla hyvät eväät lasten koulutietä varten.
Lastenhoitajat ovat siellä sitten pyllyjen pyyhkimistä ja pukemisessa avustamista varten.
Olen varhaiskasvatuksen opettajien korkeakoulutuksen kannalla, mutta fakta on että sitä kasvatusta empaattisiksi, järkeviksi ja sosiaalisesti taitaviksi tehdään myös puettaessa ja pottaillessa. Ei pelkästään suunnitelluissa oppimistuokioissa. Kiitos ihanat lastenhoitajat, jotka jaksatte pienellä palkalla!
Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä totean, että mitä varhaisemmin lapsen ja perheen mahdollisiin ongelmiin pystytään puuttumaan, sitä parempi on ennuste näille lapsille kasvaa onnellisiksi ja terveisi yhteiskunnan jäseniksi. Onko oikein, että syrjäytyminen alkaa jo päiväkodissa kun henkilökuntaa ei ole a) riittävästi tai b) sillä ei ole pätevyyttä kohdata ja työstää ongelmia?
Mistä säästämme kun säästämme lapsista? Tulevaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan koulutus lisää lastentarhanopettajan sensitiivisyyttä työssään, mikä on elintärkeää pienelle lapselle. Kansainvälisten tutkimusten mukaan jokainen varhaiskasvatukseen laitettu penni tuottaa yhteiskunnalle enemmän kuin mihinkään muuhun koulutustasoon laitettu. Pienet lapset ovat niin ainutlaatuisessa ja tärkeässä kehitysvaiheessa, että he tarvitsevat mahtavia opettajia ja hoitajia, joilla on pää ja vaistot kohdallaan. Ei väheksytä toisiamme vaan tehdään yhdessä työtä lasten eteen.
Yliopistokoulutetut lto:t aina hokevat tuota sensitiivisyyttä ja sitä tutkimusta mikä sen lisääntymisen kuulemma osoittaa. Mutta sitä ei mietitä kuinka suuria uhrauksia sen sensitiivisyyden lisääntymisen eteen on järkevää tehdä.
Varmaan esim. tohtorilla olisi vielä isompi sensitiivisyys kuin kandidaatilla, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta joku puistotädin työ.
Puistotätejä ei taida enää olla.
Varhaiskasvatuksen opettaja olisi haaveammattini, mutta vain siinä ihannetodellisuudessa, jossa palkalla pärjäisi helsinkiläinen omistusasujakin ja työolot olisivat ok. Jatkan siis nykyhommissani.
Vaimo on taiteen maisteri ja kun sillä ei elä, opiskeli lähihoitajaksi. Työharjoittelussa oli samaan aikaan myös työtön teatteritieteen maisteri. Itsekin haluaisin olla puuseppä, mutta kun siitä ei kukaan nykyisin maksa mitään. Niinpä teen insinöörin hommia ja elätän vaimonikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan koulutus lisää lastentarhanopettajan sensitiivisyyttä työssään, mikä on elintärkeää pienelle lapselle. Kansainvälisten tutkimusten mukaan jokainen varhaiskasvatukseen laitettu penni tuottaa yhteiskunnalle enemmän kuin mihinkään muuhun koulutustasoon laitettu. Pienet lapset ovat niin ainutlaatuisessa ja tärkeässä kehitysvaiheessa, että he tarvitsevat mahtavia opettajia ja hoitajia, joilla on pää ja vaistot kohdallaan. Ei väheksytä toisiamme vaan tehdään yhdessä työtä lasten eteen.
Yliopistokoulutetut lto:t aina hokevat tuota sensitiivisyyttä ja sitä tutkimusta mikä sen lisääntymisen kuulemma osoittaa. Mutta sitä ei mietitä kuinka suuria uhrauksia sen sensitiivisyyden lisääntymisen eteen on järkevää tehdä.
Varmaan esim. tohtorilla olisi vielä isompi sensitiivisyys kuin kandidaatilla, mutta...
Epäilen, että oman lapsen synnyttäminen ja hoitaminen kotona 3-vuotiaaksi lisää sensitiivisyyttä enemmän kuin tohtoriopinnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan koulutus lisää lastentarhanopettajan sensitiivisyyttä työssään, mikä on elintärkeää pienelle lapselle. Kansainvälisten tutkimusten mukaan jokainen varhaiskasvatukseen laitettu penni tuottaa yhteiskunnalle enemmän kuin mihinkään muuhun koulutustasoon laitettu. Pienet lapset ovat niin ainutlaatuisessa ja tärkeässä kehitysvaiheessa, että he tarvitsevat mahtavia opettajia ja hoitajia, joilla on pää ja vaistot kohdallaan. Ei väheksytä toisiamme vaan tehdään yhdessä työtä lasten eteen.
Yliopistokoulutetut lto:t aina hokevat tuota sensitiivisyyttä ja sitä tutkimusta mikä sen lisääntymisen kuulemma osoittaa. Mutta sitä ei mietitä kuinka suuria uhrauksia sen sensitiivisyyden lisääntymisen eteen on järkevää tehdä.
Varmaan esim. tohtorilla olisi vielä isompi sensitiivisyys kuin kandidaatilla, mutta...
Enpä kyllä haluaisi, että kukaan tuolla tavalla toisia halveksuva hoitaisi minun lapsiani.
T. Yksi äiti
Epäilevä Elina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan koulutus lisää lastentarhanopettajan sensitiivisyyttä työssään, mikä on elintärkeää pienelle lapselle. Kansainvälisten tutkimusten mukaan jokainen varhaiskasvatukseen laitettu penni tuottaa yhteiskunnalle enemmän kuin mihinkään muuhun koulutustasoon laitettu. Pienet lapset ovat niin ainutlaatuisessa ja tärkeässä kehitysvaiheessa, että he tarvitsevat mahtavia opettajia ja hoitajia, joilla on pää ja vaistot kohdallaan. Ei väheksytä toisiamme vaan tehdään yhdessä työtä lasten eteen.
Yliopistokoulutetut lto:t aina hokevat tuota sensitiivisyyttä ja sitä tutkimusta mikä sen lisääntymisen kuulemma osoittaa. Mutta sitä ei mietitä kuinka suuria uhrauksia sen sensitiivisyyden lisääntymisen eteen on järkevää tehdä.
Varmaan esim. tohtorilla olisi vielä isompi sensitiivisyys kuin kandidaatilla, mutta...
Epäilen, että oman lapsen synnyttäminen ja hoitaminen kotona 3-vuotiaaksi lisää sensitiivisyyttä enemmän kuin tohtoriopinnot.
No siitä en kyllä ole samaa mieltä. Kun oma lapseni tuli maagiseen kahden vuoden ikään, niin oma sensitiivisyyteni romahti hetkellisesti. Tuttu juttu monelle vanhemmalle, mutta ei toki kaikille. Ei vanhemmuus ole mikään tae sille, että pystyy olemaan emotionaalisesti saatavilla lapsille.
Ja kun niitä lapsia on ryhmässä 24 lähes samanikäistä, niin tarvitaan tietoisia pedagogisia ratkaisuja, jotta lapset voivat saada ikätason mukaista kohtaamista, opetusta ja vuorovaikutusta. Vaikka olisi vain 18 lasta, niin silti sama tilanne. Työssä pitää aivan jatkuvasti tiedostaa, mitä lapset tarvitsevat. Jos itsellään on ollut turvallinen kiintymyssuhde omaan vanhempaan, niin omien lasten vanhemmuus ja heidän kanssaan sensitiivinen vuorovaikutus kyllä onnistuu ilman oppikirjoja. Tilanne on kuitenkin eri, kun kyseessä on iso lapsiryhmä, jotka eivät ole omia lapsia.
Kuulostaa hieman bernerin taksiuudistukselta.
Kovin tätä alan toimijat vaativat. Tausta-ajatus on tietysti palkkojen nostaminen koulutusvaatimusten perässä. Vähän kun lapiomieheltä vaadittaisiin korkeakoulututkinto, että palkka saataisiin hilattua 2000€:sta 3000€:oon. Ensin kuluja koulutuksen muodossa ja sitten palkkojen.