Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut "jämähtävät" sinkuiksi eron jälkeen?
02.05.2019 |
En kysy pahalla, vaan tämä kiinnostaa.
Tuttavapiirissä on ihmisiä, naisia ja miehiä, jotka jotenkin jämähtävät siihen tilaan vuosiksi. En nyt tarkoita niitä, jotka tietoisesti valitsevat sinkkuuden enkä niitäkään, jotka kovasti kyllä yrittävät mutta eivät löydä sopivaa kumppania.
Moni tuntuu jämähtävän sellaiseen välitilaan, jossa tavallaan haluaisi löytää kumppanin, mutta ei "jaksa" tai "ehdi" etsiä. Tavallaan elämä on ihan ookoota yksinkin, mutta kuitenkaan ei ole ihan tyytyväinen sinkkuna. Toisaalta ei myöskään oikein tee mitään etsiäkseen ketään. Jos tällainen henkilö joskus lähtee treffeille (toisen pyytämänä), niin hän ei ilmaise kiinnostusta mihinkään enempään. Ei se treffikumppani ole koskaan sopiva, eikä kukaan ei oikein kelpaa.
Voisiko joku näin elävä valaista, mistä on kyse? En kehtaa livenä kysyä tutuilta...
Kommentit (80)
Olen kolmatta vuotta sinkkuna. Ensin piti toipua erosta ja nyt on rima kyllä melko korkealla. Mulla on omat kiinnostuksenkohteet ja haen sopivaa juuri itselleni. En halua tehdä enää kompromisseja. Olen tehnyt niitä liikaa vuosien varrella muutamassa pitkässä suhteessa. On helpompaa ja kivempaa olla yksin kun taas säätää ja tulla puolitiehen ja sen yli vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi että huomaavat sinkkuuden hyvät puolet ja ihmettelevät tylsiin, jopa todella huonoihin suhteisiin jämähtäneitä tuttaviaan.
Miksi sinkkuutta sopii aina arvostella, mutta parisuhteessa olevia ei? Onko niin että se koira älähtää johon kalikka jne...
Harvempi mainostaa sinkkuuttaan, mutta vaan se silti jokaista tuntuu aina kovin kiinnostavan.
Tulee mieleen eräs tuttu jolla on lapsia 3 eri miehen kanssa, silti vaan joka kerta jaksaa hämmästellä omaa sinkkuuttani ja minä taas hänen, suhteesta suhteeseen pomppimista, kun ne kerta toisensa jälkeen kariutuvat.
Toinen tuttavani, joka on ollut yli vuosikymmenen seksittömässä parisuhteessa.
Ei kiitos! Mielummin sinkku kuin että rajoittaisin itseltäni vapauden tehdä, olla ja nauttia elämästä.
Ap kokeile erota ja elää hetki yksin ilman sosiaalisia paineita, se on aika vapauttava tunne. Pari vuotta kun on mennyt, olet ehkä itsesi ja omat mukavuutesi löytänyt, joista et sitten ihan helposti haluakkaan luopua, vaan todella alat uskoa, että se on kaikki tai ei mitään, jos parisuhteeseen rupeat. Näin ainakin itselläni.
Suhteesta voi haaveilla, mutta nekin haaveet, joiden kuvittelisi olevan realistisia, ovat todellisuudessa liian kaukaa haettuja. Siksi on hyvä jämähtää välitilaan, välillä saattaa unohtaa asioiden tilan ja yrittää jotain, mutta taas päätyy hyväksymään tosiasiat.
Olen sinkku koska olen onnellinen sinkkuna. Tilanne voi muuttua, mutta ei haittaa jos ei muutukaan. Itse olen onnellisuudestani vastuussa, sitä varten en kumppania tarvitse. Jos vielä pariudun, se tapahtuu puhtaasti halusta, ei tarpeesta, ja kyllä se rima on melko korkealla!
Kun on kerran seurustellut itserakkaan jättiahterisen seksinpihtaajaluuserin kanssa, niin miksi vaivautua uudelleen? Voi käydä yhtä hyvä "tuuri" seuraavan miehen suhteen.
Jättiahterin erotan heti. :D
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se jännä, että edelleenkin sinkkuus on jämähtämistä. Samaan aikaan toinen toistaan onnettomammat parit elävät yhdessä, kun muutakaan eivät osaa. Mutta onhan heillä sentään SUHDE.
Näinpä juuri, sitten tuolla kaipaus-ketjussa ikävöivät niitä oikeita kaivattujaan, "mutta kun on tämä parisuhde".
Jämähtäminen tosiaan on aika erikoinen ilmaisu kun sinkkuudesta puhutaan, mutta jos elämän onnellisuus mitataan sillä onko parisuhde status, niin ehkä tällaisiin ihmisiin sitten sinkut vaikuttavat jotenkin jämähtäneiltä reppanoilta...
Pitää sulatella sitä elettyä elämää ja ottaa välillä taukoa. Mulla ainakin lapset vielä sen ikäisiä ettei edes tee mieli mitään kovin vakavaa suhdetta tai uusperhekuviota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vain kysyn: miksi se sinun persettäsi kalvaa, että minä olen vapaa ja omillani ekan kerran koskaan?
En enää suostu ikuisiin kompromisseihin, haaleaan lempeen, epäluotettavuuteen ja toistuviin pettymyksiin.
Seksiä harrastan puutetta potevan ukkomiehen kanssa ja siinä se, mihin ihmeeseen minä jotain lähihäirikköä tarvitsisin?
Itse saan poravasaralla reiän betoniin jos tarvitsee. Ei sitä varten tarvitse äijää elättää.
No nyt kyllä veit jalat suustani ihan huolella :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy varmaan oli, että koin uuden suhteen etsimisen ja aloittamisen sen verran haastavaksi (kun kuitenkin mulla oli alaikäisiä lapsia, joille taas mitään uusia tyyppejä ei halunnut esitellä), että ei yksinkertaisesti viitsinyt. Suhteen olisi siis pitänyt olla jo todella vahvalla pohjalla ennenkuin olisin sotkenut lapset mukaan kuvioon. Olisi pitänyt elää eräänlaista kaksoiselämää ja siihen ei ollut kiinnostusta. Kun lapset tulivat aikuisiksi, olin ollut jo niin pitkään ilman parisuhdetta, että olin liian mukavuudenhaluinen aloittaakseni uutta suhdetta.
Miksi uusi suhde on este mukavuudenhalulle? Eikai siinä tartte yhdessä nyhjätä?
Mitenköhän mä tämän selittäisin? Noh, yritän. Mä pidän siitä, että arki sujuu rutiininomaisesti. Tietyt asiat tiettyyn aikaan, tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla. Ei tarvitse miettiä, miten tämän asian tällä kertaa tekisi vai tekisikö sen toisen toiveesta jotenkin eri tavalla, eri aikaan tai eri järjestyksessä. Esimerkiksi olen aamuvirkku ja mua vain ärsyttäisi, jos mun pitäisi hiipiä aamusta muutama tunti varpaillani ja olla hiirenhiljaa, jotta en herättäisi toista. Samoin ärsyttäisi, jos mun pitäisi väkisin pitää itseäni illalla hereillä, koska toinen haluaa viettää aikaa yhdessä. Tai toinen haluaisi tehdä jotain yhdessä perjantaina töiden jälkeen, kun mä taas haluan käydä tekemässä viikonlopun ruokaostokset ja siivota silloin, jotta ei tarvitse käyttää vapaapäiviä niihin. Mulla on myös aika paljon sovittuja juttuja ystävieni ja läheisteni kanssa, joten uudessa suhteessa pitäisi alkaa sovitella miehen tapaamista näiden muiden ihmisten tapaamisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän ihmettelen niitä joiden pitää heti eron jälkeen löytää uusi. Eivät pysty olemaan yksin.
Itse erosin pitkästä liitosta. Olen sinkkuna ollut 3 vuotta. Välillä tapaillut joitain mutta minusta on tullut niin nirso miesten suhteen. En aio tuhlata elämääni ajatellen kunhan on joku.
Se mies täytyy todella kolahtaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon nyt nelikymppisenä ollut sinkkuna jonkin aikaa. Kaikki naisehdokkaat on olleet alle kolmekymppisiä ja en oikein ole viitsinyt lähteä uuteen lastentekorumbaan. Pidän nämä naiset loitolla ja tavallaan salassa lapsiltani ettei ne ahdistu.
Kannattaa oikeasti katkaista piuhat tai kohta olet pannut alulle vähintään yhden näistä nuorikoistasi. Niiden joukossa on niin vauvan kaipuisia että monet huijaavat haluamansa lopputuloksen itselle. Omassa lähipiirissä useampi tällainen lukkoon joutunut miespolo jotka luulivat jo pääsevänsä nauttimaan elämästä kun yhdet lapset on kasvatettu isoiksi vaan mitä vielä joutuvat aloittamaan vaipparallin ja ruuhkavuodet uudelleen kun innokkaana uudesta vapaudesta ja omasta yllättyneenä hyvästä menekistään nuorten naisten keskuudessa intoutuvat painamaan nimenomaan niitä lapsettomia 20-30 vuotiaita...
Mä en käsitä mikä kohtalo mulla on ollut. Koen itseni todellakin saaliiksi. Kroppa, talous, lapsi ja kaikki asiat kunnossa. Rakastan seksiä, tykkään siivota, tehdä ruokaa, hemmotella miestäni ja järjestää vaikka mitä kivaa. Silti kohta 2 v sinkkuna ja 6 kk kokonaan ilman mitään kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Pyrin käymään tapahtumissa ja ravintoloissa ja kiinnostuneita niissä on aina useita mutta ei yhtäkään normaalia suht oman ikäistä miestä jolla edes vähän pilkettä silmäkulmassa ole kohdalle sattunut 😪 Kohta alkaa usko loppua. Itse en todellakaan omasta valinnastani ole sinkku 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikun mut huijasin. Yksi on sattunut matkalle mutta oli avioliitossa ja, asui toisella puolen suomea. Olisikin ollut mahdollista... Nyt nielen pettymykseni ja yritän olla ajattelematta asioita enempää.
ei sekään ole normaalia että parin kk sinkkudun jälkeen uusi kieroksissa, ja heti kihloihin, ja ero puolen vuoden jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap kuvaili ainakin miesten osalta hyvin MGTOW filosofian yleistymistä. Juuri noin MGTOW miehet ajattelevat, ja kukapa mies ei olisi MGTOW:ta tutkinut 2019 vuotta kun jo eletään.
Suurin osa suomalaisista miehistä ei kuitenkaan kikkaile englanninkielisillä lyhenteillä vaan kirjoittaa kokonaisia lauseita.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen niitä joiden pitää heti eron jälkeen löytää uusi. Eivät pysty olemaan yksin.
Minuakin ihmettyttää ja huvittaa semmoiset kuviot että se "uusi rakas" löydetään heti entisen suhteen loputtua tai jopa sen aikana. Nähtävästi he ovat eräänlaisia seurustelun ammattilaisia, joilla on ollut jonkinlainen parisuhde suunnilleen 15-vuotiaasta lähtien vaikkakin eri henkilöiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miesten vokottelu tuntuu vain niin turhalta. Lisäksi näen joka puolella vain ressukoita ja mieslapsia,en todellakaan ala katsomaan enää kenenkään perään. Evvk.
Kuinkahan paljon sama teksti naisista saa alanuolia? Näen vain lompakkoloisia joita en ala enää elättämään
Pitkän suhteen jälkeen ei kyennyt luottamaan kehenkään ja oli niin vereslihalla ja katkera, että suhteen rakentaminen ei yksinkertaisesti onnistunut yrityksistä huolimatta. Vilpittömät pahoittelut niille miehille joiden kanssa suhdetta yritin.
Sitten siinä yksin ollessa alkoikin jo tottua yksinoloon ja huomata sen hyvät puolet. Ja mitä enemmän aikaa meni, sitä vaikeampi oli enää sopeutua toisen ihmisen tapoihin. Kyky kompromisseihin pieneni joka vuosi. Halu viettää illat sohvalla itsekseen suureni joka vuosi.
Nyt 15 sinkkuvuoden jälkeen on suhde joka etenee etanan vauhdilla, koska ei yksinkertaisesti muista miten suhteessa ollaan. Onneksi mies taitaa olla lähes samanlainen, joten ei ole vielä ihan hirveää paniikkia ja ahdistusta päässyt syntymään.
Alue: Aihe vapaa
On se jännä, että edelleenkin sinkkuus on jämähtämistä. Samaan aikaan toinen toistaan onnettomammat parit elävät yhdessä, kun muutakaan eivät osaa. Mutta onhan heillä sentään SUHDE.